Huomenta!
Alkuun haluan kertoa teille että olen ollut yön töissä. Puolustuksen puheenvuoro: On ollut muutama tunti aikaa omien ajatusten kanssa. Se jos joku on rankkaa. Kävin heittää tossa töiden jälkeen ihan hillittömän rankan rullis-lenkin. Vedin niin täysillä että oksensin kaarella tuolla Kemi-Maksniemi välillä olevassa pusikossa. Hell Yeah!
Siinä vaan tuli mieleen ku menin tosi lujaa, että jos nyt sattus kaatumaan niin melkeen saattas henki lähtä ku, hei, enhän mä nyt mitään kypärää käytä se on tosi typerän näkönen! No tästä päästään varsinaiseen jutun juureen. Mielensäpahottajat voi lopettaa lukemisen tähän.
Ajattelin kertoa minkälaiset hautajaiset tahon. Ois kauheeta mennä kuolemaan ilman että kellään oo mitään haisua millaset mun viimeiset bileet pitää olla.
Ensinäki haluan että arkku on auki silleen jenkkityyliin. Ja mut on mielellään nostettu vielä silleen istuma-asentoon. Jokaisen hautajaisvieraan täytyy tulla ryyppään shotti mun kunniaks. Rommia, Sailor Jerryä. Se on nimittäin mun lempijuomaa.
Pastorin puheen aikana haluaisin että siinä olis Leena Hefner os Herpeenluoma molkottamassa vieressä. Miettikää tilanne. Kaikilla itkettää,(toivon ainaki niin) mut jossain vaiheessa jo varmaan enemmän naurattaa. JA JA JA JA.
Kun hunksit kantaa mut ulos kirkosta tulee soida
TÄMÄ biisi.
Muistotilaisuudessa ruokana pitää olla tortilloja. Ei. Ei ole mun lempiruokaa, mut ajatus surevasta hautajaiskansasta puvut päällä särpimässä tortillojen kanssa on hupaisa. Kaikki miettii että: Mitä vittua, miksi?
Hautajaisten jälkeen mut tuhkataan, sillä ajatus maata mullan alla ei kuulosta kivalle. Koska käsittääkseni sinne mätänee ja pahimmassa tapauksessa madotki vielä aterio susta. No thanks. Osa mun tuhkasta ripotellaan kaikkien niiden miesten koti-ovien eteen jotka on joskus särkeny mun sydämen. Jään kummittelemaan niille ääliöille. Osa tuhkasta Cornerin eteen. Osa tuhkasta Peurasaareen. Osa tuhkasta Pajusaareen, ja loput mökille. Pitää vissiin alkaa kasvattaan massaa että musta repeää joka paikkaan.
Siinäpä ne pääkohdat joita oon funtsinu isolla rattaalla.
Mut sitten hei hilpeämpiin aiheisiin. Me lähetään Veeran kaa lauantaina baariin. Ja kaikkien iloksi oon keksiny hyvän iskureplan. Etsin eteeni varsin varteenotettavan miesyksilön ja laulan että:
Tässä mä seison KAIPAUSTA rinnassani, vaikka tää loppuisi yhdessä illassa, maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten!
Jos tolla ei irtoa niin ei sitten millään.
Okei, en mä tota ihan ite keksiny. Haloo Helsinki keksi. Mutta se olin minä joka keksin paremman tarkotuksen tolle kertsille.
Oon ollu kauheen masentunut jo pitkän aikaan ku oon kamalasti halunnu poikaystävän. Mut jotenki ne ei innostu musta niin hirveesti ku minä niistä. Mut arvatkaa mitä? Se vaihe on ohi. En mä mitään poikaystävää haluakkaan! Siis tää on ihan sama juttu ku tahoin rastat 15 vuotiaana. Ja sit yhtäkkiä en tahtonukkaan. Tajusin että niitä pitää huoltaa ja niihin saattaa tulla matoja. Sama juttu poikaystävissä. Niihinki saattaa tulla matoja... Ja ne sotkee...
...ja lämii kusisilla käsillä mun kauniita esineitä.
Okei myönnän. Jos Cheekki soittas mulle että: Hei beibe sä oot mun elämän nainen. Tiiättekö mitä vastaisin hänelle?
Ooooooonnenkyyneeleet, takin kaulukseen kuin tähtitaivaalle putoaa. ONNEENKYYNEELEEEET.
Joo.
Mää lähen vähäks aikaa nukkuun.
Terkuin mä.
PS: Kun yöllä pesin paskaa pöntöstä, masensi. Kunnes muistin että jotkuhan siivoa sitä suoraan perseestä. Ei masentanu enään. Aina on joku, jolla menee vielä huonommin.
