HIHEI, tänään se saapu!

Alotetaan kaverit kuvilla!

Ui kuulkaa tilasin jo PARIviikkoa sitten itelleni Peppi Pitkätossu boxin! Oon oottanu sitä ku kuuta nousevaa. Kuulin päivällä ku olin nukkumassa (yövuorot) että postilootasta kolahti muutaki ku laskuja, silmät sikkurassa juoksin kiireesti kattoon ja JEEES!!! Nyt se viimein saapu.

 Joojooo emma 24 wee.

Mut kukaan ei voi kieltää että ei joskus lapsena halunnu olla Peppi. Asua yksin huvikummussa ilman aikusia hevosen ja apinan kanssa. Olla maailman vahvin tyttö, jolle kukaa ei mahda mitään. Iskä joka on ammatiltaan neekerien kuningas. (on muuten aika rasistinen nimitys/ammatti) Ja hyvänä plussana Pepillä kaikki ne rikkaudet. Ah ei huolenhäivää.

Eli oon siis käyttäny tän päivän ihan vaan Pepin, Tommin ja Annikan seurassa. Sen verta sain itteäni niskasta kii että kävelin lähikauppaan ostaan mun lempparisuklaata! Oooo.

Meillä oli tossa kuluneella viikolla henkilökunnan pikkujoulut. Ja voi pojat olihan meillä hauskaa. Laulaa luikauteltiin koooko ilta karaokea. Vaikka mun EI pitäny laulaa, ja jonku ÄITI nimisen piti estää mua jos oon pyrkimässä lavalle. EEI tämä ÄITI niminen vaan intoutu joraan ku esitin Meiju Suvaksen- Tahdon sinut. Vaikka sen ois pitäny väkivalloin olla taistelemassa mua pois sieltä lavalta. Äitit, kyllähän ne tiedetään.

Siinä sit istuksin muina naisina niin semmonen hielle haiseva Sonata Artica lippispäinen elähtäny bubiruusu tuli 5 cm päähän mun naamasta, otti reidestä kii ja huusi- kyllä huusi, mulle näin: HEI SÄ KUULE VEDIT NIIN HYVIN SEN BIISIN, AIVAN USKOMATON VETO!!! Minä olin heti mielissään että, Idols here i come! No sen verta sit vaivaudun kysyyn että minkä niistä biiseistä? No tää elähtäny vieläkin hielle haiseva bubiruusu huusi taas: NO SE KAIJA KOON VAPAAN!!! Pitkä hiljasuus. E: Tota se oli tuo toinen tyttö tuolla. Bubiruusu katsoo mua pitkään, luo katseen biisin esittäjään. Luo katseen minuun, irrottaa otteen mun reidestä ja mitään sanomatta poistuu paikalta ja menee sen tytön luo joka veti biisin toosi hyvin. Ja alkaa huutaa: HEEEI SÄ KUULE VEDIT NIIN HYVIN SE BIISIN, AIVAN USKOMATON VETO.

Dorka.

Oon miettiny näitä miehiä, kummallisia otuksia. Mulle tuli yks jo hiukka vanhempi "herrasmies" että: Jos neiti asuisi Helsingissä sinut olisi jo kaapattu, sen verta upea daami olet. Ja samaan hengenvetoon hän kertoi mulle että: Mutta et sä kyllä osaa kävellä noilla korkkareilla alkuunkaan. Oltiin siinä vaiheessa pihalla, jossa oli liukasta ja kyllä olin niinku pieni bambinpoikanen luistinradalla kauhunsekaset tunteet mielessä että jos mä näin korkeelta kaadun niin tulee pahaa pahaa jälkeä.

Kysyin kohteliaasti: Kuinkas monta kertaa herra on liukastellu 14 cm koroilla? Ei kuulema kertaakaan mut hän saa sanoa mulle näin koska on jo vanhempi mies.............. Mitä? Eli yhteenveto. Koska se mies oli vanha niin se tiesi että korkkareilla kävely on helppoa ku heinänteko, ja se saa sen sanoa vaikka ei ole koskaan ite kokeillu! Ja kaikki tämä siitä että se on vanha. VANHA.

Oi vanhuus tule äkkiä, haluan päästä sanomaan kaikkea sen varjolla.

Ekana ettisin sen bubiruusun ja sanoisin: Osta nainen dödöö. Ps: Saan sanoa näin koska olen vanha.

Oh well, näytin sille sit catwalk kävelyä ja siinä humalatilassa  se oli hyvin hyvin vaarallista. Oikeesti meinas henki mennä, ku nilkka teki vinksvonks -liikkeen. Onneks tää "herrasmies" oli lähettyvillä ja sai napattua ranteesta kii. Viuh. Oli siitä jotaki hyötyy.

Tapahtui myös muuta legendaarista jota saa nauraa taas vuojen päivät. Mut jätetään kertomatta osa! Ihan vaan työkamujen takia :D

Mut nyt palaan Pepin pariin, se lapsi tekee jotain uhkarohkeeta nuorallakävely temppua. Melkonen epeli tuo Peppi!

Terkuin mä

PS: Munki lapsesta tulee Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär.
Mut ehkä toi efraim vaihtuis emeks. Ementytär. Joo!

Oi tää biisi vaan toimii!

PPS: Niin on työviikonloppu! Ei näy mua kreisibailaamassa. Sorry.

Mun elämä.

Huomenta! Vähänkö synkkä ilma taasen! hyi.

Oon tässä miettiny että mitä kaikkea sitä viittii kertoa. Ja tulin siihen tulokseen että ei kukaan jaksa oikeesti lukea mitään tylsää arkipäivästä esim. Mitä oon syöny tänään (ja se ois loppumaton lista, jos sitä alkas rustaan) Ja oonhan mä kertonu jo kirpunpuremista pyllyssä niin ei tää tarina varmaan kalpene rinnalla ollenkaan.

Meillä on nyt tulossa tässä muutamat pikkujoulut, ja ostin tosiaan hamosen joka on "aika" ankara. Ei hirveenä auta olla pötsiä. Niin suunnittelin tossa eilen että mää käyn ostaan ennen töihin menoa sellaset tukisukkahousut. Pyörin sit siinä kaupassa ja olin että: Heei mikkäs ne nämä on? No ne oli semmoset muotoilevat pikkuhousut. Kunnon erotiikankarkottajat. Kääräsin ne kainaloon tiukkaan myttyyn ja hilpasin kassalle niiden kanssa. Olin sille myyjälle että: Hei yhet tälläset hirmu nolot.

Eli valotetaanpa asiaa niille jotka ei tiiä millasista pöksyistä on kyse. Eli sellaset että se vyötärö nousee korviin asti litistäen kaikki makkarat matkanvarrelta.

Myyjä, naurahti iloisesti: EEEI nää oo kuule yhtään nolot, tosi hyvät. Aha meillä on sit eri käsitys seksihepeneistä. Luulen että se vaan lohutteli mua ku olin ihan punanen.

No menin äitin tykö ja olin että kattokaan mitkä ostin. No, kunnes ne oli Veeran kaa selvinny naurukohtauksesta. Niin ne oli: Laita päälle ne.

Okei. Ilosena otin ne pussista ajatus että saatte luunkurkkuun, kohta ette oo nähnykkään hoikempaa uumaa kellään!

Ettepä niin.

Aloin tarmokkaana vetään niitä jalkaan. Niin ne jäi jumiin jo polvien kohalle. Olin että no saatana, miksei ne mee. Äiti: No mitä kokoa ne on? E: No Ässät! Äiti ja Veera alkaa taas nauraan. Siitä sisuntuneena päätin että niin paljosta tässä elämässä on selvitty että mulle ei yhet alkkarit ala ryttyileen. Otin voimannostaja asennon/ilmeen ja tartuin tiukasti alkkarin reunoista kii ja itkien nykäsin ne korviin. HAHA menihän ne, siitäs saitte.Ylpeenä sit keekailin ympäri olohuonetta ne jalassa. Kunnes äiti alko taas viisasteleen: Mites meinasit toteuttaa vessassa käynnin? Vai äherräks aina noilla epämääräsillä äänillä tunnin siellä veskissä...........................................

Perse. Luovutan.

Ei oo helppoa olla nainen.

Terkuin mä!

Tasan sata!

HOORAY!

Sadas kirjotus tulee tässä. Aplodeja ladys and gentlemans! Ajatelkaa, sata. Melkeen jo "hyvän" kirjan mittanen tää mun loistelias blogi. Ja lukijoitaki on ihan kivasti. Alkuun olin aivan varma että ainoa joka tätä alkaa lukeen on äiti. Ja ehkä Veera. Mut tästähän tulikin "mieletön" succee. Toi on english (maybe) ja tarkottaa menestystä.

En oo oikeen juhlinu tätä, ku hoksin sen just äsken että hitto sadas kirjotus. Joko mainitsin että sata? Niin en tosiaan oo juhlinu tätä. Äkkiä menin rommikaapille, ja holautin mukin täyteen!

Tänään oonki ollu erireipas, verrattuna siis eiliseen. Oon ollu talkkarinduuneissa, ja sain uuden mopin. Sini-mopin. Oikeen ihana, ollaan tänään tangottu ahkerasti yhessä. Nimeän kaikki uudet esineet. Että niille tavallaan tulee oma persoona. Sen nimi on Tuulikki.

Tangoamisen jälkeen mentiin äiskän ja veeran kanssa avantoon. Ahahahhahaha, oisittepa nähny Veeran. Oli meinaan sen eka kerta. V: Yhyyyh yyhyyyy, kalikalikali brrr brr en meee! Ja me huuettiin laiturilta että MEET! Se rassukka vissiin luuli että sen on pakko, niin: O O OKEI, hyrrhyrr brrr, ky ky kylmääääääh. Jo joko saa no no nousta?

Päätin tossa että tänään mä leivon piparkakkutalon. Teen sen ihan ite, enkä pyh mistään kaupan valmiista muoteista. Sen täytyy olla so easy! Ja tuli kuulkaa hieno, tsek it out!

Kyllä musta joku saa niin hyvän vaimon......

No viitsi viitsi, ihan persiilleen meni.

Oon kohta syöny koko "talon" rommin kyytipoikana. On mulla kuvia, haluatteko nähdä? Ettekä sitten naura, mulla tuli siitä sokerilitkustaki kolmannen asteen palovamma.

Tässä näette suuren aivotyöskentelyn symmetrisen tuloksen. Katon reunasta
lähti heti kättelyssä palanen.

Tämä seinä, hiukka palo.

Tässä on mun pipariTALO. on se.

Sit käytinki loppu energian vaan näihin "perinteisiin"
On kirahvia, apinaa ja krokotiiliä.

Ja tietenki se hirmunen Lé kaos.

Arvaatko kysykö hermoja ku tuossa kokosin tota taloa epätoivosesti kyynel silmässä ajatuksena että sen on PAKKO onnistua! Niin mulla soi Radio Novan jouluradio taustalla ja sieltä tuli TÄÄ. Yleensä en oo mikään Grinch vaan just tällänen ylipirtee joulunlapsi. Mutta täytyy sanoa että kyllä kysy hermoja, ku hauras piparkakkutalo oli jännityksestä tärisevien kourien välissä ja samalla sokerilientä (saatanan kuumaa) tipahti käelle. Ja nuo perkeleen ämmät autuaan tietämättä vaan rallattelee  jostain mustasta mirristä ja pikkusesta pirristä.(AHHAHAHHAHAHHAH)

Oikeesti, kuunnelkaa vaikka, kohta 1.36.

Niin että meni hermo, kuulu vaan kräks käsien välissä. Hupsis tupsis pimpeli teurastus pompeli, saatanan perkeleen tumpsis saatanan villejä korvia, ja hiton pulleet massut. Nythän on nythän on joulu joulu on taas taas! ON ON!! Huuuuuh. En enään ikinä ikinä leivo piparkakkutalo. Ainakaan jos singsong sisterssit laulaa nissepolkkaa taustalla.

Alan oleen ihan kivassa kekkulissa jo, lämmin rommiaalto valtas joka sieluni pienen sopukan!

Nyt arvoisat lukijat, suuri nerous poistuu ja alkaa katsoon elokuvaa. Ja ehkä harkitsen ton keittiönsiivoamista, ehkä. On se sen verta sotkunen...

Kiitos ku ootte jaksanu lukea jo SATA tekstiä. Sata sata, ropisee. En tarvii, asuntoo vaan SATAsen blogin.

Terkuin Mä.

Ps: 100.

Kun laiskottaa..

Tiiättekö tunteen. Eilen päätin että huomenna hoidan kaikki asiat mitkä on jääny venymään. Esim. vakuutusyhtiön vaihdon. Ne on lähettäny mulle tarjouksen, mut se oli niin jumalattoman paksu nivaska asiatekstiä että plarasin sen 10 sekunissa läpi ja olin että, nääh katon myöhemmin. Mut nytkö otin sen taas esille, niin nääh taas, ei jaksa inspata! Sit olin että tänään suoritan myös osan joululahjaostoksista. Oon vieläki yöpaita päällä, ja paikallista aikaa 12.55. Laskut ajattelin maksaa talkkarintilistä, niin voi hurvitella joulukuun tilin sitten lahjoihin. Mut en jaksa kirjautua nykyisen DANSKEbankin, entisen Sampopankin sivuille. En vaan jaksa. Kynnet pitäs puhistaa lakoista, mut en jaksa sitäkään.Sit oli tarkotus käyä ostaan semmoset kunnon tukkisukkahousut pikkujouluja varten. Mut ajatus lähtä jonnekki kauppaan pörrään. Ei inspaa. Nyt oikeesti laiskottaa.

Mut mietin noita tukisukkahousuja, sehän on huijausta. Luot illuusion muille kanssaeläjille että oot todellinen hot body, mut sitku aletaan riipiin vaatteita yltä, niin kamala totuus iskeeki vasten kasvoja. Ehkä mä en sit yritä olla litteä vatsainen seksiseireeni, vaan rohkeesti rehevä oma itseni. Ehkä. Se mun pikkujouluhamonen on vaan aika ankara...

Ei sillä että olin suunnitellu niitä riivittäväks mun yltä. Pois se minusta.

Mut oon mä saanu tänään jotaki aikaseks. Nousin ylös sängystä, söin aamupalaa ja oon kuunnellu -90 luvun musaa. Mc hammer on raikunu tänään pääskyläresidenssissä. Se on paljon se.

Äskön tuli posti. Mulle tuli kirje. Jossa lukee näin:

Onneksi olkoon. Olet tehnyt HYVÄN päätöksen ja valinnut uudeksi autoksesi laadukkaan ja luotettavan Opelin. Me täällä Opel-liikkeessä olemme valmiita palvelemaan sinua pienimmissäkin toiveissa. Tervetuloa käymään.

Missä täällä on Opel-liike?

Tartuin tietenki tuohon viimeiseen lauseeseen: Me täällä Opel-liikkeessä olemme valmiita palvelemaan sinua pienimmissäkin toiveissa. Tervetuloa käymään. Meen sinne että: Terve haluan yhet kengät Brandokselta. Laittakaa tilaukseen. Moro.

Kantsii miettii miten ne lauseet oikeen muotoilee.

Sit siinä on kaikkea liirumlaarumia. Ja loppuun:

Toivomme sinulle turvallisia ja miellyttäviä kilometrejä uudella autollasi.

Ystävällisin terveisin OMA valtuutettu Opel-huoltoautokorjaamosi (mulla on siis opelin myötä myös oma autokorjaamo)

Ps: Käytä hyväksesi myös oheinen kuukauden tarjous!

Ja kuulkaas tytöt ja pojat. Ne siellä opel-liikkeessä todellakin tietää miten pääsee Emen sydämeen. A-nelosen kokonen kuva komeasta miehestä haalari päällä autonrengas kainalossa, katseella joka sulattaa jään, hiukset joista Tomi Metsäketoki olis kateellinen.

Nyt vaan sit aloin miettiin, että mitä saan käyttää hyväksi. Tuota miestäkö? Niin että missä se Opel-liike täällä on?

Terve tulin nyt hyväksi käyttään sen tarjouksen siitä komeasta miehestä rengas kainalossa...

Mää ehkä tiiän miks mua laiskottaa, sen täytyy olla tuo ilma. Kattokaa nyt ulos ikkunasta. MARRASKUU, ja tommone ilma niinku Islannin nummilla. Lampaat puuttuu vaan laiduntamasta.

Käytiin eilen Verkun kanssa Ämmilässä syömässä ja teatterilla kattomassa taikuria. Vietettiin siskosten välistä laatuaikaa. Ja olihan meillä hauskaa.

Ihan käsittämätön show oli. Mua alkaa aina itkettään jos joku on ihan mielettömän hyvä jossaki, ja tietää että se on käyttäny tuohon kaiken vapaa aikansa. Oli kaks kiinalaista akrobaattia ja ne oli ihan mielettömän taitavia, ei voi ees sanoin kuvailla. Ja tämä taikuri taiko ihan tyhjästä lintuja, jotka lenteli siellä yleisön joukossa. Mieletön. En unoha kyllä ikinä. Ja ne ei ollu mitään talitintteja, vaan yks oli semmonen jumalattoman iso papukaija...

Mutta jos nyt vaikka lähtis hampaat peseen. Ehkä. Kävi mulla ajatus että jos menin pötköttään sohvalle ja kattos Aladinin. Eikö se on hyvä suosiolla luovuttaa ku tää peli on jo menetetty tän päivän suhteen...?

Kuvia en ole ottanu (ku en jaksanu) mut laitan muutaman ilosen kesäkuvan, tän perkelen ankeuden keskelle. Pääosissa meän perheen lemmikit

Kille, Paksu ja Nappi.

.

Luluu, lé bluebird.

Mimii.

Lulu!

Meän kilpurijengi. Kille on semmonen vieraileva tähti. Hoitokonna toisin sanoen. Ja mun rakkaat angrybirdsit kesälaitumilla!

Terkuin laiska-mä!

Oodi Miehille.

Hyvää maanantai-iltaa kansa. Ja etenki miehet.

Tänään on kuulema Miestenpäivä. Hassua, en tienny että teille miehillekki on oma päivä. Kaikkea sitä oppii ku isoksi kasvaa,(ja tarkotan nyt henkisesti en fyysisesti) Tää nyt ei oo ollenkaan mun tapasta, aijon antaa muutaman ylistyssanan teille ihanille sohvanvaltaajille. Yleensä tykkään enemmänki vitsailla teän kustannuksella. Siitä esimerkkinä jääkaapin ovessa oleva magneetti jossa lukee että: On vaikeata olla nainen ku miehet ovat niin tyhmiä!

So true.

Mut mun piti kehua ei mollata. Anteeks.

Hahhaha, oikeesti oon istunu varmaan 10 minuuttia tässä ja tuijottanu tietokoneen ruutua että mitä kivaa teistä sanosin. En vaan keksi. Mut yritän. Oikeesti.

Noni, vajosin asteen alemmas teän tasolle, ja tajusin että ei mun tarvii tätä hirveen monimutkasesti lähtä ajatteleen. Ei silleen naismaisesti vaan ihan silleen simppelisti niinku teki ajattelette. Eikä tää nyt ollu mollaus. Miehet vaan ajattelee asiat yksinkertasemmin mikä on PLUSSAA. Ite ajattelen kaikki liian superhankalasti. Kuulkaas miehet, välillä on tosi rankkaa olla nainen. Niin aattelin ilmasta asiani yksinkertasesti ilman mitään turhia härppäkkeitä.

Musta on kiva ku te miehet ootte olemassa, ilman teitä mun elämä olis tosi tylsää. Ei minkäänlaista draamaa. Ja olisin välillä IHAN hukassa ilman teän auttavia neuvoja. Ootte ihania, pusipusi.

Huh tiiättekö kuin paljon tuo oli multa sanottu? Rispektii.

Terkuin mä, miestenystävä.

Ps: voitte muistaa mua sit naistenpäivänä!

Pps: Teemaan sopiva BIISI.

Käynti kuolemanporteilla.

Huheeei.

Mulla on ollu tänään vuosisadan krapula. En kyllä muista millon viimeks ois moinen ollu. Nyt alkaa vasta helpottaan! Ihan kamala pääkipu, ei oo kärsiny päätä laskea, kääntää tahi nostaa... Helpoin ois ollu nostaa se pois hartiolta ja laittaa pakkaseen siks aikaa että lopettaa sen kipuilun. Vaivuin syvään itsesääliin, oon maannu sohvalla untuvapeitto syvällä korvissa silittäen itseäni päästä hokien: Ei oo mittään hättää, ei oo mittään hättää. Kyllä sää selviät. Ja niin selvisin, vaikka tiukille meni.

Mutta olihan meillä tyttöjen kanssa mukavaa, jorattiin ihan hikipäässä. Aivan suotta tonne baariin muuten tukkaa laittaa ku se lösähtää heti ku käy näyttää tanssilattialla "Jennifer Lopezin" omaiset tanssiliikkeet.Ens kerralla pistän jumppapuvun ja hikipannan. Nyt en juo kyllä ennen seuraavaa kertaa. Ja se krapula johtuu siitä että join sitä valkkaria. Jos oisin juonu rommia niin ei olis tullu krapulaa. Mut rommista katkeaa filmi. Oon tosi vaarallinen yhdistelmä käet ja jalat toimii, mut muisti ei.

Lapset, älkää ottako tätistä mallia.

Mulla on ollu ihanat vapaapäivät. Oon vaan ollu ihaaaaaan rentona. En oo hötkyilly mitään ylimääräsiä. Shoppaillu,syöny ja nukkunu. Me like. Löysin pikkujouluvaatteetki, ne on niiiiiin hienot. Ja uuden villakangastakin. Se oli vähän niinku heräteostos, mut hirmu hyvä sellanen.

Kävin hakeen itelle vähän epäterveellistä ruokaa helpottaakseni oloa  Ja tosiaan ku tää olo on ollu niin kamala, söin sen epäterveellisen kanarullan tässä sohvalla untuvapeiton alla.Tai en syöny sitä kyllä se oli eläimellistä raivoa. Sääliks kävi sitä rullaa. Mutta voi perse mikä sotku. Oli ilmeisesti tipahtanu salaattia tähän peitolle, jonka sit pyöräytin miljoona kertaa ympäri ku laitoin nukkumaan. No se salaatin kutale oli sit kierosti vääntyny mun perseen alle, ja voitte vaan kuvitella nyt miltä näyttää valkonen sohva? Yritin heikoilla ihmislapsen rapsavoimilla sitä hinkata pois. Mut luovutin ku tuntu että pää hajoaa miljoonaks atomiks. Terveys ennen kaikkea.

Tai sit vaihtoehtosesti mun perse on alkanu pukkaan horsmaa...

Kämpässä vallitsee hallittu kaaos. Kaikki on siinä mihin ne on kädestä tipahtanu. Tyhjiä laseja ympäri kämppää, omenan raatoki näköjään köllöttelee lattialla, vaatteita, kenkiä joka paikka täynnä.... Mää ehkä siivoan kohta. Ainaki ton omenan..ehkä. Jos pystyn kumartuun ton pään takia. Liskodiskosta ei onneks oo pelkoa, nimittän yötuuri mua kutsuu.

Siitäki jo tietää että mulla oli tosi huono olo ku äiti soitti ja sano: Voi että kuulostat tosi kipeältä. Pistä nukkuun. Yleensä se vaan kettuilis ja olis ollu että sitä saa mitä tilaa. Mut nyt ymmärsi että on tosi kyseessä.

Oon sit tänään kunnellu harrasta musiikkia vähän niinku pyytäny anteeks mun syntejä. TÄÄ on kyllä ehdoton lemppari kaikista maailman krapulabiiseistä. Okei okei, kuunnelkaa loppuun asti. Tällä on selvästi sanoma. "Kaikki te vaivaiset, kaikki te nurjat, kaikki te matkalla eksyneet........." Kaikki te suuntanne KADOTTANEEEEET! kertoo ihan mun krapulapäivästä. Oon ollu vaivanen, nurja, suuntaki ollu kadoksissa  montaa kertaa (eilen varsinki) matkallaki eksyin monta kertaa (eilen varsinki) ja nälkäki on ollu ihan hillitön koko päivän. Ja mun sänky oli yöllä ihan seimi yössä pimeässä, yhtä puhtoinenki ku baby jeesuksella konsanaan. Onkohan Johannalla omakohtasia kokemuksia kamalasta krapulasta. Ja plussaa on tässä biisissä sen mieto sävel, ei satu päähän edes krapulassa. Mun lemppari kohta on tuo missä se oikeen revittelee ton KUURJAAT-sanan kanssa. Tää biisi toimii.

Oon yöllä syöny nälkäisenä bailaajana myslipuikuloita, voi mysli että oli mysliä jokapaikka täynnä.

 Oon ottanu kuvia tännään aamulla, ku olin vielä niin kamalassa jurrissa. Siis ennen krapulaa.

Mulla on tollanen Bio-takka. Eli hormiton takka, ei tarvii savupiippua nääs nääs. Se on mulla keittiössä, ihanan tunnelmallista poltella siinä tulia samalla ku syö aamupalaa! Mun elämä, yhtä luksusta. Miinus tämänpäivänen krapula. Sit pöydäällä onki pikkuemman omin pikkukätösin askarreltu joulukukka-asetelma. Nyt on kaikki hortonomit kateellisia. Sit ihanaa, ku mulla on tuo vanha kunnon video-laite. Niin voin kattoa Vhsässiä. Ja katoin sit aamulla mun kaikkien aikojen lempielokuvan, joojoo vähän säälittävä nimi "surullisten sinkkujen seura"  No on ne vähän sinkkuja ja surullisia. Mut sit ne onki yhtäkkiä ilosia, parisuhteessa, pariisissa, naimisiin menossa, sit tuleeki kuolema, vauva, uudet häät, ero. Mut ystävyys on ja pysyy. Vaikka oliki vähän koetuksella. Kantsii kattoa, ihanaa huumoria. Ei varmaan oo tää elokuva koskaan saanu ylistystä mistään. Mut minä tykkään. Oonki outo.

PS: Ootteko muuten huomannu tossa Kiira Korven Polarjuusto mainoksessa että sen luistimen kannassa lukee  Nokia. Piilomainontaa.

Mut nyt alan henkisesti valmistautuun töihin.

Terkuin hengissä selvittiin tästäkin-eme.

M A A N A N T A I !

Äkäinen hei.

Kyllä nyt on vaan niin huono päivä emellä että ei mitään rajaa. Töissä mikkään ei pysyny kourassa. Lasi tipahti lattialle, mutta ei menny onneks rikki. Nostin sen sit koriin, jossa se jostain fysikaalisesta syystä räjähti miljoonaksi atomiksi. Meinasin saaha hjärttäslaagin. ÄRR!

Eli meni rikki. Loppujenlopuksi.

Sit orastavat naistenvaivat tuntuu olevan ilmoilla, nimittäin olo on kuin 200 kg ylensyöneellä tosi rumalla merimursulla. Näppyjä on naama täynnä, voi sokea lukea pistekirjotusta suoraan mun pärstältä. Ja ei pelkästää oo ylensyöny olo, on tuo ruoka maittanu niinku aivan oikeestikki. Mulla ei oo kaksoisleuka. Mulla on kolmoisleuka. Ja musta tuntuu että kaikki vasitella ärsyttää mua. Esim. Veera. Se ei ollu täällä mua viihyttämässä ja sitten kun se olis täällä mua viihyttämässä niin se koko ajan purnaa tätä konetta itelle... ÄRRR!

Ja SIT pahin ketutus oli se kun pääsin kotia. SE PERKELEEN PUTKIREMPPA. Nyt ne alkaa laittaa sitä jotaki ihme sukkaa mun viemäriin. Tääki on niin hirmusen hankalaks tehty, tottakai miesten keksimänä. Ei saa käyttää vettä sukituksen aikana. Se joka käyttää vettä maksaa 5000 euron, joo-o 5000 euron uhkasakon. No mää oon tänään aamulla kylpeny tunnin. Niin että sakkoako se sit pukkaa?? Niinkö. Mistä minä olisin voinu tietää jos ne on sen lapun tänään tuonu sillävälin ku oon töissä. Oisinpa kristallipallosta. ÄRRR!

Ja OKEI OKEI, on ne alkuun antanu meille semmosen typeränlapun missä kerrotaan kaikki yksityiskohtasesti, mut ajattelin että ku mikään ei oo aikasemminkaan menny niinku on sovittu että ne nyt olis sit aikataulussa. Tai sit oon vaan niin vitun blondi enkä tajua mistään mitään.. ÄRR!

Veikkaan tätä vaihtoehtoa.

Eli piti TAAAAS järkätä kaikki kotona pois niiden eestä, jättää angrybirdsit yksin :( ja just ostin kaappiin ruokaaki. Kerkee mennä pahaksi. ÄRR

Mistä muusta kätisen teille? No vesisadetta MARRASKUUSSA. en tykkää. Ei voi tukkaa kihartaa ku se kohta roikku räkänä sun päässä. ÄRRRRRR!

Mut nyt alan laittaan itelle petiä tästä giljotiinisohvasta. ÄRR!

Ps: Ette saa kuvia. ÄRR! siihenki.

Terkuin menkkamonsteri.

Oodi mun iskälle!

Huomenta kaikki isät, isänmieliset ja iseistä tykkääväät! Tänään on iskänpäivä. Meidän perheessä se on kyllä joka päivä. Ollaan aina mietitty sen päänmenoks kaikennäköstä pikkuprojektia. Nokkimisjärjestyksessä eka äitille, sitten vielä mulle. On se rankkaa ku on kaks taloutta hoidettavana.

Mut nyt mä vähän kerron meän iskästä. Saatte tietää millanen tyyppi mut on oikeen kasvattanu? Meän perheessä äiti on pitäny kurin ja iskä on se hauska heppuli jonka kanssa keksittiin kaikkea kivoja leikkejä. Yks meän suosikki oli "lentävä pöpöö" (ja tuo pöpöö lausutaan ranskalaisittain) Iskä pötkötti maassa ja otti mut, Jennyt tai jonku naapurin lapsista sen käsien päälle seisomaan ja siinä piti sit tasapainotella ku se nosti ylemmäs ja ylemmäs. Ja koko aika piti säilyttää sirkustaitelijan olemus pitämällä käsiä draamattisesti sivuillla. Nytkö miettii niin aika vaarallinen leikki. Toinen leikki oli ennen nukkumaanmenoa nimeltä "Mörkö tulee" Iskä luki meille iltasadun, ku äitihän ei tosiaan harrastanu sitä. Ja sen jälkeen sano hyvät yöt, sammutti valot ja pisti oven kii. Sen jälkeen kihistiin jennyn kanssa peiton alla ku tiedettiin että kohta se palaa semmosen mörinän kanssa että oksat pois. Ja ei koskaan tienny kumman sängyn luo se tulee tukehuttaan sut peitolla. Se oli hirmu jännää se. Leikkejä oli ihan tsiljoona, kerran se keksi että sidotaan pulkka sen pyörän perään ja me istutaan kyytiin. Niin se veivas täysillä ympäri peukkua kiljuvat lapset kyydissä. Vois melkeen toteuttaa tuo uudelleen tänä talvena, oli se sen verta hauskaa.  Yks leikki oli nauruportti, se oli hirmu ärsyttävä jos oli esim. kiire johonki. Iskä tuli seisoon sun eteen käsi porttina, ja sano että tästä ei mennä jos naurattaa. Piti aina yrittää olla pokkanaamalla. Ja toinen nauratti vasitella tekemällä typeriä ääniä tai vääntelemällä naamaa. Ja jos aloit nauraan yrittäessä mennä portista niin joutu kutitettavaksi. Eli inhottava leikki kiiressä.

Kerran yhtenä kesänä muistan että oltiin Jennyn kanssa ulkona leikkimässä ja iskä vihelsi meät kotia (joo iskä kutsu meät kotia viheltämällä, kuulu kauas asti, mitä niillä kännyköillä?) Se sit oli tosi muikeen näkönen, ja sano että sillä on meille ylläri. Tänään mennä semmoseen paikkaan missä saa hattaroita ja on pellejä. SIRKUKSEENKO!? Joo sinneppä hyvinki. Siellä iskä sit kustansi meille tosiaan ne hirmuällösokeriset hattarat, ja päästiin vielä ratsastaan sirkushevosella. Miettikää. Oltiin niin onnellisia.

Elikkä hyvin leikkisä iskä meillä tytöillä on. Aina oltiin jossain majanrakennus puuhissa. Meillä on semmonen kuva missä ollaan Jennyn kanssa ihan pikkusia ihmisentaimia ja istutaan semmosessa pikkuteltassa iskän kanssa ja juodaan nukkeastiaston kokosilla kupposilla "teetä"

Nyt sit aikusemmalla iällä tosiaan, iskä korjailee mun autoa, huoltaa mun autoa, tekee mulle remonttia, korjaa mun mökkiä, korjaa mun venettä. Ja iskä on muuttanut mut asunnosta toiseen varmaan TSILJOONA kertaa. Ja joka muuton jälkeen se sanoo: Älä pliis muuta nyt vähään aikaan, tai jos muutat niin hissitaloon ja ei kolmanteen kerrokseen. Viime muuton jälkeen se sano: Älä nyt ota ketään kusikäsistä kakslahkeista tähän sotkeen, jooko? Joo en, ja hyvin on lupaus pitäny. Mut joka kerta se iskä on reippaana lähteny kantaan mun muuttolattikot, viimeks niitä oli vaan vaivaset 36 kpl. Ai miten niin paljon tavaraa?

Iskä vaikuttaa päällisinpuolin tosi lupsakalta ja onki. Mut jos sen ärsyttää tiettyyn pisteeseen on maailmanloppu käsillä. Olin kerran ostanu jotain jostain remonttiliikkeestä ylihinnalla ja kaikenlisäks se oli vielä vääränkokonen. Ja olin käyny ensin yksin piipittään siellä liikkeessä että kun tämä ei oo yhtään mittojen vastanen. Ja ne vaan oli että ei oo meän ongelma. Soitin sit iskälle ja vähän itkeä tihrustin, iskän kanssa mentiin uusintakierrokselle sinne liikkeeseen. Se myyjä sano samat iskälle mitä mulle. Sit kuulu vaan semmoen klik, ja sillä irtos joku sokka. Räjähti aivan käsiin, hyvä ettei ollu siellä tiskin takana syöttämässä sitä tuotetta sille myyjälle. HAHAHAHAH, eme sai rahat takasi. Iskälle ei ryttyillä.

Viime vuonna varmaan joskus näihin aikoihin tais muuten ollakki. Meillä oli ollu iskän kanssa jotain kärhämää. Niin se tuli tänne sit tekeen remontin loppuun. Mut mukana oli lepytyslahjat, suklaakalenteri ja pullo kossua. Kyllä isi tietää miten lasta hemmotellaan! Ja tänne se jäi remppaan ku minä lähin joraan.

Vaikka meän äiti on huippukokki, on muutama ruoka minkä iskä tekee niin paljon paremmin. Makaronilaatikko, nakkikastike ja lätyt. Sori äiti, iskä vaan on parempi. Lapsena aina nuo lättykestit oli huippuja, oli kyllä aina tarjota kaikille naapurinlapsillekki piti vaan sanoa taikasanat: Ilkka on peukun paras lättymestari.

Eli yhteenvetona meän iskästä- Maailman paras isi. Parempaa ei voi toivoa. Isi you ROCK!

PS: Iskä mulle pitäs laittaa yks hylly seinään...


Muutama kuva isukista, ja meän yhestä mökkireissusta. Harmi ku mulla ei tällä koneella ole parempia kuvia:(

Siinä tuhotaan vanha mökki!

Moottorisahalla.

Terkuin mä!

VILLIÄ lauantai iltaa!

Joo eilen kyllä olin ihan sitä mieltä että tänään vaan kotoillaan. PLÄÄH. Oon nyt kotoillu koko päivän, voi video että mulla on TYLSÄÄ. Se vissiin iskee se SATURDAY NIGHT FEVER aina lauantaisin!! Suoraan sanoen tämmönen kotona möllöttäminen on nuoren naisen haaskausta. Mut negatiivinen ajattelu ei kuulu mun maailman katsomukseen (eipä) Niin oon miettiny kaikkea tästä syntyvää plussaa, eli raha säästyy, huomenna ei oo huono olo, aivosolut ei tuhoudu, ei särkyneitä sydämiä ku pysyn kotona. Siis muilla ei mulla. Jaa, hmm no siinäpä ne oli.

No mut nyt loppu kitinä. Saatte kuulla mun huikean jännän päivän. Aamusta kuulkaa kävin taas AVANNOSSA. Nyt ei ollu ehkä enään niin paha ku eilen. Tai en mä ala valehteleen, ihan perkeleen kylmää se oli vieläki. Ja vieläki tuntu että happi loppu, mut tällä kertaa mun aivot ei lyöny loukkoa. Että aivan pystyin ite laskeen kymppiin. Sit Ylös ja kiljuen kirmasin takasi sisälle. Tosi extremee. Ja edelleenki tästä tulee niin mun uus harrastus.

Huikean urheilusuorituksen jälkeen tulin kotia, joka kaipas naisen hellää siivoavaa kättä. Mietin tossa eilen että missä helvetissä kaikki mun vaatteet on? Aloin neiti etsivän elkein selvittää kadonneiden kuteiden mysteeriä. Ja Hahhaa, nehän oli kaikki silitettävien kopassa. Mää niin vihaan silittämistä, että tietosesti aina siirrän sitä seuraaviin vapaapäiviin kunnes tilanne on ihan katastrofaalisen kamala. Toisaalta pääsisin niin helpolla jos en vaan silittäis ollenkaan, mut äiti on opettanu että ryttysissä vaatteissa ei kylillä kuljeta. NII-IN.

Meni kaks tuntia siinä projektissa. Mut niin on voittajafiilis, kaikki on nyt silitettynä kaapissa! Kaivoin myös ullakolta esille mun joulukoriste-laatikon. Voi että mulla oliki ollu niitä ikävä. En laittanu niitä vielä esille (paitsi tähdet ikkunoihin) halusin vaan fiilistellä hetken.

Siellä näkyy tänään kolme muskettisoturia, se on ollu yks mun lemppareista ihan lapsesta lähtien. Askartelin pikkuemmana roskapusseista itelle semmosen viitan niinku niilläki on. Ja tussilla piirsin ristin siihen ja heilun äidin sukkapuikon kanssa. Muutenki ne meän leikit lapsena, hohoi. On ollu äitillä kestämistä. Keksittiin Jennyn kanssa kerran että mitä jos maalattais vesiväreillä paperin sijaan kokonaan omat jalat? Eiku tuumasta toimeen. Äitiki tykkäs.

Mut nyt vähän lauantai-illan kuvasaldoo.

Uudet pikkujoulukengät <3

Uus Myy enkelikello ja taka-alalla vanha enkelikello. Jonka kerran yks sulonen "pikku"
koira söi:(

Valoa kansalle.

Tiesittekö että Pääskyläresidenssissä on takka?

Ruusuja, ihan joo ite ostettuja.

Haluaisin nyt avautua teille ku mulla tosiaan on tylsää ja kamala puheripuli. Tuo viimeisessä kuvassa näkyvä ällöttävä keltanen ruokapöytä on ihan todellinen aarre. Ja kerron nyt sen tarinan. Olin erittäin nuori ja juuri jätetty sydänsuruissa rimpuileva emma. Erossa lähti ruokapöydästä lähtien. Pikkubudjetilla oli löydettävä uus tilalle. Kierreltiin mutsin kaa sit kaikki maholliset kirppikset sun muut. Ja yhessä oli sit tää keltanen kammotus. Alko naurattaan. Olin äitille että: Kato kuin hirvee, melkeen pitää jo ostaa se sen takia. Kysyin myyjältä sitten hintaa, joka oli vaan vaivaiset  40 euroa. Olin että okei tehään kaupat ja mielessäni aattelin että se niin maalataan. Soitin iskän sen noutaan joka vei sen mun kotia sillä aikaa ku jatkettiin äitin kanssa ostoksia.

Shoppailureissun jälkeen menin kotia ja arvatkaa? Se pöytä kaikessa komeudessaan nökötti keskellä lattiaa ja aurinko paisto siihen tosi ilosesti, se oli niiiiiiiiiiiin hellyyttävän näkönen että peruin kaikki ajatukset maalaamisesta. Mun henkilökohtainen aurinko.

Joku viikko pöydän oston jälkeen lehessä oli ollu juttua Eero Aarnion klassikoista. Ja kyllä, mun 40 euron keltanen kammotus on aito ja oikea Eero Aarnio. Ja tämä myyjä joka oli tuonu sen pöydän myytäväksi sinne liikkeeseen oli soittanu ja kysyny että joko se pöytä on menny? Sitä EI saa myydä 40 €. HAHAHAHAHHAHA, noko se meni jo. Ja se on mulla. Elämäni parhaita ostoksia. Haaveilin taas keittiöremontin yhteydessä että josko sen nyt raaskis maalata. Mut siinä pöydässä on jotaki maagista, taas yhtenä aamuna se hehku aamurauringossa niin että hylkäsin kaikki ajatukset maalaamisesta.

Jos joku ei tiiä Eeroa niin äkkiä TSEKKAAN !

Semmonen tarina se. Tykkään enempi vanhoista huonekaluista, niillä täytyy olla joku tarina. Ja oon maailman pahin roinan kerääjä. Just mietin että minne mää joulukuusen mahutan?

Mut nyt meen kehitteleen itelle jotaki herkkusyötävää ja ONE FOR ALL AND ALL FOR ONE! jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Terkuin mä.

Ps: Mun pitää leipoa jouluks sitä banoffeeta. Äiti on niin ylpee musta. Minähän leivon, se oli niin helppoa ja halpaaki kaikenlisäks. Vähän niinku mä. Helppo ja Halpa............

HAHAHAHHAHAHA, no se oli vitsi.

Vilukissan karkotus.

Huuh tänään, (juuri hetki sitten) maailman pahin vilukissa, eli minä kävin avannossa. Siis kirjaimellisesti kävin. Naapurin rouva jonka seurana äitin kanssa oltiin, niin aivan jo polskutteli menemään. Melkoisen rohkeaa. 

Aika mahtava olo nyt. Ei palele ollenkaan. Oikeestaan kuumottaa. Äiti sano että olin niinku peura ajovaloissa ku menin sinne veteen. Olin varmasti, oli se niiiiiiiin kylmää. Tuntu että happi loppuu ihan just. Mut tästä tulee mun uus harrastus, kohta oon niin karaistunut että uimapatjan kanssa lillun siellä martinilasi kourassa. Uskokaa pois.

Mää oon tänään ollu niiiin vapaapäivällä. Nukkunu hyvin, pitkän "lenkin" tein (haahuilin päämäärättömästi). Käytiin ostoksilla äitin ja verkun kanssa aah aina niin ihanassa IKEAssa. Ei pitäny ostaa ku kynttilöitä. Ja ostinki, plus kehyksiä, hyllyjä, tauluja, kukkia, ruukkuja, jouluvaloja jne. Ah  I H A N A A!! Käytiin myös Skopunktenissa, löysin ihanat kengät. Oodi naiseudelle, kyllä tää on niin mahtavaa. Siitä sitten risteilyohjuksina suihkastiin näppärästi vielä Iittala outlettiin, ja löysin niin ihanan Pikku-Myy enkelikellon. Joulu olet valmis tulemaan!

Rahaa palo, enemmän kuin olin suunnitellu. Mut what ever, siks minä käyn töissä.

Oon äiskän hellässä huomassa, ja se aiko tehä mun lempparii- pitsaa! Pitsaperrrrjantait tähän väliin! Se on niin hyvää ku äiti tekee. Isukki on tossa kärttysenä pötkötelly ja ärisee vaan kokoajan ku siltä jotain yrittää kysyä. Onneks se lähti kauppaan, on hetken pois. Samperin Grinch. Kysyin sitten äitiltä että mikä sillä ahistaa. Niin äiti vaan että kuunteleppa ku se lähtee tosta pihasta. Minä sit laitoin heti korvat hörölle. Ei ois tarvinnu laittaa. HAHAHHAHAHAHAHHAHAHHAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAH. Sillä on katkennu autosta pakoputki. Melkeen vois soittaa sille ja sanoa että: Muista ostaa wumppeja ja kääntää lippis nurinkäsin päähän, senki amis! tuut tuut tuut.

Huomenna aijon ällön Anu Harkkimaisesti yöks-kotoilla. Teen kaikkea kivaa pientä kotijuttua ja ehkä vähän laittaa jo joulua. Ihan vähän. Kaikki. Vähän vaan...

Mut joo mun aivot vissiin jäi sinne avantoon, tai sit ne käänsi ittensä off-tilaan ku takkuaa niin pahasti kirjotus. Palaan asiaan huomenna. Kotoilukuvien kera. 

PS: Viime joulun jäämistöstä on jääny glögiä. Joku vahinko sattunu kyllä. Vois huomenna maistaa että onkse vieläki yhtä ihanaa. Mut siis ihan vaan kotona, kotona...ei baariin. Vaan aivan vaan kotona, ilman baaria. Tulihan kaikille nyt selväks että en lähe baariin. Että kenenkään MILLA nimisen on turha soitella mua huomenna baariin. Oon kotona....kotona.

PPS: Oikeesti, aivan mahtava avannon jälkeinen fiilis. Miks en oo aikasemmin kokeillu?

Terkuin mä.

                                                       Perrrkele, suomalaisella sisulla!

ÄRRRRR!!!!

Oon ollu yön töissä, ja sit vielä kakkosduunissa aamun.Mut tää ei oo nyt se jutun ÄRRRR-pontti. Vaan, tulin hempsuun ja otin semmosen tunnin mittasen kuuman suihkun. Iloisin mielin suihkusta tullessani aloin siivoaan mun penthousea. Kuulen kuinka postilaatikko kolahtaa. Iloisin mielin, edelleenki- sipsuttelen kattoon mahdollisen fanipostin määrän. Mainoksia,mainoksia,mainoksia, jaha lasku. Mikä lasku? Oikeusrekisterikeskus? Mikä ihme se semmonen sanahirviö on? Avaan kirjekuoren, käet tärisee jo tässä vaiheessa, tuskanihiki on niin valtava että äsköinen suihku on vaan häivähdys muistoissa, mielessä yksi ajatus: Mitä viime lauantaina onkaan loppujenlopuks tullu tehtyä??

Rikesakkomääräys, liikennerikkomus/nopeusrajoitus liikennemerkin noudattamatta jättäminen. NO JO ON! Enhän minä kaahaile ja missä muka häh?
Tapahtuma todettu automaattisella liikennevalvontalaitteella. Tapahtuma valokuvattu.

aha.

Sit mulla tuliki mieleen elävästi yks auto joka välähti. Ja selitin siitä äitillekki. Luulin että avaruusoliot on ottanu sen auton haltuun. Mut ei avaruuoliot, vaan virkavalta. Häpeällistä. Nyt multa halutaan 85 € !!! Törkeetä, ja just pikkujouluaikaan ku mun raha menee muutenki uusiin kenkiin ja mekkoon. Ne ei vissiin yhtään aattele siellä oikeusplaaplaamikäliekeskuksessa miltä tuntuu olla nuori nainen nyky-yhteiskunnassa. Paineet on valtavat!

OPEL ei tarkotakkaan oivaa piiliä elämäsi lähtöihin. Vaan OPEL= Opettele Pönttö Elämään Liikennesääntöjen mukaisesti.

Mua ärsyttää, ku maksan verojaki vittu joka asiasta tileistä ja saatana karkeista ja ihan kaikesta. Niin sitten ajan 40 alueella vaivasta 49 !!! Niin heti pitää olla lompsa auki.

ÄRRRRRRRRRRRRRRRRRRR.

Anteeks muuten rumat sanat, mut tehostan niillä mun suurta ärsytystä tätä valtiota kohtaan. Ja sitäpaitsi eikö ne ymmärrä että mulla on uusi auto, tottahan sille pitää ronttosta antaa.

NOO, mulla tosiaan ottaa todella todella todella paljon pattiin. Niin arvatkaa? Lohdutin itseäni ja tilasin Brandokselta uudet kengät. AHAHHAHA, ette te mua lannista.

Sit ajan ne uudet korkkarit jalassa satasta sen typerän kameraauton ohi ja vauhissa työnnän vielä jalan ulos ikkunasta. Repikää siitä.

No enkä. tai...hmm..

Ehkä mää vaan nöyrryn ja maksan sen sakon niin saa poliitikot syödäkseen. Maittavaa ateriaa päättäjät, sponsored by emma. Tai emma ja opel. Enhän mä tätä nyt yksin ota vastuulleni. Mulla oli rikoskumppani.

Sitten muihin aiheisiin. Todellaki aamulla siis kävin tekeen talkkarinhommia. Ja ekaks tietty kävin äitiä kattoon heti aamutuimaan, niin tokasin sille että, nainen loihdippas minulle herkullinen munakas aamiaiseks. JA äiti oli onneks hyvä haltijatar tuulella ja loihti mulle herkullisen munakkaan. Voi sitä äitiä.

Ulos mennessäni, joka ikinen etupihan pihlaja oli täynnä tilhiä, siis niitä lintuja. Huusin heti äitin ja iskän ihmetteleen tätä spektaakkelimaista luontohetkeä. Kumpiki säntäs innosta piukeena ovelle. Siinä me sit kolmisin niitä ihmeteltiin. Ja iskä sano: Aivanko Hitckokin (en tiä miten kirjotetaan) Linnuista.

Siitä sainkin idean, että ihan extempore näin juoksen tonne ja karjun hullunlailla, niin että ne säikähtää ja lähtee kaikki lentoon.

Mulla on myös tapana toteuttaa mun ideat.

Hirmusen sotahuudon kera juoksin puiden alle kumpparit lompsuen, jolloin tosiaan kaikki linnut säikähti ja lähti lentoon.

Gröhöm, ja niin muuten säikähti se vaarikin joka oli sauvakävelyllä. Mulla tapahtu totaalirepeäminen ja tein äkkikäännöksen ja takasi sisälle. Äitillä ja iskällä niin hävetti että ne oli jo paennu kodinhoitohuoneeseen piiloon. Siellä me kolme pientä luonnoihmettelijää tirskuttiin naurusta ja oottettin että se vaari suihkii niiden sauvojen kans meän asunnon ohi. Varmaan ihmetteli ku ovi apposen auki ja kettään ei mailla eikä halmeilla.

Oisittepa nähny sen ilmeen...ai että.

Mut nyt en jaksa kirjottaa enempää, oon tosi burn out kaiken tän sakkohässäkän keskellä.

Terkuin mä.

Ps. Siitä banoffee kakusta tuli ihan huikee menestys, äiti on pyyhkiny kaikki muut lapset testamentista. Ja soitti vuolaita itkupuheluita ympäri maailmaa kuinka hänellä on taitava tytär. Olin ihan, hei pliis.


Pps: tänään ei heru kuvia, ku on niin inspiraatio hukassa kaiken tän sakkohässäkän keskellä.

Niin että rauhallinen viikonloppuko...?

Joo tosiaan oon tossa viikolla toitottanu kaikille että: Joo en lähe viikonloppuna baariin, oon niin kyllästynyt siihen touhuun. Gröhöm. No tota, perjantain olin kylläki aivan nätisti kotona. Omassa kotona. Ihanaa. Katoin sitä -vain elämää sarjaa. Ja mulla niin itketti se, niin päätin ottaan lasin valkoviiniä. Sit toisen... ja kolmannen, ja neljännen ja okei okei vielä viidennen. Sain semmosen kivan hiprakan päälle. Nää on aina legendaarisia nää, juon-yksin-kotona-humalat. Mulla on aina jokin suuri tarve pikku kekkulissa nostattaa omaa egoa. Viimeks tämmösten hallitsemattomien kalsarikännien aikana olin kirjottanu itestäni plus-miinus listan. Plussaa oli A-nelosen verran. Ja miinuksia tasan yksi. Hiuksissa kaksihaaraisia.

Joo.

No nyt löyty uus lappu, siinä oli ilmeisesti tavoteltu jotain mun elämän haaveita. Ekaks oli. Olla Bond tyttö. Hyvä emma. Toisena oli, Victoria Secretin malli. Niin että millä rahkeilla? Ja kolmas oli jotenki superhellyyttävä huppeliemmalta, olla äiti. OOOOI.  Se on varmaan muuten ainoa toteuskelpoinen haave noista kolmesta. Ehkä.

Eilen sitten, MILLA (millan vika kaikki) Laitto mulle viestiä että lähettäskö vähän humputtelemaan. Mietin asiaa sadasosamurtosekunnin. Ja olin että: Okei! Huh huh, oon varmaan vieläki humalassa. Lähti niin sanotusti käsistä se homma. Aamulla tossa heräilin.(onneks) Pikatsekkaus puhelimeen. Ei mitään supernoloa kenellekkään. Pointsit meisille. Pikatsekkaus kämppään. Noni, miten on mahollista että joka ikinen riepu mun päältä oli riisuttu eteisen lattialle oven eteen. Siis suoraan oven eteen? Sukista rintaliiveihin. Ja sit toppatakki ja saappaat, oli sängyn vieressä? Mitä täällä on yöllä tapahtunu? Ois kiva joskus seurata näitä tilanteita valvontakameroista. Pikatsekkaus omaan ulkoiseen olemukseen. Voi herrajee. Miina Äkkijyrkkäki ois tänä aamuna näyttäny hehkeeltä mun rinnalla. Kamalat silmäpussit, ja tukka oli niin hirmusessa takussa että meni litra hoitoainetta. Siinä sitten päivittelin sitä mun tukkaa ja haroin sitä hermostuneesti. Niin arvatkaa? Tätä ei oo tapahtunukko viimeks lapsena. Mulla oli PURKKA KIINNI HIUKSISSA! Paniikissa yritin sitä repiä pois mutta eihän se mihinkää lähteny. Oli niinku jääny pysyäkseen. Sakset, ja nips naps. Mut ekaks olis kantsinu soittaa mutsille, se nimittäin tossa äsken soitti ja kerroin sille tän kauhutarinan. Niin alko jotain näsäviisasteleen että: Voilla se olisi lähteny. Jaha. Myöhästä enää, ku pala on jo silpastu.

Puuh, Mut joo ajattelin tänään kuulkaa leipoa. Vaikka olenki surkea siinä. Leivon semmosta ku Banoffee. Ai että, banaani-toffee piirakka. mmmm. Se on silleen simppeli että siihen ei tuu hirveesti aineita. Elikkäs Banaania, Digestive-keksipohja, kermavaahtoa, tummaa suklaata ja semmosta ku kondensioitu maito (?) Ja sitä maitoa pitää keittää siinä säilykepurkissa, KOLME TUNTIA? Aika kauan, saa nähä onnistuuko tää. Tässä reseptissä luvattiin että: Maailman paras jälkiruoka. Varmasti on, mutta en sit tiiä mun tekemänä...

Mut ihan ekaks mun pitäs taikoa mun rakas auto takasi kotia. Mulla on ikävä sitä :( Vois melkeen olla reipas ja kävellä Millan luo ja hakea se. Ehkä. harkitsen vielä hetken tätä.

En tiiä oonko tehny eilen jotain Banzai-liikkeitä ku mun kyynärpää on ihan hirmu kipiä.

Mutta tässä otoksia eilisestä:

Tällä meiningilla lähdettiin.

Ja tässä lopputulos:

Jenkkitukka.

Hihi, Oikestaan onhan tuo purkkatukka oikeestaan aika hassujuttu.

Mut nyt laitan vähän äksönii tähän hommaan ja palaan asialle illasta mun-toivottavasti-onnistuneen-kakun kanssa.

Tekuin mä!

Ps: tietäsittepä miten tyylikkäästi oon tullu yöllä kotiin. Se tarinaa jääköön toiseen kertaan.

Ciao.

Huuheei, ajatus ei kulje? juuei!

Aamulla pääsin vimpasta yöstä ja tarkotus oli heti aamusta hoitaa talkkarin hommat. Kohtalo saneli toisin, nukahin pariksi tunniks sohvalle. Kyllä sapetti.

Mut plaah se töistä, eihän niistä puhuta vapaa-ajalla!

Jep sain tänään muuten mun tuubihuivin valmiiksi. Otettiin Verkun kanssa siitä miljoona kuvaa. Veera oli joka kuvassa että: oo normaali. Melkeen vois laittaa esimerkiksi tänne yhen semmosen missä oon mielestäni "normaali" Mulla tulee aina joku paniikinomainen tarve tehä joku virnistys tai sit mulla tulee hätä mun käsien kanssa - Mihin mä ne laitan? Oon kade kaikille jotka osaa poseerata nätisti. Ite lyön aina läskiks, sen takia musta ei tullu huippumallia. Pituus ja paino ei siis ollenkaan oo ollu tän haaveen esteenä, vain ja ainoastaan se että en osaa olla kuvissa. Harmi, mallimaailma on menettäny mussa so much. Kuva on sen takia mustavalkonen ku mulla oli jotaki likaa (ruokaa) paidassa. Ja mulla oli sääskenpurema nenässä. Finni....,

Mut huivista tuli oikeesti niin hieno, oon istunu koko päivän se kaulassa. Alkaa oleen jo kuuma, ja siinä on vähän jauhelikastikettaki jo..Alkaa tuntuun siis omalta. Ei muuten ehkä pääse tossa kuvassa oikeuksiin ku jollaki emmalla oli kauhee tarve yrittää olla nätti. Ens kerralla vähemmän yritystä.

Huomenna on suuri päivä. Meän Veera menee laittaan ekan tatskan. Meen mukaan henkiseks tueks jos sillä alkaa itkettää niin voijaan sit itkeä yhessä. Ostettiin se tatska äitin kanssa sille synttärilahjaks. Ajateltiin että se ottaa jonku 50 € pikkuperhosen. Ei. Ei ota ei. Kuinka väärässä sitä ihminen voi olla. Semmosen hirmu ison merenneidon tatskaa selkään. Ei siis selvitty 50 eurolla. Kiiiiiiitos.

Alko yhtäkki väsyttää. Tää oli tänään siis tässä. MOROO.

Okei vielä yks old spice loppuun!! hihiihiih.

Ps: Äiti oli ostanu mulle minni-hiiri joulukalenterin. Joko sais avata ekan luukun?
Pps: Tiesittekö että Vuokko Hovatta laulo ennen Ultra Braassa?
Ppps: Saatoin myös keksiä ton päästä.


No mut nyt moro......