Huomenta.
Jaaha mistä sitä alottas. Lähin tossa tosiaan illalla aivan töihin ihanan ja rentouttavan loman jälkeen. Kyrsi.
No sit siinä touhuillessa aattelin että, hei ei tää nyt tunnukkaan pahalta. Oikeastaan kiva olla töissä! Kunnes asiakas tuli klo 7.30 ilmoittamaan että: Hyi kamala missä kunnossa teillä on miestenvessa! E: Häh? Eikä, justhan mää sen siivosin? A: Joo, siellä on kuule joku paskantanu PISUAARIIN!!
JAAAHA!!!
Kiitos sinulle ihanalle asiakkaalle, että näin loman jälkeen herättelit mut takasin todellisuuteen. Menin peukut pystyssä sinne että: ole pökäle, ole pökäle, ole pökäle... (iisimpi siivota nääs) Mut eeei eeheei, tietenkään ku on meisistä kyse, oon syntyny jonku onnellisien paskatähtien alla ja mulle sattuu aina nää niin kivat the ruikulit. Oli kuulkas pitkin seiniä ja lattioita ja sitä perkeleen pisuaaria. Eka reaktio, vanhasta herrasta huolimatta, oli että VOOOOI VITTU. Vanha herra hymyili myötätuntosesti ja pakeni paikalta.
Oli lähellä etten siivonnu vielä oksennuksiaki. Täytyy sanoa että, kyllä ihmiset on sikoja.
No mut sit vähän hupaisampaan aiheeseen. Tai no, teitä ehkä naurattaa mua ei alkuun, mut nyt joo. Elikkä sain muistoksi rohdoksen reissusta semmosia kivoja paiseita. Vähän niinkö tosi ison hyttysen puremia. Ja mun tuurillahan ne on tietenki vasemassa kankussa. Ja yks iso on tuolla jalassa. Ja ne on aikas turvonneita ja punakoita. Niin työkaveri sit yöllä sano että meet ihmeessä käymään päivystyksessä noitten kanssa, ihan kamalia! No minä sitten tietenkin kuuntelin vanhempaa ja viisampaa ja suuntasin heti ensitöikseni sinne.
Siinä sitten oottelin että se lääkäri kutsuu mut huoneeseen, niin taas olin peukut pystyssä että: ole nainen, ole nainen, ole nainen... Mut eeeeeeei, sehän oli semmonen simpsakka nuorimies.
JAAAHA!!!
L: Jaa vai että on tullu näppyjä rodoksen reissulta? E: joo muutama, tässä jalassa katoppa on tämmönen ja tämmösiä ne on ne loputki. Pikkusen vaan isompia. (aattelin että ei sen kummemin tarvii esitellä) L: niin justiisa, aika ikävän näkönen. Tota Näytäppä niitä siellä kankussaki. Emma ja epätoivonen ilme. Lääkäri ja viittävaille purskahdan nauruun ilme. No käskystä sitten tietenki reippaana tyttönä nykäsen housut kinttuihin, ja oon silleen: Kato, tommosia. L: oijoi, joo kuule näyttäs aivan siltä että sua on kirppu purru! E: KIRPPU? L: joo kyllä. Tässä vaiheessa kumpikaan ei voinu enään kattoa toisia silmiin, ku se ois ollu taattu naurunremakka. E: joo eli siis ei oo mitään kuolemantautia. L: ei kyllä, hiero siihen bebanteenia. Niin kyllä se siitä.
Voi että mua hävetti.
my life.
terkuin tyttö, joka nykyään tietää miltä tuntuu oikeesti, kun kirppu puree pyllystä!
Ps: seukki kerran meen päivystykseen kun on pää kainalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti