Oon tässä viimeaikoina hengaillu khuulisti äitin ja iskän kanssa. Niinku, jokapäivä. Mikä elämä? Keskustelut kuitenki äitin ja iskän kanssa on aina mielenkiintosia. Kysyin ruokapöydässä että tietääkö ne kuka on Juhan af Grann? (ite olin vasta kuullu moisesta tyypistä) Tottahan ne tiesi. Äiti leimas sen heti sekopääks ja iskä sit filosofina alko pohtiin kaikkea. Keskustelu meni meillä atomihiukkasesta siihen että istuttiin kaikki nokat kiinni tietokoneessa ja googletettiin asiaa: Pissaaminen avaruudessa.
Äiti ja Veera väitti että avaruusaluksessa ei leijuta. Ja minä ja iskä oltiin ehdottomasti sitä mieltä että myös siellä leijutaan. Ä: No eihän niillä ole ne puvut päällä siellä sukkulassa. Sit alettiin miettiin että mites se menikään elokuvassa, Armageddon. Tultiin siihen tulokseen että avaruustukikohdilla, missä ne jotkut onnekkaat tyypit saa asua, niin ne ei pidä kypäriä. Mut sukkulamatkustajat joutuu pitää kypärääkin. Koska jos se oli niin Hollywood elokuvassa sen täytyy olla totta. Tästä päästiin sitten asiaan, miten ne oikeen hoitaa tarpeensa siellä. Äiti väitti että ne kakkaa sinne pukuun sisälle ja se kemiallisesti hajoaa siellä sitten. Ei tyydytty vastaukseen iskän kanssa. Eikä kyllä keksitty parempaankaan. Ajatus vaan leijuvista kakoista oli meistä paljon hauskempi.
Täytyy kyllä sanoa että Google petti pahemman kerran. Ei saatu vastausta pissaamiseen avaruudessa, mut ilman tätä keskustelua ei oltais koskaan saatu tietää NÄISTÄ. KAIKKEA NE KEKSII. Mietin vaan että mihin se pissa menee, maahanko? Mitä?
Juteltiin myös jostain syystä hiusten kihartamisesta, niin iskä heitti että: Hän muistaa ikuisesti sen ku Aku Ankka kiharsi Iineksen tukan, ja se kärähti., ja iines hakkas akua sillä kihartimella. Päälle röhönauru. Mua alko epäilyttää tää homma, E: Aika hassua että Iineksellä on "hiukset" ku nehän on ankkoja. Iskä alkaa selittään asiaa ihan tohkeissaan: No eihän sillä iineksellä ole ku täällä takana vähän tukkaa. Ja tehostaa tilannetta näyttämällä missä se iineksen tukka on. Äitin kanssa revetään ihan totaallisesti, koska iskä puhuu akusta ja iineksestä aivan ku ne ois oikeita todellisia henkilöitä. Iskälle ne varmaan onki.
Tiiättehän te sen Akun sloganin, KÄÄK! No kerran soitti lehtikauppias iskälle ja kauppas juurikin kyseistä Lehteä- Aku Ankkaa. Iskä huumoriveikkona huudahti puhelimeen että: KÄÄK! Ja hykerteli tyytyväisenä puhelimeen. Hämmentynyt lehtimyyjä lopetti puhelun.
Oon tässä tehny mun elämäni 10-vuotis plääniä. Siihen vaan nyt jotenki kuuluu lähinnä se mun tuleva saari"mökki". Oon iskälle näyttäny kaikki hienot hirsilinnat läpi mitkä mulla on unelmissa. Suurissa unelmissa.
Tää on viimesin mitä oon esitelly. I: Tosi hieno, mut saat tyytyä mun ja Hanskin tekemään mökkiin. Pitkä syvä järkyttynyt erittäin hämmentynyt hiljaisuus, jossa tuijotan iskää niinku kolmipäistä hirviötä jäätelötötteröt käessä. E: Siis...Maksatko sinä minulle sen mökin? I: NO HULLU, EN! E: No miks mun pitää sitten tyytyä johonki semmoseen mitä en halua, jos joudun sen ite vielä maksaan? Tällä kertaa tää syväpitkähiljaisuus tuli iskän puolelta. I: No me tehään se halvemmalla. E: Haluan tommosen tornin. I: no me tehään torni.
Silti mua epäilyttää.
Oon myös suunnitellut että jos ottaisin itelle koiran ku mun illat on kiteytynyt vakavasti siihen että juttelen "yksin" Olin tossa lähössä yks ilta yövuoroon ja vedin sukkia jalkaan, kunnes hoksasin: Hei enhän mä teitä voi laittaa töihin jalkaa, te ootte mun unisukat. Sukat ei kommentoinut asiaa mitenkään. Ei olis niin huolestuttavaa jos mulla olis oikeesti jotku kaks kuuntelevaa korvaa jolle selittäisin nää asiat. Äitin kaa ollaa mietitty mulle hyvää rotua. Hoksattiin että mulla on Napoleon-syndrooma. Mikään pieni ei kelpaa mulle. Oon ilmiselvästi, Dream Big- tyyppiä. Olin äitille että, Tanskandoggi. Ä: Sehän on hevosen kokonen! No myönnyin että onhan se vähän isohko koira. Ja keksin tehä Pedigreen sivuilla testin jossa kerrotaan että mikä koira mulle sopis. Niin arvatkaa mitä se ehotti. HAHAHHA, no Tanskandoggia.
Nää testit ei petä koskaan.
Mun 10 vuotis-plääniin kuuluu myös lapsi. Yks vaan, ikuisena optimistina tajusin että kun nää miesparat jostain syystä katoaa mun elämästä (paitsi isi) Niin on fiksua tehä "yksin" se lapsi. Ilman turhaa mies-draamaa. Toimii. Eka olin että, ehdottomasti tyttölapsi. Sitten ajatuslamppu sytty, mut jos se oliski poika. Voisin luoda siitä ihmeellisen olennon josta kaikki tytöt tappelis. Unelmamiehen. Tai vaihtoehtosesti tukahduttaisin sen suurella äidin rakkaudella niin että, sille kukaan nainen ei riitä ku äiti on niin MAHTAVA.
HAHAHHAHAH.
Ihan hyvä 10 vuotis-plääni.
Tietenki tähän kymmeneen vuoteen sisältyy kaikkea muutaki. Karkaan sirkuksen mukaan, matkustelen, keksin jonku maailmaa mullistavan spektaakkelin, ehkä kirjotan suuren paljastuskirjan mun elämästä. Siitä tulis huikee...
Terkuin mä.
Ps: oon 10 vuoden päästä 34 vuotta. What?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti