Muutosten tuulet puhaltaa. Leikkasin mun hiukset. Tai kampaaja leikkas ja mää seurasin tätä spektaakkelia erittäin jännittyneenä peilistä. Pelkään kampaajia enemmän ku hammaslääkareitä. Tiiättekö miks? No mulla on lapsuuden trauma nimeltä POTTAPÄÄ-SYNDROOMA. Haaveilin lapsena aina semmosista jumalattoman pitkistä hiuksista mut äiti oli asiasta erimieltä. Meille leikattiin aina semmonen tasasen jämpti polkkatukka. Oltiin Jennyn kans ku kaks kiinalaista lasta. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.. So boring. Muistan aina että keinuessa roikotin päätä alaskäsin ja ihastelin mun tukkaa ku se tällä tavoin näytti ihan huikeen pitkältä. Toinen oli että vedin sukkahousut päähän ja leikin että se on mun ihana pitkä tukka. Niin nyt sit ku näin isona tyttönä saa päättää oman hiuskuontalon kohtalon niin sitä miettii hirmu tarkkaan, että mitä jos siitä tulee kamala, mitä jos sua alkaa itkettää?
Eilen sit katselin itteäni peilistä ja totesin että alan näyttää heppatytöltä. Tiiättekö, semmonen tasasen tylsä tukka jonka saa enään ponnarille. Hyi. Hetken mielijohteesta varasin ajan kampaajalle ja vielä aamulla arvoin että uskallanko mennä? Ja rohkeena sit menin, ja eikä ees itketä! JIHUU. Tuli hyvä tukka.
Mut täytyy myöntää että oon melkosen hankala asiakas. Oon tyyliin näin: Ei hirveenä pituudesta pois, eikä saa ohentaa, eikä sitä ja tätä.......
Sääliks käy sitä kampaajaa joka mut saa asiakkaaks. En ees pysty keskusteleen mitään ku mua niin jännittää, hymisen vaan vastaukset jota mulle esitetään.
Yks syy myös miks kaipasin muutosta oli että löysin eilen ihmeellisen patin mun korvan takaa, ja "hiukan" draamattisena ihmisenä tietysti oletin sen olevan ihosyövästä tullu kysta. Ajattelin että perkele rumatukkasena en kyllä aijo kuolla. Mut nou hätä, äiti teki tänään diagnoosin ja totes sen olevan tukkoon menny ihohuokonen. Im healed.
Sit kävin ostaan tänään elämäni ensimmäisen HUULIPUNAN! Niin on Emmasta tullu aikunen. Kävin Emotionissa ja ekan kerran ku multa kysyttiin että: Heeei, olisitko apua tarvinnu? Niin vastasin myöntävästi. Mulle nuo huulipunat on ihan tuntemattomia vesiä että päätin luottaa ammattilaiseen. Mulla on muuten ihanat huulet. Miks en oo aikasemmin kokeillu huulipunaa?
Oon muuten taas ärsyttävän itserakas. Oon itseni ying ja yang ja ping ja pong. Parisuhteessa itseni kanssa.
Mua nukuttaa ku oon yön ollu duunissa, mulla on taas ns. tunnit hyötykäytössä. Pitäs vissiin laittaa nukkuun. Ajatuskaan ei oikeen juokse.
Ei mulla muuta, tai olihan sitä tässäki. Hiustenleikkaaminen on erittäin suuri tapahtuma mun elämässä. Melkeen vois huomenna kilistellä sen kunniaks kuinka rohkea nainen olenkaan!
Terkuin mä jolla on ihana tukka.
Ps: Verkku tulee mun tykö torstaina yökylään! JIHUU GIRLS NIGHT!
Pps: Verkku voi sit ottaa uudistuneesta ottatukka-huulipuna-emestä kuvia. Ite se on kamalan hankalaa.
Meitsi on niin tulessaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti