Ennen kaikki oli paremmin.

TÖÖT!

En ymmärrä että mitä ne ennenvanhaa on kitissy järjestetyistä avioliitoista. Ei oo tyypit tajunnu kuinka helpolla on päässy ku äiti ja isi on valinnu tyttärelleen puolison. Sen ajan daamit on säästyny vaivalta deittailla kaiken maailman törppöjä. Ja ehdotonta plussaa on se myös että sen miespolon on pakko olla sun kanssa. Ei pääse pakeneen. Hihihihii.

Oi niitä aikoja.

Lankapuhelimet. Jos kukaan ei vastannu niin et vaan sillon ollut puhelimen ääressä. Nyt pitää olla kokoajan tavoittevissa. Ihan typerää. Ja hirvee ressi jos kännykkä on unohtunut kotia, mitä jos joku nyt soittaa?

Vaikka... ei mulle soita enään ku äiti. Ja tekstari tulee joka maanantaina rajatieto.orgilta. Horoskooppi joka ei oo vielä kertaakaan luvannu hyvää mun elämään. Aika masentava. Pitäsköhän lopettaa se....

Oi niitä aikoja.

Polkkajäätelö. Olikohan valion, ei enään oo valmistettu piiiiiitkiin aikoihin. Se oli ehdottomasti maailman parasta jäätelöä. Yritykset tekee ihmisistä riippuvaisia johonki tuotteeseen ja sitten ne yhtäkkiä päättääki lopettaa sen, onko se reilua? Esimerkkinä, Oriflame lopetti sen ainoan kasvorasvan mikä passas mun herkälle hipiälle. Sen jälkeen alko tuskanen taival kokeilla uutta rasvaa mikä passais mulle. Siinä oltiin monta kuukautta näppynaamasena. Niin kerta.

Oi niitä aikoja.

Ei mulla muuta. Pitää alkaa askarteleen mun vappu-asu. Siitä tulee H-U-I-K-E-E !!

Terkuin mä.

Taas perjantai.

HEIKUNKEIKUN!

Ei meisi nykyään enään jouda tarinoimaan. Ei, en oo hommanu elämää vaan oon ollu "kiireinen" (= lue, laiska)

Mietin että miten se taas on perjantai? Vastahan se oli viikko sitten. Kohta on varmaan syyskuu, kerkeä tajuta ees ku kesä viuhahtaa ohi.

No mut hei, oon alkanu urheileen. Ihan kuulkaa juoksemassa käyny. J-U-O-K-S-E-M-A-S-S-A ! ! ! Alkuun se on ihan kamalaa, tissit pomppii, henki loppuu, jalkoihin käy ja itkettää. Toisena päivänä kaikki muut paitsi ei enää itketä. Kolmantena päivänä alkaaki jo rullaa, tissit pomppii vieläki. Niinkö vanha kunnon sananlaskukin sen tietää:  Isorintaiset naiset tekee hölkkäämisestä yleisölajin.

Alkuun juoksin taloa ympäri, nyt oon laajentanu reviiriä ja juoksen kahta taloa ympäri. Joka lenkin jälkeen pitää seisoa puolituntia peilin eessä ihailemassa mun atleettista kroppaa. Heti näkyy tulokset ku on viis kertaa käyny lenkillä. Niin helppoo se kuulkaa on.

Keskiviikkona kävin nyrkkeilytunnilla. Oon ihan romuna, ei pääse ylös mistään ilman huutoa. Tätä on kestäny kaks päivää. Oli se nyrkkeilynvetäjä mulle että tee vaan puolet näistä lihaskuntoliikkeistä mitä me tehään. Alkuun olin: Jeah right. Piece of cake, jaksaisin kyllä tehä täydetki. Olin niin väärässä. Loppuvaiheessa yritys tehä vattalihasliikkeitä, ainoastaan pikkusen pää nousi lattiasta. Ja ei aivan lähteny se nyrkkeily, oon tottunu vaan huitaseen ja sit pinkoa pakoon. En mä siihen jää pällisteleen ja ottaan iskua vastaan. Mun neuvo: Lyö ja pakene, toimii.

No mut jos tätä menoa jatkuu niin oon kohta sports illustradet-lehden kannessa..........

Palkitsin itseni rankasta lenkistä terveellisen ja epäterveellisen kompromissilla.

Niin mikä sports illustrated.. Ja tää kaikki huuhdotaan alas punkulla. Ite muuten omin pikkukätösin sulatin suklaan mikrossa ja dippailin mansikat. Vaimomatskuu.

Noni, sit muutama "hyvä" kauneudenhoitovinkki. Luin jostain että kun kuivaharjaa persettä niin sellulliitti lähtee. Pää kolmantena jalkana juoksin kauppaan ostaan kylpyharjaa, ja oon tarmokkaasti hieronu takamusta sillä. Selluliitistä en tiiä, mut kovasti se aina punottaa... Kuka helvetti näitä keksii?

(ja kuka helvetti näitä kokeilee?)

Mut nyt kuulkaa alan ootteleen että teemalla alkaa lannistumaton Luke. Ei mitään hajua mistä se kertoo. Olettaisin että Luke nimisestä miehestä joka ei lannistu mistään. Inspiroivaa.

Terkuin mä.

Ps: Alle kuukausi PARIISIN REISSUUN! JAJAJAJAJAJAII!

kevät mun rinnassa.

Hei.

Aivan on kevät ottanu otteen musta. Oon alkanu valmistautuun kesän tuloon, henkisesti että fyysisesti. Henkinen pohdinta- Pitäskö alkaa urheileen? Ja Fyysinen tapahtui seuraavanlaisesti:

Kasvatin jalkakarvoja koska apina-naisena erittäin kyllästynyt niitä sheivaamaan JOKA päivä (rankkaa olla nainen) päätin että, oh well mä vahaan ne pois. Kunnes jalkakarvani oli kasvanut haluttuun pituuteen, tuossa yhtenä iltana lämmittelin vahan käsien välissä, löin sen liuskan jalkaan kiinni ja ohjeiden mukaan nopea repaisu. Oon pitäny itteäni yli-ihmisenä jolla on älytön kipukynnys, ja olin varma että ne legendat vahaamisesta on vain heikkojen naisten joukkohysteriaa. Kuinka väärässä ihminen voi olla.

Siinä hetkessä kun olin saanu repaistua ensimmäisen liuskan irti, niin aivan oikeasti huulilta karkas huuto. Sattu ihan perkeelesti. Jalat meinas mennä alta, ja kyyneleet valu poskille.

Vittu.

Seuraava fyysinen toiminta oli että: kinkkasin keittiöön, avasin jääkaapin oven, otin kuoharipullon, tappelin sen kanssa 15 min koska korkki oli juntattu tooooosi tiukkaan, sain pullon auki, join kerta rytinällä puolipulloa, otin uuden vahaliuskan ja löin sen jalkaa kiinni, nopea repaisu. AAAAAAAAAAAAAI SAATANA. Ei auttanu vaikka otti puudutuksen.

Okei, en ota jalkakarvoja. Mut jos nyt kuitenki bikiniraja ku kerta on nää liuskat ostettu. Makso kuitenki 9,95 €. Löin sen kiinni ja erittäin tietoisena tulevasta kivusta, arvoin tuossa että: Repase nyt, ei ei ei ei ei älä vielä. Ota huikka kuoharia. NYT! Ei ei ei ei...tätä jatku jonku tovin, kunnes luovutin ja otin sen irti erittäin varovasti. Pitkän arpomisen seurauksena vaha oli jäänyt ihoon erittäin inhoittavan tiukasti kiinni.

Vittu tähänki.

Siinä sitten kun juuriharjalla epätoivoisesti yritin harjata sitä vahaa pois, tuli vaan ajatus: Miksi mikään ei koskaan mene niinkuin mainoksissa. Ihan selkeesti oli kusetettu olo.

Veet- What beauty feels like. NIIMPÄ!

Tolleen munki oli sit tarkotus istua Pariisissa jossain kahvilassa, ja hivellä mun silkkisiä sääriä. Tai...Onhan ne niistä kahdesta kohtaa sileät mihin mun kipukynnys riitti. Hivelen niitä.

Erittäin masentuneena epäonnistuneesta seksikäs-seireeni-silkki-sääri-episoidista ratkesin tekeen drinksuja. Ja loppuillasta havahduin tukevasta jurrista laulamassa dixie chiksejä kaukosäätimeen.

Ei menny putkeen ei.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen. Mun kesävaatteet on mystisesti kutistunut talven aikana kaapissa?
Myös tosi rohkeena kokeilin bikinejä. WHAT? En kyllä yhtään tiiä kuka kalpea merimakkara peilistä hymyili takasi. Minä sen en ollu....

Terkuin mä!

Ps: Siivosin eilen vaatekaapin. Säkillinen rääsyjä pois jotta mahtuu Pariisin tuliaiset kaappiin. Joko muuten oon maininnu että oon lähdössä Pariisin.

...Se on Ranskassa..Pariisi...

Pariiiisi, pariisi, pariisi.. aha aha i like it. (tällä melodialla)

noni moro.

Kun joku kalvaa.

Tiiättekö sen kalvavan tunteen? Et pääse eroon siitä ennenkö teet jotain asian eteen. Se on kokoajan mielessä, ihan sama  olit mitenpäin tahansa. Ehkä, nopean ojennuksen jälkeen on pienen pieni hetki että mikään ei hierrä tai luisu väärille urille. Luulet että nyt helpottaa, kunnes tajuat olevasi väärässä. Ajatuksena mielessä vaan: Miksi teen aina vääriä valintoja? Olishan siellä ollu muutaki tarjolla. Kaikista näistä valitsit juuri  tämän, joka aiheuttaa vaan tukalan olon.

Vihdoin tulee se vapauttava hetki jolloin pääset riisuutumaan tästä tunteesta. Unohat samantien kaiken mielipahan mitä ne on sinulle aiheuttanut...Siihen asti, kunnes seuraavan kerran poimit taas ne huonot alkkarit laatikosta.

Terkuin mä ja elämä huonojen alusvaatteiden maailmassa.


PS: Niin se Loma lähenee! Jo ens kuussa, WIII! Pariisi, täältä tullaan...