Musta tuntu aamulla etten malta laittaa nukkuun, ku muistin että TILI on tullu tänään. Herättyäni ruususen unilta, lähin heti ostoksille. Kävin iiikkeassa törsäämässä kaikkeen tosi tarpeelliseen mitä nuori nainen tarvii eläkseen. Esim. tuoksukynttilöitä, uudet verhot, kehyksiä, uus ihana torkkupeitto, pyyheliinoja, astioita jne. Nyt taas kelpaa.
Mun täydellisessä sisustuksessa on yks epäkohta. Mun rakkaan lemmikkiundulaatin Mimin häkki, on ihan karseen värinen. Semmonen hyi myrkyn vihreä. Keksin (isi keksi) että spraymaalaan sen luonnonvalkoseks. Menin sit reippaana tyttönä tamppikseen haaliin niitä spraypurkkeja, ja oletin että siellä on ne tyyliin näin: Valkonen, musta, punanen ja niin-pois-päin. Mut eeeei, tottahan niitä oli miljoona erimallia, sävyä, kiiltävää, mattaa. Meni blondilla sormi suuhun. Sanoin ääneen että: Apua. Niin heti tuli kaks miestä innokkaana neuvomaan. Jo alako löytyyn purkkia, ja erilaisia ruiskutustekniikoita, tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä miten onkaan spraymaalit muuttuuneet. Elä osta niin montaa, kyllä nuo riittää. Ja jos ei riitä niin täältähän niitä saa lisää! On niin helppoo olla nainen. Viimeks se oli rankkaa. Riippuu näköjään päivästä.
Sitten kierrettiin kukkatarhoilla. Ja mää niin haluaisin semmosen hortensian mun pikkuparvekkeelle, mutta miten tämmönen ihminen joka tappaa muovikukatki niin voi ostaa jonku hortensian? Sehän kuolis mulla jo matkalla kotia. Tai sit omenapuu, mut ei parvekkeella vissiin voi semmosta kasvattaa. UU ja lakkapäällä oli semmonen poreamme, seki olis kiva. Mut pitäs tehä laajennus mun partsille tai laittaa se olohuoneeseen, oisko vähän hyvä.
Pitäs lähtä uinuun. Ku yöks taas töihin. Mun uus lempinimi on vamppirella.
Terkuin mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti