eme.: Emmalla on asiaa!

Muistatteko kun tuossa joku tovi sitten kitisin naamakirjassa niistä amistytöistä? Tyyliin näin:

"Mua niin nolotti niitten tyttöjen puolesta, jotka oli päässy lonariin juttuun nimeltä: Kortteliralli. OU MAI, hankkikaa elämä. Loppulausahdus kyllä kerto lopullisen älynmäärän: Amis pop never stop. Siiis oikeesti..."

Noniin luitteko tämän päivän lonarin? NUKKEJA 22 VUOTIAANA? Siis tää on niin tätä ku aikuistutaan liian nopeeta, ja leikki-ikä jää liian aikasten. Niin nyt se on sit tullu takas. Onneks mulla on ollu se oikeaan aikaan, niin nyt ei tarvi sit enään hengailla nuken kanssa. Joo saahan toki kaikkea harrastaa, ja pitääki. Mut tommonen on nolo harrastus, harrastais piilossa. Mut ei, mennään johki puistoon ton pelottavan näkösen nuken kanssa ja asetellaan se eri asentoihin ja otetaan siitä kuvia? Meikataan ja puetaan sitä, miksi? Tuoki tyttö jättäs nuo höpötykset ja lähtis miehiin.

ja tää lause: "Ilman vakiintunutta persoonallisuutta, nukke on kuin tyhjä kuori" Oh really. Ois kiva olla paikalla ku nuo kaks vaihtaa ajatuksia.

Ja amistytöillä että nukketytöillä oli selvä perustelu kalliiseen harrastukseen, ja ylläripylläri se oli molemmilla sama: " Ainakaan se raha ei mene alkoholiin tai tupakkaan, vaan johonki kestävään"

Et vaan oo koskaan uskaltanu lähteä mierontielle, saattas nuttura höltyä, ja nuket jäähä hyllyyn. Suosittelen kokeilemaan.

Joo no sit aloin miettiin omia mieltymyksiä ja harrastuksia ja mun mielestä ne on satakertaa parempia, ku mitä nyt on lounais-lapissa esitelty. Eli mun heikkous on KENGÄT. Mää tuun iloseksi hetiku nään kauniita kenkiä, ja tykkään ihan kaikista. Kumpparit,korkkarit, tennarit, aamutossut, saappaat, sandaalit jne! Esim. Mun Rakkaus kenkiä kohtaan ilmenty tänään ihan elämän tosi tilanteessa. Meinasin aamulla kuolla,(joo kuolla) kun ajelin töihin. Joku latvasta laho tuli ihan hirveetä vauhtia sen rupu autolla ja läheltäpiti tilanne oli tosi lähellä. Oikeesti. Elämä vilisi iloisina muistoina silmien ohi, ja huulilta pääsi karmiva huuto! Mut onneks oon sairaan hyvä kuski ja pelastin tilanteen. Niin sitten asiaan, tuo ei siis ollu se asia vaan johdatus siihen. Mun viimeinen ajatus siinä hötäkässä oli: Mun uusista kengistä. Oisin ainaki kuollu onnellisena hymy huulilla. ( veikkaan että se ois hyytyny kyllä jossain vaiheessa)

Lähdin äsken ostamaan yhdet kengät ja kappas, tulin kotia kahden parin kanssa. Huomaan että mulla on ongelma näiden kenkien kanssa, ku pitää selitellä itelle kokoajan. " Sulla on ollu hirveen rankkaa, oot ansainnu ne, Heeei sen takiahan sää käyt töissä, sulla on kaks jalkaa tarvit kenkiä, on jotaki mitä jättää tuleville sukupolville......." Omistan kenkiä yhteensä jonku yli 55 paria. Varmaan 60. En kerkee ees pitään kaikkia, niin osa on sit koristeena mulla hyllyillä. Otin teille kuvia mun valioyksilöistä, mun tytöistä, ystävistä. lapsista, timanteista <3 rakastan teitä.