No huomenta!
Heräilin tuossa sikeiden yöunien jälkeen, ja päätin lähteä jo perinteeksi muodostuneelle aamuhölkälle. Tässä lähellä on semmonen hyvän mittanen soratie jolla käyn juoksemassa. Ja oon ruukannu ensin kävellä toiseen päähän ja sitten juosta takasi kotia.
Tuossa sitten olin hyvän tovin kävelly kuunnellen musiikkia mun I PODILTA. Joo mulla on semmonen. Oon tosi ylpee siitä. Tuli sitten tosi hyvä biisi ja intouduin vähän sheikkaan bootyy ja laulaan sydämeni kyllyydestä. Siinä sittenkun olin revitelly biisin läpi. Niin tuli vaan ajatus: Vähän paha jos tuolla takana tulis toinen lenkkeilijä. Käännyin sit hölmö hymy huulilla kattoon taakse.
EI.
Ei ollu toinen lenkkeilijä. Vaan auto kiinni melkeen mun takamuksessa. Ja auton sisässä kaks naurusta hytkyvää työmiestä. Hyppäsin heti tien reunaan. Niillä oli auton ikkunat auki, niin sain huikattua anteekspyynnöt autoon sisään. Tyypit ei saanu sanottua oikeen mitään ku niillä niin nauratti.
Minä käännyin heti kannoillani ja juoksin täysillä kotia niin että sydän meinas tulla rinnasta ulos.
Joskus vaan tuntuu siltä että vois jäähä kotia.
Ja se biisi mitä lauloin........ Ois ollu ees joku muu, mut ei! TÄSSÄ! Mun meno ei ollu tuommosta seksikästä kiemurtelua, muutako mun ajatuksissa. Totuus on ihan toinen. Toivottavasti ne ei oo nähny koko showta alusta asti. Ja MIKS NE EI TÖÖTÄNNY?
Tuli mieleen siinä ku juoksin täysillä karkuun, että oon varmaan nyt samannäkönen kun olin joku noin Emma 6 vuotiaana ja pyöräilin hirveä karkuun. Joo hirveä. Se onki tosi traaginen tarina. Peurasaareen tuli yhtenä kesänä kolme hirveä. Ne ilmeisesti oli uinut jostain lähisaaresta maihin ja siellä ne jolkotteli meän takapihan "metsässä" Ne sit hajaantu suuntiinsa. Minä otin mun keltasen helkamanappulan ja lähin ettiin niitä. Fiksuna pikkulikkana aattelin että ne on varmasti menny läheiselle leikkikentälle, koska siellä on se hirvikeinu. Nehän luulee sitä niiden lapseksi. No ei ne hirvet sitten kuitenkaan ollut tullut etsimään kadonnutta lastaan. Fillaroin siinä kotiapäin. Takaa alko kuuluun semmonen tasanen läpse. Käännyin kattoon ja yks niistä hirvistä lompsetteli ihan mun takana. Pistin semmosen sporttivaihteen päälle pyörässä, että tuli semmoset ympyräjäljet ilmaan. Tiiättekö, niinku sarjakuvissa. Muistan sen vieläki ku porukat ja kaikki naapurit näki ku viuhdon tulemaan se hirvi perässä. Huus kuorossa: EMMAA, POLE POLE POLE!!
Olin suunnitellu että käännyn yhestä oikkarista meän takapihalle mut, vauhti oli niin kova että menin vahingossa ohi. Liinat kii, ja suunnan vaihto. Hetken katottiin hirveen kaa toisiamme silmästä silmään.
Pääsin onneks turvallisesti kotia. Oli se jännä hetki pienen lapsen elämässä. Sain kaiken tän tapahtuman jälkeen launtaikarkkipussista semmosen tarran jossa on leijona joka pyöräilee takakenossa. Liimattiin se iskän kaa mun pyörän perään kii muistuttaan mua mun hienosta pyöräilykokemuksesta.
Terkuin mä.
Ps: Mun maanatai aamu meni vähän mönkään mut toivottavasti pelastin niiden työmiesten päivän ees.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti