Tasan sata!

HOORAY!

Sadas kirjotus tulee tässä. Aplodeja ladys and gentlemans! Ajatelkaa, sata. Melkeen jo "hyvän" kirjan mittanen tää mun loistelias blogi. Ja lukijoitaki on ihan kivasti. Alkuun olin aivan varma että ainoa joka tätä alkaa lukeen on äiti. Ja ehkä Veera. Mut tästähän tulikin "mieletön" succee. Toi on english (maybe) ja tarkottaa menestystä.

En oo oikeen juhlinu tätä, ku hoksin sen just äsken että hitto sadas kirjotus. Joko mainitsin että sata? Niin en tosiaan oo juhlinu tätä. Äkkiä menin rommikaapille, ja holautin mukin täyteen!

Tänään oonki ollu erireipas, verrattuna siis eiliseen. Oon ollu talkkarinduuneissa, ja sain uuden mopin. Sini-mopin. Oikeen ihana, ollaan tänään tangottu ahkerasti yhessä. Nimeän kaikki uudet esineet. Että niille tavallaan tulee oma persoona. Sen nimi on Tuulikki.

Tangoamisen jälkeen mentiin äiskän ja veeran kanssa avantoon. Ahahahhahaha, oisittepa nähny Veeran. Oli meinaan sen eka kerta. V: Yhyyyh yyhyyyy, kalikalikali brrr brr en meee! Ja me huuettiin laiturilta että MEET! Se rassukka vissiin luuli että sen on pakko, niin: O O OKEI, hyrrhyrr brrr, ky ky kylmääääääh. Jo joko saa no no nousta?

Päätin tossa että tänään mä leivon piparkakkutalon. Teen sen ihan ite, enkä pyh mistään kaupan valmiista muoteista. Sen täytyy olla so easy! Ja tuli kuulkaa hieno, tsek it out!

Kyllä musta joku saa niin hyvän vaimon......

No viitsi viitsi, ihan persiilleen meni.

Oon kohta syöny koko "talon" rommin kyytipoikana. On mulla kuvia, haluatteko nähdä? Ettekä sitten naura, mulla tuli siitä sokerilitkustaki kolmannen asteen palovamma.

Tässä näette suuren aivotyöskentelyn symmetrisen tuloksen. Katon reunasta
lähti heti kättelyssä palanen.

Tämä seinä, hiukka palo.

Tässä on mun pipariTALO. on se.

Sit käytinki loppu energian vaan näihin "perinteisiin"
On kirahvia, apinaa ja krokotiiliä.

Ja tietenki se hirmunen Lé kaos.

Arvaatko kysykö hermoja ku tuossa kokosin tota taloa epätoivosesti kyynel silmässä ajatuksena että sen on PAKKO onnistua! Niin mulla soi Radio Novan jouluradio taustalla ja sieltä tuli TÄÄ. Yleensä en oo mikään Grinch vaan just tällänen ylipirtee joulunlapsi. Mutta täytyy sanoa että kyllä kysy hermoja, ku hauras piparkakkutalo oli jännityksestä tärisevien kourien välissä ja samalla sokerilientä (saatanan kuumaa) tipahti käelle. Ja nuo perkeleen ämmät autuaan tietämättä vaan rallattelee  jostain mustasta mirristä ja pikkusesta pirristä.(AHHAHAHHAHAHHAH)

Oikeesti, kuunnelkaa vaikka, kohta 1.36.

Niin että meni hermo, kuulu vaan kräks käsien välissä. Hupsis tupsis pimpeli teurastus pompeli, saatanan perkeleen tumpsis saatanan villejä korvia, ja hiton pulleet massut. Nythän on nythän on joulu joulu on taas taas! ON ON!! Huuuuuh. En enään ikinä ikinä leivo piparkakkutalo. Ainakaan jos singsong sisterssit laulaa nissepolkkaa taustalla.

Alan oleen ihan kivassa kekkulissa jo, lämmin rommiaalto valtas joka sieluni pienen sopukan!

Nyt arvoisat lukijat, suuri nerous poistuu ja alkaa katsoon elokuvaa. Ja ehkä harkitsen ton keittiönsiivoamista, ehkä. On se sen verta sotkunen...

Kiitos ku ootte jaksanu lukea jo SATA tekstiä. Sata sata, ropisee. En tarvii, asuntoo vaan SATAsen blogin.

Terkuin Mä.

Ps: 100.