...Heeei nyt se on täällä!!! HIPHEI, tänä vuonna se on kyllä hieman myöhässä ku yleensä se alkaa mulla jo syyskuussa joskus jopa elokuussa. Nimittäin aamulla ku heräsin mulla oli ihan JOULUNEN FIILIS. Iloinen joulunhenki on taas vallannu mun mielen. Ilosena pomppasin sängystä ylös (ei näin vanhana kyllä paljoa enään pompita, ainakaan ennen aamupissaa) sytyttelin kynttilät palamaan, laitoin villasukat jalkaan, puuron kiehumaan ja aloin kattoon jouluelokuvia. Kaunottaren ja hirviön joulun ja Barbien joulutunnelmaa! Emma melkeen 24 wee. Tekis mieli lähteä kuusimettälle, mut Veera fakta ihmisenä sano mulle että se ei kuusi ei kestä jouluun asti, höh.
Joulu on mun lempiaikaa, musta on ihana hössöttää lahjojen ja koristeiden ja ihan kaiken jouluun liittyvän kanssa. Näinki hengellisenä ihmisenä ku minä, musta on ihana aina ennen joulua käyä kirkossa krapulassa laulamassa kauneimpia joululauluja. Ai miks krapulassa? Se on meän ässien perinne, pikkujoulujen jälkeisenä iltana mennää kirkkoon pyytään koko vuojen synnit anteeksi. Lauletaan niin että kirkko raikaa ja naapuripenkin mummo kattoo paheksuvasti. Ja ehkä vähän nauretaan joillekki ku ne laulaa niinku oopperalaulajat. Jännin hetki on sit se ku kolehti tulee, se on niin jännää puottaa se raha sinne.
Suomalaiset joululaulut on vähän synkkiä, eikä niin vähääkään. Siks kuuntelen aina Amerikkailaisia ku ne on niin hirveen hilpeetä sakkia. TÄÄ on mun ehdoton lemppari. Musta ois niin ihanan romanttista laulaa tää jollekki elämäni miehelle, ja sit me kierittäs valkoisella puuterilumella söpöt villapaijat päällä, sen jälkeen kirmattais ilosina lumella kuorrutettuun pikkumökkiin ( 20 hlö alppilinnaan) Sit se ihana komea rikas elämäni mies antas mulle lahjaks koiranpennun ja timanttisormuksen, ja tää tapahtuu kuusenkynttilöiden loisteessa takkatulen ääressä harmaakarhun taljalla. Ja me oltas yhdessä niin hirmu onnellisia ja kauniita. Aah. Ehkä ens jouluna, tänä jouluna mä en kerkii kieriin lumella. On niin paljon projekteja.
Mut näihin tunnelmiin terkuin mä, iloinen pieni jouluihminen.
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
torstai 27. syyskuuta 2012
Mälsä syksy.
Taas on se aika vuodesta ku on syy olla mörrimöykky 24/7, nimittäin: Kylmä, sateinen, pimeä, inhottava, kostea, kylmä, sateinen, pimeä hyi syksy. Laitoin eilen optimistina vaatteet parvekkeelle kuivumaan. HAH on varmaan kuivat ens juhannuksena tai sit ne on jo lentäny tuulen mukana naapurin parvekkeelle. Ajatuski siitä mitä naapurinsetä tekis niillä mun kuteilla.......No antas ne sen uudelle girlfrendille!
Mut hei, on syksyssä yks toooosi hyvä juttu, mun synttärit. Pistäkää kalenteriin ylös: Ihanan emman synttärit 17.10 ja laittakaa vaikka sit 15 pvä kohdalle että: Emman synttärit lähestyy, muista hommata lahja! Mulla onki paljon toiveita, jos et keksi nyt niin voin kertoa ne täällä.
1) Dieselin loverdose hajuvesi. En saanut sitä joululahjaksi vaikka pyysin sitä kaikilta vastaantulevilta.
2) Agrigaatti. mm mm. tarviin sellasen.
3) Uusia hepeniä. Eli siis lahjakortti, elkää menkö omin neuvoin niitä osteleen.
4) Uudet vetimet keittiönkaappeihin
5) Pullo rommia, parasta tietenki.
6) ikeaan lahjakortti.
En mä oikeestaan muuta tarvii. Oon oikeestaan aika vaatimaton tyttö loppujenlopuks. Yhessä joulupukin kirjeessäkin jonka oli kirjottanu jonain emma 7 weenä luki että: "Toivon maailmanrauhaa ja huopatossuja"
Ai mitenniin missi ainesta??
Mää oon huomannu että en oo oikeen hyvä missään, tiiättekö. Joku osaa leipoa, minä en. En ees huonolla menestyksellä. Joku osaa kutoa, minä en. Näkisittepä mun kaulahuivin tekeleen. Muistan ala-asteella ku harjoteltiin kutomista, siis ihan vaan suoraa pötköä. Tarkotus oli sit neuloa se pötkö kiinni ja täyttää herneillä, ja laittaa napeista sille silmät. Semmonen oma ötökkä. Menin sit hakemaan herneitä niin opettaja katto mun tekelettä ja sanoi: Laitetaan emma sulle pumpulia. Ei vissiin hennonnu sanoa suoraan että ne herneet ei tän sisällä pysy. Ei sit niin millään. Jotku osaa tanssia, minä? En, sammakko tehosekottimessa. Mut oon hyvä yrittään kaikkea, sitä mulla ei kyllä valitettavasti puutu. Mut oon keksiny lajin missä voisin olla tosi hyvä, silleen viiskytlukumaisesti. IHANNEVAIMO. Monta kertaa oon sitäki kyllä yrittäny mut aina on menny pipariks koko homma. Mut ehkä oon lähestyny asiaa väärästä kuvakulmasta. Miehethän on silleen aika simppeleitä, pitää vaan asettua samalle tasolle. Tässä muutama esimerkki:
1) Loistopieru, päästäppä toinen!
2) Kulta- uuden naapurin tytär ottaa taas aurinkoa, tuu kattoon.
3) Eiköhän katota pornoa.
4) Kyllä minä maksan
Yks sana, Unelmanainen. Vai onkse se kaks sanaan kiteytteny yhteen... ? jatkoa luvassa mun ihannevaimon urassa. (ilman miestä)
Ei mulla muuta.
Terkuin mä.
Ps: Oon ollut jo kohta 2 VIIKKOA ILMAN SUKLAATA!! R I S P E K T I I.
Mut hei, on syksyssä yks toooosi hyvä juttu, mun synttärit. Pistäkää kalenteriin ylös: Ihanan emman synttärit 17.10 ja laittakaa vaikka sit 15 pvä kohdalle että: Emman synttärit lähestyy, muista hommata lahja! Mulla onki paljon toiveita, jos et keksi nyt niin voin kertoa ne täällä.
1) Dieselin loverdose hajuvesi. En saanut sitä joululahjaksi vaikka pyysin sitä kaikilta vastaantulevilta.
2) Agrigaatti. mm mm. tarviin sellasen.
3) Uusia hepeniä. Eli siis lahjakortti, elkää menkö omin neuvoin niitä osteleen.
4) Uudet vetimet keittiönkaappeihin
5) Pullo rommia, parasta tietenki.
6) ikeaan lahjakortti.
En mä oikeestaan muuta tarvii. Oon oikeestaan aika vaatimaton tyttö loppujenlopuks. Yhessä joulupukin kirjeessäkin jonka oli kirjottanu jonain emma 7 weenä luki että: "Toivon maailmanrauhaa ja huopatossuja"
Ai mitenniin missi ainesta??
Mää oon huomannu että en oo oikeen hyvä missään, tiiättekö. Joku osaa leipoa, minä en. En ees huonolla menestyksellä. Joku osaa kutoa, minä en. Näkisittepä mun kaulahuivin tekeleen. Muistan ala-asteella ku harjoteltiin kutomista, siis ihan vaan suoraa pötköä. Tarkotus oli sit neuloa se pötkö kiinni ja täyttää herneillä, ja laittaa napeista sille silmät. Semmonen oma ötökkä. Menin sit hakemaan herneitä niin opettaja katto mun tekelettä ja sanoi: Laitetaan emma sulle pumpulia. Ei vissiin hennonnu sanoa suoraan että ne herneet ei tän sisällä pysy. Ei sit niin millään. Jotku osaa tanssia, minä? En, sammakko tehosekottimessa. Mut oon hyvä yrittään kaikkea, sitä mulla ei kyllä valitettavasti puutu. Mut oon keksiny lajin missä voisin olla tosi hyvä, silleen viiskytlukumaisesti. IHANNEVAIMO. Monta kertaa oon sitäki kyllä yrittäny mut aina on menny pipariks koko homma. Mut ehkä oon lähestyny asiaa väärästä kuvakulmasta. Miehethän on silleen aika simppeleitä, pitää vaan asettua samalle tasolle. Tässä muutama esimerkki:
1) Loistopieru, päästäppä toinen!
2) Kulta- uuden naapurin tytär ottaa taas aurinkoa, tuu kattoon.
3) Eiköhän katota pornoa.
4) Kyllä minä maksan
Yks sana, Unelmanainen. Vai onkse se kaks sanaan kiteytteny yhteen... ? jatkoa luvassa mun ihannevaimon urassa. (ilman miestä)
Ei mulla muuta.
Terkuin mä.
Ps: Oon ollut jo kohta 2 VIIKKOA ILMAN SUKLAATA!! R I S P E K T I I.
maanantai 24. syyskuuta 2012
Työntäyteiset vapaat!
Huomenta!
Mää oon hössöttäny Perjantai aamusta asti ku pääsin yövuorosta kello 08.00. Suihkun kautta K-rautaan maaliostoksille. Tässä naisen logiikalla terveellistä-hyi-aamupuuroa syödessäni tuumin että: Joo varmana tarviin 9 litraa maalia. Ostin sit ton jumalottaman tonkan, jota kukaan ei muuten kantanu mulle autoo. Piti omin väsynein yövuorolaisen lihaksin se raijata autoon, ja autosta vielä mun kattohuoneistoon. No arvatkaa miten kävi? No sitä maalia jäi aivan sikana, h o o h o i. Ja arvatkaa mitä muuta? Tapetti loppu kesken......... Mulla on puoli seinää tapetoitu, uutta odotellessa. Kettu. Mutta sitä tapettia jäi semmonen surullisen iso kaistale ja se ois aivan hukkaan menny. Niinku jää siitä tulevastaki rullasta paljon hukkapaloja. Mietin sitten tarkan markan leidinä että mitä tälle tekee. En raaski roskiinkaa laittaan! No mulla on makuuhuoneessa edellisen asukkaan perintönä jääny iso vaatekaappi. Joka on aika tylsä ja ruma. Keksin että päällystän sen sillä tapetilla, yks ovi jo tapetoitu ja hyvälle näyttää!! Oon niin N E R O.
Idea remppaamisesta on aina tosi ihana, mut se toteutus sitten..ei niin ihana. Ja ei ehkä niin fiksua alottaa remonttia kolmen yövuoron jälkeen tosi väsyneenä. No mutta kuitenki tartuin tuumasta toimeen, ja oisin heti halunnu vaan alkaa maalaileen seiniä. Mutta järkevä remppa-emma sano pään sisällä että et voi alkaa vaan hutkiin. Tärkeintä on pohjatyö, mä niin tiiän ku mulla on remonttikirja josta luen ohjeita, ja sit mulla on remppa-isi jolle soitin 500 kertaa. Alotin työn poistamalla listat, en tiiä millä te muut teette sen, mutta ruokaveitti osottautu hyväksi työskentely välineeksi. Sit pistorasiat, ja luin vielä ohjeet remppakirjasta jälkeenkäsin. Katkaise virta ennen alottamista. OHO, no jos ois sattunu pikkuluiskahus niin ajatellaan positiivisesti, kiharat työsuhde etuna. Sitten seuraavana aloin kaivaan kaikki vanhat proput seinistä, siihen mä käytin ruuvimeisseliä ja pihtejä. Olipa niitä vaan ihan sikkenä! joka seinä täynnä. Sit seuraava vaihe oli vanhan tapetin poisto. Se oli helppo kakku, koskaan ikinä ennen mikään tapetti ei oo lähteny tuolleen unelmasti- yksi vuota kokonaan, yhellä kertaa! Sitten vaihe 583, seinien pakkelointi. se on muuten tosi tylsää. Ootella kuivumista jne jne. No loppusilaus hiominen. Ja sit pääsin maalaan. Oon oikeen tyytyväinen lopputulokseen, niin on tekijänsä näköinen. Jokainen voi päätellä itse. Yhessä vaiheessa astuin harhaan jakkaralta se tela käessä, voitten kuvitella mikä lé sotku siitä tuli. Ja siitä seuraavassa vaiheessa, pidin tuumaustaukoa jakkaralla- hetken kuluttua heräsin kuolaposkella siitä jakkaralta. Onneks kukaan ei ollu seuraamassa tätä mun remonttitapahtumaa. Osittain siksi että maalaan aina pikkuhousut ja rintsikat päällä ku en halua sotkea vaatteita. On varmaan naapurit ihmetelly että: mitä helvettiä tuo seisoo ikkunan edessä puolipukeissa. Näin vältyimme vaatevahingoilta. Eilen iskä ja äiti tuli sitten laittaan mulle tapetin, vaikka taitava olenki niin siihen mun taijot ei riitä.
Iskä kierteli ja katteli mun aikaansaannoksia, ja minä jännittyneenä ootin arviota.
I: Emma, oot tehny hyvää työtä. Tosi hyvin paklattu. Hyvä.
Olin niin mielissään kunnes isi laitto silmälasit päähän ja katto uuelleen. Oisittepa nähny sen ilmeen. JAHA ei vissiin enään ollukkaan niin hyvä.
Mut nyt remontti on 90 % valmis ja oon tyytyväinen itteeni. Perjantai iltana tosin olin niin väsyny, että istuin äitin ja iskän etteisen lattialla ja nojasin patteriin ja vollotin räkä poskella että: Määääää oooonnn niiin sniif sniif väääsynyy....... Äiti ja iskä sano että: mee kottiis vollaan. Niin minä sitten menin, itkin koko automatkan kotipihalle asti. Oli tosi helpottavaa, suihkussa sitten vaan mietin että mikähän mua niin itketti. Eihän tässä oo mittään hätää. Ihanaa draamaa omassa seurassani.
Mut se remontista! Mullahan olis ollu taas mahollisuus lähtee joraan. Mut enpä lähteny, nyt kerta ku VIISI viikonloppua jo jähitty kodin puussa ja lämmössä niin ei tunnu enään missään! Niin oli villi lauantai ilta, Millan kanssa katottiin vanhoja VHSässiä. Kaunotar ja hirviö ja Pocahontas. On se niin nostalgista, niitä pitää kelata! Miettikää. Tuli ihan lapsuus mieleen.
Mut nyt mun täytyy laittaan höpinää tötteröön ja lähtä verho ostoksille, ku tilasin mun 160 cm ikkunaan 110 cm verhon. Ei vissiin ole tuo mittailu oikeen mun alaa. Luulin että se tapettiki kasvaa vähän siinä rullassa ja riittää. Inhoan matemaattisia yhtälöitä...Taijan hakea mensan jäseneks, for real.
Terkuin minäää.
Ps: Voin alkaa tekeen remppahommia myös sun kotiin, ota yhteyttä!
Mää oon hössöttäny Perjantai aamusta asti ku pääsin yövuorosta kello 08.00. Suihkun kautta K-rautaan maaliostoksille. Tässä naisen logiikalla terveellistä-hyi-aamupuuroa syödessäni tuumin että: Joo varmana tarviin 9 litraa maalia. Ostin sit ton jumalottaman tonkan, jota kukaan ei muuten kantanu mulle autoo. Piti omin väsynein yövuorolaisen lihaksin se raijata autoon, ja autosta vielä mun kattohuoneistoon. No arvatkaa miten kävi? No sitä maalia jäi aivan sikana, h o o h o i. Ja arvatkaa mitä muuta? Tapetti loppu kesken......... Mulla on puoli seinää tapetoitu, uutta odotellessa. Kettu. Mutta sitä tapettia jäi semmonen surullisen iso kaistale ja se ois aivan hukkaan menny. Niinku jää siitä tulevastaki rullasta paljon hukkapaloja. Mietin sitten tarkan markan leidinä että mitä tälle tekee. En raaski roskiinkaa laittaan! No mulla on makuuhuoneessa edellisen asukkaan perintönä jääny iso vaatekaappi. Joka on aika tylsä ja ruma. Keksin että päällystän sen sillä tapetilla, yks ovi jo tapetoitu ja hyvälle näyttää!! Oon niin N E R O.
Idea remppaamisesta on aina tosi ihana, mut se toteutus sitten..ei niin ihana. Ja ei ehkä niin fiksua alottaa remonttia kolmen yövuoron jälkeen tosi väsyneenä. No mutta kuitenki tartuin tuumasta toimeen, ja oisin heti halunnu vaan alkaa maalaileen seiniä. Mutta järkevä remppa-emma sano pään sisällä että et voi alkaa vaan hutkiin. Tärkeintä on pohjatyö, mä niin tiiän ku mulla on remonttikirja josta luen ohjeita, ja sit mulla on remppa-isi jolle soitin 500 kertaa. Alotin työn poistamalla listat, en tiiä millä te muut teette sen, mutta ruokaveitti osottautu hyväksi työskentely välineeksi. Sit pistorasiat, ja luin vielä ohjeet remppakirjasta jälkeenkäsin. Katkaise virta ennen alottamista. OHO, no jos ois sattunu pikkuluiskahus niin ajatellaan positiivisesti, kiharat työsuhde etuna. Sitten seuraavana aloin kaivaan kaikki vanhat proput seinistä, siihen mä käytin ruuvimeisseliä ja pihtejä. Olipa niitä vaan ihan sikkenä! joka seinä täynnä. Sit seuraava vaihe oli vanhan tapetin poisto. Se oli helppo kakku, koskaan ikinä ennen mikään tapetti ei oo lähteny tuolleen unelmasti- yksi vuota kokonaan, yhellä kertaa! Sitten vaihe 583, seinien pakkelointi. se on muuten tosi tylsää. Ootella kuivumista jne jne. No loppusilaus hiominen. Ja sit pääsin maalaan. Oon oikeen tyytyväinen lopputulokseen, niin on tekijänsä näköinen. Jokainen voi päätellä itse. Yhessä vaiheessa astuin harhaan jakkaralta se tela käessä, voitten kuvitella mikä lé sotku siitä tuli. Ja siitä seuraavassa vaiheessa, pidin tuumaustaukoa jakkaralla- hetken kuluttua heräsin kuolaposkella siitä jakkaralta. Onneks kukaan ei ollu seuraamassa tätä mun remonttitapahtumaa. Osittain siksi että maalaan aina pikkuhousut ja rintsikat päällä ku en halua sotkea vaatteita. On varmaan naapurit ihmetelly että: mitä helvettiä tuo seisoo ikkunan edessä puolipukeissa. Näin vältyimme vaatevahingoilta. Eilen iskä ja äiti tuli sitten laittaan mulle tapetin, vaikka taitava olenki niin siihen mun taijot ei riitä.
Iskä kierteli ja katteli mun aikaansaannoksia, ja minä jännittyneenä ootin arviota.
I: Emma, oot tehny hyvää työtä. Tosi hyvin paklattu. Hyvä.
Olin niin mielissään kunnes isi laitto silmälasit päähän ja katto uuelleen. Oisittepa nähny sen ilmeen. JAHA ei vissiin enään ollukkaan niin hyvä.
Mut nyt remontti on 90 % valmis ja oon tyytyväinen itteeni. Perjantai iltana tosin olin niin väsyny, että istuin äitin ja iskän etteisen lattialla ja nojasin patteriin ja vollotin räkä poskella että: Määääää oooonnn niiin sniif sniif väääsynyy....... Äiti ja iskä sano että: mee kottiis vollaan. Niin minä sitten menin, itkin koko automatkan kotipihalle asti. Oli tosi helpottavaa, suihkussa sitten vaan mietin että mikähän mua niin itketti. Eihän tässä oo mittään hätää. Ihanaa draamaa omassa seurassani.
Mut se remontista! Mullahan olis ollu taas mahollisuus lähtee joraan. Mut enpä lähteny, nyt kerta ku VIISI viikonloppua jo jähitty kodin puussa ja lämmössä niin ei tunnu enään missään! Niin oli villi lauantai ilta, Millan kanssa katottiin vanhoja VHSässiä. Kaunotar ja hirviö ja Pocahontas. On se niin nostalgista, niitä pitää kelata! Miettikää. Tuli ihan lapsuus mieleen.
Mut nyt mun täytyy laittaan höpinää tötteröön ja lähtä verho ostoksille, ku tilasin mun 160 cm ikkunaan 110 cm verhon. Ei vissiin ole tuo mittailu oikeen mun alaa. Luulin että se tapettiki kasvaa vähän siinä rullassa ja riittää. Inhoan matemaattisia yhtälöitä...Taijan hakea mensan jäseneks, for real.
Terkuin minäää.
Ps: Voin alkaa tekeen remppahommia myös sun kotiin, ota yhteyttä!
tiistai 18. syyskuuta 2012
No nyt se alko...
... Nimittäin ankara laihari. Tuli viikonlopun aikana vedettyä kunnon sokerikoomat (kakkua,keksiä,kakkua,karkkia, SIPSIÄ hyi, suolapähkinöitä...jne.) ja sunnuntai-iltana podin morkkista. Päätettiin veeran kanssa että: maanantai aamuna, salille ja uimaan heti aamusta. Eihän siellä sillon ole ketään. Aamen.
Eipä.
Tuli koko Tervolan ala-aste uimaan,voin kertoa että niitä pieniä pirkkoja letteineen oli saman suihkun alla mun kanssa ku meinas tila loppua. Miks siellä yleensäkkään on vaan 12 suihkua? Mihin ne muka riittää? pitäs olla tuhat rivissä, niin vältyttäs näiltä yhteisuihkuilta. Eikä siinä vielä kaikki. E L Ä K E L Ä I S E T, hitaita liikkeissään............ Haluan oman uimahallin.
Mää en vaan saa urheilun jälkeen sitä "hyvää fiilistä" ensinäki, hikoilu hyi, ei siitä kukaan voi nauttia että on selkä, kainalot, silmäkuopat, persaus, varpaanvälit, korvantaustat ja pää hiestä märkänä. Ei vaan voi, se on hullu joka niin väittää. Mee hoitoon. Toiseksi, mua alkaa hengästyttään. (vissiin ihan hyvä vähän sit liikkuakki) ja kuka nyt muka nauttii siitä tunteesta että sydän yrittää kaivautua rinnasta läpi ja et saa henkeä? Ei kukaan, ei vaan voi. Kolmanneksi mulla on nyt joka paikka ihan kipiänä, istut johonki niin et pääse enään ylös. Et voi nostaa käsiä ilman tuskasta ilmettä, joku pian luulee että mulla on ilmavaivoja. Kuka muka nauttii tästä olotilasta, niimpä ei kukaan! Se on vaan fitness ihmisten keksimää illuusiota joita ne meille pullukoille syöttää, Heeeei tooosi hyvä fiilis tulee ku juokset 10 km vesisaateesa. mm mm, i feel you.
Mut hei, ton urheilun mä vielä jotenki kestän. Mutta pahin mulla on tää syöminen. Oon sokerihiiri, tykkään syyä (kukapa ei) kaikkea makeaa. Eilen olin tosi angry bird, ku en saanu mun päivittäistä suklaaöveriannosta. Mua masensi, ajattelin että ei elämällä voi olla enään mitään suuntaa. Kunnes löysin meiltä töistä jonku fitnessihmisille tarkotetun "olen-muka-suklaata-patukan" ja söin sen, niin vähän alko jo hymyilyttään. Heti oli parempi fiilis, vaikkei se nyt kinder buenolle maistunutkaan. Sit oon alkanu syömään puuroa aamusin, ja siihen ei kuulema saa laittaa hilloa, sokeria eikä voisilmää (siis ei jotaki niistä,vaan pistän yleensä kaikki edellämainitut) Menee kuulema se terveellinen idea hukkaan. Arvatkaa mitä jotku hoopelot laittaa puuron sekaan? No RAEJUUSTOA. mmm mmm juustoa puuroon. Vaikka oonki nauranu tälle asialle, niin eilen sit terveellisen elämän innoittamana ostin raejuustoa ja pistin puuron sekaan. No ei se pahaa ollu, mutta ei kyllä hyvääkään. Mieluummin minä sitä hilloa laittaisin. Ja sit ostin semmosen profeel maitorahkan. Avasin sen sitten ennen töihin lähtöä, herkulliseks välipalaks. Kaukana siitä. Ekaks katoin päiväyksen, että täähän on varmasti vanhaa. Ei ollu, sen kuulu olla sellanen harmaa ja kökkäräinen. Olin että mitä hittoa tää oikeen on? Niin arvatkaa? Proteeinirahkarae-mandariini-appelsiini-RAE-VITUN-JUUSTO. MAITORAHKASSA? Itsehän olen tottunut laittamaan rahkani sekaan kilon sokeria ja kermavaahtoa, Urheilija ihmiset, raejuustoa. nam nam. Se oli muuten ihan hirveetä. En suosittele. Laittakaa mieluummin kermavaahtoa.
Mut se syömisestä. Liian tuskallista puhuttavaa. Palataan ahtaaseen uimahalliin. Mua ahistaa olla se uikkari päällä. Astuin reippaasti sieltä naisten puolelta allas-osastolle, ja yhtä reippaasti astuin takasin suihkupuolelle. Kaks uimavalvojaa (nuorta miestä) Istu siinä vauva-altaan vieressä. Suora näköyhteys minuun, ihmiskortsu märkänä ylläni. Piti kerätä sata vuotta rohkeutta että uskallan mennä uudelleen. Sit Veeralla meni hermo ja se vaan lähti lompsotteleen, piti paniikissa kipsuttaa perään, hokien mun lempilausetta: "Ooom seksikäs seireeni, oooom seksikäs seireeni....." Oltiin suunniteltu että mennään uimaan sinne toiminta-altaaseen. Mutta ne tuhat pikkupirkkoa, oli kerenny sinne ennen meitä. Paniikki. Tässä mää nyt seison ilman reittisuunnitelmaa. Mihin minä sukellan piiloon? Paniikissa keksin että mennään vesijuokseen noiden mummojen kanssa. Ja pakenin sinne komeroon piiloon. Paha virhe, again. Voi että ne menee hitaasti,olin ihan NÄIN.
Eriasia olis olla siinä uimapuvussa jos näyttäsin TÄLTÄ muttako lähinnä näytän Häneltä. Sad but true. Mutta ehkä jos mun itsehillintä pitää, niin näytän ens kesänä vaihtoehto ykköseltä. Ehkä. Mää niin tiiän että repeän jo tänään yövuorossa. Sillon on aina hillitön suklaantuska. Mut yritän olla strong.
Tänään mä ajattelin joogata. "olet nyt koobra, seison jykevänä kuin puu" Ja intialainen/kiinalainen huilumusiikki soi taustalla ja se dvdeen jooganainen joogaa- missäs muuallakaan- kuin merenrannalla, missä aallot lyö kallioihin. Niin on seesteistä ja ihana fengshuimasta elämää. Mut mun ei tarvi lähtä minnekkään mansikkanokalle tätä harrastaan vaan ihan tohon olohuoneen lattialle voin mennä pyllisteleen. Mut jos ei joogaaminen silleen hotsita niin suosittelen kattoon sen videon ihan vaan nauruterapiana. Ne on niin vakavissaan sen juttunsa kanssa.
Koobra asento on muuten tosi khuul, kissan voitte vaan kuvitella......
Urheilullisen terkuin mä, tuleva jutta gustavmikälie.
Ps: Meni eilen asiakaspalvelijalla ihan pasmat sekasin kun aloin sanoon asiakkaalle paljonko hänen ostoksena tekivät eli näin: kolme ja yhek....Asiakas jatkoi: Kolme ja yheksänkymmentä, kiitos. Olin suu auki, toi vei mun repliikin, mitä mä nyt sanon? Olin sit että ööö, olehyvä. Ääliö. No sit se tuli uudelleen, ja olin päättäny että nyt se pitää turpansa kiinni kun minä esiinnyn. E: YKSI JA VIISI... ja TAAS se avas suunsa ja teki sen uudelleen. A: jahaa yksi ja viisikymmentä! mikä sillä oli ongelmana. Älkää ikinä ite sanoko hintaa, se on meidän myyjien tehtävä c´moon. Sama ku minä menisin lääkärissä ite operoimaan jonku raajan irti. Jotain rispektii ammattilaisia kohtaan. Ollaan harjoteltu sanomaan hinnat miellyttävällä äänenpainolla........
Eipä.
Tuli koko Tervolan ala-aste uimaan,voin kertoa että niitä pieniä pirkkoja letteineen oli saman suihkun alla mun kanssa ku meinas tila loppua. Miks siellä yleensäkkään on vaan 12 suihkua? Mihin ne muka riittää? pitäs olla tuhat rivissä, niin vältyttäs näiltä yhteisuihkuilta. Eikä siinä vielä kaikki. E L Ä K E L Ä I S E T, hitaita liikkeissään............ Haluan oman uimahallin.
Mää en vaan saa urheilun jälkeen sitä "hyvää fiilistä" ensinäki, hikoilu hyi, ei siitä kukaan voi nauttia että on selkä, kainalot, silmäkuopat, persaus, varpaanvälit, korvantaustat ja pää hiestä märkänä. Ei vaan voi, se on hullu joka niin väittää. Mee hoitoon. Toiseksi, mua alkaa hengästyttään. (vissiin ihan hyvä vähän sit liikkuakki) ja kuka nyt muka nauttii siitä tunteesta että sydän yrittää kaivautua rinnasta läpi ja et saa henkeä? Ei kukaan, ei vaan voi. Kolmanneksi mulla on nyt joka paikka ihan kipiänä, istut johonki niin et pääse enään ylös. Et voi nostaa käsiä ilman tuskasta ilmettä, joku pian luulee että mulla on ilmavaivoja. Kuka muka nauttii tästä olotilasta, niimpä ei kukaan! Se on vaan fitness ihmisten keksimää illuusiota joita ne meille pullukoille syöttää, Heeeei tooosi hyvä fiilis tulee ku juokset 10 km vesisaateesa. mm mm, i feel you.
Mut hei, ton urheilun mä vielä jotenki kestän. Mutta pahin mulla on tää syöminen. Oon sokerihiiri, tykkään syyä (kukapa ei) kaikkea makeaa. Eilen olin tosi angry bird, ku en saanu mun päivittäistä suklaaöveriannosta. Mua masensi, ajattelin että ei elämällä voi olla enään mitään suuntaa. Kunnes löysin meiltä töistä jonku fitnessihmisille tarkotetun "olen-muka-suklaata-patukan" ja söin sen, niin vähän alko jo hymyilyttään. Heti oli parempi fiilis, vaikkei se nyt kinder buenolle maistunutkaan. Sit oon alkanu syömään puuroa aamusin, ja siihen ei kuulema saa laittaa hilloa, sokeria eikä voisilmää (siis ei jotaki niistä,vaan pistän yleensä kaikki edellämainitut) Menee kuulema se terveellinen idea hukkaan. Arvatkaa mitä jotku hoopelot laittaa puuron sekaan? No RAEJUUSTOA. mmm mmm juustoa puuroon. Vaikka oonki nauranu tälle asialle, niin eilen sit terveellisen elämän innoittamana ostin raejuustoa ja pistin puuron sekaan. No ei se pahaa ollu, mutta ei kyllä hyvääkään. Mieluummin minä sitä hilloa laittaisin. Ja sit ostin semmosen profeel maitorahkan. Avasin sen sitten ennen töihin lähtöä, herkulliseks välipalaks. Kaukana siitä. Ekaks katoin päiväyksen, että täähän on varmasti vanhaa. Ei ollu, sen kuulu olla sellanen harmaa ja kökkäräinen. Olin että mitä hittoa tää oikeen on? Niin arvatkaa? Proteeinirahkarae-mandariini-appelsiini-RAE-VITUN-JUUSTO. MAITORAHKASSA? Itsehän olen tottunut laittamaan rahkani sekaan kilon sokeria ja kermavaahtoa, Urheilija ihmiset, raejuustoa. nam nam. Se oli muuten ihan hirveetä. En suosittele. Laittakaa mieluummin kermavaahtoa.
Mut se syömisestä. Liian tuskallista puhuttavaa. Palataan ahtaaseen uimahalliin. Mua ahistaa olla se uikkari päällä. Astuin reippaasti sieltä naisten puolelta allas-osastolle, ja yhtä reippaasti astuin takasin suihkupuolelle. Kaks uimavalvojaa (nuorta miestä) Istu siinä vauva-altaan vieressä. Suora näköyhteys minuun, ihmiskortsu märkänä ylläni. Piti kerätä sata vuotta rohkeutta että uskallan mennä uudelleen. Sit Veeralla meni hermo ja se vaan lähti lompsotteleen, piti paniikissa kipsuttaa perään, hokien mun lempilausetta: "Ooom seksikäs seireeni, oooom seksikäs seireeni....." Oltiin suunniteltu että mennään uimaan sinne toiminta-altaaseen. Mutta ne tuhat pikkupirkkoa, oli kerenny sinne ennen meitä. Paniikki. Tässä mää nyt seison ilman reittisuunnitelmaa. Mihin minä sukellan piiloon? Paniikissa keksin että mennään vesijuokseen noiden mummojen kanssa. Ja pakenin sinne komeroon piiloon. Paha virhe, again. Voi että ne menee hitaasti,olin ihan NÄIN.
Eriasia olis olla siinä uimapuvussa jos näyttäsin TÄLTÄ muttako lähinnä näytän Häneltä. Sad but true. Mutta ehkä jos mun itsehillintä pitää, niin näytän ens kesänä vaihtoehto ykköseltä. Ehkä. Mää niin tiiän että repeän jo tänään yövuorossa. Sillon on aina hillitön suklaantuska. Mut yritän olla strong.
Tänään mä ajattelin joogata. "olet nyt koobra, seison jykevänä kuin puu" Ja intialainen/kiinalainen huilumusiikki soi taustalla ja se dvdeen jooganainen joogaa- missäs muuallakaan- kuin merenrannalla, missä aallot lyö kallioihin. Niin on seesteistä ja ihana fengshuimasta elämää. Mut mun ei tarvi lähtä minnekkään mansikkanokalle tätä harrastaan vaan ihan tohon olohuoneen lattialle voin mennä pyllisteleen. Mut jos ei joogaaminen silleen hotsita niin suosittelen kattoon sen videon ihan vaan nauruterapiana. Ne on niin vakavissaan sen juttunsa kanssa.
Koobra asento on muuten tosi khuul, kissan voitte vaan kuvitella......
Urheilullisen terkuin mä, tuleva jutta gustavmikälie.
Ps: Meni eilen asiakaspalvelijalla ihan pasmat sekasin kun aloin sanoon asiakkaalle paljonko hänen ostoksena tekivät eli näin: kolme ja yhek....Asiakas jatkoi: Kolme ja yheksänkymmentä, kiitos. Olin suu auki, toi vei mun repliikin, mitä mä nyt sanon? Olin sit että ööö, olehyvä. Ääliö. No sit se tuli uudelleen, ja olin päättäny että nyt se pitää turpansa kiinni kun minä esiinnyn. E: YKSI JA VIISI... ja TAAS se avas suunsa ja teki sen uudelleen. A: jahaa yksi ja viisikymmentä! mikä sillä oli ongelmana. Älkää ikinä ite sanoko hintaa, se on meidän myyjien tehtävä c´moon. Sama ku minä menisin lääkärissä ite operoimaan jonku raajan irti. Jotain rispektii ammattilaisia kohtaan. Ollaan harjoteltu sanomaan hinnat miellyttävällä äänenpainolla........
torstai 13. syyskuuta 2012
En keksi otsikkoa.
Pullistelevaa päivänalkua!
Joo mää oon ollu erireipas nyt tässä viimeaikona, töitä ollu ihan sikkenä. Mut sen lisäksi oon saanu paljon myös hempsussa aikaan! Oon siivonnu kaikki kaapit (paitsi keittiön) ullakon ja häkkivaraston! Keittiön kaappeja en oo siivonnu sen vuoksi, että joka syksyinen remppakärpänen on iskenyt. Ajattelin vaihtaa tapetin (isi vaihtaa) Ja maalata seinät, sen mä varmaan osaan ilman iskää. Ehkä.
Oon jopa tilannu tapetin, tuossa se nököttää nurkassa odottaen seinään pääsyä. Yleensä oon käyny ostaan tapetin jostain liikkeestä, ja kaikkihan tietää että liikkeet rokottaa välistä aina jonku summan, esim 15 euroa! Sillähän saa kolme shottia baarissa! Niin ajattelin että mitä jos kokeilis tilata suoraan tehtaalta sen tapetin, ja noheena vaan sitten laitoin heille sähköpostia ja samana päivänä tuli jo vastaus että laitetaanko matkahuollon vai postin kautta tulemaan! Ajatelkaa kuinka nopsaa palvelua. Kerran ootin KAKS viikkoa tapetteja. Ja vaan rupuset 7 euroa jouduin maksaan matkahuollolle. Suosittelen. On muuten hieno tapetti. For sure, ku mulla on niin hyvä maku...
Ja sitten vielä mun tulevasta rempasta, joka on suunniteltu kyllä viimeistä piirtoa myöten. Toteutusta vaille valmis! Niin tasot vaihan vielä niin ávot, kämpän arvo nousi biljardilla.
Mulla olis viikonloppu vapaata, ajatelkaa mikä mahollisuus kreisibailaukseen. Mutta ei, oon kypsyny henkisesti, onhan tässä elämässä oltava muutaki ku sekoilu baarissa. AHHAHAHA, no oikeesti ei elämässä ole muuta, mutta nyt on käyny niin että mulla on jääny krapulatraumat mun ouzo-känneistä. Ensinäki mun humalatila oli jotain käsinkosketeltava, jujahti päähän kuin metrinen halko. Voisin melkeen lahjottaa ne ouzon loput jollekki pesunkestävälle rappio alkoholistille ja seurata mitä sille tapahtuu sen seurauksena. Kulkisin sen mukana, vähän niinku taksvärkkipäivä koululaisille. Ensiks kieli oli liimautunu kitalakeen kiinni, ja olin vielä humalassa klo 13.00. Ihme mustelmia koko kroppa täynnä, joku oli varmaan mukiloinu mut ilman että oon ees tajunnu tilannetta. Mut pahinta oli ainaku pisti silmät kiinni niin alko tää:
Ei enään ouzoa. Nada.
Toivon että pääsen vielä yli tästä asiasta. Tai sit alan uskovaiseks. Tai ei uskovaiseks aleta, uskohan löydetään. Havahduin muuten yks päivä töissä lukemasta uutta testamenttia. Joku hihhentaaleri oli varmaan kuullut meän hurvattomasta henkilökunnasta ja ajatteli tuoda meille pelastuksen. Niin no kuitenki luin sitä ja harppasin suoraan loppuun jotta tiiän miten tarina päättyy niin siellä luki jotenki näin, ihan sanatarkasti en muista: Myönnän eläneeni synnissä, pyydän -olikohan peräti, armahdusta- jumalalta ja kiellän saatanan, nimi tähän ja päiväys tähän! MIETTIKÄÄ. Pitää aivan oikeesti tsekata se tänään että mitä siellä oikeesti luki. Niin ja alusta ku luin sitä niin siinä lueteltiin varmaan satasivua jotaki sukurutsauksen historiaa tyyliin näin: Jooseppi teki Maasepin kanssa kolme lasta, iisakki, juudaseppi, beetlehemseppi. Iisakki teki lapsia Maria-Magdaleenan kanssa 7 (ja sit kuvitelkaa seittemän kappaletta uskonnollisa nimiä, oon ilmeisesti aika huono niissä) Sit taas sieltä nostettiin vanhin lapsi esille ja kerrottiin kenen kanssa se oli tehny lapsia ja kuinka monta ja niiden nimet, ja kenen kanssa ne on tehny lapsia. Hei suosittelen lukemaan, erittäin antoisa opus, et tajua puoliakaan. Siellä kerrotaan myös sekin että kuinka Joosef meinaa heivata Marian kartanolle, kun hän on paksuna pyhälle hengelle. Joosefilla nimittäin nolotti moinen nainen. No mut sit lé pyhä henki saapui joosefin uneen ja kielsi jättämästä Mariaa ja pitämään huolen pojasta, jonka nimeks muuten pitää antaa Jeesus. Ihme määräilijä. Oikeesti siinähän on käyny niin että Maria, on varmasti syöttäny Joosefille sieniä ja tehny tämmösen hallusinaatioimaisen esityksen jottei joudu taivasalle. Ite ainaki oisin.
Tulipa saarna, ajatuksen kulkua ei voi taas tänään estää. Palkkaiskohan joku seurakunnan päiväkoti mut kertomaan lapsille Jeesuksen retkistä, varastetuista aaseista, ja palmunlehdistä, vedestä joka muuttuu viiniksi. Rankoista bileistä, joista aamulla jeesus löytyy naulittanu ristiin.
Mää niin joudun helvettiin.
Liityn SPRärrään, siihen ystävätoimintaan ja alan lukemaan mummoille lehtiä, näin on taas emman taivaspaikka ostettuna. HIPHEI.
Kiitos ja anteeks.
Terkuin mä.
Ps: mietin kauan tuota jujahti sanaa, että onko se oikee sana. Ei muuten oo. Se on HUJAHTI.
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Voihan kuntotesti.
Haudi,
Mulla on surullista kerrottavaa. Mun pitää alottaa kuntoilu uudestaan. Eli kaikkihan lähti siitä, että työpaikan seinälle oli tullu bossilta lappu että: Kuka haluaa osallistua kuntotestiin? nimi alle. Mää sit yhessä yövuorossa hetkellisessä mielenhäiriössä kirjotin oman nimen siihen. Paha virhe.
Unohin sen testin sen tien tietenki, kunnes tänään todellisuus paiskautu vastaan kasvoja. Se testi on emma sit tänään. AHA. No ajattelin että sieltä tulee joku väsähtäny eläkkeellä oleva jumppamaikka kuntopyörän kans ja on silleen, "pole". Ei, kuinka väärässä olinkaan. Sieltä tuli kaks salskeaa erittäin atleettista nuorta miestä. Olin heti että, EN TEE. Jos ne kysyy emmaa, niin esitän että se ei oo tänään töissä. Varmana on emma nyt unohtanu. Ja hyvin meni mun esitys siitä että en oo todellakaan tulossa mihinkään testeihin. Kunnes se atleettinen jumalan-lahja-naisille tuli että: Kerkeiskö emma tulla nyt vähän testattavaks. ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ ÖÖÖ no öö joo. Ja punotus kasvoissa oli jo ihan maksimissaan siinä vaiheessa.
Joku vasikoi mut. Ja se oli meän kokki. Kihisi ja nauro mulle parilan eessä että: Mää kerroin niille että tuo kassaneitiki on sit ilmottautunu. ÄRR.
Mua niin jännitti ne komeat pojat että, syke oli jo valmiiks jossain 200! Itketti. No se testi ei ollu kuitenkaan paha, piti vaan seistä kapulat käessä ja sit vähän pötköttää, ja sehän multa tulee luonnostaan. Sit ne tulosti lapun ja alko avaan mulle niitä juttuja mitä siinä luki. Alku meni näin: Oot tosi hoikka nainen (se komea mies siis sano näin, miettikää!olin niin mielissään) Sit laskin katseeni siihen lappuun hento puna poskilla, ja eka mikä sieltä osu silmiin niin oli: Rasvaprosentti-huomattavasti yli!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! WHAAAT? Sen jälkeen kaikki mitä se kerto niin meni ihan mongeruksena ohi. Oon rasvanen. Se varmaan sano ton hoikkanainen-kommentin pehmeänä alastulona kaikelle sille mitä oli tulossa. Sun pitää alkaa kuntoileen. Lyhyestä virsi kaunis, aamen.
Oon lyllerö. Tässä typerässä lappusessa 3 kategoriaa joissa on rasva mukana, eli:
Ravitsemustila-arvio
Painonhallinta
Painodiagnoosi
ja kaikissa missä lukee että Rasva: niin mulla on ankara punanen raksi ruudussa että YLI. Ja se Rasvaprosentti on se perkeleen huomattavasti yli.
Mut arvatkaapa mikä oli meisillä kohillaan? No NESTETASAPAINO.
Ja eikä tässä vielä kaikki, ikean puntari on huijannu mua kaikki nämä vuodet. Oon eläny siinä uskossa että painan sen 52-55 kg. Niin eiiiiii, painanki (oon muuten tosi itsevarma ku uskallan kertoa oman tarkan painon, rispektii) 57,6 kg. Olin sille pojalle, että mitä tuo lukema näyttää? Se on sun paino. Eikä oo! No onpa. No voi vittu.
Eikä siinäkään vielä kaikki mun aerobinen kunto on: erittäin huono. Musta tuntuu että niiden koneet oli tiltissä mun kohalla. Mullahan on hyväkunto, en ees hengästy ku kävelen kauppakassien kanssa kolmanteen kerrokseen.
Mää oon nyt tosi masis. Yleensä menisin vetään nyt pullaa, mut en voi. Ku se jumalainen olento sano että pitää alkaa kuntoileen.
Mää laitan tän lapun mun jääkaapin oveen ja ainako hiukoo, niin kattoo vaan kohtaa rasvaprosentti. Ei hiuo enään. Syön vaan tomaatin päivässä niinku se yks supermalli. Mut se kyllä kuoliki sitten.
Pitää osata vaan lopettaa ajoissa.
Ps: Mitä jos se kone vahingossa mittas vaan sen rasva-arvion mun tisseistä. Sittenhän tää oliki aivan ymmärrettävä juttu.
Terkuin mä, rasvanen emma.
Mulla on surullista kerrottavaa. Mun pitää alottaa kuntoilu uudestaan. Eli kaikkihan lähti siitä, että työpaikan seinälle oli tullu bossilta lappu että: Kuka haluaa osallistua kuntotestiin? nimi alle. Mää sit yhessä yövuorossa hetkellisessä mielenhäiriössä kirjotin oman nimen siihen. Paha virhe.
Unohin sen testin sen tien tietenki, kunnes tänään todellisuus paiskautu vastaan kasvoja. Se testi on emma sit tänään. AHA. No ajattelin että sieltä tulee joku väsähtäny eläkkeellä oleva jumppamaikka kuntopyörän kans ja on silleen, "pole". Ei, kuinka väärässä olinkaan. Sieltä tuli kaks salskeaa erittäin atleettista nuorta miestä. Olin heti että, EN TEE. Jos ne kysyy emmaa, niin esitän että se ei oo tänään töissä. Varmana on emma nyt unohtanu. Ja hyvin meni mun esitys siitä että en oo todellakaan tulossa mihinkään testeihin. Kunnes se atleettinen jumalan-lahja-naisille tuli että: Kerkeiskö emma tulla nyt vähän testattavaks. ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ ÖÖÖ no öö joo. Ja punotus kasvoissa oli jo ihan maksimissaan siinä vaiheessa.
Joku vasikoi mut. Ja se oli meän kokki. Kihisi ja nauro mulle parilan eessä että: Mää kerroin niille että tuo kassaneitiki on sit ilmottautunu. ÄRR.
Mua niin jännitti ne komeat pojat että, syke oli jo valmiiks jossain 200! Itketti. No se testi ei ollu kuitenkaan paha, piti vaan seistä kapulat käessä ja sit vähän pötköttää, ja sehän multa tulee luonnostaan. Sit ne tulosti lapun ja alko avaan mulle niitä juttuja mitä siinä luki. Alku meni näin: Oot tosi hoikka nainen (se komea mies siis sano näin, miettikää!olin niin mielissään) Sit laskin katseeni siihen lappuun hento puna poskilla, ja eka mikä sieltä osu silmiin niin oli: Rasvaprosentti-huomattavasti yli!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! WHAAAT? Sen jälkeen kaikki mitä se kerto niin meni ihan mongeruksena ohi. Oon rasvanen. Se varmaan sano ton hoikkanainen-kommentin pehmeänä alastulona kaikelle sille mitä oli tulossa. Sun pitää alkaa kuntoileen. Lyhyestä virsi kaunis, aamen.
Oon lyllerö. Tässä typerässä lappusessa 3 kategoriaa joissa on rasva mukana, eli:
Ravitsemustila-arvio
Painonhallinta
Painodiagnoosi
ja kaikissa missä lukee että Rasva: niin mulla on ankara punanen raksi ruudussa että YLI. Ja se Rasvaprosentti on se perkeleen huomattavasti yli.
Mut arvatkaapa mikä oli meisillä kohillaan? No NESTETASAPAINO.
Ja eikä tässä vielä kaikki, ikean puntari on huijannu mua kaikki nämä vuodet. Oon eläny siinä uskossa että painan sen 52-55 kg. Niin eiiiiii, painanki (oon muuten tosi itsevarma ku uskallan kertoa oman tarkan painon, rispektii) 57,6 kg. Olin sille pojalle, että mitä tuo lukema näyttää? Se on sun paino. Eikä oo! No onpa. No voi vittu.
Eikä siinäkään vielä kaikki mun aerobinen kunto on: erittäin huono. Musta tuntuu että niiden koneet oli tiltissä mun kohalla. Mullahan on hyväkunto, en ees hengästy ku kävelen kauppakassien kanssa kolmanteen kerrokseen.
Mää oon nyt tosi masis. Yleensä menisin vetään nyt pullaa, mut en voi. Ku se jumalainen olento sano että pitää alkaa kuntoileen.
Mää laitan tän lapun mun jääkaapin oveen ja ainako hiukoo, niin kattoo vaan kohtaa rasvaprosentti. Ei hiuo enään. Syön vaan tomaatin päivässä niinku se yks supermalli. Mut se kyllä kuoliki sitten.
Pitää osata vaan lopettaa ajoissa.
Ps: Mitä jos se kone vahingossa mittas vaan sen rasva-arvion mun tisseistä. Sittenhän tää oliki aivan ymmärrettävä juttu.
Terkuin mä, rasvanen emma.
tiistai 4. syyskuuta 2012
Huijaus!
Hei.
Olen kokenut riemuvoiton. Tai, ei se mikään voitto oikeestaan ole vaan hokasin että: Meitä naisia kusetetaan vaatekaupoissa. Mut siis voitto siinä mielessä että hoksasin sen ja kerron sen nyt teille.
Noniin elikkä oon ettiny itelle villapaitaa. Ihan siis puuvillaa tai oikeaa villaa. Nehän on tunnetusti kestäviä ja hyviä materiaaleja. Voi pestä ja pitää ihan huoletta useamman vuoden. No aloin hennesin sivulta sitten etsimään sitä täydellistä villapaitaa. Ja luen AINA että mitä materiaaleja niihin on käytetty. Melkein jokaisessa (kaikissa) on akryyliä, enemmän tai vähemmän. Yleensä melkeen 90-100 %. Ja se akryyli on sit nääs semmosta että se menee ekan pesun jälkeen hirveen nyppyseks ja sitä ei enää kehtaa sitten pitää muutako kotona. Eli ei löytyny sitten paitaa naistenpuolelta. Sit aloin vasiten kattoon että mistä materiaaleista miehille tehään vaatteet, ja arvatkaapa? Kyllä puuvillasta ja villasta. Ja me naiset, jotka epäilemättä enemmän ostaa ja miettii vaateasioita niin maksetaan sama hinta niistä luppanoistanyppykasoista ku miehet jotka saa siis laatua samalla rahalla. Onko reilua? EI.
Oon nyt siis ostanut kaks villapaitaa ja kumpiki on miestenmalleja kokoa S. Se vaan että miehille nuo värit sitten on vaan aika rajallisia. Musta,harmaa,punanen,sininen,valkonen,vihreä. Missä on korallit ja turkoosit? Vielä ne kehiin niin avot!
Naiset olkaa tarkkoja, ei oo kiva ku 29,95 € maksava paita on viikon päästä nypyssä.
Ei mulla muuta, kiitokset voitte esittää komenttiboksiin.
Terkuin mä.
Olen kokenut riemuvoiton. Tai, ei se mikään voitto oikeestaan ole vaan hokasin että: Meitä naisia kusetetaan vaatekaupoissa. Mut siis voitto siinä mielessä että hoksasin sen ja kerron sen nyt teille.
Noniin elikkä oon ettiny itelle villapaitaa. Ihan siis puuvillaa tai oikeaa villaa. Nehän on tunnetusti kestäviä ja hyviä materiaaleja. Voi pestä ja pitää ihan huoletta useamman vuoden. No aloin hennesin sivulta sitten etsimään sitä täydellistä villapaitaa. Ja luen AINA että mitä materiaaleja niihin on käytetty. Melkein jokaisessa (kaikissa) on akryyliä, enemmän tai vähemmän. Yleensä melkeen 90-100 %. Ja se akryyli on sit nääs semmosta että se menee ekan pesun jälkeen hirveen nyppyseks ja sitä ei enää kehtaa sitten pitää muutako kotona. Eli ei löytyny sitten paitaa naistenpuolelta. Sit aloin vasiten kattoon että mistä materiaaleista miehille tehään vaatteet, ja arvatkaapa? Kyllä puuvillasta ja villasta. Ja me naiset, jotka epäilemättä enemmän ostaa ja miettii vaateasioita niin maksetaan sama hinta niistä luppanoistanyppykasoista ku miehet jotka saa siis laatua samalla rahalla. Onko reilua? EI.
Oon nyt siis ostanut kaks villapaitaa ja kumpiki on miestenmalleja kokoa S. Se vaan että miehille nuo värit sitten on vaan aika rajallisia. Musta,harmaa,punanen,sininen,valkonen,vihreä. Missä on korallit ja turkoosit? Vielä ne kehiin niin avot!
Naiset olkaa tarkkoja, ei oo kiva ku 29,95 € maksava paita on viikon päästä nypyssä.
Ei mulla muuta, kiitokset voitte esittää komenttiboksiin.
Terkuin mä.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Vene.
Heippa.
Tiesittekö te että mulla on vene? Joo on. Ja meän piti se tänään iskän kanssa lähtä laittaan vesille, nytkö tää kesäki kerta meni jo. Ei olla onneks myöhässä. No minä sitten aamulla kasin aikaan soittelin isille että: lähtäänkö nytkö pääsin töistä? I: Eeei, kato mennään päivällä joskus yhen aikoihin. Nuku vaan vähän aikaa, niin mennään sitten.
Asiahan sopi minulle erittäin hyvin koska olin toooosi tired. No herään sitten yhdeltä ja ajelen hakemaan isiä. Niin se sanoo että: Kuuleppa mennäänki vasta huomenna. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! AHA, niin että aivan turhaan olen siis herännyt ja tullu tänne? Iskä meni lievään paniikkiin: Hei ei, ei ei et sää tänne turhaan tullu. Minäpä laitan sulle jotaki ruokaa niin jaksat tehä töitä. Nyt se lähti kauppaan hakeen mulle pullaa ja aiko tehä makaroonilaatikkoa. kihi kihi.
Vitsi mulla on vaikuttava luonne.
Yöllä töissä kävi semmosia nuoria naisenalkuja ja se yks daameista mietti siinä ääneen että: Tykkääköhän se musta? ahahahahhaha, oi niitä aikoja. Itsellähän tuli sit elävästi mieleen tarina omasta "nuoruudesta" (se on nyt ohi jo) Olin siis ammattikoulun ensimmäisellä luokalla ja meän luokalla ei ollut yhtään poikaa. Toisilla linjoilla niitä sitten kyllä oli. Olin vielä niihin aikoihin pullukka -siis vähän enemmän pullukka ku nyt- ja musta ei tykänny muutako meän äiti. Niin siis sittenku oli koulujen loppu ja yks poika sitten meän koulusta MOIKKAS mua, (joo-o moikkas) kaupungilla. Olin niin mielissään. Koko kesä meni miettiessä sitä klassista lausetta että: tykkääköhän se musta?
Ekaa kertaa elämässä ootin koulunalkua. Kun H-hetki oli käsillä, niin äiti tuskassa väänsi mulle kiharoita ja oli kuulkaa uuet vaatteet ja kaikki. Pääsin kouluun ja koko päivän sitten oottelin että tulispa se nyt vastaan.
Ja sitten se tapahtu. Nään kyseisen henkilön kävelevän vastaan kavereiden kanssa. Minä+viehko hymy+pienenomainen paniikki päällä valmiina moikkaamaan. Mutta mitä tekee poika? NO LASKEE KATSEEN MAAHAN. Eipä tarvinnu enään miettiä tykkääkö se musta. Olin ihan heartbroken.
Mun elämä on yhtä draamaa.
Mut nyt alan kyykyttään iskää. Saa tehä mulle voikkareita.
Terkuin mä.
Ps: enäänhän en tommosia klassissia lauseita mieti. Joko tykkää tai ei tykkää. Typerä jos ei tykkää.
Tiesittekö te että mulla on vene? Joo on. Ja meän piti se tänään iskän kanssa lähtä laittaan vesille, nytkö tää kesäki kerta meni jo. Ei olla onneks myöhässä. No minä sitten aamulla kasin aikaan soittelin isille että: lähtäänkö nytkö pääsin töistä? I: Eeei, kato mennään päivällä joskus yhen aikoihin. Nuku vaan vähän aikaa, niin mennään sitten.
Asiahan sopi minulle erittäin hyvin koska olin toooosi tired. No herään sitten yhdeltä ja ajelen hakemaan isiä. Niin se sanoo että: Kuuleppa mennäänki vasta huomenna. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!! AHA, niin että aivan turhaan olen siis herännyt ja tullu tänne? Iskä meni lievään paniikkiin: Hei ei, ei ei et sää tänne turhaan tullu. Minäpä laitan sulle jotaki ruokaa niin jaksat tehä töitä. Nyt se lähti kauppaan hakeen mulle pullaa ja aiko tehä makaroonilaatikkoa. kihi kihi.
Vitsi mulla on vaikuttava luonne.
Yöllä töissä kävi semmosia nuoria naisenalkuja ja se yks daameista mietti siinä ääneen että: Tykkääköhän se musta? ahahahahhaha, oi niitä aikoja. Itsellähän tuli sit elävästi mieleen tarina omasta "nuoruudesta" (se on nyt ohi jo) Olin siis ammattikoulun ensimmäisellä luokalla ja meän luokalla ei ollut yhtään poikaa. Toisilla linjoilla niitä sitten kyllä oli. Olin vielä niihin aikoihin pullukka -siis vähän enemmän pullukka ku nyt- ja musta ei tykänny muutako meän äiti. Niin siis sittenku oli koulujen loppu ja yks poika sitten meän koulusta MOIKKAS mua, (joo-o moikkas) kaupungilla. Olin niin mielissään. Koko kesä meni miettiessä sitä klassista lausetta että: tykkääköhän se musta?
Ekaa kertaa elämässä ootin koulunalkua. Kun H-hetki oli käsillä, niin äiti tuskassa väänsi mulle kiharoita ja oli kuulkaa uuet vaatteet ja kaikki. Pääsin kouluun ja koko päivän sitten oottelin että tulispa se nyt vastaan.
Ja sitten se tapahtu. Nään kyseisen henkilön kävelevän vastaan kavereiden kanssa. Minä+viehko hymy+pienenomainen paniikki päällä valmiina moikkaamaan. Mutta mitä tekee poika? NO LASKEE KATSEEN MAAHAN. Eipä tarvinnu enään miettiä tykkääkö se musta. Olin ihan heartbroken.
Mun elämä on yhtä draamaa.
Mut nyt alan kyykyttään iskää. Saa tehä mulle voikkareita.
Terkuin mä.
Ps: enäänhän en tommosia klassissia lauseita mieti. Joko tykkää tai ei tykkää. Typerä jos ei tykkää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)