Omaa sukua, entinen diskodiiva.

Voi pojat, mistähän sitä alottas. Totaa superhauskaa oli taas jälleen kerran yllättäen. Mää eilen taisin jotaki täällä höpistä vähän ohi suuni että ei tekilaa. Arvatkaa muistinko sitä enään sit baarissa? En. Sen hörppäyksen myötä katos itsekunnioitus, estot ja rahat. Tämmösestä ujosta ja hiljasesta tytöstä kuoritui taas se irstas kaksoisolento joka ei pysy kontrollissa. Sit siitä innostuneena sanoin sille baarimikolle että: HEEI, lhaitas mulle jhoku tuju phaukku. Baarimikko kera ovelan ilmeen nostaa shotin pöytään ja sanoo että: Jos tosta ei mee naama mutruun niin ei sit mistään! Minä sit sirkeenä neitona hörppäsin ja yyyyyyyyyyh, mitä tää on? No se on kuule sitä ABSINTTII. Jaha jos tekilan myötä meni itsekunnioitus, estot ja rahat, niin absintin myötä meni kaikki, isin perintöä myöten.

Sit mää aina keksin näitä typeriä iskureploja, ja nauratan tyttöjä niillä. Koskaan ei oikeesti tarkotus käyttää niitä. Niinpä niin, ei oo tarkotus. Jotenki ne sit humalassa aina lipsahtaa ulos vaan mun huulilta. Muuan tuntematon mies, baaritiskillä: Moi, miten menee? Ja pilke silmäkulmassa. Eme joka on jo muissa atmosfääreissä (en tiiä onko tuo oikeesti sana vai keksinkö sen just äsken) sanoo: Elä ees kuvittele, sää et kestäis sitä kyytiä. VOOOOOOI LUUUUOOJAAAAA!! Saa äiti taas olla ylpeä tyttärestään.

No sit ehkä illan katastrofaalisin hetki sattui kotona, en pysty ees kertoon muutako että: Kyllä musta vielä hyvä vaimo tulee. Liitteenä kuva.

Nuo on siis niitä pitsapatonkeja. Äitille en uskalla ees kertoa, saa lukea sen täältä. Äiti jos oot linjoilla, saat kohta sun äitienpäivälahjan ja se on sika hyvä. Armoa.

Terveisin mä.

PS:Story of my life.