Niin että rauhallinen viikonloppuko...?

Joo tosiaan oon tossa viikolla toitottanu kaikille että: Joo en lähe viikonloppuna baariin, oon niin kyllästynyt siihen touhuun. Gröhöm. No tota, perjantain olin kylläki aivan nätisti kotona. Omassa kotona. Ihanaa. Katoin sitä -vain elämää sarjaa. Ja mulla niin itketti se, niin päätin ottaan lasin valkoviiniä. Sit toisen... ja kolmannen, ja neljännen ja okei okei vielä viidennen. Sain semmosen kivan hiprakan päälle. Nää on aina legendaarisia nää, juon-yksin-kotona-humalat. Mulla on aina jokin suuri tarve pikku kekkulissa nostattaa omaa egoa. Viimeks tämmösten hallitsemattomien kalsarikännien aikana olin kirjottanu itestäni plus-miinus listan. Plussaa oli A-nelosen verran. Ja miinuksia tasan yksi. Hiuksissa kaksihaaraisia.

Joo.

No nyt löyty uus lappu, siinä oli ilmeisesti tavoteltu jotain mun elämän haaveita. Ekaks oli. Olla Bond tyttö. Hyvä emma. Toisena oli, Victoria Secretin malli. Niin että millä rahkeilla? Ja kolmas oli jotenki superhellyyttävä huppeliemmalta, olla äiti. OOOOI.  Se on varmaan muuten ainoa toteuskelpoinen haave noista kolmesta. Ehkä.

Eilen sitten, MILLA (millan vika kaikki) Laitto mulle viestiä että lähettäskö vähän humputtelemaan. Mietin asiaa sadasosamurtosekunnin. Ja olin että: Okei! Huh huh, oon varmaan vieläki humalassa. Lähti niin sanotusti käsistä se homma. Aamulla tossa heräilin.(onneks) Pikatsekkaus puhelimeen. Ei mitään supernoloa kenellekkään. Pointsit meisille. Pikatsekkaus kämppään. Noni, miten on mahollista että joka ikinen riepu mun päältä oli riisuttu eteisen lattialle oven eteen. Siis suoraan oven eteen? Sukista rintaliiveihin. Ja sit toppatakki ja saappaat, oli sängyn vieressä? Mitä täällä on yöllä tapahtunu? Ois kiva joskus seurata näitä tilanteita valvontakameroista. Pikatsekkaus omaan ulkoiseen olemukseen. Voi herrajee. Miina Äkkijyrkkäki ois tänä aamuna näyttäny hehkeeltä mun rinnalla. Kamalat silmäpussit, ja tukka oli niin hirmusessa takussa että meni litra hoitoainetta. Siinä sitten päivittelin sitä mun tukkaa ja haroin sitä hermostuneesti. Niin arvatkaa? Tätä ei oo tapahtunukko viimeks lapsena. Mulla oli PURKKA KIINNI HIUKSISSA! Paniikissa yritin sitä repiä pois mutta eihän se mihinkää lähteny. Oli niinku jääny pysyäkseen. Sakset, ja nips naps. Mut ekaks olis kantsinu soittaa mutsille, se nimittäin tossa äsken soitti ja kerroin sille tän kauhutarinan. Niin alko jotain näsäviisasteleen että: Voilla se olisi lähteny. Jaha. Myöhästä enää, ku pala on jo silpastu.

Puuh, Mut joo ajattelin tänään kuulkaa leipoa. Vaikka olenki surkea siinä. Leivon semmosta ku Banoffee. Ai että, banaani-toffee piirakka. mmmm. Se on silleen simppeli että siihen ei tuu hirveesti aineita. Elikkäs Banaania, Digestive-keksipohja, kermavaahtoa, tummaa suklaata ja semmosta ku kondensioitu maito (?) Ja sitä maitoa pitää keittää siinä säilykepurkissa, KOLME TUNTIA? Aika kauan, saa nähä onnistuuko tää. Tässä reseptissä luvattiin että: Maailman paras jälkiruoka. Varmasti on, mutta en sit tiiä mun tekemänä...

Mut ihan ekaks mun pitäs taikoa mun rakas auto takasi kotia. Mulla on ikävä sitä :( Vois melkeen olla reipas ja kävellä Millan luo ja hakea se. Ehkä. harkitsen vielä hetken tätä.

En tiiä oonko tehny eilen jotain Banzai-liikkeitä ku mun kyynärpää on ihan hirmu kipiä.

Mutta tässä otoksia eilisestä:

Tällä meiningilla lähdettiin.

Ja tässä lopputulos:

Jenkkitukka.

Hihi, Oikestaan onhan tuo purkkatukka oikeestaan aika hassujuttu.

Mut nyt laitan vähän äksönii tähän hommaan ja palaan asialle illasta mun-toivottavasti-onnistuneen-kakun kanssa.

Tekuin mä!

Ps: tietäsittepä miten tyylikkäästi oon tullu yöllä kotiin. Se tarinaa jääköön toiseen kertaan.

Ciao.