No huomenta!
Heräilin tuossa sikeiden yöunien jälkeen, ja päätin lähteä jo perinteeksi muodostuneelle aamuhölkälle. Tässä lähellä on semmonen hyvän mittanen soratie jolla käyn juoksemassa. Ja oon ruukannu ensin kävellä toiseen päähän ja sitten juosta takasi kotia.
Tuossa sitten olin hyvän tovin kävelly kuunnellen musiikkia mun I PODILTA. Joo mulla on semmonen. Oon tosi ylpee siitä. Tuli sitten tosi hyvä biisi ja intouduin vähän sheikkaan bootyy ja laulaan sydämeni kyllyydestä. Siinä sittenkun olin revitelly biisin läpi. Niin tuli vaan ajatus: Vähän paha jos tuolla takana tulis toinen lenkkeilijä. Käännyin sit hölmö hymy huulilla kattoon taakse.
EI.
Ei ollu toinen lenkkeilijä. Vaan auto kiinni melkeen mun takamuksessa. Ja auton sisässä kaks naurusta hytkyvää työmiestä. Hyppäsin heti tien reunaan. Niillä oli auton ikkunat auki, niin sain huikattua anteekspyynnöt autoon sisään. Tyypit ei saanu sanottua oikeen mitään ku niillä niin nauratti.
Minä käännyin heti kannoillani ja juoksin täysillä kotia niin että sydän meinas tulla rinnasta ulos.
Joskus vaan tuntuu siltä että vois jäähä kotia.
Ja se biisi mitä lauloin........ Ois ollu ees joku muu, mut ei! TÄSSÄ! Mun meno ei ollu tuommosta seksikästä kiemurtelua, muutako mun ajatuksissa. Totuus on ihan toinen. Toivottavasti ne ei oo nähny koko showta alusta asti. Ja MIKS NE EI TÖÖTÄNNY?
Tuli mieleen siinä ku juoksin täysillä karkuun, että oon varmaan nyt samannäkönen kun olin joku noin Emma 6 vuotiaana ja pyöräilin hirveä karkuun. Joo hirveä. Se onki tosi traaginen tarina. Peurasaareen tuli yhtenä kesänä kolme hirveä. Ne ilmeisesti oli uinut jostain lähisaaresta maihin ja siellä ne jolkotteli meän takapihan "metsässä" Ne sit hajaantu suuntiinsa. Minä otin mun keltasen helkamanappulan ja lähin ettiin niitä. Fiksuna pikkulikkana aattelin että ne on varmasti menny läheiselle leikkikentälle, koska siellä on se hirvikeinu. Nehän luulee sitä niiden lapseksi. No ei ne hirvet sitten kuitenkaan ollut tullut etsimään kadonnutta lastaan. Fillaroin siinä kotiapäin. Takaa alko kuuluun semmonen tasanen läpse. Käännyin kattoon ja yks niistä hirvistä lompsetteli ihan mun takana. Pistin semmosen sporttivaihteen päälle pyörässä, että tuli semmoset ympyräjäljet ilmaan. Tiiättekö, niinku sarjakuvissa. Muistan sen vieläki ku porukat ja kaikki naapurit näki ku viuhdon tulemaan se hirvi perässä. Huus kuorossa: EMMAA, POLE POLE POLE!!
Olin suunnitellu että käännyn yhestä oikkarista meän takapihalle mut, vauhti oli niin kova että menin vahingossa ohi. Liinat kii, ja suunnan vaihto. Hetken katottiin hirveen kaa toisiamme silmästä silmään.
Pääsin onneks turvallisesti kotia. Oli se jännä hetki pienen lapsen elämässä. Sain kaiken tän tapahtuman jälkeen launtaikarkkipussista semmosen tarran jossa on leijona joka pyöräilee takakenossa. Liimattiin se iskän kaa mun pyörän perään kii muistuttaan mua mun hienosta pyöräilykokemuksesta.
Terkuin mä.
Ps: Mun maanatai aamu meni vähän mönkään mut toivottavasti pelastin niiden työmiesten päivän ees.
maanantai 27. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
Kenkäfarssi.
Aurinkoista iltaa.
Oli tänään serkkutytön valmistujaiset. Siinä tuli sit puhetta setän vaimon kanssa että kun pitäs heidän koiraa käyttää vähän pissalla. Minä sitten tietenki avuliaana nuorena neitona tarjouduin koiran ulkoiluttajaksi. Mulla vaan oli mun erittäin korkeat korot jalassa, ja arvoin siinä että henkihän mulla lähtee jos noilla lähen toikkaroimaan koira hihnan päässä. Olin että: Hei lainaan tästä näitä läpsyttimiä! ja nykäsin ne jalkaan ja menoks.
Mielissään kiertelin maita ja mantuja koiran kanssa aurinkoisessa säässä jonku tovin, kunnes yhteistuumin päätettiin palata takasin. Mulla oli vastaanotto komitea pihalla vastassa odottelemassa. Minulle tuntematon rouva tulee ja: Hei. Ottasin kuule nyt ne mun kengät takasi!
PASKA.
ÖÖÖ, jaa nääkö oli sun kengät? Anteeks kauheesti hei!
Rouva toteaa: Katoit vissiin että on jo niin koirankaluamat kengät että kelpaa lenkkeilyyn.
Eka kertaa olin sanaton. Hymisin jotain epämääräistä, ja pistin setän croksit jalkaan ja hiihdin nopeasti pois paikalta.
Muut sai ainaki hyvät naurut.
Iskä oli vaan todennut kun rouva oli huomannut kenkiensä olevan hukassa: Ei oo muuten meidän tyttö. Kyllä sitä saa välillä hävetä. KIITTI!
Terkuin mä!
Ps : Vimppa yövuoro ja huomenna mökille. HELL YEAH!
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Jádore Paris! Oui oui oui!
Bonjoir mademoiselles and monsiuuures. (Osaan ääntää paremmin ku kirjottaa hei)
Lé reissu oli ihan magnifique. Siis mahtava jos joku ei osaa ranskaa. Ilmat Pariisiissa nyt ei suosinu matkailijaa, ellei sitten joku tykkää että vettä tulee saavista kaatamalla. Sille reissu olisi ollutkin sitten ihanteellinen. Mut eipä se meitä kuulkaa hiastanu. Suomalaisella sisulla vaellettiin pitkin pariisia, tossut märkinä, (Joo tossut, kirjotin ihan oikeen) nähtävyydeltä nähtävyydelle. Olin tietenki tyylilyylinä pakannu mukaan vaan hepeniä. Niin piti kuulkaa ekapäivänä ostaa semmonen kunnon turistihuppari päälle ku niin paleli. Oli Emmasta glamoori kaukana.
Taas on ollut sellainen matkailu avartaa reissu ja paljon on opittu, alla voit lukea esimerkkejä:
A) Jos hämärän näköinen trenssitakkinen mies tarjoaa sinulle ylihintaisen taksikyydin ja vie sinut vielä hämärämpään renaultiin, jossa on vielä edellistäkin miestä hämärämpi mies kuskina. Olet todennäköisesti astunut juuri ns. Pimeään taksiin.
B) Hämäriinki miehiin voi luottaa. Vei meät hotellin etuovelle asti.
C) Osa turisteista (jenkit) on typeriä. Tulevat Eurooppaan ja yrittää maksaa hämärälle taksikuskille dollareilla.
D) Hämärä taksikuski ei hämmeny, vaan jättää meidät autoon ja lähtee etsimään rahoille vaihtajaa.
E) Suomalaisella meinas palaa pinna moisen typeryyden kanssa.
F) Nähtiin ryöstö livenä. Aivan ku leffoissa.
G) Metrokartta oli meän paras kaveri reissussa.
H) Saksalaiset on tolloja terveyssandaali, bratwurstia syövää kansaa. 8 tuntia Frankfurtin kentällä sai meät siihen lopputulokseen.
I) Lentokentillä on paska nukkua.
J) Ja loppuun vielä, jos joskus matkustat pariisin ja näppäränä keksit että menet junalla lentoasemalle niin säästät roimasti. KYSY, lipunostossa neuvoa. Ostettiin liput hintaan 1,70 € jotka kävi vaan Pariisin alueella. Lentokenttä oli ilmeisesti ulkopuolella koska saimme vielä lähtiäslahjaksi 30 euron rapsut. JEIJ ja lompsa kiittää.
Ranskalaiset ihmiset on aivan ihania. Ystävällisiä ja tosi avuliaita. Oltiin yks päivä ihan eksyksissä. Toinen lukee karttaa ja toinen juoksee ja kattoo kadunnimiä. Ohi kävelee todellinen herrasmies kävelykepin kanssa: Ladies, Are you lost? Voi kuuleko tietäsitki. Niin tämä kohtelias herra sitten neuvo mihin suuntaan pitää lähteä. Ja ihan super ihana oli olla mademoiselle joka paikassa. Mua pitäs täälläki kohdella niinku mademoisellea. Suomi buuuu! Ranska jee!
Nyt mä sit kerron teille koko reissu parhaan stoorin. Tai voin laittaa tän oikeestaan mun elämän parhaiden tapahtuminen TOP VITSKAAN!
Oli Emman ja oli myös Millan nimipäivä. Vettä sato tietenki. Oltiin ihan litsläts-märkiä ja oltiin menossa Notre Damea kattomaan. Päätettiin että, mitä jos kuitenki käytäs eka vähän jossain lämmiteleen ja syömässä. Löydettiin viehättävä bistro sivukadulta. Syötiin sit nimipäivän kunniaks oikee kolmen ruokalajin illallinen:
Ihan murto-osa kuvista! Mut näytän tällä hetkellä keitetyltä ravulta, koska vähän nukahin tänään aurinkoon. Rusketus= So last season vs.Punotus, on se uus rusketus! Niin mun on ehkä vähän pakko yrittää mennä tasotteleen sitä. Gröhöm, jos onnistuu.
Pähkinänkuoressa: PARIISI ON JUURI NIIN IHANA KUN ANNETAAN YMMÄRTÄÄ! Kaikki sinne.
Terkuin mä.
Ps: En kyllä vaan tiiä että mihin se rikas ja komea viinitilallinen oli jäänyt? Ehkä ens reissulla...?
Pps: Oli mulla yks mies. Semmonen lättybaarin lätynpaistaja.(ei ihan viinitilallinen) Kaappas mut kainaloon ja pakotti sen työkaverin ottaa kuvan meistä, niin että "halaan" sitä. Se väkisin veti mut semmoseen asentoon. Hoki vaan että: FEISBUU FEISBUUK. Nyt musta leviää joku kuva tuolla, missä oon hämmentyneen näkönen, iloisen lättymiehen kainalossa.
....Pahoittelen mahdollisia kirjotusvirheitä. Nyt muuten alkaa oleen jo lé HOPPU!!!
Lé reissu oli ihan magnifique. Siis mahtava jos joku ei osaa ranskaa. Ilmat Pariisiissa nyt ei suosinu matkailijaa, ellei sitten joku tykkää että vettä tulee saavista kaatamalla. Sille reissu olisi ollutkin sitten ihanteellinen. Mut eipä se meitä kuulkaa hiastanu. Suomalaisella sisulla vaellettiin pitkin pariisia, tossut märkinä, (Joo tossut, kirjotin ihan oikeen) nähtävyydeltä nähtävyydelle. Olin tietenki tyylilyylinä pakannu mukaan vaan hepeniä. Niin piti kuulkaa ekapäivänä ostaa semmonen kunnon turistihuppari päälle ku niin paleli. Oli Emmasta glamoori kaukana.
Taas on ollut sellainen matkailu avartaa reissu ja paljon on opittu, alla voit lukea esimerkkejä:
A) Jos hämärän näköinen trenssitakkinen mies tarjoaa sinulle ylihintaisen taksikyydin ja vie sinut vielä hämärämpään renaultiin, jossa on vielä edellistäkin miestä hämärämpi mies kuskina. Olet todennäköisesti astunut juuri ns. Pimeään taksiin.
B) Hämäriinki miehiin voi luottaa. Vei meät hotellin etuovelle asti.
C) Osa turisteista (jenkit) on typeriä. Tulevat Eurooppaan ja yrittää maksaa hämärälle taksikuskille dollareilla.
D) Hämärä taksikuski ei hämmeny, vaan jättää meidät autoon ja lähtee etsimään rahoille vaihtajaa.
E) Suomalaisella meinas palaa pinna moisen typeryyden kanssa.
F) Nähtiin ryöstö livenä. Aivan ku leffoissa.
G) Metrokartta oli meän paras kaveri reissussa.
H) Saksalaiset on tolloja terveyssandaali, bratwurstia syövää kansaa. 8 tuntia Frankfurtin kentällä sai meät siihen lopputulokseen.
I) Lentokentillä on paska nukkua.
J) Ja loppuun vielä, jos joskus matkustat pariisin ja näppäränä keksit että menet junalla lentoasemalle niin säästät roimasti. KYSY, lipunostossa neuvoa. Ostettiin liput hintaan 1,70 € jotka kävi vaan Pariisin alueella. Lentokenttä oli ilmeisesti ulkopuolella koska saimme vielä lähtiäslahjaksi 30 euron rapsut. JEIJ ja lompsa kiittää.
Ranskalaiset ihmiset on aivan ihania. Ystävällisiä ja tosi avuliaita. Oltiin yks päivä ihan eksyksissä. Toinen lukee karttaa ja toinen juoksee ja kattoo kadunnimiä. Ohi kävelee todellinen herrasmies kävelykepin kanssa: Ladies, Are you lost? Voi kuuleko tietäsitki. Niin tämä kohtelias herra sitten neuvo mihin suuntaan pitää lähteä. Ja ihan super ihana oli olla mademoiselle joka paikassa. Mua pitäs täälläki kohdella niinku mademoisellea. Suomi buuuu! Ranska jee!
Nyt mä sit kerron teille koko reissu parhaan stoorin. Tai voin laittaa tän oikeestaan mun elämän parhaiden tapahtuminen TOP VITSKAAN!
Oli Emman ja oli myös Millan nimipäivä. Vettä sato tietenki. Oltiin ihan litsläts-märkiä ja oltiin menossa Notre Damea kattomaan. Päätettiin että, mitä jos kuitenki käytäs eka vähän jossain lämmiteleen ja syömässä. Löydettiin viehättävä bistro sivukadulta. Syötiin sit nimipäivän kunniaks oikee kolmen ruokalajin illallinen:
Menu
Alkuruoka
Lé ranskalainen sipulikeitto
Pääruoka
Lé kukkoa punaviinissä, perunapateella
Jälkiruoka
Lé Sacre Crepe
Kattokaa kui näin vaivaa! Noin hienosti tuunasin ton. Ja toi jälkkäri on siis lätty. Mut ei kuulosta yhtään niin hyvälle ku Crepe. Eihän? No siinä sitten syötiin ja vähän otettiin viiniä että kone lämpiää. No se viinihän se kohos mukavasti poskille, ja ehkä ihan vähän meni ottaanki. Milla sitten luki turistiopasta ja hoksas että: Se Notre Dam, on muuten jo kii. Merdee! No keksittiin että lähetään kattoon se Moulin rouge että miltä se näyttää. Alettiin siinä sitten keskusteleen että oispa kyllä ihana nähdä se esitys. Ja innostuttiin niin että aivan lähettiin lippuja sinne ostamaan. Päästiin perille ja noin viisi mustiin pukuihin pukeutunutta, venäläisiä Igoreita muistuttavat vartijat pönötti ovella. Pikanen vilkasu omiin ulkomuotoihin. No, miettikääpä nyt itte miltä näytettiin jos kokopäivän on satanu. No jos me ei sit tänään mentäs. Huomenna? Joo joo mennään huomenna! Käydään ostaan liput nyt. Se oli meän suunnitelma.
Rohkeasti lähestyttiin isointa Igoria. Ekskyysmii! (en ollu varma miten se kirjotetaan, niin löin läskiks rytinällä) I like to buy two tickets, tomorrows show. Igor ei hablaa enkkuu, mut ymmärtää mitä ajan takaa. Igor nostaa sormen pystyyn: Wait. Hän hakee esitteen ja sanoo: You call this number.
No Minähän se viinipuna poskissa ja hieman otsalla soitin. Pienen sönkötyksen jälkeen sain liput meille varattua. Oltiin ihan siipiä vaille. Hoksasin sitten että siellä on pukukoodi. Ei rönttäpellenä. Rönttäpellellä ei ollu mitään lé magnifique päälle pantavaa. Saatiin taas neron leimaus. Käydään huomenna ostaan mulle mekko, kengät ja sukkahousut. Uus ongelma, meän hotelille oli 13 km matka. Niin päätettiin että eihän me nyt välissä lähetä sinne mitään vaatteita vaihtaa, mennään johonki syömään ja sit ovelana käydään siellä vessassa ehostaan ja vaihtaan vaatteet.
Mentiin Moulin Rougen naapurissa olevaan ravintolaan. Eihän me kuulkaa keretty siellä alkaa vaatteita vaihtaan ku ne löi luukut kiinni. Luojalle kiitos yleisövessoista. HEI, mennään kuule noihin vaihtaan. Tuohan on niin iso että mahutaan hyvin kahestaan. Naurettiin että jos joku seuraa tilannetta sivusta niin ollaan niinku supermies. Nuhjusesta-Leidiksi vessareissulla. Ooteltiin siinä vuoroa, ja sivusilmällä luin että siinä oli joku ohjeistus plaaplaa. Vessa vapautu ja mentiin sisälle. Samantien ku lyötiin ovi kiinni. Mulla sytty lamppu päässä: Milla, mennää sittenki ulos!! Milla oli vähän ihmeissään mut ei alkanu hangotteleen vastaan. Lyötiin vessan ovi kii ja sillä siunaamalla sekunnilla sieltä kuulu: FLOOOOOOOOOOOOOOOOSH! Vessa huuhteli ite ittensä lattiasta kattoon. AI ETTÄ! Miettikää ku oltas sielä ähisty sukkahousujen kaa ja näin ois käyny. Oli se vähän koominen tilanne. Meikkaamaan ei kuitenkaan siellä alettu, ku paskan haju oli silmiä kirvelevä. No ollaan me ainaki hienoissa vaatteissa, ei se haittaa jos nyt tukka vähän hampsottaa.
Sisälle päästiin miljoonan turvamiehen jälkeen, josta meidät tuli hakemaan ystävällinen herra joka ohjasi meidät narikkaan. Jossa meidän sateenvarjot kuivattiin. Miettikää. Tämä herra sitten vei meidät toiselle tiskille jossa piti kertoa oma nimi, jotta tietää mihin pöytään hän meidät vie. Siinä bongattiin vessa Millan kaa ja luotiin tietävä katse toisiimme- Tukka-meikki ja viimeinen silaus täydelliseen ulkomuotoon. Sir, Can we use the toilet? Mies ottaa täydellisen asiakaspalvelu ilmeen: Ladieeees, ofcourse! Please ja ohjaa meät vessoille jossa meidät ottaa vastaan hymyilevä nainen: Bonjoir Mademoiselles. Ja avaa oven. Eka kertaa elämässä, en miettiny hetkeekään. Tänne mä kuuluun. Mä kuulun rikkaiden ihmisten elämään, missä pissalle mennessäki mut toivotetaan tervetulleeksi. Meillä sit meni semmonen naisten muutama minuutti siellä vessassa, ku peilattiin. Peilattiin ja vähän peilattiin.
Takasin miehen luo joka oli meitä viemässä pöytään. Hän luo meihin pitkän katseen ja: Ladies, Who are you? Hätänen ilme Millan kaa, se unohti jo meät. Oltiin että öööööö, se meän table? Sen jälkeen hän purskahtaa nauruun. Näyttää kelloaan ja on että: Ladies, over TEN MINUTES in Bathroom! I dont remember you table anymore. Huumoriveikko. Onneks ne oikeesti muisti. Saatiin hyvä paikka. Ja sit se ah, mitä oltiin ootettu siltä illalta toisiks eniten. Oikeaa Shamppanjaa! OOOOUIIIIIIII!! Mulla oli niin rikas olo. Esitystä ei voi sanoin kuvailla. Joten vähän linkkiä teille TÄSSÄ. Sivulta löytyy kohta: video, chek it out.
Kaikki tää hintaan 109 euroa! Nam.
Paljon olis vielä kerrottavaa, mut apua mun pitää duuniin lähtä! Ystävät, tässä teille muutama "hyvä" kuva. Millan kaa naurettu yhtä mun kuvaa jossa pönötän Eiffelin edessä ilmeellä: hnnngnngngngn, OON PARIISISSA! Ja nytkö tutkin sitä kuvaa niin oon jotenki nostanu pöksytki niin ylös että pieni kamelinvarvas on havaittavissa. Miten mää aina onnistunki noissa kuvissa? Ja ei, ette saa nähä sitä. Särkyy illuusiot mun seksikäs seireeni-olemuksesta.
 |
| No hei, ainaki me yritettin. |
 |
| Ah, suoraan voguen kannesta. Jádore-turisti-dorka-pariisi-huppari. |
 |
| Kuten kuvista näette, hirmu terveellisesti syötiin joka päivä. |
Ihan murto-osa kuvista! Mut näytän tällä hetkellä keitetyltä ravulta, koska vähän nukahin tänään aurinkoon. Rusketus= So last season vs.Punotus, on se uus rusketus! Niin mun on ehkä vähän pakko yrittää mennä tasotteleen sitä. Gröhöm, jos onnistuu.
Pähkinänkuoressa: PARIISI ON JUURI NIIN IHANA KUN ANNETAAN YMMÄRTÄÄ! Kaikki sinne.
Terkuin mä.
Ps: En kyllä vaan tiiä että mihin se rikas ja komea viinitilallinen oli jäänyt? Ehkä ens reissulla...?
Pps: Oli mulla yks mies. Semmonen lättybaarin lätynpaistaja.(ei ihan viinitilallinen) Kaappas mut kainaloon ja pakotti sen työkaverin ottaa kuvan meistä, niin että "halaan" sitä. Se väkisin veti mut semmoseen asentoon. Hoki vaan että: FEISBUU FEISBUUK. Nyt musta leviää joku kuva tuolla, missä oon hämmentyneen näkönen, iloisen lättymiehen kainalossa.
....Pahoittelen mahdollisia kirjotusvirheitä. Nyt muuten alkaa oleen jo lé HOPPU!!!
maanantai 13. toukokuuta 2013
Mullon asiaa.
Anssi Kela, TÄSSÄ sulle vastaus TÄHÄN. Älä ruikuta, ota eka asioista selvää.
Tapasin tänään mun elämäni miehen. Tai en oo varma oliko se mun elämäni mies, vai oliko se mun kaksoisolento. Mut tiiättekö mikä tässä on tosi traagista. Se mies oli "vanha" varmaan viienkympin tosi paremmalla puolella. Tyypillä oli ihan samanlaiset jutut, selittämisen tarve oli yks niistä. - Otan tästä vähän kermaa kahviin koska se on kuumaa. En oo ajatellu mut Veera sano mulle kerran että: Eme ja selittämisen pakko. Oon alkanu pistään tätä merkille niin totta se on. Pakko selittää kokoajan. Sitten hän alko kertoon mulle pikku nippelitietoja ja niistähän mä tykkään! Ai että on mukava välillä heittää joku tiukka fakta johonki lauseeseen. Jengi on ihan ihmeissään. Upea ja viisas.
...Mutta kuten totesin, meidän välissä on suuri ikäkuilu. Kaikki suuret rakkaustarinat ruukaa olla traagisia.
CSI- sarja. Ihan sama mikä niistä. Rikospaikalle EI mennä tukka auki ja korkkarit jalassa, mustekynällä tökkiin tavaroita. Tai itse ajattelen asian ainakin näin että: Jos olisin kuuma etsivänainen, tukka hulmuten penkoisin paikkoja. - Jaha, jonku karva täällä! Pistän sen mingrippiin ja sit vien sen sille nörtin näköselle tyypille tutkittavaks. Joka toteaa: Vittu, tää on taas sun oma karva. LAITA SE TUKKA KII! Ihan turhaa työtä siis kaikille. Csi-tyypit. Laittakaa hiukset kii.
Seiskalehden sarjakuva nimeltä rikospähkinä. Kuka helvetti niitä muka osaa ratkoa? Esim. TÄÄ. Niillä joilla on läppäri niin pystyy kääntään koneen ympäri ja lukeen ratkasun. Ne joilla on pöytäkone...Haluan olla paikalla näkemässä ku luet vastauksen.
Mainos naisten intiimivaivoista. Miksi kuvassa on pipari? Lapsethan mieltää tän nyt hirmu kivaks vaivaks. Kun äitillä kutisee niin saa piparia. Kuka saa ja miten saa. Sitä ei tarina kerro. Laitan kansalaisaloitteena eteenpäin että piparia ei saa yhistää pipariin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Toinen on syötävä herkku ja toinen on... Mm, niin. Päätelkää itte.
Koska, eihän jouluoluessa saa olla tonttuja, koska lapset luulee että se on tonttujuomaa ja samalla moinen toiminta kannustaa lapsia ryyppämään. Seppälä ei saa laulaa mainoksissa: "Rintaliivit tahtoisin" koska, aatelkaa jonku nelivuotias kersa oli näin laulanu! Mihkä tää maailma on menossa? Hennesin mainoksissa oli viime kesänä ihan liian ruskea nainen. Se kannustaa ihmisiä ottaan aurinkoa ja hankkiin itelle ihosyövän. HYI. Mikälie-hetki-valmis-salaatti-mainos kiellettiin koska joku mies pahoitti mielensä, kun vanhempi nainen söi salaattia linkussa ja haaveili samalla nuoremmasta miehestä. Hmp! Siispä, pipari pois pipari-mainoksesta. Hävytöntä.
Iltalehtien lööpit. Tämän päiväsen lehden esim. Auto lensi ilmassa 70 metriä, mies käveli ulos ja kuoli porvoossa. Mitä että? LUE ITTE.
Ja sit vielä ihan paras asia mikä on ollu mulla jo tovin mielen päällä. Mää lähen perjantaina PARIISIN!
Terkuin MÄ.
Tapasin tänään mun elämäni miehen. Tai en oo varma oliko se mun elämäni mies, vai oliko se mun kaksoisolento. Mut tiiättekö mikä tässä on tosi traagista. Se mies oli "vanha" varmaan viienkympin tosi paremmalla puolella. Tyypillä oli ihan samanlaiset jutut, selittämisen tarve oli yks niistä. - Otan tästä vähän kermaa kahviin koska se on kuumaa. En oo ajatellu mut Veera sano mulle kerran että: Eme ja selittämisen pakko. Oon alkanu pistään tätä merkille niin totta se on. Pakko selittää kokoajan. Sitten hän alko kertoon mulle pikku nippelitietoja ja niistähän mä tykkään! Ai että on mukava välillä heittää joku tiukka fakta johonki lauseeseen. Jengi on ihan ihmeissään. Upea ja viisas.
...Mutta kuten totesin, meidän välissä on suuri ikäkuilu. Kaikki suuret rakkaustarinat ruukaa olla traagisia.
CSI- sarja. Ihan sama mikä niistä. Rikospaikalle EI mennä tukka auki ja korkkarit jalassa, mustekynällä tökkiin tavaroita. Tai itse ajattelen asian ainakin näin että: Jos olisin kuuma etsivänainen, tukka hulmuten penkoisin paikkoja. - Jaha, jonku karva täällä! Pistän sen mingrippiin ja sit vien sen sille nörtin näköselle tyypille tutkittavaks. Joka toteaa: Vittu, tää on taas sun oma karva. LAITA SE TUKKA KII! Ihan turhaa työtä siis kaikille. Csi-tyypit. Laittakaa hiukset kii.
Seiskalehden sarjakuva nimeltä rikospähkinä. Kuka helvetti niitä muka osaa ratkoa? Esim. TÄÄ. Niillä joilla on läppäri niin pystyy kääntään koneen ympäri ja lukeen ratkasun. Ne joilla on pöytäkone...Haluan olla paikalla näkemässä ku luet vastauksen.
Mainos naisten intiimivaivoista. Miksi kuvassa on pipari? Lapsethan mieltää tän nyt hirmu kivaks vaivaks. Kun äitillä kutisee niin saa piparia. Kuka saa ja miten saa. Sitä ei tarina kerro. Laitan kansalaisaloitteena eteenpäin että piparia ei saa yhistää pipariin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Toinen on syötävä herkku ja toinen on... Mm, niin. Päätelkää itte.
Koska, eihän jouluoluessa saa olla tonttuja, koska lapset luulee että se on tonttujuomaa ja samalla moinen toiminta kannustaa lapsia ryyppämään. Seppälä ei saa laulaa mainoksissa: "Rintaliivit tahtoisin" koska, aatelkaa jonku nelivuotias kersa oli näin laulanu! Mihkä tää maailma on menossa? Hennesin mainoksissa oli viime kesänä ihan liian ruskea nainen. Se kannustaa ihmisiä ottaan aurinkoa ja hankkiin itelle ihosyövän. HYI. Mikälie-hetki-valmis-salaatti-mainos kiellettiin koska joku mies pahoitti mielensä, kun vanhempi nainen söi salaattia linkussa ja haaveili samalla nuoremmasta miehestä. Hmp! Siispä, pipari pois pipari-mainoksesta. Hävytöntä.
Iltalehtien lööpit. Tämän päiväsen lehden esim. Auto lensi ilmassa 70 metriä, mies käveli ulos ja kuoli porvoossa. Mitä että? LUE ITTE.
Ja sit vielä ihan paras asia mikä on ollu mulla jo tovin mielen päällä. Mää lähen perjantaina PARIISIN!
Terkuin MÄ.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Kepeä nuori kapinallinen.
Bonjoir!
Pitää alkaa vähän jo reenaa tota ranskaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Oon ollu tänään ihan helvetin reipas. Oon pessy kaikki ikkunat (ne kolme) ja vaihtanu kaikkiin verhot (niihin kolmeen) Sit ehdoton riemuvoitto oli tänään se että makuuhuoneen ikkunaa en oo saanu kertaakaan kahden vuojen aikana auki. Oon sitä yrittäny hampaat irvessä monta kertaa tuloksetta. En tiiä, johtuuko siitä että oon nykyään "urheilija" että tänään se päätti aueta. Oli oikee kärpästen hautuumaa se väli. Nami. Täytyy muuten tunnustaa että sain tänään kunnon raivarit. Se on muuten ihan typerän kuulosta ku ns. aikuinen ihminen repeää hirveeseen kirosanatulvaan. Kirosanoihin mitä en ees kehtaa sanoa ääneen. Ei siis perinteinen Vittu ollut käytössä.
Hermot meni koska, aloin laittamaan verhoja tankoon niin että tanko on siellä missä se nyt normaalistikki on. Persejalkana roikkunu siinä tovin ja pujotellu sitä verhoa, niin se tanko tipahtaa toisesta päästä alas missä on jo verho paikoillaan. Paniikiissa teen joku trapetsi liikkeen jakkaralla, ja en oikeen tiiä mitä tapahtu mut verhotanko oli lyhentyny puolella ja toinen verho valanu lattialle myttyyn. Ja just ku minä sen silitin. Mua niin vitutti että sitten sanoin ne tosi rumat sanat.
... ja silleen lapsellisesti tatistelin. Jos täällä asuis mun kaa joku toinen, niin oisin varmaan siinä mielentilassa seivästäny sen sillä tangolla.
Hillittömän siivouksen jälkeen pötkähin sohvalle ja oon katellu ulos ikkunasta, ihanan puhtaat. Näkee kirkkaasti läpi. Ehe ehe. Pesin myös sohvan päälliset, saa nähä saanko niitä enää takas näihin tyynyihin...
Tänään on ollu vähän semmonen hulvaton olo. Heittäny semmosta hurttia huumoria ilmoille. Hetken päästä äiti oliki jo ihan sekasin - Vitsaileks sää, vai ooks jo ihan tosissaan? hmp. Äitit, ei ne tajuu.
Kapinallisuus on ilmenny tänään niin että, varasin ajan pyykkituvalle, mutta HAHAA empä mennykkään pyykille. Hell yeah! Äsken myös näytin tälle tuppukylän liikennekulttuurille että joskus voi vähän ajaa päin punasiaki. Mä en vaan jaksanu alkaa jarrutteleen. Sitäpaitsi....Liikenne täällä? Mikä liikenne? Orpo lokki vaelsi yksin keskustassa. Enkä myöskään näyttäny vilkkua joka mutkassa. Hell yeah, siihenki. Young rebel.
Pakko hei vielä sanoo tästä TWILIGHTista sen verta että: Vahvat, nopeat, rikkaat, komeat, tappajat, resursseja elämässä vaikka mihin, niin miks HELVETISSÄ ne käy jotain koulua? Menis ja vallottais maailman. Nyt nelosella, katso sinäkin.
Terkuin mä.
Niinku MÄ.
Pitää alkaa vähän jo reenaa tota ranskaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Oon ollu tänään ihan helvetin reipas. Oon pessy kaikki ikkunat (ne kolme) ja vaihtanu kaikkiin verhot (niihin kolmeen) Sit ehdoton riemuvoitto oli tänään se että makuuhuoneen ikkunaa en oo saanu kertaakaan kahden vuojen aikana auki. Oon sitä yrittäny hampaat irvessä monta kertaa tuloksetta. En tiiä, johtuuko siitä että oon nykyään "urheilija" että tänään se päätti aueta. Oli oikee kärpästen hautuumaa se väli. Nami. Täytyy muuten tunnustaa että sain tänään kunnon raivarit. Se on muuten ihan typerän kuulosta ku ns. aikuinen ihminen repeää hirveeseen kirosanatulvaan. Kirosanoihin mitä en ees kehtaa sanoa ääneen. Ei siis perinteinen Vittu ollut käytössä.
Hermot meni koska, aloin laittamaan verhoja tankoon niin että tanko on siellä missä se nyt normaalistikki on. Persejalkana roikkunu siinä tovin ja pujotellu sitä verhoa, niin se tanko tipahtaa toisesta päästä alas missä on jo verho paikoillaan. Paniikiissa teen joku trapetsi liikkeen jakkaralla, ja en oikeen tiiä mitä tapahtu mut verhotanko oli lyhentyny puolella ja toinen verho valanu lattialle myttyyn. Ja just ku minä sen silitin. Mua niin vitutti että sitten sanoin ne tosi rumat sanat.
... ja silleen lapsellisesti tatistelin. Jos täällä asuis mun kaa joku toinen, niin oisin varmaan siinä mielentilassa seivästäny sen sillä tangolla.
Hillittömän siivouksen jälkeen pötkähin sohvalle ja oon katellu ulos ikkunasta, ihanan puhtaat. Näkee kirkkaasti läpi. Ehe ehe. Pesin myös sohvan päälliset, saa nähä saanko niitä enää takas näihin tyynyihin...
Tänään on ollu vähän semmonen hulvaton olo. Heittäny semmosta hurttia huumoria ilmoille. Hetken päästä äiti oliki jo ihan sekasin - Vitsaileks sää, vai ooks jo ihan tosissaan? hmp. Äitit, ei ne tajuu.
Kapinallisuus on ilmenny tänään niin että, varasin ajan pyykkituvalle, mutta HAHAA empä mennykkään pyykille. Hell yeah! Äsken myös näytin tälle tuppukylän liikennekulttuurille että joskus voi vähän ajaa päin punasiaki. Mä en vaan jaksanu alkaa jarrutteleen. Sitäpaitsi....Liikenne täällä? Mikä liikenne? Orpo lokki vaelsi yksin keskustassa. Enkä myöskään näyttäny vilkkua joka mutkassa. Hell yeah, siihenki. Young rebel.
Pakko hei vielä sanoo tästä TWILIGHTista sen verta että: Vahvat, nopeat, rikkaat, komeat, tappajat, resursseja elämässä vaikka mihin, niin miks HELVETISSÄ ne käy jotain koulua? Menis ja vallottais maailman. Nyt nelosella, katso sinäkin.
Terkuin mä.
Niinku MÄ.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Aaaii herräisä!
No heissa vaan!
Musta on tullu "vähän" laiska tän blogin kanssa. hihi.
Haluatteko kuulla mitä jännää on mun elämässä tapahtunut? No, tapoin just kärpäsen. Kyllä ne on hitaita paskiaisia näin orastavan kesän alussa. Annoin sille vaihtoehdon poistua ulos ikkunan kautta mutta pöljäkö on niin se hakkas itteään vaan yhteen kohtaan ja sekös kävi mun hermoon. Oon vältelly ikkunan pesua taktisesti tässä monta vapaapäivää. Mut nyt ne on varmaan pakko pestä, ku tuo kärpänen päästi jotku nesteet ulos. Hyh.
Mitä tässä nyt on tapahtunut sitte. Oli vappu. Oli Emma. Oli pullo. Tuli humala. Oli Emma. Meni baariin. Otti shotin. Otti toisen Shotin. Otti varmaan myös kolmannen. Meni muisti. Tuli aamu. Tuli krapula. Kesti kolme päivää.
Aivan mahtava meno siis. Muistatteko viime VAPUN? Fiksuna likkana päätin lähestyä asiaa erikantilta. En ees yritä olla viehko vaan oon se "johanna" heti suokilla. Ei tuu pettymyksiä. Niinku, kellekkään. Meillä oli naamiaiset ja mää olin maanviljelijä. Mulla ei oo yhtään kuvaa itestäni. Mutta voin valottaa että rakensin omin pikkukätösin pahvilaatikosta traktorin mun ympärille. OLI HIENO. Iskä hommas mulle vielä John Deeren-sponssi lippiksen päähän. Kumpparit on muuten aivan huiput jalassa tuolla yöelämässä. Ei väsyny jalat ollenkaan, eikä muuten kastunu ku tuli yöllä/aamulla, millon lie -jotaki räntäpaskaa taivaalta. Vai tuliko? Emminä tiiä, mää olin humalassa. Ois voinu sataa vaikka karkkeja taivaalta niin tilanne ei ois muuttunu millään tavalla. En vaan ollu miettiny sen puvun ominaisuuksia aivan loppuun asti. Miettikääpä itte.
Vappu. Täysi baari. Vahva humala. Emma ja pahvilaatikko. Ahasta. Kukaan ei väistä. Anteeks. Anteeks, pääsiskö ohi? Ei pääse. Pissattaa. Ahdas koppivessa. Ei mahu kääntyyn. Pidättelin loppuillan.
Tai..oonhan mä saattanu päästää housuunki. Vähän kerralla ja antaa kuivahtaa.
Siks mulla ei oo poikaystävää. AHHAHAHAHAH.
No se vapusta. Oon alkanu ihan tosissaan urheileen. Soitan jokapäivä äitille ja kerron mitä aijon tehä. "sit mä käyn juokseen, sit mä nostin painoja, sit mä käyn nyrkkeileen (oon muuten aika paska) sit mä syön avokadoja, sit mä luin yhtä urheilublogii" Oon mieleltäni olympiatason urheilija. Oikeesti, ihan rehellisesti. Ku tämmönen uskollinen sohvaperuna lähtee liikkeelle, niin jokaisen ponnistuksen jälkeen täytyy nostaa se vasen käsi ylös ja taputtaa itteään olkapäälle- Hyvä tyttö!
Ja oikeesti oon urheillu. En silleen leikisti niinku ennen. Ois kiva saaha joku mitali.
No se urheilusta. Ei siitä nyt ylettömästi kannata jauhaa.
Mitäs muuta. No kuulkaa, jos te että oo vielä kuullukkaan niin oon lähössä pariisiin. JOO-O. Pariisiin! Enään 11 päivää. Oon suunnitellu tapaavani siellä Piérren, joka on ihan mahottoman komea ja rikas viinitilallinen. No Piérrehän hoksaa mut sit jossain ihastuttavassa katukahvilassa, viehkosti syömässä patonkia ja juomassa skumppaa. Mitä tekee Piérre? No rakastuu ensisilmäyksellä, ja loppu onki sit historiaa. Lanseerataan maailman markkinoille huippukallis viini nimeltä- J'adore Emma. Ja etiketissä tietenki mun kuva. Sitä saa vaan alkon ylähyllyltä sitten. Hei siellä nähään.
Terkuin mä.
Ps: Vähän heikko happi. Yövuorot takana. Armoo.
Pps: 1500 lihaskuntoliikettä takana. HALLELUJA!
Musta on tullu "vähän" laiska tän blogin kanssa. hihi.
Haluatteko kuulla mitä jännää on mun elämässä tapahtunut? No, tapoin just kärpäsen. Kyllä ne on hitaita paskiaisia näin orastavan kesän alussa. Annoin sille vaihtoehdon poistua ulos ikkunan kautta mutta pöljäkö on niin se hakkas itteään vaan yhteen kohtaan ja sekös kävi mun hermoon. Oon vältelly ikkunan pesua taktisesti tässä monta vapaapäivää. Mut nyt ne on varmaan pakko pestä, ku tuo kärpänen päästi jotku nesteet ulos. Hyh.
Mitä tässä nyt on tapahtunut sitte. Oli vappu. Oli Emma. Oli pullo. Tuli humala. Oli Emma. Meni baariin. Otti shotin. Otti toisen Shotin. Otti varmaan myös kolmannen. Meni muisti. Tuli aamu. Tuli krapula. Kesti kolme päivää.
Aivan mahtava meno siis. Muistatteko viime VAPUN? Fiksuna likkana päätin lähestyä asiaa erikantilta. En ees yritä olla viehko vaan oon se "johanna" heti suokilla. Ei tuu pettymyksiä. Niinku, kellekkään. Meillä oli naamiaiset ja mää olin maanviljelijä. Mulla ei oo yhtään kuvaa itestäni. Mutta voin valottaa että rakensin omin pikkukätösin pahvilaatikosta traktorin mun ympärille. OLI HIENO. Iskä hommas mulle vielä John Deeren-sponssi lippiksen päähän. Kumpparit on muuten aivan huiput jalassa tuolla yöelämässä. Ei väsyny jalat ollenkaan, eikä muuten kastunu ku tuli yöllä/aamulla, millon lie -jotaki räntäpaskaa taivaalta. Vai tuliko? Emminä tiiä, mää olin humalassa. Ois voinu sataa vaikka karkkeja taivaalta niin tilanne ei ois muuttunu millään tavalla. En vaan ollu miettiny sen puvun ominaisuuksia aivan loppuun asti. Miettikääpä itte.
Vappu. Täysi baari. Vahva humala. Emma ja pahvilaatikko. Ahasta. Kukaan ei väistä. Anteeks. Anteeks, pääsiskö ohi? Ei pääse. Pissattaa. Ahdas koppivessa. Ei mahu kääntyyn. Pidättelin loppuillan.
Tai..oonhan mä saattanu päästää housuunki. Vähän kerralla ja antaa kuivahtaa.
Siks mulla ei oo poikaystävää. AHHAHAHAHAH.
No se vapusta. Oon alkanu ihan tosissaan urheileen. Soitan jokapäivä äitille ja kerron mitä aijon tehä. "sit mä käyn juokseen, sit mä nostin painoja, sit mä käyn nyrkkeileen (oon muuten aika paska) sit mä syön avokadoja, sit mä luin yhtä urheilublogii" Oon mieleltäni olympiatason urheilija. Oikeesti, ihan rehellisesti. Ku tämmönen uskollinen sohvaperuna lähtee liikkeelle, niin jokaisen ponnistuksen jälkeen täytyy nostaa se vasen käsi ylös ja taputtaa itteään olkapäälle- Hyvä tyttö!
Ja oikeesti oon urheillu. En silleen leikisti niinku ennen. Ois kiva saaha joku mitali.
No se urheilusta. Ei siitä nyt ylettömästi kannata jauhaa.
Mitäs muuta. No kuulkaa, jos te että oo vielä kuullukkaan niin oon lähössä pariisiin. JOO-O. Pariisiin! Enään 11 päivää. Oon suunnitellu tapaavani siellä Piérren, joka on ihan mahottoman komea ja rikas viinitilallinen. No Piérrehän hoksaa mut sit jossain ihastuttavassa katukahvilassa, viehkosti syömässä patonkia ja juomassa skumppaa. Mitä tekee Piérre? No rakastuu ensisilmäyksellä, ja loppu onki sit historiaa. Lanseerataan maailman markkinoille huippukallis viini nimeltä- J'adore Emma. Ja etiketissä tietenki mun kuva. Sitä saa vaan alkon ylähyllyltä sitten. Hei siellä nähään.
Terkuin mä.
Ps: Vähän heikko happi. Yövuorot takana. Armoo.
Pps: 1500 lihaskuntoliikettä takana. HALLELUJA!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)