Hilllopäivä.

Hihhei.

Nyt tulee muuten asiaa ja paljon.

Joo ihan kamalan synkeä päivä ollu tänään jos jollain on menny ohi! Hyvä että kerron sen siis täällä. Aamulla vähän raotin silmää ja katoin ulos, jaha. Unta palloon ilman omantunnontuskia. Tämmösellä säällä voi nukkua, auringonpaistepäivinä ei. On pakko imeä joka ikinen paistava säde itseensä. Mää vähän niinkö toimin aurinkokennon omaisesti.

Mietin että mitähän sitä sitten tänään vois touhuilla. Silmäilin kämppää ja tuumin että tää on ainaki siivouksen tarpeessa. Mun untuvapeitolla on ilmeisesti jonkimoinen suruaika ku, se raukka itkee untuvaa. On meinaan jokapaikka täynnä sitä. Eikä se voi olla mun linnuista, ku ne onnekkaat on päässy peurasaareen kesälaitumille. Hirveen on hiljasta ja yksinäistä illat täällä ilman niiden laulavaa seuraa. Siivosin sitten ja keksin että voisin kuntoilla samalla. Yleensä en harrasta, mut nyt iski joku kohtaus. Eli laitoin mun kaikista korkeimmat korkkarit jalkaan ku imuroin. Ai miten se on muka liikunta? Haloo joudun hirveen korkeelta kyykistyyn alas esim, jos pitää hyllyn alta impata. Tosi rankka treeni oli. Sain siivottua ja lähin peukkiin vähän talkkarinhommia tekeen.

Otan aina veeralta sen musasoitinta lainaan ku en omista ite sellasta, harmi. Niin tapani mukaan sit siinä heiluttelin moppia ku viimistä päivää ja voitte kuvitella: Emma, sen erittäin huono rytmitaju höystettynä musiikkiteevee tanssiliikkeillä, with the wiledan lankamoppi. Ja arvatkaa? Naapurintäti pääsi yllättään. Eihän siinä enään voi mitään selityksiä keksiä, myöntää vaan kylmästi että: jooo, näin me ruukataan jorata tuolla baarissaki.

Sitten veera meän ikuinen romantikko näytti vanhallapiialle muutaman elokuvatrailerin ja se yksi oli tämä:

No minä sitten olin ihan: ai että kävispä tosielämässäki noin romanttisesti. Muuttaspa mun naapurin ton näkönen mies ja se tekis remppaa ovi auki, ilman paitaa. Suunnittelin kaikki musiikitki valmiiks tähän mun omaan eeppiseen teokseen niin meän veera jatko mun fantasiaa. V: joo, sää voisit sit mennä aina sen oven taakse että: Tahokko piirakkaa? Veera, senki tunnelman tappaja.

Äitin kanssa kävimmä rajalla shoppailemassa, ja mitään EI pitäny ostaa. Mut ainahan sieltä jotaki mukaan tarttuu. Kengät, ku ei oo vielä tarpeeksi, ja mekko. Haettiinpa sit hoikkina tyttöinä donitsit arnoldsilta, ja voi että oli makosia. Kummallaki naamat ihan hillossa aivan ku pula-ajan lapsilla. Ainiin, äitihän muuten on. hehe.

Kotiuduttuani, aloin kuulkaa hillon keittoon. Ihan omin pikkukätösin sain aikseks kolme ja puolipurkkia hilloa. ISOA purkkia. Maku on toosi hyvä, varmaan parasta raparperihillo mitä on kuunaan tehty.  Marttojen ohje, vähän omilla ideoilla höystettynä. Koostumus on räkämäistä, hivenen jankkia, lusikka seisoo hillossa itekseen. Väritys on räkämäinen, papalla tais olla joskus tuon väriset kalsarit, myrkynvihreä. Joko tekee mieli tulla maistelee? Yleensä mun keittiöhommat menee itkemiseks ja epätoivosiks hätäpuheluiks äitille. Mut hahaa eipä tällä kertaa, päätin että Cuba libret saa tänään olla mun henkinen opas tässä arvotuksellisessa hillomaailmassa. Ja voin kertoa että, ei tarvinnu ku yhesti rimpauttaa äitille. Toimii.

Siitä se ajatus sitten lähti..

Henkinen mentori.

TADAA!

Mut nyt meisi alkaa kehumaan itteäni ja kattoon ehkä elokuvaa. Se on vielä arvotus.

Terkuin mä, the hillo-sensei.