VILLIÄ lauantai iltaa!

Joo eilen kyllä olin ihan sitä mieltä että tänään vaan kotoillaan. PLÄÄH. Oon nyt kotoillu koko päivän, voi video että mulla on TYLSÄÄ. Se vissiin iskee se SATURDAY NIGHT FEVER aina lauantaisin!! Suoraan sanoen tämmönen kotona möllöttäminen on nuoren naisen haaskausta. Mut negatiivinen ajattelu ei kuulu mun maailman katsomukseen (eipä) Niin oon miettiny kaikkea tästä syntyvää plussaa, eli raha säästyy, huomenna ei oo huono olo, aivosolut ei tuhoudu, ei särkyneitä sydämiä ku pysyn kotona. Siis muilla ei mulla. Jaa, hmm no siinäpä ne oli.

No mut nyt loppu kitinä. Saatte kuulla mun huikean jännän päivän. Aamusta kuulkaa kävin taas AVANNOSSA. Nyt ei ollu ehkä enään niin paha ku eilen. Tai en mä ala valehteleen, ihan perkeleen kylmää se oli vieläki. Ja vieläki tuntu että happi loppu, mut tällä kertaa mun aivot ei lyöny loukkoa. Että aivan pystyin ite laskeen kymppiin. Sit Ylös ja kiljuen kirmasin takasi sisälle. Tosi extremee. Ja edelleenki tästä tulee niin mun uus harrastus.

Huikean urheilusuorituksen jälkeen tulin kotia, joka kaipas naisen hellää siivoavaa kättä. Mietin tossa eilen että missä helvetissä kaikki mun vaatteet on? Aloin neiti etsivän elkein selvittää kadonneiden kuteiden mysteeriä. Ja Hahhaa, nehän oli kaikki silitettävien kopassa. Mää niin vihaan silittämistä, että tietosesti aina siirrän sitä seuraaviin vapaapäiviin kunnes tilanne on ihan katastrofaalisen kamala. Toisaalta pääsisin niin helpolla jos en vaan silittäis ollenkaan, mut äiti on opettanu että ryttysissä vaatteissa ei kylillä kuljeta. NII-IN.

Meni kaks tuntia siinä projektissa. Mut niin on voittajafiilis, kaikki on nyt silitettynä kaapissa! Kaivoin myös ullakolta esille mun joulukoriste-laatikon. Voi että mulla oliki ollu niitä ikävä. En laittanu niitä vielä esille (paitsi tähdet ikkunoihin) halusin vaan fiilistellä hetken.

Siellä näkyy tänään kolme muskettisoturia, se on ollu yks mun lemppareista ihan lapsesta lähtien. Askartelin pikkuemmana roskapusseista itelle semmosen viitan niinku niilläki on. Ja tussilla piirsin ristin siihen ja heilun äidin sukkapuikon kanssa. Muutenki ne meän leikit lapsena, hohoi. On ollu äitillä kestämistä. Keksittiin Jennyn kanssa kerran että mitä jos maalattais vesiväreillä paperin sijaan kokonaan omat jalat? Eiku tuumasta toimeen. Äitiki tykkäs.

Mut nyt vähän lauantai-illan kuvasaldoo.

Uudet pikkujoulukengät <3

Uus Myy enkelikello ja taka-alalla vanha enkelikello. Jonka kerran yks sulonen "pikku"
koira söi:(

Valoa kansalle.

Tiesittekö että Pääskyläresidenssissä on takka?

Ruusuja, ihan joo ite ostettuja.

Haluaisin nyt avautua teille ku mulla tosiaan on tylsää ja kamala puheripuli. Tuo viimeisessä kuvassa näkyvä ällöttävä keltanen ruokapöytä on ihan todellinen aarre. Ja kerron nyt sen tarinan. Olin erittäin nuori ja juuri jätetty sydänsuruissa rimpuileva emma. Erossa lähti ruokapöydästä lähtien. Pikkubudjetilla oli löydettävä uus tilalle. Kierreltiin mutsin kaa sit kaikki maholliset kirppikset sun muut. Ja yhessä oli sit tää keltanen kammotus. Alko naurattaan. Olin äitille että: Kato kuin hirvee, melkeen pitää jo ostaa se sen takia. Kysyin myyjältä sitten hintaa, joka oli vaan vaivaiset  40 euroa. Olin että okei tehään kaupat ja mielessäni aattelin että se niin maalataan. Soitin iskän sen noutaan joka vei sen mun kotia sillä aikaa ku jatkettiin äitin kanssa ostoksia.

Shoppailureissun jälkeen menin kotia ja arvatkaa? Se pöytä kaikessa komeudessaan nökötti keskellä lattiaa ja aurinko paisto siihen tosi ilosesti, se oli niiiiiiiiiiiin hellyyttävän näkönen että peruin kaikki ajatukset maalaamisesta. Mun henkilökohtainen aurinko.

Joku viikko pöydän oston jälkeen lehessä oli ollu juttua Eero Aarnion klassikoista. Ja kyllä, mun 40 euron keltanen kammotus on aito ja oikea Eero Aarnio. Ja tämä myyjä joka oli tuonu sen pöydän myytäväksi sinne liikkeeseen oli soittanu ja kysyny että joko se pöytä on menny? Sitä EI saa myydä 40 €. HAHAHAHAHHAHA, noko se meni jo. Ja se on mulla. Elämäni parhaita ostoksia. Haaveilin taas keittiöremontin yhteydessä että josko sen nyt raaskis maalata. Mut siinä pöydässä on jotaki maagista, taas yhtenä aamuna se hehku aamurauringossa niin että hylkäsin kaikki ajatukset maalaamisesta.

Jos joku ei tiiä Eeroa niin äkkiä TSEKKAAN !

Semmonen tarina se. Tykkään enempi vanhoista huonekaluista, niillä täytyy olla joku tarina. Ja oon maailman pahin roinan kerääjä. Just mietin että minne mää joulukuusen mahutan?

Mut nyt meen kehitteleen itelle jotaki herkkusyötävää ja ONE FOR ALL AND ALL FOR ONE! jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Terkuin mä.

Ps: Mun pitää leipoa jouluks sitä banoffeeta. Äiti on niin ylpee musta. Minähän leivon, se oli niin helppoa ja halpaaki kaikenlisäks. Vähän niinku mä. Helppo ja Halpa............

HAHAHAHHAHAHA, no se oli vitsi.