Huomenta!
Ette kuulkaa arvaa mitä mulle eilen illalla sattu! Rauhassa mun Peppi maratoonin jälkeen köllöttelin sohvalla ja katoin Avalta leffaa- Kuningatar Elizabeth. Ah mää oon koko viikon oottanu tätä elokuvaa ku oon aina halunnu kattoa sen.
Siinä sitten tätä jännittävää pukudraamaa seuratessa, ärsyttävästi patteri lirisi taustalla. Silleen häiritsevästi, tiiättehän?
Olin että Oh well, seukki mainoskatkolla talonmies E.Aittola will fix this problem. Ja tuumasta toimeen, kahvikuppi toiseen käteen ja se hassu avain toiseen käteen. Miljoona kertaa aikasemminki olen tämän toimeenpiteen suorittanu oikeen kunniakkaasti ilman ongelmia.
Nyt ei menny ilman ongelmia.
Aloin sit vääntään sitä takasi kiinni ku pahin "pihinä" oli loppunu. Pyörittelin sitä jonku tovin ja honasin että perkele mulla tulee kohta tää vesi kupista yli. Sit sieltä patterista lensi joku osa ulos paineella ja vettä alko tuleen kuin geysiristä konsanaan. Paniikissa painoin sormella siihen vuotokohtaan. Turhaan. Patterivesi suihkus vaan paineella mun naamaan.
Sit iski tosi paniikki. Puhelin käteen ja soitto elämäni miehelle. ISIIIIIIIIIIIII, mää vahingossa (joo tosi vanhingossa) ilmasin pattereita ja sit jotaki sniif tapahtu ja nyt tätä vettä tulee ihan hitosti. TUU ÄKKIÄ TÄNNE! I: VOOOOOI VITTUUUU. Joo mää tuun.
Sen jälkeen juoksin kiljuen hakemaan pyyhkeitä. Siinä sittenkun kiljuen kaivoin pyyhkeitä kaapista, niin olin että: Miks mää kiljun? Mitä tää auttaa. Ryhdistäydy nainen ja läppäsin itteä rohkasevasti poskelle. Ja juoksin, mutta en kiljunu, takasi olohuoneeseen tilkitsemään vuotoa.
Iskä soitti että soita huoltofirma paikalle. Tätä mä vähän pelkäsinki. Vähänks noloooo! No ei auttanu muuko rimpauttaa kaverille.
Tylsistynyt miesääni: Kiinteistöhuolto. E: No se on emma täältä pääskylästä hei, noko niinkö noko määkö äsken ilmasin pattereita ku ne lirisi tosi pahasti, niin niin vanhingossa sitten jotaki niinkö tapahtu ja nyt mun olohuone alkaa muistuttaan uima-allasta. Ei enään tylsistynyt miesääni, vaan vihainen miesääni. VOI VITTU.
E: No sitähän se isiki sano. Niin mitä mää teen? KH: Väännä termostaatti kii. E: Ok. Väännetty, mitä nyt? KH: No loppuku veen tulo? E: oota mä tsekkaan ton pyyhkeen alle. ÖÖÖÖÖÖÖÖ no ei loppunu. KH: Voi vittu, mää tuun sinne moro.
Sit istuin sohvalla masentuneena ja katoin sivusilmällä Elizabethiä ja toisella sivusilmällä mun patteria joka oli vuorattu kaikilla talosta löytyneillä kylpypyyhkeillä (kiva kuivata itteni nyt jee käsipyyhkeeseen) Ja ajatus vaan päässä. Ne niin huutaa mulle, niin isi että kiinteistöhuoltomies.
Iskä kerkes onneks eka tänne, ja se vaan manas tossa, että: EI näihin vanhoihin PASKOIHIN saa koskea, voi saatana sua. Sit mua alko jo vähän itkettää. Kuivasin epätoivosena lattiaa hokien, no anteeks, anteeeeeks. Anteeks se oli vahinko, anteeks.
Iskä my hero! sai sen ruuvin takas sinne typerään patteriin ja mun elämä kirkastu hetkeks. Jes, äkkiä soitan sille kärttysellä miehellä ja kerron ilouutisen.
Kiinteistöhuolto. E: No emma tässä vaan, niin kuule ei tarttekkaan tullako me saatiin se veen tulo loppuun. KH: No mää oon jo tässä alhaalla, niin tuun tarkistaan sen. Tuuks aukaseen oven.
PASKA.
Alakertaan ovea aukaseen madellessani, mietin että mitä teen, mitä sanon, niin noloooo! Päätin että be a woman, teen sen mitä osaan parhaiten. Ole aivoton söpö blondi. Otin mun maireimman ilmeen naamalle ja avasin oven räpsytellen ripsiä kiteytettynä tukan heilautuksella: Heei anteeks kuule kauheesti, muttako se patteri lirisi tosi inhottavasti. Häiritti mun elokuvanautintoo.
Mies, ei ollut enään kärttynen mies. Vaan naurahti iloisesti että hei sattuuhan näitä.
Yhessä tuumin ne isin kanssa sit tuolla konttas ja tutki mun patteria, minä naama punasena reikäset kalsarit jalassa, vakuutin käsi sydämellä että en enää ikinä, koskaan, missään tapauksessa ilmaa pattereita. IKINÄ.
Kumpiki naurahti että, hyvinhän sää nää ilmasit, kuuntele ei lirise enään. (ei varmaan ku ei oo mistä liristä)
Ja iskä totes vielä että sitä varten me miehet ollaan, auttamassa teitä naisia pulasta. Niimpä. Viuh. Kiinteistömieski vaan naureskeli ja toivotti hyvät viikonloput.
Ai että, mää oon melkonen Mata Hari. Viettelevä seireeni.
Mut joo, hiukka noloa tämmönen ku oon kuitenki hei TALONMIES. Voin tulla ilmaan myös teille patterit, saatte uima-altaan kaupan päälle.
Mut tästäkin draamasta selvittiin hengissä, ja lattiakkaan ei kipristele. Verhot kastu, ja kaikki mun pyyhkeet. Ja sukat, ja naama...Mut muuten, aika vähällä selvittiin.
Nyt pisulle,pesulle ja nukkumaan.
Terkuin mä.
Ps: Jäi Elizabetti kattomatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti