Huomenta!
Mää oon hössöttäny Perjantai aamusta asti ku pääsin yövuorosta kello 08.00. Suihkun kautta K-rautaan maaliostoksille. Tässä naisen logiikalla terveellistä-hyi-aamupuuroa syödessäni tuumin että: Joo varmana tarviin 9 litraa maalia. Ostin sit ton jumalottaman tonkan, jota kukaan ei muuten kantanu mulle autoo. Piti omin väsynein yövuorolaisen lihaksin se raijata autoon, ja autosta vielä mun kattohuoneistoon. No arvatkaa miten kävi? No sitä maalia jäi aivan sikana, h o o h o i. Ja arvatkaa mitä muuta? Tapetti loppu kesken......... Mulla on puoli seinää tapetoitu, uutta odotellessa. Kettu. Mutta sitä tapettia jäi semmonen surullisen iso kaistale ja se ois aivan hukkaan menny. Niinku jää siitä tulevastaki rullasta paljon hukkapaloja. Mietin sitten tarkan markan leidinä että mitä tälle tekee. En raaski roskiinkaa laittaan! No mulla on makuuhuoneessa edellisen asukkaan perintönä jääny iso vaatekaappi. Joka on aika tylsä ja ruma. Keksin että päällystän sen sillä tapetilla, yks ovi jo tapetoitu ja hyvälle näyttää!! Oon niin N E R O.
Idea remppaamisesta on aina tosi ihana, mut se toteutus sitten..ei niin ihana. Ja ei ehkä niin fiksua alottaa remonttia kolmen yövuoron jälkeen tosi väsyneenä. No mutta kuitenki tartuin tuumasta toimeen, ja oisin heti halunnu vaan alkaa maalaileen seiniä. Mutta järkevä remppa-emma sano pään sisällä että et voi alkaa vaan hutkiin. Tärkeintä on pohjatyö, mä niin tiiän ku mulla on remonttikirja josta luen ohjeita, ja sit mulla on remppa-isi jolle soitin 500 kertaa. Alotin työn poistamalla listat, en tiiä millä te muut teette sen, mutta ruokaveitti osottautu hyväksi työskentely välineeksi. Sit pistorasiat, ja luin vielä ohjeet remppakirjasta jälkeenkäsin. Katkaise virta ennen alottamista. OHO, no jos ois sattunu pikkuluiskahus niin ajatellaan positiivisesti, kiharat työsuhde etuna. Sitten seuraavana aloin kaivaan kaikki vanhat proput seinistä, siihen mä käytin ruuvimeisseliä ja pihtejä. Olipa niitä vaan ihan sikkenä! joka seinä täynnä. Sit seuraava vaihe oli vanhan tapetin poisto. Se oli helppo kakku, koskaan ikinä ennen mikään tapetti ei oo lähteny tuolleen unelmasti- yksi vuota kokonaan, yhellä kertaa! Sitten vaihe 583, seinien pakkelointi. se on muuten tosi tylsää. Ootella kuivumista jne jne. No loppusilaus hiominen. Ja sit pääsin maalaan. Oon oikeen tyytyväinen lopputulokseen, niin on tekijänsä näköinen. Jokainen voi päätellä itse. Yhessä vaiheessa astuin harhaan jakkaralta se tela käessä, voitten kuvitella mikä lé sotku siitä tuli. Ja siitä seuraavassa vaiheessa, pidin tuumaustaukoa jakkaralla- hetken kuluttua heräsin kuolaposkella siitä jakkaralta. Onneks kukaan ei ollu seuraamassa tätä mun remonttitapahtumaa. Osittain siksi että maalaan aina pikkuhousut ja rintsikat päällä ku en halua sotkea vaatteita. On varmaan naapurit ihmetelly että: mitä helvettiä tuo seisoo ikkunan edessä puolipukeissa. Näin vältyimme vaatevahingoilta. Eilen iskä ja äiti tuli sitten laittaan mulle tapetin, vaikka taitava olenki niin siihen mun taijot ei riitä.
Iskä kierteli ja katteli mun aikaansaannoksia, ja minä jännittyneenä ootin arviota.
I: Emma, oot tehny hyvää työtä. Tosi hyvin paklattu. Hyvä.
Olin niin mielissään kunnes isi laitto silmälasit päähän ja katto uuelleen. Oisittepa nähny sen ilmeen. JAHA ei vissiin enään ollukkaan niin hyvä.
Mut nyt remontti on 90 % valmis ja oon tyytyväinen itteeni. Perjantai iltana tosin olin niin väsyny, että istuin äitin ja iskän etteisen lattialla ja nojasin patteriin ja vollotin räkä poskella että: Määääää oooonnn niiin sniif sniif väääsynyy....... Äiti ja iskä sano että: mee kottiis vollaan. Niin minä sitten menin, itkin koko automatkan kotipihalle asti. Oli tosi helpottavaa, suihkussa sitten vaan mietin että mikähän mua niin itketti. Eihän tässä oo mittään hätää. Ihanaa draamaa omassa seurassani.
Mut se remontista! Mullahan olis ollu taas mahollisuus lähtee joraan. Mut enpä lähteny, nyt kerta ku VIISI viikonloppua jo jähitty kodin puussa ja lämmössä niin ei tunnu enään missään! Niin oli villi lauantai ilta, Millan kanssa katottiin vanhoja VHSässiä. Kaunotar ja hirviö ja Pocahontas. On se niin nostalgista, niitä pitää kelata! Miettikää. Tuli ihan lapsuus mieleen.
Mut nyt mun täytyy laittaan höpinää tötteröön ja lähtä verho ostoksille, ku tilasin mun 160 cm ikkunaan 110 cm verhon. Ei vissiin ole tuo mittailu oikeen mun alaa. Luulin että se tapettiki kasvaa vähän siinä rullassa ja riittää. Inhoan matemaattisia yhtälöitä...Taijan hakea mensan jäseneks, for real.
Terkuin minäää.
Ps: Voin alkaa tekeen remppahommia myös sun kotiin, ota yhteyttä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti