Se joulu.

Tuoreen leivän tuoksusta aamenta. Ahhaahha ei hitto. AAMENTA? Vähän on kuulkaa väsyny emma. Siis Huomenta oli aivan tarkotus sanoa. Oon tänään keksiny, oikeastaan ihan just äsken, mikä on maailman paras tuoksu (mun jälkeen)  se on ehdottomasti tuore leipä. Mmmm, ostin töistä just paistetun leivän ja en raaski syyä sitä. Nokka kiinni limpussa vaan. Että on hyväntuoksunen tapaus.

Ehkä mä vähän saatan sitä syyäkki.

Nyt asiasta mehukkaampaan ku tuore leipä. Eipä mennääkkään, tuli leivästä yks hauska juttu mieleen. Jenny oli semmonen pikkunen tytöntyllerö joka oli keksiny kysyä rakkaalta ja viisaalta isältämme että: Iskä, mikä on kyrpä? Iskällä oli ilmeisesti iskeny paniikki, koska vastaus oli seuraavanlainen: Se on ruottiks leipä.

Voin kuvitella Jennyn ekalla ruottintunnilla. - Ja tietääkö kukaan mikä on leipä ruotsiksi....?

No mut nyt jouluun! Ai että kiloja on varmaan tullu sata lisää. No jos ei ihan sataa niin ainaki viis. Eli ollaan syöty ja juotu erittäin hyvin. Sillä ruoka määrällä olis ruokkinu pienen Afrikkalaiskylän, jo pelkästään mun annoksella...

Meillä oli tosiaan sen palju vuokrattuna. Tykkäsin hirmusesti, niin mietinki että oispa metkaa oma sellanen. Mut eihän nyt kerrostalon pihalle viiti semmosta istuttaa. Niin siitäpä keksinki että: Iskä heeeei! Laitetaan tällänen mun mökille. Iskä ja epätoivonen ilme: EEEIH. Elä elä elä haaveile semmosesta. Kuka sinne veden kantaa?

Miehet! kai nyt on olemassa joku pumppu joka pumppaa mulle jorpakosta sen veden. Haloo! Ja jos ei ole, niin sit joku orjamies hyötykäyttöön. Haloo siihenki.

Aattona sen paljun vesi oli semmosta hmm, ei kuumaa eikä kylmää. Vähän hailakkaa. Joulupäivänä iskä oli vissiin päättäny että nyt sen on oltava lämmintä. Minä innosta piukeena paukkasin sinne pyyhe kainalossa karvalakki heiluen. ONNEKS en tehny muikkusukkelusta vaan kokeilin veden lämpötilaa eka varpaalla. Ihan hemmetin kuumaa vettä. Lapiolla vähän hämmensin, ja uudelleen kokeilin. Vieläki kuuma. Menin sisälle ootteleen jäähtymistä. Siinä me sit Jennyn kanssa vuoronperään laukattiin tsekkaamassa veden kiehumispistettä. Monta lapiollista heiteltiin luntaki sinne. Varmaan eksoottinen näky, koska kaikki tämä tapahtu bikinit päällä. Mut loppuhyvin kaikki hyvin, päästiin kylpeen lopulta. Hikeä pukkas. Tapaninpäivänä vesi oli sitten kylmää. Brr. Siellä me istuttiin Jennyn ja Veeran kaa sinnillä. Pikkuhiljaa alko sit lämpeneen. Ei siis ihme että räkä vähän valuu...

Olin ollukki tänä vuonna yllättävän kiltti tyttö. Sain huimasti lahjoja. Ja ei yhtään huonoa lahjaa.

Arvatkaapa mitä tapahtu? Mää olin aluks tässä hyvin Agahta Christiemäiseen tyyliin kirjotuspyöydän äärellä tekemässä luovaa kirjoitustyötä, kunnes tunsin selkäni huutavan hoosiannaa yövuorojen jälestä. Päätin mennä muhkuraiselle syöpäsängylleni pitkäkseni ja jatkaa kirjottelua sieltä. Kerkesin varmaan pöyhiä tyynyt selän taakse miellyttävästi, ottaa tietsikan naaman eteen ja GROOH PYY GROOH PYYH. Heräsin hetki sitten kuola valuen kun mun evoluution kehittämä kuvastokorva kuuli että postilaatikosta tipahti Hennesin kevätkuvasto. Osaan erottaa millon tulee laskuja, ja millon mukavaa postia. Tosi on.

Niin lahjoista jatkuu...

Sain Pentikin Vanilja-sarjaan kuuluvia astioita, oon niitä kuolannu jo tovin. Nyt on sellanen kerää-koko-sarja-fiilis. Koruja, nainen tarvii aina koruja. Vaatteita, myös näitä nainen tarvitsee. Sain myös pellavaisen pefletin mun kesäiseen mökkisaunaan. Tai ÄÄÄSHTOWEEEL, niinku meän Jenny asian mainitsi. Ja paras lahja tosiaan tulikin meän Veeralta. Mut ne oli niin väärässä itkua mulla ei tullu. En oo kokenu pitkään aikaan niin suurta riemun kiljahdusta suustani ku aattoiltana. LIPUT DISNEY ON ICEEN! Mitä tyttö voi enempää toivoa?

...hevosen.

Muutama todistekuva että joulu oli ja meni.

Jenny ja Boris.

Maailman paras pikkusisko!

Maailman toiseksi hienoin kuusi. (mulla hienoin)

Nappulaki oli joulufiiliksissä.

Innostuttiin poseraan yhessä.

Joulueme syömässä.

Mun lahjat <3

 joulu meni siis kaikinpuolin leppoisissa tunnelmissa. Syöden, nauraen ja pelaten. Lautapelit, aah nuo riidankylväjät. Aina jollaki palaa taulu. Jokaikinen kerta.

Mut nyt nokka kohti uudenvuodenjuhlintaa joka on kylläki ihan auki! Mut kyllä me jotain keksitään se on varma. Lauantaina mennään TAAS teatteriin, niin ollaan kultturelleja ja sivistyneitä ihmisiä tätä nykyä. Mennään kattoon semmonen kun- Illallinen yhdelle. Joku on sen saattanu telkkarista uutenavuotena katsoa. Ihan mielettömän hauska. Kattokkaa vaikka itse.

JOOJOO, on mustavalkonen. Mut jopa siihen aikaan on osattu tehä komediaa. Ja tuo nainen on niin minä vanhana.

En mä kyllä ees tiiä millon tuo on tehty. Mut luulisin että nyt on kyseessä oldie.

Mulla oli tarkotus siivota tänään. Tulin toisiin aatoksiin. Ei tämä sotku täältä karkaa, voin olla varma että se oottelee mua vielä huomennaki. Ja ylihuomenna. Ja ens vuonna. Siihen ei oo enää pitkä aika. Miettikää 2013. Mahtavaa, alan kohta herkisteleen ja vouhottaan mun vuodesta. Mut sen aika ei oo vielä. Tätä vuotta on vielä vissiin lyhyen matikan mukaan ehkä kolme päivää jäljellä. Kirjottelen sitten ku on sen time.

Kävin äsken ihasteleen mun "jumalaista" ulkomuotoa peilistä. Näytän ihan pandakarhulta, tosi mustat silmänalukset. Mun täytyy alkaa kaunistautuun itseäni varten. En kestä tätä rähjäisyyttä. hyi.

Toivottavasti kaikilla muillaki oli kiva joulu ja saitte lahjoja! Paljon lahjoja. Jos ette saanu, niin ei kannata miettiä omaa käytöstä vaan harkita perheen vaihtoa parempaan! Jokainen meistä on lahjansa ansainnu.

Paitsi Hitler. Sille en ois antanu lahjoja. se oli nimittäin ilkee isolla IILLÄ.

Mut nyt kuivaan tukkaa, joka on vieläki aamunsuihkun jäljiltä märkä. Ja sit vaatteet päälle ja menoks. En tiiä minne mut jonnekki tässä on lähdettävä pakoon lé sekasotkua.

Niin semmosta vielä että, talkkarin käet huutaa hoosiannaa, ihanaa ku tuli tuota lunta taas. Aijon muuten alkaa armottomalle kuntokuurille tammikuun toisesta lähtien. Mää en tiiä mitä on tapahtunut, mut mun pehva on muuttunu muhkuraiseks pottupelloks. Siellä asuu onnellisena monta juustokakkua, pullaa, suklaata....Loputun lista asukkaita. Hohoi. Ja nyt kaikki nauratte siellä ku mulla on kussu nää ihan joka ikinenkerta. Mut nyt ei kuse. Mulla on personaltrainer hommassa mukana. Kohta ette enää tunnista mua.

Terkuin tuleva Fitness-mä.

PS:Haluaisin pitkiä sädetikkuja.