sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Lé luontohetki.


Oikeen sateista ja harmaata heinäkuun ensimmäistä lé ystävät.

Joo nyt tuleeki oikeen mielenkiintoinen kirjotus. Koko viikonloppu on menny töissä, ja vielä YÖtöissä. Joten en oo ollu hämmentämässä yhtään missään. Eli, lue = kaikilla on ollu hirmu tylsää ilman mua. I know i know.

No ensinnä vähän jatinaa tästä Kajon Helistä, elämän sulosesta virheestä. Varmaan  Heli itekki on hoksannu mitä saissea se suoltaa pääkopastaan ja päättäny heti kättelyssä lyyä hanskat tiskiin ja pyllistää. Eli tää levy, on sen elämän sulosin virhe. Ootteko kuunnellu niitä sanoja? Siis miten tommosta voidaan soittaa in radio? Kuunnelkaapa vaikka TÄMÄ. Vähän niinku mää oisin keksiny nää sanat.

" Mä menin kauppaan, ja ostin maitoa, koska se oli loppuuu mun jääkaapistaa, jää jää jää jää kaapista O OU,  O OU, maito oli loppu muuun jäääääkaaapiiistaaaaaa"

Ja tohon loppu sanaan tulee aina se loppukiekasu mikä helillä on tossa virhe sanassa. Ja sit mä heittäsin vähän ruottia tohon väliin niinku että: Det glider in! Ku Heli on lainannu sanoja lady marmelaatista ja soplottaa väliin lé ranska. Oh why?

No ruoditaan vielä yks biisi. Eli TÄMÄ. Heli haluaa kuolla pakkasessa. Jumalatonta aivopierua koko levy. KUUNNELKAA NYT NOITA SANOJA!!!!

Joo se Helistä. Mut nyt aamun pääaiheeseen eli jännittävään luontohetkeen, mitä ei voi kokea muutakuin pajusaaressa sateisena sunnuntai aamuna klo 08.22. Lé Fasaani, istua kökötti meidän roskakatoksen mikälieaitauksen päällä! Pulskana ja kiiltävänä. Minä sitten innosta piukeena juoksin (joo juoksin, niin mielissään olin) mun penthoussiin hakemaan mun canonin huippukameran. Ja sit takas samalla forssilla alas. Tuumin että nyt täytyy olla ovela, ja koijata sitä ettei se säikähä ja lennä pois, vai osaako ne ees lentää? Kuka sen tietää. No kävelin muka muina naisina ohi siitä ja "otin" muka taivaasta kuvia. Lé fasaani, tähysti mua villieläimen vaistolla. Käytin vähän zoooomia, ja käänsin kameran taivaasta lé fasaaniin, ja mestari kun olen sain kuvan. Mut sit ylpistyin ja menin liian lähelle sitä ja se säikähti, ja ei muuten lentäny karkuun vaan hyppäs alas ja lähti juokseen ja minä perässä. Naapurit jos seurasitte ikkunasta, olkaa hyvä ilmaisesta aamuviihteestä. Ja jos nokkelasilmäset tässä huomas että se suoltaa joka paikkaan tota LÉ etuliitettä, niin että miksikäkö? Ihan vaan huvin vuoksi, kuvitelkaa tää koko teksti ranskalaisella aksentilla. Mulla on tosi hienostunut olo ku saan käyttää tollasta upeaa lé etuliitettä. OUI!

Liittenä kuvia LÈ FASAANISTA. Ne on kyllä semmosia mestari näpäyksiä, että melkeen pitäs lähettää johki vuoden luontokuva kisaan nää. Varma voitto.






























Hauskaa sunnuntaita, vaikka keli on niinku islannin nummilla.

Terkuin MÄ


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti