Ajatuksia Pääsiäisestä!

Vähän oon funtsinu isolla pyörällä tätä keväistä juhlanpyhää!

En sen syvällisemmin vaan kaikki oikeestaan lähti siitä, kun tänään töissä ojentelin pääsiäiskarkkeja suoriin riveihin. Tuli ajatus: Hmm, mikä se on se päivä ku se kukko tuo niitä munia sängyn alle? Tätä ajatusta seurasi heti päälle toinen.

Lapsena halus että ne yllärimunat on siellä sängyn alla, nyt näin aikusena toivoisin munat sängyn päälle ja ilman yllätystä.

Niin ne ajat muuttuu.

Kolmas ajatus teki jo tuloaan, miks ne on yllätysmunia? Ja miten nää puput ja kukot liittyy alkuperäiseen aiheeseen miksi tätä pääsiäistä luullakseni juhlitaan? (Jeesus+pettäjäfrendit+ristiinaulitseminen+ihmeellinen ylösnouseminen) No ihan varsinaiseen ratkasuun en päässy, mut hei täytyyhän sen olla yllätysmuna jos sen saa aikaseks Kukko ja Pupu. Varmaan ollu tyypit itekki ihmeissään.

Osio- miten nää liittyy pääsiäiseen on vielä selvittämättä.

Ajatus lenteli tässä vaiheessa jo hyvin vilkkaasti. Virpominen. Lapsena ei saatu virpoa muutako mummoille ja muutamalle naapurille, ku meän äitin mielestä se oli kerjäämistä. Ikuisesti katkera. Kiitti äiti tästäkin traumasta. No asiaan, sillon ne ihmiset joille saatiin virpoa oli että: Ootpa söpö noita-akka. Lapsena sen otti kohteliaisuutena iso hymy huulilla vastaan. Nytkö mua sanottas söpöks noita-akaks.... ei muuten naurattas. Kerran olin jopa söpö kissa. Nyt oon enään söpö kissa, klo 03.05 baaritiskillä olutlasin pohjan läpi katottuna.

Niin ne ajat muuttuu.

Paljon oon tänään taas miettiny hyödyllisiä asioita, silti selvittämättä jäi - Noita-akkojen, pupujen, kukkojen, yllätysmunien, heinän kasvattaminen, pajunkissat ja virpominen. Mistä ne on tullu, kuka ne on keksiny? Kertokaa joku oi suuri ja mahtava.

Voisin kyllä itekki googlettaa, mut Hennesin uus kevätkuvasto on tullu. Pistä puntariin Hennesin kevätkuvasto vaaaaai pääsiäisen historia. Kumpi voittaa?

Niimpä!

Jos joku ei bonjannu, niin sen verta voin kertoa että sivulla 29 on tosi kiva paita.

Iloista ja munarikasta pääsiäisen odottelua.

Terkuin mä.

Ps: Neljännen pesukerran jälkeen tihendav juuksepuuder lähti kuin lähtikin mun päästä. Liehuu taas tuulessa. Minä tykkään!

Uuhh, ihana kevät.

Be pretty!

Hau!

Vähän asiaa "kauneudenhoidosta" Ostin tossa hyvä aika sitten hiuspuuteria. (Tihendav juuksepuuder, eesti keelel)  Vähän stydimpää kamaa tälläsella hevosenharjalle jota lakka ei pietä kuosissa. Oon ollu vähän hukassa sen käytön kanssa. Oon vähän sitä laittanu käsiin ja hennolla otteella taputellu sitä vähän tonne hiusten tyveen. Ja ajatellu että turhaa ne tästä kouhkaa, tällä oo mitään virkaa.

Riemuvoitto kun kävin kampajaalla, joka sano että: Laitan sulle vähän hiuspuuteria. Jännittyneenä ootin: Noni totuudenhetki, miten sitä oikeen laitetaan. Kampaaja ammattitaidolla ripotteli puuteria mun päähän niinku suolapurkista. Ai noin sitä siis käytetään....

Eilen, ennen töihin lähtöä olin että, noni nainen nyt tehään sulle tuuhee jenkkitukka. Ja otin hiuspuuteri purkin käteen ja nostin vähän hiuksia ja pöhhäytin ihan kunnolla. Pää katos valkoseen pölypilveen, toviin en nähny mitään. Pölyn hälvettyä, tukka oli ihan valkosena tyyliin NÄIN.

VOOI LUOJAA.

Ei menny aivan putkeen. Eikä siinä vielä kaikki. Tukkahan oli tietty sit ihan rautalankaa, ei asettunu mihinkään suuntaan. Eli unelma olla tuuheatukkainen jumalatar lookki, muuttu tiukkanutturaiseks pikkumyyks.

Tossa äsken sitten suihkussa, pesin tukan ensin ihan normaalishampoolla ja sitten tehostin homman vielä syväpuhdistavalla shampoolla.

Suoraan sanoen, voi vittu. Mun tukka on vieläki siinä tökötissä. Äsken kuivailin tätä, ja lopputulos on jotaki erittäin hämmentävää.

Hetkellinen taisteluväsymys Emma 0 - Tukka 1.

Pitää illalla kokeilla vielä tolulla pestä tää pää.

Jos se ei auta niin kloriitilla, ja jos sekään ei auta niin partakoneella.

Hei kokeilkaa ihmeessä teki, kyllä pysyy tukka paikallaan.

Terkuin mä- puuteripää.

Ps: Perjantaina Cheek!

Dream big.

Huomenta.

Oon tässä viimeaikoina hengaillu khuulisti äitin ja iskän kanssa. Niinku, jokapäivä. Mikä elämä? Keskustelut kuitenki äitin ja iskän kanssa on aina mielenkiintosia. Kysyin ruokapöydässä että tietääkö ne kuka on Juhan af Grann? (ite olin vasta kuullu moisesta tyypistä) Tottahan ne tiesi. Äiti leimas sen heti sekopääks ja iskä sit filosofina alko pohtiin kaikkea. Keskustelu meni meillä atomihiukkasesta siihen että istuttiin kaikki nokat kiinni tietokoneessa ja googletettiin asiaa: Pissaaminen avaruudessa.

Äiti ja Veera väitti että avaruusaluksessa ei leijuta. Ja minä ja iskä oltiin ehdottomasti sitä mieltä että myös siellä leijutaan. Ä: No eihän niillä ole ne puvut päällä siellä sukkulassa. Sit alettiin miettiin että mites se menikään elokuvassa, Armageddon. Tultiin siihen tulokseen että avaruustukikohdilla, missä ne jotkut onnekkaat tyypit saa asua, niin ne ei pidä kypäriä. Mut sukkulamatkustajat joutuu pitää kypärääkin. Koska jos se oli niin Hollywood elokuvassa sen täytyy olla totta. Tästä päästiin sitten asiaan, miten ne oikeen hoitaa tarpeensa siellä. Äiti väitti että ne kakkaa sinne pukuun sisälle ja se kemiallisesti hajoaa siellä sitten. Ei tyydytty vastaukseen iskän kanssa. Eikä kyllä keksitty parempaankaan. Ajatus vaan leijuvista kakoista oli meistä paljon hauskempi.

Täytyy kyllä sanoa että Google petti pahemman kerran. Ei saatu vastausta pissaamiseen avaruudessa, mut ilman tätä keskustelua ei oltais koskaan saatu tietää NÄISTÄ. KAIKKEA NE KEKSII. Mietin vaan että mihin se pissa menee, maahanko? Mitä?

Juteltiin myös jostain syystä hiusten kihartamisesta, niin iskä heitti että: Hän muistaa ikuisesti sen ku Aku Ankka kiharsi Iineksen tukan, ja se kärähti., ja iines hakkas akua sillä kihartimella. Päälle röhönauru. Mua alko epäilyttää tää homma, E: Aika hassua että Iineksellä on "hiukset" ku nehän on ankkoja. Iskä alkaa selittään asiaa ihan tohkeissaan: No eihän sillä iineksellä ole ku täällä takana vähän tukkaa. Ja tehostaa tilannetta näyttämällä missä se iineksen tukka on. Äitin kanssa revetään ihan totaallisesti, koska iskä puhuu akusta ja iineksestä aivan ku ne ois oikeita todellisia henkilöitä. Iskälle ne varmaan onki.

Tiiättehän te sen Akun sloganin, KÄÄK! No kerran soitti lehtikauppias iskälle ja kauppas juurikin kyseistä Lehteä- Aku Ankkaa. Iskä huumoriveikkona huudahti puhelimeen että: KÄÄK! Ja hykerteli tyytyväisenä puhelimeen. Hämmentynyt lehtimyyjä lopetti puhelun.

Oon tässä tehny mun elämäni 10-vuotis plääniä. Siihen vaan nyt jotenki kuuluu lähinnä se mun tuleva saari"mökki". Oon iskälle näyttäny kaikki hienot hirsilinnat läpi mitkä mulla on unelmissa. Suurissa unelmissa.

Tää on viimesin mitä oon esitelly. I: Tosi hieno, mut saat tyytyä mun ja Hanskin tekemään mökkiin. Pitkä syvä järkyttynyt erittäin hämmentynyt  hiljaisuus, jossa tuijotan iskää niinku kolmipäistä hirviötä jäätelötötteröt käessä. E: Siis...Maksatko sinä minulle sen mökin? I: NO HULLU, EN! E: No miks mun pitää sitten tyytyä johonki semmoseen mitä en halua, jos joudun sen ite vielä maksaan?  Tällä kertaa tää syväpitkähiljaisuus tuli iskän puolelta. I: No me tehään se halvemmalla. E: Haluan tommosen tornin. I: no me tehään torni.

Silti mua epäilyttää.

Oon myös suunnitellut että jos ottaisin itelle koiran ku mun illat on kiteytynyt vakavasti siihen että juttelen "yksin" Olin tossa lähössä yks ilta yövuoroon ja vedin sukkia jalkaan, kunnes hoksasin: Hei enhän mä teitä voi laittaa töihin jalkaa, te ootte mun unisukat. Sukat ei kommentoinut asiaa mitenkään. Ei olis niin huolestuttavaa jos mulla olis oikeesti jotku kaks kuuntelevaa korvaa jolle selittäisin nää asiat. Äitin kaa ollaa mietitty mulle hyvää rotua. Hoksattiin että mulla on Napoleon-syndrooma. Mikään pieni ei kelpaa mulle. Oon ilmiselvästi, Dream Big- tyyppiä. Olin äitille että, Tanskandoggi. Ä: Sehän on hevosen kokonen! No myönnyin että onhan se vähän isohko koira. Ja keksin tehä Pedigreen sivuilla testin jossa kerrotaan että mikä koira mulle sopis. Niin arvatkaa mitä se ehotti. HAHAHHA, no Tanskandoggia.

Nää testit ei petä koskaan.

Mun 10 vuotis-plääniin kuuluu myös lapsi. Yks vaan, ikuisena optimistina tajusin että kun nää miesparat jostain syystä katoaa mun elämästä (paitsi isi) Niin on fiksua tehä "yksin" se lapsi. Ilman turhaa mies-draamaa. Toimii. Eka olin että, ehdottomasti tyttölapsi. Sitten ajatuslamppu sytty, mut jos se oliski poika. Voisin luoda siitä ihmeellisen olennon josta kaikki tytöt tappelis. Unelmamiehen. Tai vaihtoehtosesti tukahduttaisin sen suurella äidin rakkaudella niin että, sille kukaan nainen ei riitä ku äiti on niin MAHTAVA.

HAHAHHAHAH.

Ihan hyvä 10 vuotis-plääni.

Tietenki tähän kymmeneen vuoteen sisältyy kaikkea muutaki. Karkaan sirkuksen mukaan, matkustelen, keksin jonku maailmaa mullistavan spektaakkelin, ehkä kirjotan suuren paljastuskirjan mun elämästä. Siitä tulis huikee...

Terkuin mä.

Ps: oon 10 vuoden päästä 34 vuotta. What?

Oivallusten aika.

Arvatkaa? tänään oon hoksinu vaiks ja mitä.

Nukuin tosi rennon olosesti käet pään yläpuolella, like a baby. Herätessä eka ajatus, missä mun käet?  En tunne niitä enää. Hoksasinki että oon aivan heittäytynyt hurjaksi ja tälleen villisti nukun, ku yleensä nukun ihan sippurassa sikiöasennossa. Varovaisesti aivot anto käskyn käsien liikahtaa alas. Niin oli kuulkaa ämmänneuloilla, ihan kamala fiilis. Eli tajunnanräjäyttävä älyväläys siis on että, oon vanha. Epäluonnolliset asennot aiheuttaa kokopäivän kestävää kipua ja särkyä.

Oon turhaan valittanu mun kiloista, olisin ollut suorainen hitti Rubensin aikoihin, chek it out.

Mikä noilla miehillä ahistaa?

ja tässä tuo kiharapäinen pygmi ihan siekailematta tsekkaa toisen tissit.

 Vatsakkaat ja pyllykkäät naiset oli niin inessä sillon! Ja niinku vanha sanonta kuuluu, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Tää muoti tekee vielä paluun.

Oivalsin myös että ku syö kaikkea hyvää niin mielenvireys on kohillaan!

Terkuin mä.

Ps: Pakkanen lannistaa nudistin. Kesä i miss you.

Pps: En oikeestaan ollukkaan hoksinu vaiks ja mitä.

"Ei kukko käskien laula"

Emma, mikset oo kirjottanut? Emma, millon tulee uus päivitys...? Noko Emmalla ei oo ollu nyt fiilis kohillaan. Ei niin ollenkaan.

Tää vuosi on toen teolla lähteny hirveen takkusesti liikeenteeseen. Ja pitkästä aikaan Pirkko Positiivinen, eli mä on ollu yhtä "masentunu" ku teini-ikäsenä ku kukaan ei tykänny musta. Ensinäki tää laihuttaminen, ja yleensäkki laihuuden ihannointi on ihan suoraan sanottuna hanurista. Lopetin tän typeryyden rytinällä ku kävin eilen puntarilla. Mitäpä luulette tän tuloksen olevan? Joo, + 5 kg. Ei miinusta vaan plussaa. PLUSSAA. joskus plussa ei muuten oo plussaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pullat, suklaat ja kakut on takasi mun elämässä. FINALLY.  En tiiä missä on menny vikaan, mut nyt syöminen jatkuu niinku ennenkin. Sillon sentään kilot pysy kurissa. Mun kroppa vaan rakastaa sokeria, se masentu ja pullistu ku jäi ilman. Nousi kapinaan mua vastaan.

I hear you darling, ja pyyntöihisi on vastattu.

Mut tää on hirmu pientä. Ja kitisen ihan turhasta koska, elämässä on paljon muutaki mietittävää ja murehittavaa.

Mun elämästä lähti mulle tärkeä ihminen. En osaa ees pukea tätä asiaa sanoiks koska se tuntuu niin julmalta ja väärältä. Miten sellanen ees yleensä töksäytetään ilmoille? Mun serkku, elämä vasta edessä, kuoli viime keskiviikkona. Ja tuntuu niin pahalle. Aina vaan tulee ajatuksena että miksi? Miksi hän? Tuolla on maailma pullollaan typeryksiä jotka joutaa lähteen... Elämä on julmaa ja epäreilua.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajoilla ajattomuuden,

Olen kimallus tähden,

Olen pilven lento,

Olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, 

Vaan luoksenne saavun mukana

jokaisen nousevan aamun,

Ja jokaisen tummuvan illan myötä, 

toivotan teille hyvää yötä.

                                      Eino "viisas" Leino.

Tän enempää ei pysty pääkoppa suodattaan. Mut hei kuvia, ja elämää niiden kautta.

KILLEE!

Iskä synttäri-illallinen. Uunipottusia kera pihvi.

Helppo kokkailla ku oli tällänen "pikkuapuri" kokoajan jalan päällä!

Avokadosalaattia. Body-Juttaki tykkää!

Kylmäsavuporo-kurpitsapikkelsi-jukurttikastike potuille.
Hei vaan laihari!

Birthdayboy! kera mairean ilmeen!

Äiti ja Isi on tänään piristäny mua, sain ajaa niiden
AUTOLLA! N A M I!!

Tojotan kyydissä ei naurata tälleen..

Käytiin mummun tykönä ja tää keinu on ihan paras tehä hurlikurleja.

KÄÄRMEPELI!!!
Jenny muistatko? Mummolla on tää VIELÄKI!! Mummuska
joutu vähän fiksaan ku ei meinannu lähtee toimiin!

Päivän meny: Siikaa kanttarelli-soosilla.

Mukillinen valkkaria.

Äiskä kokkas pannarit mulle vielä kotiavietäväks!

Ja joka kerta yhtä hauskaa ku mulle tulee autolehti kotia!

Terkuin mä.

Ps: Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä.

Life is too short.

"Aikuinen" Nainen.

Vähän väsynyttä tiistaita.

Muutosten tuulet puhaltaa. Leikkasin mun hiukset. Tai kampaaja leikkas ja mää seurasin tätä spektaakkelia erittäin jännittyneenä peilistä. Pelkään kampaajia enemmän ku hammaslääkareitä. Tiiättekö miks? No mulla on lapsuuden trauma nimeltä POTTAPÄÄ-SYNDROOMA. Haaveilin lapsena aina semmosista jumalattoman pitkistä hiuksista mut äiti oli asiasta erimieltä. Meille leikattiin aina semmonen tasasen jämpti polkkatukka. Oltiin Jennyn kans ku kaks kiinalaista lasta. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. So boring. Muistan aina että keinuessa roikotin päätä alaskäsin ja ihastelin mun tukkaa ku se tällä tavoin näytti ihan huikeen pitkältä. Toinen oli että vedin sukkahousut päähän ja leikin että se on mun ihana pitkä tukka. Niin nyt sit ku näin isona tyttönä saa päättää oman hiuskuontalon kohtalon niin sitä miettii hirmu tarkkaan, että mitä jos siitä tulee kamala, mitä jos sua alkaa itkettää?

Eilen sit katselin itteäni peilistä ja totesin että alan näyttää heppatytöltä. Tiiättekö, semmonen tasasen tylsä tukka jonka saa enään ponnarille. Hyi. Hetken mielijohteesta varasin ajan kampaajalle ja vielä aamulla arvoin että uskallanko mennä? Ja rohkeena sit menin, ja eikä ees itketä! JIHUU. Tuli hyvä tukka.

Mut täytyy myöntää että oon melkosen hankala asiakas. Oon tyyliin näin: Ei hirveenä pituudesta pois, eikä saa ohentaa, eikä sitä ja tätä.......

 Sääliks käy sitä kampaajaa joka mut saa asiakkaaks. En ees pysty keskusteleen mitään ku mua niin jännittää, hymisen vaan vastaukset jota mulle esitetään.

Yks syy myös miks kaipasin muutosta oli että löysin eilen ihmeellisen patin mun korvan takaa, ja "hiukan" draamattisena ihmisenä tietysti oletin sen olevan ihosyövästä tullu kysta. Ajattelin että perkele rumatukkasena en kyllä aijo kuolla. Mut nou hätä, äiti teki tänään diagnoosin ja totes sen olevan tukkoon menny ihohuokonen. Im healed.

Sit kävin ostaan tänään elämäni ensimmäisen HUULIPUNAN! Niin on Emmasta tullu aikunen. Kävin Emotionissa ja ekan kerran ku multa kysyttiin että: Heeei, olisitko apua tarvinnu? Niin vastasin myöntävästi. Mulle nuo huulipunat on ihan tuntemattomia vesiä että päätin luottaa ammattilaiseen. Mulla on muuten ihanat huulet. Miks en oo aikasemmin kokeillu huulipunaa?

Oon muuten taas ärsyttävän itserakas. Oon itseni ying ja yang ja ping ja pong. Parisuhteessa itseni kanssa.

Mua nukuttaa ku oon yön ollu duunissa, mulla on taas ns. tunnit hyötykäytössä. Pitäs vissiin laittaa nukkuun. Ajatuskaan ei oikeen juokse.

Ei mulla muuta, tai olihan sitä tässäki. Hiustenleikkaaminen on erittäin suuri tapahtuma mun elämässä. Melkeen vois huomenna kilistellä sen kunniaks kuinka rohkea nainen olenkaan!

Terkuin mä jolla on ihana tukka.

Ps: Verkku tulee mun tykö torstaina yökylään! JIHUU GIRLS NIGHT!

Pps: Verkku voi sit ottaa uudistuneesta ottatukka-huulipuna-emestä kuvia. Ite se on kamalan hankalaa.

Meitsi on niin tulessaa!

KEVÄT!

Perjantaita!

Uijui ihana aurinkoinen päivä, hiukka tuulinen ja kylmä kylläki. Olin ihan menossa jo ulos, kunnes äiti soitti ja kerto että siellä on tosi kylmä tuuli! Aattelin olla pilaamatta tätä aurinkoista fiilistä ja päätin ihailla ilmaa ihan vaan sisätiloista! Hyvältä näyttää, keep it going Luontoäiti!

Untaki tarvii huomattavasti vähempi ku pimeänä ja synkkänä kaamosaikana. Tänäänki heränny jo ennen kymppiä. Ei huono. Ku ottaa huomioon että menin vasta kahen aikaan nukkuun. Aloin kattoon Sieltä Netflixistä ohjelmia, se on vähän huono ku siellä on miljoona vaihtoehtoo. Eka laavaat tunnin että: Kattosko ton, vai ton. Eiku sittenki tuo. Vai hei tää? Raskasta.

Mimi oli myös tänä aamuna ihan kevätfiiliksissä. Laulo niin sydämen kyllyydestä, että ei sitä hirveenä ilmeisesti leskenä olo haittaa! Vaikka kyllä mun mielestä se kaipaa kamun. Vaikkakin se ite oliski erimieltä. Tyyppi asuu yksin jumalattoman kokosessa häkissä!

Mulla ei oikeestaan oo tapahtunut silleesti mitään tässä viikon aikana. Muutako se että ooppeli tosiaan on sairas, ja joudun ajaan sillä akvaariolla. Huuatan sitä niinku joku mummu. Ei jotenki lähe tuo vaihteidenvaihto.

Niin aattelin sit kertoa teille ihan vaan tarinoita mennneiltä ajoilta. Tiesittekö että, oon kerran käyny erittäin mystisellä ennustajalla? Joo, oon. Tai vähän sen mystisyys katos kerran kun näin sitä System Bolagetissa viinaostoksilla. Mut jos se virittäytyy sillä muudiin? jokaisella omat konstit.

No mulla oli kerran epäselvä elämäntila, olin hukassa oleva nuorinainen.(millon en olis?) Ja sit kuulin tämmösestä ennustajasta ja päätin että nyt lähetään ottaan tulevaisuudesta selvää. Oikeesti se oli aika velho. Se ekaks kerto mulle semmosia faktoja musta, tyyliin: Oot keskimäinen lapsi, ja sulla on kaksi siskoa. Vanhempi on kauris ja nuorempi kaksonen. Hyvät välit vanhempiin, varsinki äitiin. Olin ihan äimänä. Miten se tietää? Sit se näki mun handuista että oon töissä semmosessa paikassa missä käy paljon miehiä. Kysy sitten että, missä oot töissä?
E: Oon portto.

Ennustaja ja hämmentyny ilme.

No vitsivitsi, huoltoasemalla.

Sitten se alko ennustaan. Ei mulla jääny muuta oikeestaan mieleen ku se että: OOH, meet naimisiin kerran elämässä ja se mies on semmonen sun elämän mies. Ja tää tapahtuu 28-30 vuotiaana. (aika "vanhana") Ja saatte kaks lasta. Its a deal!

Mun tulevaisuus on siis kirjotettu tähtiin.

Eli elämäni mies jos luet tätä, ala henkisesti valmistautuun elämäsi suurimpaan seikkailuun- eli muhun!

***

Oon tänään myös ottanu kuvia, ku mun koti näyttää niin hyvälle! Että mää rakastan tätä. Saa se mun elämäni mies muuttaa sit tänne asumaan, minä en lähe täältäkö jalat eellä! 

Tiesittekö muuten että keräilen postikortteja? Mulla alkaa oleen jo hyvä kokoelma niitä.On muuten typerä harrastus. Mut parempi ku lapsena keräämät pullonkorkit! Otin muutamasta kortista kuvan. Vielä joku päivä ku oon rikas, ostan itelle semmosen tööttikameran ja alan vaan kuvaileen kaikkea. Kuulostaa suunnitelmalta!

Ihanaa ku viikonloppu on käsillä! Huomenna tyttöjen kaa vähä tehään safkaa ja juoruillaan! Sunnuntaina, lähetään käke-retkelle. Siis makkaranpaistohommiin, ja illasta leffaan kattoon se uus kotimainen 21 tapaa pilata avioliitto. Tuossa tytöille mainitsin etten ehkä tarvii leffaa sitä hommaa neuvomaan tuntuu onnistuvan multa ihan luonnostaan!

Tajusin tossa joku aika sitten että hirmu kivaa tää "aikusena" olo. Vaikkakin on ällöttäviä velvollisuuksia kuten laskujen maksut, töiden tekeminen, et saa mennä pallomereen, etkä pyöräillä jalkakäytävällä- niin on tää silti aika nastaa. Voin nukkua vapaapäivinä niin pitkään ku mieli tekee, saan syödä jäätelöä aamupalaks, voin ostaa ite siideriä kaupasta jos musta tuntuu siltä, mennä ja tulla miten haluan, voin varata matkan tostanoin vaan PARIISIIN. Oonko muuten kertonu että lähetään PARIISIN? Tiesittekö? Oon vähän opetellu jo Ranskan alkeita, Chek it out:

"Un de la langue française un baiser, s'il vous plaît."

Tän siis voi sanoa jollekkin komealle ranskalaiselle kakslahkeiselle. Jos et aivan ymmärrä mitä tossa haetaan takaa, niin valotan hiukan- Ranskalainen kielisuudelma... Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Niidenhän täytyy olla melkeenpä ammattilaisia siinä touhussa. Emma the myytinmurtaja.

Ei mulla sen enempää aivopierua. Nyt lähen kihartaa tukan, aijon olla tänään häikäisevä.Yleensä se jää siihen aikomuksen tasolle.

PUSUJA KAIKILLE!

Terkuin mä.

PS: HUIPPU!