Kilipikonna stories.

Kerron teille nyt muutaman tarinan meän perintökalleuksista, eli kilpikonnista. Siis ihan hirvee tylsiä lemmikkieläimiä, niitten kaa ei hirveenä voi mitään touhuilla. Ei nouda, eikä istu. Mut hauska niitä on seurailla, ne ei oo meillä missään terraarioissa vaan kulkee vapaana täällä ympäri kämppää.

Äiti tuossa siivoili yks päivä ja meän hoitokonna kille oli täällä silloin juuri vierailevana tähtenä. Ja se poika on kova tohottaan, se onki vähän erikoinen kilppari. No äiti oli sit heittäny kasan lakanoita kodinhoitohuoneen lattialle, ja siitä sit luonnollisesti siirsi ne pyykkikoneeseen. Pesuohjelma päälle ja pyöriin. Äiti oli sit alkanu kattoon että hetkonen mikä tuolla koneessa möngertää?  Niin Kille poikahan se siellä oli. Äiti paniikissa, itku kurkussa ja kakaa melkeen housussa, ohjelma kiinni ja ootteleen luukun aukeamista. Aluks oltiin ihan että herrajee. Mut nyt vähän jo naurattaa. Kerkeäväinen lapsi ettenkö sanos.

Tänään sit meän nappi ja pipari oli pihalla. Ja äiti oli alkanu kattoon että, mitä nuo linnut tekkee tuolla. Niin rätkänpojat istu toisen kilpparin päällä ja nokki kilpeen. Toinen rassukka oli vetäny jokaikisen raajan sisälle piiloon, ja sai melekoosen kauan houkutella se tuli ulos kuorestaan. Ei oo helppoa olla kilppari.

Olipa tylsä tarina. Mua väsyttää ja mulla on nälkä. Ja pissattaa. Ja äiti kyselee dorkia: Kirjotaks sinne että, kuinka kaunis äiti sulla on? Joo kirjotan, vooi äiti. Mut on se kyllä kaunis. Maailman kaunein. Meni taas liibalaabaks, tää teksti on tähän asti ollu kyllä kunnon aivopierua, Ei haittaa nyt on sunnuntai, saa vähän ollakkii.

Mää skarppaan huomiseks. ehkä.

Ps eilen duunissa, menin antaan nestekaasua asiakkaalle. No kaikki hyvin siihen asti ku olis pitäny laittaa se kaappi takas lukkoon. Taistelin sen oven kanssa valehtelematta jonku 15 minuuttia (se ovi jotenki venkslas eikä menny kohilleen) Siinä tietenki ilmoille pääsi muuta ärräpääki, ja sit ne meni. Mun hermot. Olin että aaaaaaaargh ja haijjaaa potkasin sitä ovea, niin kappas sehän meni kiinni. Ja väliin pikkutuuletukset. Sit ajattelin että heei, näkiköhän kukkaan ja hyyvin varovasti käännyin kattoon taakseni. Asiakas oli tankilla ja nauro aivan veet silmissä ja nosti mulle peukun pystyyn. Ens kerralla ilman äänitehosteita.


Terkuin mä.