Hei.
Aivan on kevät ottanu otteen musta. Oon alkanu valmistautuun kesän tuloon, henkisesti että fyysisesti. Henkinen pohdinta- Pitäskö alkaa urheileen? Ja Fyysinen tapahtui seuraavanlaisesti:
Kasvatin jalkakarvoja koska apina-naisena erittäin kyllästynyt niitä sheivaamaan JOKA päivä (rankkaa olla nainen) päätin että, oh well mä vahaan ne pois. Kunnes jalkakarvani oli kasvanut haluttuun pituuteen, tuossa yhtenä iltana lämmittelin vahan käsien välissä, löin sen liuskan jalkaan kiinni ja ohjeiden mukaan nopea repaisu. Oon pitäny itteäni yli-ihmisenä jolla on älytön kipukynnys, ja olin varma että ne legendat vahaamisesta on vain heikkojen naisten joukkohysteriaa. Kuinka väärässä ihminen voi olla.
Siinä hetkessä kun olin saanu repaistua ensimmäisen liuskan irti, niin aivan oikeasti huulilta karkas huuto. Sattu ihan perkeelesti. Jalat meinas mennä alta, ja kyyneleet valu poskille.
Vittu.
Seuraava fyysinen toiminta oli että: kinkkasin keittiöön, avasin jääkaapin oven, otin kuoharipullon, tappelin sen kanssa 15 min koska korkki oli juntattu tooooosi tiukkaan, sain pullon auki, join kerta rytinällä puolipulloa, otin uuden vahaliuskan ja löin sen jalkaa kiinni, nopea repaisu. AAAAAAAAAAAAAI SAATANA. Ei auttanu vaikka otti puudutuksen.
Okei, en ota jalkakarvoja. Mut jos nyt kuitenki bikiniraja ku kerta on nää liuskat ostettu. Makso kuitenki 9,95 €. Löin sen kiinni ja erittäin tietoisena tulevasta kivusta, arvoin tuossa että: Repase nyt, ei ei ei ei ei älä vielä. Ota huikka kuoharia. NYT! Ei ei ei ei...tätä jatku jonku tovin, kunnes luovutin ja otin sen irti erittäin varovasti. Pitkän arpomisen seurauksena vaha oli jäänyt ihoon erittäin inhoittavan tiukasti kiinni.
Vittu tähänki.
Siinä sitten kun juuriharjalla epätoivoisesti yritin harjata sitä vahaa pois, tuli vaan ajatus: Miksi mikään ei koskaan mene niinkuin mainoksissa. Ihan selkeesti oli kusetettu olo.
Veet- What beauty feels like. NIIMPÄ!
Tolleen munki oli sit tarkotus istua Pariisissa jossain kahvilassa, ja hivellä mun silkkisiä sääriä. Tai...Onhan ne niistä kahdesta kohtaa sileät mihin mun kipukynnys riitti. Hivelen niitä.
Erittäin masentuneena epäonnistuneesta seksikäs-seireeni-silkki-sääri-episoidista ratkesin tekeen drinksuja. Ja loppuillasta havahduin tukevasta jurrista laulamassa dixie chiksejä kaukosäätimeen.
Ei menny putkeen ei.
Tästä päästään seuraavaan aiheeseen. Mun kesävaatteet on mystisesti kutistunut talven aikana kaapissa?
Myös tosi rohkeena kokeilin bikinejä. WHAT? En kyllä yhtään tiiä kuka kalpea merimakkara peilistä hymyili takasi. Minä sen en ollu....
Terkuin mä!
Ps: Siivosin eilen vaatekaapin. Säkillinen rääsyjä pois jotta mahtuu Pariisin tuliaiset kaappiin. Joko muuten oon maininnu että oon lähdössä Pariisin.
...Se on Ranskassa..Pariisi...
Pariiiisi, pariisi, pariisi.. aha aha i like it. (tällä melodialla)
noni moro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti