Iltaa.
Ajattelin päivällä kauniin ilman siivittämänä tehdä hirveän urheilusuorituksen ja hinkuttaa munamankelilla duuniin. No oliko se enään kaunis ku piti lähteä (huom PITI lähteä töistä) töistä kotio! No ei vettä tuliko Esterin perseestä, ja mulle ei muuten vielä tänäkään päivänä ole selvänä se että, kuka ihme se esteri on jonka äässi vuotaa aina? Eli ainako alan urheileen, niin kaikki luonnovoimat on sitä vastaan. Eli mitä opimme tästä? ELÄ URHEILE! Olin ihan litslätslitimärkä. Ja tietystä mulla oli mun pikkupikkushortsit jalassa ja joku ohut riepupaita päällä. Lainasin sit töistä semmosta erittäin seksikästä myrkynvihreää sadetakkia. Seksikäs seireeni luukki, muuttu silmänräpäyksessä sadetakkitappaja ilmeeksi.
Töissä pitiki heti palauttaa mun kehon normaali balanssi bäk, koska siinä pyöräilyssä kulu kaloreita. Söin yhen munkin ja tossa takas tultaessa yhen (kaks) suklaapatukkaa. No worries, uskomaton kroppani on siis entisellään. Mutta positiivista tässä on että näinki sokerinen misu ei sulakkaan sateessa. Kaikkee sitä oppikiin.
Ps: "Meän emma on tommonen yksinäinen vanhapiika jolla ei oo siellä kotona muita juttukavereita ku sen linnut, siks se on niin kova käliseen". Eräs nimeltämainitsematon äiti, ihmettelevälle asiakkaalle mun puheliaasta luonteesta. Ei kuulema suunvuoroa saa. Jaha, pitää vissiin vähän alkaa rajottaan hölisemistä :D
Terkuin mä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti