kihi kihi.

Mua väsyttää ihan himskatisti. Eli naurattaa siis aivan kaikki. Tai sit vaihtoehtosesti itkettää. Ja mulla on vähän semmonen kutina että mutsi on kyllästäny mun siipeilyyn täällä. Äräheltiin kilpaa toisille aamulla kylppärissä.
Olin vähän aamuäkee ja tiuskasin mutsille näin:

E:Mihin helvettiin mun pitää mennä, että saan sen auton rekisteröityä mun nimiin?
Ä: No teboilille.
E: HÄH?
Ä: Eikös siinä ole takana se mmm joku?
E: HAHAHAHA (oikeen ivallisesti nauroin, että toinen tunsi varmasti olevansa pöhkö) No ei tod. Ole kuule ollu moneen vuoteen.
Ä: NO AIJAA, kylläpä äiti on taas niin niin tyhymä. Et se sinäkään tiiä kaikkea!!
E: Esim. mitä?
Ä: No missä on radiologian osasto?
E: Länskässä.
Ä: Tarkemmin.
E: No perkele, toinen kerros ja kolmas ovi vasemmalla.
Ä: AHHAHAHAHHAHA, no ei todellakaan oo.

Sit me vaan mulkoiltiin toisia.

Ihmetellessäni kylppärissä mun muuttunutta ulkomuotoa, eilinen jumalatar oli poissa. Tilalla oli synkän metsän pikkupeikko, jolla oli keskellä nokkaa kasvanu joulunpunainen oikeen komiasti helottava finni. Niin "mun huoneesta" kuulu. "Mikä helvetin kaaos täällä vallitsee" Jep. Mutsi = Totaalisen kyllästynyt. Ja loppuun se vielä kysy että: Millonkahan se remppa on valmis? Meeks ainaki viikonlopuks kotia!

Shokkihan tää on kaikille, ku yhtäkkiä aikunen lapsi palaaki kotia asuun. Ressaa kaikkia. Paitsi Veeraa, siitä on kivaa ku oon täällä naurattamassa sitä!

Oon ovelasti jättäny äitille tänne kaikkia pikkuvihjeitä. Vähän niinku piilomainontana. Oon ettiny sen keittokirjoista kaikkia herkkureseptejä mitä haluaisin maistaa ja jättäny ne kohdat auki kirjoista. Hihi. Toivottavasti se hoksaa, ja huomen aamulla olis tuo himoitsemani kirsikkafocaccia mua oottelemassa ku tuun tuunista.

Oon innostunu taas kutomisesta. Jäi tossa syksyllä vähän vaiheeseen. Nyt alkaa oleen mun huivi pikkuhiljaa valmis, ja voi että tulee komia! Teen siitä siis sellasen tuubihuivin, niin kävin ostaan sellaset ISOOT bambunapit siihen. Sit varmaan joku Lé Chanel, näkee mut jossain se kaulassa (niimpä kemissäkö?). Ja on ihan: óui óui, me tahto osta tämä lé magnifigue teos lé meidän talvimallistoon. Óui óui, jos hinnasta sovitaan! Sit pyörin rahoissa. Aatelkaa, pelkällä mielikuvituksella ja kutomisella voi päästä jopa näin pitkälle. Nyt vielä se Coco tänne ihasteleen. Vai onkse jo kuollut? No sit Karli. Siis se Lagerfieldi. Hopea ponnari, joko tulee mielleyhtymä? No mutta, viis Karlista. Tässä on teille kuvamatskuu!

Piti tolleen hirmu nopeeta napata kuva, ku kamerasta loppu patterit. Mut eiks oo upee? Napit kyllä vois sommitella jotenki fiksummin. Sit tässä just tuli uus idis, mitä jos ostais vielä vähän pienempiä puu-nappeja ja laittas niitä tohon ympärille....hmmm.....

Loppukevennykseksi vielä video mitä oon jostain syystä kattonu tänään miljoona kertaa, ja joka kerta se naurattaa mua. Ja ei, en tiiä miks. Mua vaan naurattaa.

Noni kaikki miehet old spaissia kainaloon ja ratsaille!

Terkuin mä.

Ps: Aijon viikonloppuna leipoa torttua.

Riippuvuus.

Oon aina ollu sitä mieltä että ihminen on typerä ku pakkomielteisesti kehittää itelle jonku riippuvuuden. Hyviä esimerkkejä on tupakka ja kahvi. Oon pitäny itseäni viisaana ihmisenä ku en oo kumpaakaan sortunu. Mut arvatkaa? Toisin kävi.

Jätin kaikki mun herkkukahvit kotia ku muutin porukoille sen putkiplääpläähomman tieltä. Aamulla sitten jätin kahvit juomatta, koska porukoilla ei ole ku hyi sitä oikeeta kahvia. Ja niin on emmaa nukuttanu ja päätä särkeny, kunnes kävin äsken kotona kattoon mun angrybirdsejä ja että onko postimies tuonu mulle hirmusesti fanipostii (ei ollu?) Niin olin että otampa nyt kahvit mukkaan. Ja tässä äsken keittelin itelle sumpit, ja ai että olo onko just ladatulla kännykällä. Mahtava vertauskuva, vaikka itsesanonki.  Mut siis pähkinänkuoressa tää homma, oon kofeiiniriippuvainen.

Äitin vuodesohvalla, (joka ollaan Jennyn kanssa nimetty giljotiinisohvaksi) oliki miellyttävä nukkua. Äiti oli investoinu siihen paksun petarin. Kyllä nyt kelpaa. Aamulla "reippaana" herätessäni, kömysin ylös ja mitä silmäni näkevätkään. Ällöä loskalunta, oikeeta talonmiehen painajaista. Hirmu raskasta ja hanskat kastuu. Ei auttanu muuko vetää kuteet ylle ja lähtä lykkiin. Ekat lumityöt tälle tulevalle talvelle tehty. Jee.

Mut nyt aiheesta vakavimpaan: Pikkujoulukausi.

Se on taas täällä. Kauhee stressi, mitä mä oikeen L A I T A N   P Ä Ä L L E ? ?
Oon kuulkaa kattonu läpi nellyt, bubbleroomit, hennesit, ellokset, äitin vaatekaapin jne. Ongelmahan on siinä että asun pitäs olla juhlava, mutta myös käytännöllinen että se ei jää sitten yhen käyttökerran jälkeen kaappiin roikkuun. Viimevuotista ei voi laittaa ku joku muistaa kuitenki että se on sama musta mekko mikä viime vuonnaki. Ja hirvee skandaali nousee tästä asiasta. Sitä mä en halua. en. No aattelin oikeen epä-emmamaiseen tyyliin että tahon jonku oikeen sähäkän mekon. Ja löysinki. Sit taas tavanomaiseen emma tyyliin aloinki miettiin sitä asua käytännössä.

MEKKO NRO 1 Eli haluaisin esitellä mun treenatun ja atleettisen selän. Ja sit Fakta: se ei oo treenattu, eikä atleettinen. Miten ton kanssa laittaa rintaliivit? Fakta nro 2: Ei voi laittaa, ku ne ihmeelliset silikoniläpyskät ja en usko että ne on niin tehokkaat että mun tytöt pysys niiden kanssa aisoissa. Mekko on myös aika lyhyt, ja sit kiteyttettynä ne niihin puuttuviin rintaliiveihin. Epäilemättä mun ketunnenät vilkkuis tuolta helman alta. Eli yhteenveto tästä asusta: Näyttäisin pullealta joulukuuselta johon maanvetovoima vaikuttaa ilman armoa. Ei sit tätä mekkoa.

MEKKO NRO 2 noh. Puuh samat ongelmat oikeestaan ku ekassakin. Mut miinus se että en näyttäs joulukuuselta. Ja kummassakin näissä on se ongelma että ei näitä voi laittaa kauppaan päälle. Ei siis käytännöllisiä. Mut pitääkö aina olla käytännöllinen, häh pitääkö. Onko pakko?? Onko....

Vaihtoehtoja: Loputtomasti.

Mut ei puhuta enään mekoista, mulla alko ahistaan henkeä. Tosi stressaavaa. Löysin nimittäin taas miljoona hyvää vaihtoehtoa. Sniif.

Katoin myös uusia kenkiä. MMMM naminami. Löysinki monet, mut eka pitäs selvittää se mekkoproblem....

Mun uus auto, siis se ooppeli. Uus auto siis ilmoitti mulle että: Tarkista pesunesteet. Ja alla sit luki että suorita. Painoin sitä suorita "nappia". Ei ollu muuten kosketusnäyttö. Vähän laski pisteet nyt ooppelilla. Mut aatelkaa jos oisin silti luullu että siinä on kosketusnäyttö ja menny jonneki selittään tän asian kirkkain silmin että mun auton kosketusnäyttö ei toimi. Gröhöm, sulla mitään kosketusnäyttö ole. Aha.

En voi laittaa teille kuvia. Ku bloggaan meän Veeran koneella ja mulla ei oo hajuakaan missä tässä on se muistikortin paikka. En vaan yksinkertasesti löydä sitä. Jos sitä ei ole?

Hihi. Tai ehkä mä voisin. Mut en tiiä uskallanko, löysin meän verkusta kuvan täältä koneen uumenista....Oispa mehukasta laittaa se. Mut on mullaki jonku verran itsesuojeluvaistoa.

Heeeeei löysin myös itestäni kuvan. Ei mikään hyvä kuva, mut idea mun mielestä oli aivan superhauska. Kerran kun olin yksin täällä porukoilla ja mulla oli kamalan tylsää. Niin otin veeralle ylläriks sen kameran täyteen musta kuvia. Se on näköjään osan säästäny rakkaudesta isosiskoon. Tässä yks helmi. Tosi taidekuva.

Kaikki oli tyyliin tälläsiä. Upeita.

Mut nyt alan jutteleen iskän kanssa maailman asioista. Kysyn aina siltä mieltä askaruttavista asioista faktoja, ja sit muka fiksuna heitän kommenttia joka asiaan. Ja jengi lakoaa ajatuksella: Toi on niin käsittämättömän viisas.

Oon mä.

Iskä muuten kokkaa mulle nakkikastiketta. Tähän järjestelyyn oon tottunu mun elämässä Mies keittiössä. Vitsi vitsi, mies hellan ja nyrkin välissä..ahhahah no eikä. Uskon tasa-arvoon. Nyt kaikki miettii että mitähän se oikeesti miettii? Yliannostus tais tulla tota kahvia. Syön ja meen nukkuun, nimittäin yövuorot mua kutsuu.

Adioos amigos.

Terkui mä.

Ps: Ei mitään peeässättävää tänään.

Kuuhulluus!

Eilen illalla ajelin töistä kotia (mun uudella autolla) hoksasin että kuuhan se siellä taivaalla komiana möllöttää! Ja musta näytti aivan että tais olla jopa ihan täys. Eli miten se vaikuttaa mun elämään? No en saa nukuttua, hyörin ja pyörin niin että oon välillä lakanan alla, lakanaan niin kietoutunu että jossain vaiheessa yötä luulin että oon halvaantunu ku ei saa jalkoja liikkeelle. Kamalia painajaisia koko yö nonstoppina. Päätin aamun sarastaessa sitten luovuttaa aivan suosiolla ton nukkumisen kanssa.

Menin nettiin ja aloin tutkiin tätä unettomuusasiaa. Ja voi pojat, mitä selvis:

" Vaikka Länsimainen lääketiede ei tunne sanaa kuuhulluus, monilla on 

todellisia kokemuksia kuunkierron vaikutuksista kehoon.

Ilmiö on tunnettu ensiapupoliklinikoilla: täydenkuun aikana käy enempi  loukkaantuneita ja

mielenterveyshäiriöisiä. Yksi selitys kuuhulluudelle voi olla se, että ihminen on osa luonnon

kiertokulkua. Jos kuun vetovoima pystyy liikuttamaan valtameriä ja luomaan vuorovesi ilmiön, miksei se 

vaikuttaisi myös ihmiseen? Onhan ihmisen kehossa yli puolet vettä.

Kuunkiertoon reagoivat ihmiset ovat usein tunteiltaan herkempiä (fakta) "

Joku lääkäri/diplomihomeopaatti?! Upea titteli ainaki. Oli siis kertonu tän asia näin.

Eli tapahtuuko mussa joku vuorovesi-ilmiö täydenkuun aikaan?

Meillä nyt tehään tätä putki/viemäriremonttia. Pitää vissiin taas muuttaa äidin ja isin hellään huomaan nimittäin äsken tuli lappu että: SIIRRYMME MYÖS TYÖSKENTELEMÄÄN ASUNTOIHIN. aha.

Ja mulla alkaa huomenna yövuorot, niin eihän täällä voi nukkua ku putkirunkkareita koko kämppä täynnä. Tahi sitten vaihtoehtoisesti vaan nukkuu ihan pokkana ja huutaa välillä että: HILJAA SIELLÄ, TÄÄLLÄ NUKUTAAN. Ehkä mää vaan meen sinne porukoille. Ainaki siellä on jääkaapissa muutaki ku valot.

Lapussa myös lukee: Mikäli omistat kotieläimiä laita vaikka lappu oveen niin eläimet eivät karkaile. Pitäskö laittaa että, Varo vihaista Mimiä! Sit ne miettii kuumeissaan että mikähän peto se mimi on? 

Kamala hirmuinen undulaatti, jalostettu versio. Isompi ku normaalit. Mut oikeesti, jos totta puhutaan niin se on aika pelottava. Näyttää ihan körmyltä. Ja kerran otin sen käteen (toista kertaa en oo ottannu) Niin se valehtelematta yritti syyä mun sormen! Olin että au au au au au, päästä irti. Ja oikeesti huutaen tämä kaikki. Kävi ihan HITON kipeää. Sit se tyytväisenä sylkäs mun pikkurillin pään lattialle.

Mimi the angrybird.

Miettikää kui rohkea oon ku menin ja otin siitä valokuvan. Vaati melkosta luonteenlujuutta. Mulla on toinenki undulaatti, se on Lulu. JOOJOO nimet on niinku jostain halvoista pornoelokuvista. Mut ajattelin että opetan ne puhumaan, niin nuo nimet on helppoa lausua. Oon myös yrittäny opettaa niille juomalauluja. Huonolla menestyksellä. Lulu, on vähemmän körmy. Se on tosi kaunis sininen. Mut veikkaan että se on jollekki kolibrille sukua, viuhto meneen niin että ei mitään mahollisuutta saaha kuvaa siitä.

Tykkään linnuista, en varmaan osais olla enään ilman. Veera sanooki mua hulluks lintunaiseks vertaa vissiin mua tähän. Mut oon lintuversio tästä.

Mut yhessä Mimi ja Lulu on hirmu söpöjä. Sukii toisia ja istua jököttää samalla oksalla vierekkäin. Ne taitaa olla true lovers. Ja yhessä me ollaan kolme muskettisoturia.

Mut nyt alan järjestää tavarat pois putkimiesten tieltä. Rankkaa.

Terkuin mä.

PS: siellä muuten sataa lunta. Jos joku ei sitä itse havainnu.

Pps. Hyi maanantai.

Lé kellojen siirtäminen.

Huomenta huithaithapelit!

Tänään mä sen keksin! Tiiättekö miks mulla on ollu kiire kesästä asti? Tossa eilen mietin ku pitkästä pitkästä aikaa oikeesti laitoin mun hiukset kiharalle, piippasin vaiks kuinka kauan (Pssssst. Ja sen kerran ku minä ne laitan niin asiakas töissä - mikkä hurlikurlit sulla on päässä! no just ne...) Niin asiaan, Eli me ollaan oltu kesäajassa, hukattu tunti on saatu nyt takasin ja heti on vähemmän kiire olo. Jes.

Keitin tässä itelle kahvit. Musta on tosi kiva sanoa se ääneen. Kahvia. Kahvit, sumpit, aamusöröt, kahvi kahvii. Ku en oo ennen juonu KAHVIA mut ilmeisesti ku täytin 24 niin musta tuli aikuinen ja kahvi alko maistuun hyvältä. Tai enmää nyt ihan sitä kahviakahvia juo, vaan näitä nescafen jauheita. Kaikkea ihania, cappucinoja, latteja, macchiatoja, suklaakahvia.. mmmm nam nam. Tänään mä olin tosi kulinaristi ja join tommosen suklaakahvin, ja tuunasin sitä puottamalla sinne pätkispalan. Ai että, melkeen vois jo oman kahvilan perustaa näillä taidoilla! Alkaa pikkuhiljaa avautuun tää kahvi maailma mullekki....

Vois jopa sanoa että alan oleen aika omistautunut tälle bloggaamiselle. Nimittäin illalla ennen nukkumaanmenoa, aivan mietin tätä asiaa. Nyttenkö oon alkanu intohimoisesti lisäileen näitä kuvia tänne, niin tuli ajatus että, mitä kuvia te oikeen haluatte nähä? Sit päätin että hälläväliä mistä mun söötillä pienellä punaisella kameralla otan kuvia, mun erittäin huonolla kuvaamistaidolla. Ne on kuiteski siistejä, ku on musta kyse. Oikeesti haluaisin vaan laittaa tänne itestäni kuvia mut on tosi hankala kuvata itteä aamuKAHVILLA. Niin oon sitten tänäkin aamuna otellu kuvia vähän kaikesta. Onkohan mulla liikaa vapaa-aikaa? Jaaaa pitäskö hankkia jonkimoinen elämä? Ei. Hyvä näin.

Ps: Lukijamäärä on tuplaantunu kuvien myötä. Huikeeta.

Mulla on muuten telkkari päällä. Siellä on menossa joku aamuhartaus. Kovasti veisataan virsiä ja puhutaan jeesuksesta. Tosi hengellinen fiilis alkaa oleen itelläki. Pakko käyä sammuttaan...

...Uskovaiset niillä on liikaa vapaa-aikaa, tyypit kerkee sunnuntaiaamusin istuun kirkossa!

Aamulla hyvänä siskona tuli hirmu ikävä Jennyä ja Veeraa. Ekaks yritin soittaa Verkulle, että miten niiden Halloweenbileet on menny. Ei vastausta. Toivottavasti ne on hengissä. Sit laitoin Jenskalle viestiä, että skypetellään. Vastaus tuli, Ollaan menossa kylpylään. jatinaajamutinaa. Ei mee aina nallekarkit tasan.

Eilen illalla ku tulin töistä, niin päätin viettää sellasen hiljasen hetken omassa seurassa valkoviinilasin kera. Niin tiiättekö? Mulla on vähän krapulainen olo. Eli mitä opimme? Sama juua koko pullo, ku se olo tulee näköjään jo yhestä lasista. Näihin aamuihin mulla on vessassa semmonen lause, joka piristää. Antaa hiukka toivoa elämään.

Niimpä, tätä aamua odotellessa.

Iskä oli eilen menossa mun mökille, minun mökki, mun mun mun, minun. Niin siis menossa mun mökille, vähän duunaileen. Niin se soittaa että: Arvaa meri on niin jäässä että ei pääse veneellä. Heitin pään kokosen kiven (eli tosi ison jos vertas sitä omaan päähänsä) ..eikä menny läpi. Olin että no voi, että kyllä se varmaan vielä sulana käy. Kerkeehän sinne! Iskä: Pystysköhän sinne käveleen? Joo ei, pysy vaan maankamaralla.

Sillon ku alotin tän bloggaamisen niin mietin että mitenhän mulla sitä juttua riittää. Mistä sitä aina keksii aiheen? Mutta oon vissiin jotenki niin sekava ihmisenä että kokoajan päässä pyörii valehtelematta ihan tsiljoona asiaa. Sen takia varmaan oonki niin hajamielinen. Oma pääki olis varmasti hukassa, jos se ei olis kii hartioissa. Niin oon huomannu että tää kirjottaminen on mulle terapiaa, musta on kiva vähän purkaa painetta aivoista jonnekki. Äiti, kaverit ja työkaverit varmaan alkaa oleenki jo ihan burn outissa mun kanssa. Ei hetken hiljaisuutta mun seurassa. On toki tilanteita joissa myös minä osaan olla turpakii. Nimittäin uudet ihmiset. Silmät pyöreenä vaan istun suu tiukkana viivana, ajatus vaan päässä: Älä vaan avaa suuta, ku sieltä ei tule kuitenkaan ku jotain tyhmää. Tosi stressaavia semmoset situationit.

Oon ihmisenä vähän semmonen että mua  vähän pitää tökätä eteenpäin. En varmaan olis tätäkään blogia alottanu ellei mulle olis muutama ihminen tullu baarissa siitä sanomaan. Baarit, nuo nerouden alkulähteet. Sit kerran yhtenä päivänä vaan päätin että Perkele, nyt mä sen alotan. Ja hei tässä sitä ollaan jo muutama kuukausi rustailtu ajatuksia koko kansan luettavaksi. Ja kuviakaan ette sais, ellei siitä olis joku maininnu.

Mut nyt lähen taas lenkille mun II PODIN kanssa. Mulla on semmonen. I podi. Ja oon tosi ylpee siitä. Se on pinkki. Pinkki I podi.

Vielä yks kuva pääskyläresidenssin patiolta

Tosta mä aina heitän mun kiiltävän paksun lettini alas, kun miehet laulaa balladeja alapuolella. Mun lettiä pitkin ne aina sit kiitää tänne mun lämpimään syleilyyn. Helpompi ois käyttää ovea, mut ovet? So last season.

Terkuin mä.

Ps: Ruusut näytää vielä aika eläväisiltä. Go minä, the viherpeukalo.

Pps: Oli hyvät aamusumpit.

Peerjaantaai peerjaantai!

Harmaata Huomenta!

Fiilis ei kuitenkaan ole harmaa, mutta sää sitäki enempi. Eilen oli niin mukava päivä! Käytiin tyttöjen kanssa kattoon elokuvissa Helinä-keiju. Ja voi että, Milja melkeen 4 vuotta oli eka kertaa elokuvissa. Vähän jännitettiin että miten käy. Ei huolenhäivää, on se niin reipas tyttö. Parasta kuitenki on se lapsen ilo mikä tulee niin pienistä. Alkuteksti pamahti soimaan, niin Milja nauro jo aivan sydämen kyllyydestä, ja meitä nauratti ku toinen olin niin fiiliksissä. Ostettiin vielä iso kuppi popcornia Miljalle, niin siinä se napotti niin keskittyneenä ku pieni ihminen vaan voi olla ja käsi kävi tasasta tahtia popcorni kupilla. Välillä kuulu vaan että: Mua janottaa!! Sit otettiinki pitkä ryyppy juomaa. Kun päästiin elokuvan lopputeksteihin, niin ei meän neiti olis halunnu lähteä vielä! Niin oli kiva paikka tuo elokuvateatteri. Ja ootin kauhulla ku yleensä nää lastennäytökset on ihan kamalia, lapset kitisee ja pyörii penkeillä. Olin niin väärässä. Kaikki pikkukatsojat oli tyttöjä, ja niin nätisti olivat kaikki! Aivan sielu lepäs. Ja ainaku tuli joku hauska kohta ja lapset nauro. Niin itellä tuli aivan kyynel silmään, niin pienestä ja vähästä ne tulee iloisiksi. Ihania otuksia nuo lapset.

Elokuva oli niin ihana. Tiesittekö että keijut on syntyny vauvan naurusta? Joka päivä oppii jotain uutta. Tsek out the traileri!

Suosittelen kaikille lapsenmielisille!

Siitä me sit Millan kanssa jatkettiin matkaa ruokakauppaan, ja hirveesti ostettiin mässyä. Pikkusuolasta ja äkkimakeaa. Saahan sitä joskus (aina) vähän herkutella. Liian lyhyt tää elämä muutenki. jää harmittaan jos jättää jotain syömättä. Ja mulla on tästä itseasiassa hyvä esimerkki. Muistatteko ku olin sillä laiharilla? No mun laihutuskuurin kanssa sattu yhtäaikaa, kaverini lapsen Linnean ristiäiset. Ja siellä oli kaikkia ihania kakkuja mistä aina haaveilen. Niin olin niin dorka että otin vaan pikkusiipaleet parista kakusta. Niin tiiättekö? Mua harmittaa vieläki. Ois pitäny maistaa ihan kaikkea.....Perkele.

Makuunista haettiin sit sitä "kauhua". Voi perse. Olin Millalle että: UUuuuuUUUuuUu kato tää on varmaan niin niin jännä! Semmonenko Cabin in the woods. Itseasiassa alkuun se oli aika jännä, kiljuttiin ihan oikeesti niitä säikäytyskohtia niin että Millan koira sai sätkyjä ja katto että mikä teillä on ongelmana? Mut sitä oli kestäny varmaan joku 20 min, niin kaikki oli jo suurinpiirtein zombi syöyny. Elokuvan juoni oli kuitenki jotaki ihan käsittämätöntä. Loppumetreillä meitä ei enään pelottanu vaan lähinnä kyllästytti ja nauratti. Elokuvahistorian PASKIN kauhuelokuva. Oikeesti. Ku mun mielestä ylenpalttinen verellä mässäilly ja tappaminen ole pelottavaa, vaan enempiki semmonen piinaava jännitys. Sitä mää en kestä. Tuossa ei ollu sitä alkuunkaan vaan tässä oli otettu kaikki maholliset zombit, möröt, ihmissudet, hyypiölapset, kirvesmurhaajat jne jne... So booring.

Mut vaikkakin oli huono elokuva, niin silti. Kuka sekopää näitä keksii?!

Otettiin toineki elokuva tasapainottaan tuo "kauhu" että ei nähdä painajaisia. Se oli hyvä, tottakai ku se oli niin ihanan siirappinen lässynlää elokuva. Millan kanssa kilpaa huokailtiin, silleen mistä tommosia miehiä? Mistä?

Elokuva oli semmonen ku The Vow! nami. Channing Tatum, tupla nami!

Siinä ne on!

Oon muuten tosi tehokas, kuivaan tukkaa ja samalla bloggaan. Only woman can do that! 

Oon lähössä lenkille Hennan ja Linnean kanssa, I i i h a n a a! Eilen muuten otin kuvia, nyt tästä kuvaamisesta innostuneena, mun lenkkipolusta. Niin on hienot maisemat mun huudeilla!

Mut nyt höpinää tötteröön tukka tiukalle letille, ja menoks!

Terkuin mä!

Ps: oon alottanu uuden harrastuksen, yrttien kasvattamisen! Jou.

Kirpsakka pakkasaamu!

...tai eihän se vielä niin kirpsakka mitä se vois olla! -10 näyttää mulla ja sisätilamittari näyttää +16. Ai että kyllä kelpaa taas. Soitin eilen kiinteistöhuollon tänne että ny jumaleissön tänne fiksaan tää homma, on niin kylmä että varvas on jo kuoliossa. Tipahtaa pois. Niin tiiättekö mitä se kysy multa? A: No mikähän siellä vois  olla, ku on niin kylmä? .................. Tota niin, jos minä sen tietäisin niin olisin varmaan teillä töissä ja toisekseen ehkä mä korjaisin sen itse jos tietäisin. A: noooo pärjääkkö huomiseen (ei jaksanu ilmeisesti tulla) Minä sitten että: Nooo onhan tässä jo viimetalvi harjoteltu tätä palelemista, että lorautan vähän rommia teen sekkaan niin eiköhän se siitä. Aiko laittaa pojat aamusta käymään. Ei oo näkyny poikia.. Tai sit ne on käyny ku nukuin pyllypystyssä karvalakki päässä....

Mää nyt oon alkanu ottaan tänne aivan niitä kuvia, että teän visuaalinen näkökantaki sais herkutella. Päätin eilen että semmosia tyylikkäitä ja seesteisiä kuvia. No, ku on kyse musta niin arvatkaa onnistuuko ne ikinä? Ei. Eka kuva meni hyvin. Halusin antaa teille semmosen efektin, että joka aamu vaan juon latteja ja luen muotilehtiä. Sit seukki kuvat meniki jo mönkään. Siinä halusin luoda taas tunteen jossa saatte käsityksen että, syön hirmu terveellisesti puuroa joka aamu, ja että toi nainenhan on unelma. Osaa laittaa ruokaa.

 .... Mutta miten kävi? lukieassani tosiaan tuota muotilehteä puuron ketale kiehu yli. Ja tätä puuroa tuli nyt sitten varmaan kahvikupillinen. Ei lähe pohjattomalla kuilulla kyllä nälkä.

No mutta eihän me tästä lannistuta. Lähen käymään vähän ulkona reippaaileen, hakeen terveellisen punan poskille! Saa sen kyllä rommillaki, mut eihä nyt näin aamusta kukaan....

Tänään tulee kiva päivä, käyn mun misujen kanssa leffassa kattoon Helinäkeijun. Yks misu on kattokaas kohta jo NELJÄ?! mihin tää aika rientää. Niin hänen seurassa mennään. Oikeesti vaan kulissia, ite halutaan mennä se kattoon!

Sit illasta olis tarkotus viettää semmoset Halloween bileet Millan kanssa. Katotaan joku kauhuelokuva. Ei kuitenkaan mikään superkauhu. esim. paranormal activity. Määhän en nuku sit seuraavaan kahteen viikkoon. Vaan semmonen tyyliin, Tiedän mitä teit viime kesänä. Nättejä tyttöjä juoksee kiljuen karkuun. Ne mä ehkä vielä jotenki kestän. Ja sit jotain hyvää syötävää Millan kainalossa. Ai että mun kelpaa!

Ps: oon innostunu lenkkeilystä ku kerranki mun elämässä on jotakin mitä on melkeen kaikilla muillaki normaaleilla nuorilla. Mulla on I PODI. Milla-mun-ihanuus, myi sen mulle törkeen halvalla. Kerranki saan hifistellä. Tää on mulle siks niin iso juttu ku ei oo koskaan ollu mitään khuuleja laitteita. Pahin trauma on ala-asteelta ku tuli ne virtuaalilemmikit. Ja kaikki hoisi niitä välitunneilla, ja surullinen emma vaan potki kiviä tylsistyneen näkösenä. Keksin sitten että perkele, minähän teen itte oman damakotsin. Leikkasin lehestä mainoskuvan virtuaalilemmikistä liimasin sen pyöreeseen kiveen, ja avot niin oli emen mielikuvituksella luotu oma lemmikki. En muista meninkö sen kanssa ihan kouluun asti, vai sanoko äiti että jätät sen kotia ku sua muuten kiusataan. No itekki sit tajusin että: Hei täähän on ihan tylsä ku ei tästä lähe ääniä. No mulla oli semmonen taskulaskin, mistä lähti ääniä ja pysty pelaan matemaatisia pelejä. Liimasin siihen tarran ja avot taas oli uus virtuaalilemmikki syntyny. Se mulla oli koulussa. Oon niin nolo.

Ja niin että miks mulla ei sit ollu virtuaalilemmikkiä? Kysykää äitiltä. Ei tommosia höpötyksiä, ne menee kohta ohi. Niillä ei enään kukaan leiki. Ja miten kävi? Ei niin leikikkään. Nyt äiti on ollu silleen, voin mää nyt sulle sen virtuaalilemmikin ostaa jos tahot...Nainen oot niin myöhässä, trauma on jo lapsuudesta.

Mut näihin tunnelmiin ja kuviin!

Terkuin mä.
.

Next level.

Adjöö!

Meisi on ollu yön töissä ja en oo vielä kerenny nukkumaan. Saattaa tulla taas sitä kuuluisaa yövuoron jälkeistä aivopierua. Vein meän sisarhentovalkoisen töihin, ja sit menin itte talkkarin hommiin. Puuh rankkaa tää tuunarin elämä. No, päätin palkita sitten rankasta työrupeamasta vähän hemmottelemalla itteäni. Oon ollu monta päivää hirmu ruma, on näppyjä ja tukka on ollu ku niinku petolinnunperse. Have to do something....

Äiti voi lopettaa lukemisen tässä vaiheessa...

Kaikki muut on töissä niin otin heti kämpän haltuuni. Ekaks otin piiiiiiitkään kuuman suihkun, mikä on kiellettyä porukoilla plääplää kalliin veden takia. Kuuman ja rentouttavan suihkun jälkeen tongin äidin kaapin kätköjä ja löysin ihania kasvonaamiota. Vedin sen naamaan ja istuin avaruusolion näkösenä 15 min. Huuhtelu ja voin vannoa että iho oli hiukan heleämpi. Lisää tonkimista, ja ah äitin erittäin kallis ihmevoide nimeltä, pikakaunistaja tarttui hyppysiini. Vannomatta kyllä paras, kasvot teki heti silleen sweep-ilmiön ja lakkas roikkumasta polvissa. Sen jälkeen föönäsin mun tukkaa valehtelematta tunnin. Tyvikohottajaa, ilmakiharrinta, piippirautaa, ja sikana äitin hiuslakkaa. Vapise Shakira. Seuravaa vaihe: Kynnet. Vähän lakkaa ja ávot! siinä sitten oottelin että ne kuivaa, niin pistin pötköttään kylppärin lattialle. Ihana pötkötellä ku on lattialämmitys, siihen olin sit hetkeksi nukahtanu ku kuolavana valu vaan pitkin poskea. Oon nyt tosi hehkee, taijan lähtä kaupungille hämmentään. Paskat.

...ÄITI voit taas alkaa lukeen,

Joudun alkaa siivoamaan, mulle ei oo kuulema luvattu täyshoitoo täällä. Aivan olin siinä uskossa. Oiskohan se putkiremontti kotosalla jo siinä mallilla että vois muuttaa takasi kotia. Mulla on ikävä mun kenkiä. Mut nyt meen siivoaan tän kämpän ja jatkan kirjottamista pian...

Noniin kello on 12.08 paikallista aikaa, porukoiden kämppä done. Sit kävin omassa kotona tsekkaan tilanteen ja JES, sinne voi muuttaa takasin. Kamalan sotkun ne oli vaan saanu aikaseks. Niin emmanki kämppä DONE. Yhtä siivoamista tää elämä.

Kävin myös prismassa äsken ja arvatkaa? Paniikissa pyöriin parkkiksella että missä on mun mersu. Voi minä ja väsyneet yövuorolaisen aivot. Sit sytty silleen bling-lamppu päässä. Sullahan on muru uus auto. En varmaan kyllästy tuohon lauseeseen niinku IKINÄ. Uusi auto. Nam.

Noniin ja mä lupasin teille kuvia, mut paskat mä mitään kuvia ala ottaan ei mun muru pääse silleen oikeuksiinsa. Tein teille leffan.  Ihan hiton hyvä. Vien tän bloggaamisen ihan uuelle tasolle. Pahoittelen videossa esiintyviä häiriötekijöitä esim mun jumalatonta koheltamista...Ja anteeks muutama ruma alapääsana, tunnetaan myös paremmin nimellä, vittu.

....Niin että olisin laittanu muttakun en saa laitettua. Hiisi. Yks alapääsana tähän. No sit mun täytyy vaan ottaa niitä kuvia. M Ä L S Ä Ä ! ! !

Mutta yöllä töissä hoksasin että mitä se OPEL-merkki tarkoittaa!

 Oiva

Piili

    Elämäsi

      Lähtöihin

Ihan niinku selkeesti, vois se myös tarkottaa että: Onnellinen pulla elää leipurissa. Mut se ei jotenki natsaa ton autokulttuurin kanssa. Tahi sitten, Ongelma peli eteesi läsähti. Mut tykkään tosta eka vaihtoehdosta, sitä se varmasti tarkottaa.

Mua harmittaa ku en saanu mun leffaa ladattua tänne, oli ihan 7 min Opelin esittelykierros. Sen takia niin pitkä ku mun piti välillä käyä leikkiin talkkarii ja antaa yleisavain. Sniif.

Mut otan teille kuvia, on se sen verran komee ooppeli.

Terkuin mä!

Ps: Menin yöllä siivoan miesten vessaa, ja ihan antaumuksella lauloin TÄTÄ. Voitte kuvitella ton kertsin miten se lähtee mulla. Nuotin vieressä on niin paljon tilaa...Aikani siinä hoilatessani, mä sen honasin!  Toinen vessa oli varattu. Ulos sitten kuoriuitui nuori miehen alku nauruaan pidätellen. 

Mua itketti. Ku lauloin ihan tosissani.

"FOEVEEER JAANG, AAAI WANNA TU BII  FOOEEEVÖÖR JAAANG, FOOOEEVÖÖÖR"

Mut nyt pitää taas keskeyttää kirjottaminen, ku haluan ne kuvat tähän samaan päivitykseen. Ja haluan olla ittekki niissä kuvissa mukana kuumana car beibsinä. Enkä viiti vaivata naapurin setää että tulis kuvaan mua. Haen vekkulin kohta töistä niiin HAH se saa ottaa ooppelista ja onnellisesta äitistä kuvia, eli musta. klo 13.04 paikallista aikaa............... Elämäni pisin bloggaus, never endiing stooooryyyy!


Noniin klo paikallista aikaa 14.20 ja carbeibsi kuvat chek! Ja jumaleissön että harmittaa! Öljysin mun ihon ja puin biksut päälle, mutta tiiättekö? Siellä oliki niin pirun kylmä etten mä tarennukkaan. Pahus. Mutta tässä ne tulee, älkää välittäkö mun jumlaisesta ulkomuodosta vaan keskittykää olennaiseen. Siis autoon. ei muhun...

Ai mitenniin ylpee auton omistaja?

Ps: Tiiättekö ku jäniksillä on se rasvaheltta kaulan alla? Mulleki on taas talven tullen näköjään kasvanu semmonen. Näytän ihan hamsterilta!

Mut nyt saa riittää.. MORO!

Pps: on jo muuten liukurit valmiina takakontissa, aina valmiina pyllymäkeen!

Uuden auton tuoksu!

Empä ois aamulla arvannu että rakkaan mersuni kanssa viimeiset hetket oli käsillä. Menin autokauppaan tosta noin vaan ilman suunnitelmaa, erittäin päättäväisenä nuorena naisena. Olin että nyt mulle ei ryttyile kukaan! Hyppäsin  haluamaani autoon vaan noheena istuun ja oottelin myyjiä. Sieltä sitten semmonen herra tuli sormet syyhyten että: Kuinka voin auttaa?
Olin harjotellu kaikki hyödylliset kyssärit valmiiks aloitin keskustelun näin:
Joo terve, tämä kiinnostais kovasti. Paljonkos tällä on ajettu? Sit se ukko heitti jotain legendaa ja olin muka ymmärtäväinen. Seukki kysymys oli (tosi tärkee) Kaatuuko tästä penkit? Joo kaatu, ja havainnollisti mulle sen.Sit se alko selittään jostain hihnoista sun muista, nostin heti käden pystyyn että, Hei en mä puhu autoo. tuohon mun taidot riitti. Autokauppias ja hämmästänyt ilme.  Joo no, mää haluan käyä ajaan tätä. Sit hyppäsin rattiin ja annoin kunnolla runtua sille autolle. Katu varmasti se mies heti että anto mulle sen käsiteltäväksi. HIHIHI.

Sit se halus kans vastapainoisesti käyä ajeleen mersulla, ja kehtas haukkua sitä. Mut otin hirmu surullisen bambin katseen ja olin että: Mää en ikinä pääse eroon tästä johtotähdestä. Sit sillä alko vissiin säälittää ja se hiukka tiputti hintaa, sit otin haastavan koiranpentuilmeen ja heitin ilmoille oman surkean tarjouksen. Ja arvatkaa, mää oon niin kone. Se anto sen siihen hintaan. MUAHAHHAHAHAH. Olin sitten että: saanko mä mun uuden auton ja tänään mukaan? A: joo niin meillä on ollu vähän tapana. E: ööö jääkö mersu tänään sit jo tänne? A: No niin mää vähän oli aatellu tän tilanteen. E: Ahaaaaa, eli ihan sama homma ku ostat kaupasta kengät niin saat ne heti mukaan. Autokauppias jonka ilme ei värähtäny tuumaakaan. E: no totaniin meen sanoon mersulle heipat, ku mua niin itkettää. Ku se on ollu mulle hirmu tärkee. Autokauppias jonka ilme, ei vieläkään värähtäny. Jaha, no käyppäs.

Sit menin istuun Mersuun. Hetken hiljasuus. Musta jotenki tuntu että se aavisti mun aikeet. Oli tosi synkkä ilmapiiri. E: Mersu, äitin täytyy nyt tehdä se mikä on oikeen. Oon ostanu uuden auton. Oot mulle ollu hirmu tärkee ja meillä on takana paljon onnellisia kilometrejä. Kiitos sulle poikien ihailevista katseista, ja niistä pölypilvistä jolla on jätetty kaikki luuserit taakse. Toivon että uusi omistajasi osaa arvostaa sua kaikkineen oikkkuineen esim. ne sun hassut leikit talvella ku oltiin monesti hangessa kiinni, ja sekö tykkäsit pukata perää liukkailla keleillä niin että äitillä meinas pissit lirahella pöksyihin. Sit mersu hyrähti ymmärtäväisesti, halasin tiukasti rattia ja annoin sille pusun. Sit menin vielä makaan konepellin päälle ja siinä vaiheessa en voinu enää pidätellä kyyneleitä. Se oli mulle vaan niin rakas.

Mut nyt mun perheessä on uus jäsen, farmari JOOJOO ooppeli. Nyt heitän kaikki ooppeli vitsit niin teän ei tarvii vaivautua. Öö tässä ainaki yks: Kaikista autoista tulee vanhana ooppeleita. Muita mää en tiiääkkään. Mut oon oikeen tyytyväinen ostokseeni, auto on tosi ihana, tilava, siisti jne. Mahtuu Se mun "tuleva perhekki" kyytiin mitä iskä on mulle mainostanut. J I P P I I!!!!

Uus auto, hell yeah!

Terkuin mä, entinen ylpee mersu kuski.

Bileiden jälkeinen maanantai-olo.

Heissa!

Eilen illalla olo lähenteli melkosesti zombia, että oli väsyny ihmislapsi. Nukkuin ku pieni porsas.Aamulla heräsin ku putkimiehet römisteli alhaalla. Päätin sitten reippaana nousta kahvinkeittoon ja lähteä taas mökille. Siinä söröä hörppiessäni, ovikello soi oikeen reippaasti. Menin sitten avamaan niin sellainen reipas nuorimies oli oven takana ja fiksusti esitteli ittensä huomenien saattelemana. Ja mää olin nolosti mun reikäset kalsarit jalassa tukka pystyssä ihan hämillään. Hän sitten alko selostaan että: Mooi tarviikko kuivakäymälän ku viiän sun pönttö pois. Ai mikä käymälä? Niin kuivakäymälä. Olin ihan hukassa, en viittiny olla silleen että, ootas juippi sekuntti niin blondi soittaa isille hätäpuhelun ja kysyy että mitä tuo poika oikeen höpöttää. Olin sitten muka fiksuna, Eee een, en mä tarvii. Lähin sitten mökille ja siinä mietin ajellessani että kai ne sen pöntön palauttaa iltaan mennessä.

Jännitti vähän tuo mökkireissu ku ekaa kertaa soutelin sinne ilman iskää. Kaikki meni silleesti aika hyvin, mitä nyt vähän mutkittelin ja kiemurtelin. Mut pääsin perille, ilman hukkumista. Aina positiivista. Menin sinne mökille tänään semmosta hommaa tekemään että, sieltä mun tulevasta mökistä kaikki turha törky pois. Vanhat peitot, tyynyt, liinavaatteet jne. Siinä sitten siivosin niitä, niin arvatkaa? Tein mahtavia löytöjä. Mummun vanhoja yöpaitoja ja aivan priimakunnossa molemmat. Otin ne talteen, vähän bio luvilia ja ai että kyllä kelpaa mökillä lompsotella. Sitten löysin mummun vanhan kesämekon, senki otin talteen ja sama käsittely ku edellisille. Niin on mökkiemma mökkivaatteissa. Siinä touhuilin, niin yhtäkkiä siihen tupsahtaa pikkunen koiranpentu jostain. Erittäin vilkas tapaus, oli suurena apuna mulle. Vei mun hanskat ja piilotti ne jonnekki mettään. Sitten tuliki koiran omistaja ja se oli aivan hiilenä ku kuuli että Sulo-koira vei mun hanskat johonki hyvään talteen. Lähti niitä sitten reippaana miehenä ettiin hirveen tupinan ja jupinan kanssa. hih hih hih. Sillä aikaa Sulovauva löysiki vanhan maustelaatikon ja veti valkopippurit nassukkaan. -Nyt kuule lähetään häirittemästä ku teet vaan tuhoa! Ja niin se setä nappas mun pikkuapulaisen kainaloon ja vei sen pois. Sniif, mulle olis kyllä kelvannu terhakkaan pikkusessen seura. Sitten roudasin YKSIN omin pikkukätösin vanhan mökin katon rantaan. Oli kuulkaas homma. Siinä sitten raskaan työn jälkeen istuin rannassa ja join teetä ja kattelin tosi hienoa merimaisemaa. Tuli itku, mietin että oon mää onnentyttö mulla on asiat niin hyvin. Vaikka meniki tikku sormeen, kynsi katkes ja käet oli TOSI likaset. Tulis vaan kesä äkkiä että pääsisin laittaan kaikki kuntoon.

Nakkelin sitten jätesäkit venheeseen ja soutelin takasi maihin. Sitten tuli eka ongelma mihin ois tarvinnu vahvoja käsivarsia. Mietin siinä että hetkonen, miten saan tän veneen vedettyä takas ylös? No ihan hyvin sain sen puoleenväliin sitä mäkeä. Mut sen jälkeen se ei hievahtanu yhtään, vaikka hampaat irvessä vedin ja jopa yritin pukatakki sitä voimasanojen saattelemana. Kamala mustelma vaan tuliko, kumppari luiskahti ja kaaduin rähmälleni siihen veneeseen. Päätin luovuttaa aivan suosiolla, heitin ankkurin maahan. Ei voi olla niin huono tuuri että vesi nousee niinku Nooan aikoina ja mun uskollinen jolla purjehtii karkuun. Tai voihan se olla, ku on musta kyse.

Kotia tullessani, salskeat nuoret putkimiehet tuli yhtäaikaa rappuun ja perässä vaelsi ylös asti. Avasin sit mun lukaalin oven ja: MITÄ IHMETTÄ TÄÄLLÄ ON TAPAHTUNU??? Lattia oli vuorattu jollain paperilla, eteisestä keittiöön asti, pojat oli kantanu mun peilit sun muut härpäkkeet eteisestä pois, ja tosiaan vieny sen pöntön pois. Ne pojat siinä sitten vähän myhäili, niin olin että: totaa, en vissiin saakkaan pönttöä tänään takas? Joo et.

Aha. No tota niin millon mää sit sen saan? Ehkä keskiviikkona kuulema. Eli muutto äitin ja iskän tykö. Ja arvatkaa mitä täällä kaikki sano ku tulin kimpsujen ja kampsujen kanssa? Voi ei! Se tuli ihan kuorona. Kiva ku on tervetullut! :D Mut takasi pääskylänresidenssin pönttö ongelmaan. Luulin että tää kaikki tapahtuu viikolla 46. Olin aivan siinä uskossa, enkä ollu yhtää henkisesti valmistautunut viemäreiden sukitukseen jo viikolla 43!! Asukkaiden olis pitäny ite tyhjentää kaikki roinat niiden tieltä pois, mutta ku en tosiaan osannu aavistaakkaan että se tapahtuu tällä viikolla. Niin kaikki mun miljoona pikkupurkkia oli siellä levällään. Hävettää ku ne pojat on joutunu tosiaan kylppärissä siirteleen mun tamponivarastot, hujuhajut, kosmetiikan sun muut härpäkkeet. Eteisessä järkkään mun korkkarit, siirtään mun ISON peilin, käsilaukut ja matot pois. Keittiössä allaskaapin ja tosi noloa, siellä oli kaks tyhjää rommipulloa. On varmaan miettiny että mikähän deegu tuo tyär on. Ei ne aivan väärässä tietenkää ole. Mut eniten hävettää se että siellä oli myös mun itsetekemä omppulikööri pullo jossa lukee että: Emen taikajuoma. Just.

Mut nyt oon sitten äitin hellässä huomassa, ja joudun nukkuun yöt tällä hirveällä giljotiini vuodesohvalla. Selkä huutaa hoosiannaa jo yhen yön jälkeen.

Mut nyt vähän telkkaa ja sit nukkuun ku aamulla aikasten töihin ja sitten mökille taas! Jos jaksan.

Terkuin mökkieme.

PS: joku ihana lukija oli pyytänyt että laittasin tänne myös kuvia, ja sen aijon tehä. Oon vaan vähän huono ottaan kuvia, mut ehkä harjotus tekee mestarin! Saatte sitten kuvia vaan musta. Emma syömässä, emma niistää nenää, emma suihkussa......... buahahahhahah no ettekä saa.

Mun kamera ei kestä vettä,  muuten kyllä.

HUH HUH!

Niin oli rankka ilta. Mää taijan lopettaa alkoholismin ja alottaa absolutismin. Onko tossa lauseessa ees mitään järkee.

Ei.

Eilen oli kyllä himu mukavaa dydsyjen kanssa. Päivä oltiin kiikelissä retkeilemässä, vähän kyrsän tynkää, rommiteetä ja mun bestikset. Mitä muuta sitä ihminen tarvii? Sit tulin kotio sieltä ja keittelin sopan. Tytöt kohteliaasti kehu mun keitoksia, osa jopa tankkas lissää. Oli niin hyvää! Vitsi mä olen kone.

Ja meillähän tosiaan oli se Chaplin-teema. Ja arvatkaa? Kaikki tajus että me esitetään kyseistä viiksestä herraa. Eikä sitä viiksekästä herraa, joka oli hirmu ilkeä. Se joka tappo ittensä ku kaasulasku tipahti postilootasta. Voisin toki kertoa enempiki baarista, muttako mun muisti tais jäähä narikkaan. Käyn hakeen sen tänään takas. Silleen voitteko näyttää teän valvontakameroista mitä se neiti on taas touhunnu, ja MIHIN MUN VIIKSET JÄI? Mut siellä oli yks hyypiö joka rakastu Jennaan. Se oli ihan intona, että: ooo maailman kaunein viiksekäs nainen. Sit se oli että onks teillä polttarit? No eiku mun synttärit, siitähän se innostu ja oli että hän tarjoaa sulle paukun. Mitä haluat? Ai mitäkö haluan? Ai mitä minä haluan? Ootko nyt ihan varma? Joojoojooo. Okei. Laitahan kuule kallein paukku mitä löytyy. kihi kihi kihi.

Aamulla heräsin uupuneena ja muistin että: ainiin, iskän kanssa piti lähtiä saareen. Reippaana sitten tein meille evääks voikkarit ja termariin keitin sumpit. Haettiin vielä siwasta makkarat mukkaan. Niin on ollu emmalla lerssipainoittein viikonloppu. Siinä ku hirveessä darrassa soutelin niin tuli iskän kanssa taas sellanen rakentava keskustelu, tällä kertaa ei muuten autosta vaan:
E: Iskä, laitoin viestiä yhelle firmalle niistä akrigaateista. Ne suositteli mulle kahta erilaista mitkä sopis mun käyttötarkotukseen.
I: Et sää tarvii semmosta, ostat kaasujääkaapin.
E: Enkä, en halua olla hassun näkönen ku kuolen.
I: TÄH?
E: Noko jos se vuotaa ja kuolen niin mun naama jää siihen asentoon missä se oli ja muutun pinkiksi.
I: Jaha ei sit kaasujääkaapia.
E: Ei.

Päästiin saareen niin kerroin iskälle eväistä niin se oli että: Syötäskö heti? :D No oookooo syyään vaan. Tosi reippaasti alotettiin. Mut saatiin me jotaki aikaseks. Vanhasta mökistä katto pois. Jihuu. Nyt oon ihan mustelmilla ku ollaan roudailtu kaikkee very raskasta kamaa. Käsi litisty noin 500 kertaa ja sänky tipahti jalalle. Huh huh.

Siellä on kaikkea ihania aarteita. Löysin semmosen söpön vanhan peltiämpärin ja innoissaan juoksin sen kanssa että: Isiiiiii, kato mitä mää löysin. Eiks oo  I H A N A ??
I: Hyi saatana, mää inhoon tota. Äiti pakotti mut aina poimiin tuohon mustikoita. Mulla on traumoja vie pois se.

BUAHHAHAHHAHAHHAHAHAHAHHA. Ihana isi. Niin en muista kerroinko että se mökki on siis meän mummon vanha mökki. Jonka ostin iskältä ja mun sedältä. Siks siellä on iskälle ilosia ja vähemmän ilosia muistoja. Itekki muistan paljon kaikkea mukavaa lapsuudesta. Rannassa yhessä kohtaa löyty ihan sikana savea ja me keksittiin sit fiksuina lapsina että ollaan inkkareita ja hierottiin ittemme kokonaan sillä savella. Kiireestä kantapäähän. Mummoko näki meät, niin en oo ikinä nähny sitä niin hepuleissaan. Juoksutti meät saunaan ja juuriharjalla suurinpiirtein hankas meät puhtaaks. Ja paasas samalla että, mitä teän äitiki sanos ku näkis? tänne saareen vaan tullaan sotkemaan ärrinmmurrin. Voi  ihana mummu.

Mut tosiaan, mökillä. Emma vastaan luonto. Menin tutkimaan mun huussia, niin siellä katossa oli jumalaton ampparinpesä. Paniikki.
E:Iskä voiko tuon puottaa, eihän siellä ole elämää?
I: Voi puottaa.

Mietin että onko ne just niitä kuuluisia viimeisiä sanoja. Mut ei, oikeessa se isi oli. Ei siellä enään kukaan asunu. Tutkin sitä sitten aivan mielissään. Otin jopa kuvia, tässä ne tulee.

Vielä katossa!

Kuorin vähän auki sitä.

Voilá! Aika hienoja nuo kennot.

Niin oli jännä luontohetki Emman seurassa. Mut se mökkeilystä toistaiseksi.

Oon huolissani omasta terveydentilasta. Mulla on jokin varhaisiän dementia. Eli kaikkee tätä ihan perushöttöä, avaimet jää kotia jne jne. Mut mun mielestä on huolestuttavaa että kun lähdin vartavasten palauttaa videot ärrälle, niin ajan siihen ärrän eteen ja oon että: No helvetti missä ne videot on? Jaha, jätin ne kotia. Tosi ärsyttävää tommonen, sit ajat takas tänne hevonpiippiipjeeraan hakeen ne. Ja näillä bensan hinnoilla, aijai. Mut tää on jo vakavaa, äiti soitti mulle yks päivä ku olin ollu siellä kylässä (syömässä) että: Mihin sää lähit? E: no kotia, kui? Ä: Eiku veeran kaa vaan katottiin että sun hame jäi tänne. Katse alaspäin. No hittovie niin jäi, mullahan on pelkät sukkahousut jalassa! Niimpä. Huolestuttavaa.

Mut nyt mua pissattaa aivan sikkenä, niin pakko lähtä vesiklosettiin. Se on muuten vessa vanhankansan kielellä jos et tienny.

Terkuin mä.

Ps: pyöräilin muuten tänää kotoota porukoille, oon niin sheipissä. Hirveen rankka viikonloppu ollu.
Pps 2: mun ajatus ei jotenki tänään kulje, hirveen hankala oli tämä kirjottaminenki. huh.

Leipomistarinoita osa kaksi.

Huomenta kaikki!

Heräsin tossa niin hirveen virkeenä meän veeran kainalosta. Olin että: Pimpula, nukuks vielä? V: mmmhhhmmmmmmm. E: Aha. Mää meen suihkuun. V: mmmhhhmmmm jooommmhhhmmm. E:Nuku sää vaan.....? V: mmmmmhhhhmmjooommmmhh hihi.

Hihi? Mitähän unia se oikeen näkee. Eli en saanu siitä aamukahvi kaveria, tyyppi nukkuu vieläki. Kuinka kauan yleensä ottaen tommoset teinit ruukaa nukkua? Varmaan ku tuun illalla töistä, niin se on samassa X-asennossa sängyn pohjalla.

No minä sitten reippaana päätin että alanpa leipoon sämpylöitä. Oi miksi? En vissiin koskaan muista kuinka hermoja raastavaa touhua tuo jauhoilla leikkiminen on. Aattelin hifistellä ja tehä myslisämpylöitä. Laitoin siis maitoa,hiivaa,hunajaa,suolaa,öljyä ja mysliä. Ja hittona niitä jauhoja. Pieni vinkki kaikille leipureille:

ÄLÄ LAITA KUMPAAKIN KÄTTÄ SINNE TAIKINAAN!

Oli katastrofin ainekset kasassa. Mulla tulee aina joku paniikki ton leipomisen kanssa, alan häslään ihan hulluna, tavarat putoilee jauhopussit kaatuilee, itku tulee silmään, kyyneleitä pyyhkiessä silmistä, saat kaupanpäälle kilon taikinaa tilalle. Ja aatelkaa äiti vielä eilen avuliaasti sano että: Emma voin mä sulle leipoa ne sämpylät. E: eikäku tahon itte...Miks?

Oon typerys.

No mut nyt se taikina on kohoamassa, ja sit vaan heitän sen uuniin. Ootan lopputuloksen, itken ja soitan äitille. Äiti leipoo uuden. Näin se menee aina.

Mut huomenna meillä on bileet. IIKS. Musta on ihana järjestää kemuja, voisinki alkaa joksiki Partiplanneriksi...sängynpohjalta kuuluu hyörinää ja tuhinaa jokohan se herää....? Ei, paransi vaan asentoa... Jatkuu. Niin ois kiva suunnitella ihmisille juhlia, ja ruuat sinne. Oiskohan kysyntää. Mulla on niin miljoona ideaa, ja kaikki tehtäs pikkubudjetilla. Voin antaa tässä muutaman vinkin:

Merenelävät-bileet. Kaikki pukeutuu esim. kaloiksi, ravuiksi, merenneitoja jne. Ruuaks syötäs, kalapuikkoja, rapuja, sit niitä kalanmallisia suolakeksejä, kalanmallisia karkkeja. Juotavaksi fisuja, punaisia kaloja ja voihan sitä kalanmaksaöljyäki juua.. Aamulla sit herää ihan silakkana tyyliin pieni merenneito krapulassa: Jalat eivät irtoa toisistaa ja haisevat silakalle.

Sit avaruushemmobileet, kaikki kääriytyy alumiinifolioon ja virittää antennin päähän. Mitähän ne söis? Melkeen pitää lähettää nasalle kysely että mitä ne pakkaa evääks mukaan niiden astronauteille. Kerron sen sittenkun siihen on tullu selvyys. Mut juomana toimii absintti, sillä pääsee hyvin eri ulottuvuuksiin. Aamulla olo: ihan kuin eriplaneetalla.

Kasvisbileet. Pukeudutaan vaikka kukiksi, vihanneksiksi, parsa ois siisti, vihree trikoopuku ja kartongista askarrella se sipuli päähän. Ruokana tietenki erilaiset vihannekset, kuten sipsit (tehty potuista). Juomana bloodymaryt. Aamulla heräis ihan kasvina, ku on ollut niin rankat bileet.

Jos sulla on joku idea mut et saa siihen otetta, niin rohkeesti vaan viestiä mulle niin kehitän siitä menestyksen.

Mut joo huomenna pääskylänresidenssi raikaa. Anteeks jo etukäteen.

Piti käyä tarkistaan veeran pulssi. On se vielä elossa...

Mut nyt alan tekeen mun taikinasta sämpylöitä, hyvin jännää.

Terkuin mä, jo 2 päivää 24 vuotiaana.

Hyvä biisi. Ois kiva herätä tähän joka aamu :)

17.10, päivä jolloin maailma muuttui.

Sillä minä nimittäin synnyin sillon. Minä. miinä.

Kysyin tossa äitiltä että, millaset fiilikset oli tasan 24 vuotta sitten näihin aikoihin? Niin tää nainen, äitinä myös tunnetaan alko kertoon mulle jotain supistuksista ja poltoista. Olin että what? Mitä sä oikeen selität? Eikö mua ookkaan tuonu haikarat keijujoukkueen siivittämänä ja enkelikuorot laulanu iloisia sikermiä taustalla? Mukana kirje arkkienkeliltä, jossa kerrotaan maailman suurimmasta aarteesta, eli musta. Ei kuulema oo. Oon eläny harhassa 24 vuotta. Oon tullu tähän maailmaan ihan samanlailla ku kaikki muutkin tavalliset ihmiset. Ilman keijuja, kirjeitä ja haikaroita.

Vähän tylsää.

No sitten ku tää ikävä yllätys oli puitu läpi, niin päästiin sit siihen tapahtumaan miten se oli (valitettavasti) oikeesti menny. Äiti on sinnitelly kotona viimiseen asti, niin oon sit melkeen syntyny jonnekki lattialle. Mussa on ainesta benjihyppääjäks. Mukana synnytyksessä on ollut suuri yleisö, iskä, sit äiti (vähän vissiin niinku pääosan esittäjä, tai oikeestaan sivurooli. Mullahan se päärooli oli) ja sit se setä jota kätilöks kutsutaan ja liuta nuoria opiskelijoita seuraamassa elämänsä ensimmäistä synnytystä. Ai että, täytyy kyllä sanoa että niillä on käyny hyvä tuuri ku pääs seuraan just mun syntymää. Ne oliki kaikki sitten itkeny kuorossa ja halaillu ja pussaillu äitiä onnesta soikeena, niin tää kätilö oli sit ollu että: Gröhöm, pitäsköhän kuitenki päästää tuo iskä siihen ekaks? Mut hei ihan ymmärrettävää, oon varmasti ollu superihana. VAIKKAKIN se kätilö oli epäilly että oon joku italian tuliainen, ku olin niin ruskea ja karvanen. Kiva.

Pitäsköhän vielä tentata noilta rakkailta vanhemmilta että, miten minä sitten olen alkuni saanut jos mua ei kerta oo tehty keijumetsän uumenissa kukkasista, inkivääristä ja kanelista. Se voi olla ehkä niin rujo tarina, ettei mun herkät korvat ole sitä valmis kuulemaan. Jätän väliin. Ja äitin tuntien se varmaan kertoiski sen.

No mutta, tänään oon hemmotellu itteäni oikeen olan takaa. Kävin aamulla kosmetologilla, ja aatelkaa sain alennusta ku, jos ette vielä tienny niin, mulla on tänään synttärit. Eikö oo reilua? Sit siitä menin hierojalle. Niin oli jumissa emmalla joka paikka. Mut on se aina jotenki ahistaavaa tuo hierojalla käyminen. Olin niinku joku emma 5 wee, seisoin jalat ristissä itteäni käsistä pidellen. Tyyliin aaapuaa. Niin hieroja setä ystävällisesti kehottaa: Ota pusakka pois. POIS. pois? oikeesti. No muttako käsketään niin minähän tottelen. Joo mut oishan se vähän hankala paidan päältä hieroa. Ehkä.

Sitten oon shoppailu koko päivän holtittomasti, hokien tätä varten sää käyt töissä, osta vaan osta vaan, osta vaan, sulla on synttärit tänään. Osta. Tää on lahja itelle. siks mää käyn töissä, mää tarvin tätä. Lähti lapasesta.

Mutta kyllä nyt on hyvä fiilis. Ostin jopa uusia alusvaatteita, ihan vaan sen takia ku en oo jaksanu pestä pyykkiä ja kaikki alkaa oleen finaalissa. Niin näin pystyn vielä siirtään hetkeksi pyykinpesuu. Tosi kätevää.

Lauantaina meillä on hirmu kemut tyttöjen kanssa. Päiväks lähetään perinteisesti retkeileen jos sää sallii meille sen. Sen jälkeen minä laitan ruokaa tytöille. Siis ihan oikeesti minä, ruokaa. Minä keittiössä, kokkaan ruokaa. Pilkon, keitän, halstraan, freesaan, flambeeraan, liekitän. Minä. Joko saitte kuvan musta kokkaamassa. Ja varmaan mietitte että mitä se oikeen kokkaa, ku kaikki kokkausmaneerit on käytössä. Paistan lidlin pitsan uunissa. nooooooooooooooo eeeeei, vitsi vitsi. Teen kylmäsavuporo -keittoa, omalla salaisella reseptillä. Joka löytyy valion sivuilta. Vähän muokkasin sitä paremmaks, ku ei ne siellä valiolla tunnun tietävän mistään mitään. Sit aijon ite leipoa sämpylöitä, ne ei varmaan onnistu. Voin sanoa sen heti kättelyssä.

UU niin ja meillä tyttöjen kanssa TEEMA-BILEET! ei oo pitkään aikaa ollu. Meillä on Charlie Chaplin teema, kaikki kiinnostuneet voivat nähdä meitä kemin yöelämässä klo 00.00 eteenpäin. Niin ollaan hienoina.

Tulee niin hauskaa, Cant wait.

Pusuja ja haleja terkuin mä, 24 wee.

Ps: vieläki tulee finnejä vaikka onki jo näin iso. Millon ne loppuu?

Laitetaan shoppaileeen...

Tänään minä tein sen. On se vaan niin että ahkera työ kannattaa. Ostin itselleni kesä"huvilan". Se ei ihan vielä oo huvila, mut ens kesänä ku tuunaan sen niin sen jälkeen se on linna. Nyt se on lähinnä, no mörskä. Maata omistan tällä hetkellä noin 4000 neliötä, merenrannalta. Harvoinpa sitä itteään kehuu mut kyllä täytyy sanoa että oon himskatin ylpeä ittestäni. En ois uskonu jos joku ois mulle kaks vuotta sitten sanonu että mulla on omistusasunto ja saaressa kesämökki. 

Pari vuotta sitten oli vaan tuulenhuuhtoma perse.

Oon nyt niin niin mökki-ihminen, kaikki mun suunnitelmat ens kesänä liittyy vaan mun mökkiin. Mökkisitä ja mökkitätä. Äitillä alkaa vissiin jo pursuaa korvista mun mökki. Mökki mökki mökki mökki. Mulla on mökki. ÄM ÖÖ KOO KOO III. MÖKKI.

Mää taijan olla jotenki mökkishokissa, ku tuntuu että ei ees tää kirjottaminen tänään lähe. Tai sit ku jouduin käymään verikokeissa, niin mulla on nyt anemia. Joka ilmeisesti mun logiikalla vaikuttaa kirjottamiseen ja mistä se anemia ees tulee? Taisin senki keksiä itte. Mut huomasin siinä ku oottelin tooooooooooooooosi kauan mun vuoroa, ja siellä oli ihmisiä jotka oli oottanu vielä kauemmin. Niin se odottaminen saa ihmisen sekoamaan hetkeks. Semmonen normaalin näkönen mies, istuksii siinä kaikessa rauhassa. yhtäkkiä se saa jonku lähetyksen kolmannesta ulottuvuudesta, se menee siihen vastaanotto tiskille ja alkaa selostaan:

M: Mulla on numero 58, ja äskön tossa oli numero 51. Ja se vaihtu takas nro. 50!!! Ne numerot alkaa meneen takas alaskäsin!!

V: ÖÖÖÖÖÖÖ, eikai?

M: JOOJOOJOO, kyllä kyllä, näin meni. Minä en jaksa enäääääääään!

V: Jos herra nyt jaksaisi vielä odottaa hetken niin sitten pääsee.

M: ok.

Ok?Sitten se vaan tyynenrauhallisesti meni takas istuun ja oottaan. Miettikää. Olin että kiva, mää varmaan alan näkeen jotain pieniä miehiä. Onneks ei käyny niin.

Vähän poikkes aiheesta. Kihikihi.

Oon saanu tän mökin myötä porukoilta uuden lisänimen. Myrskyluodon Maijaks, mua nykyään tituleerataan. Mut nyt lopetan tän jaarittelun ja alan syömään. Ja joku tietää mistä saa halvalla agrikaatin, niin vinkkiä tähän suuntaan tänkkesjöön!

Terkuin "Maija"

Huomenta!

Tää on tällänen yövuoron jälkeinen aivopieru-pikapäivitys. Te tiiätte että oon armottomalla laiharilla, ja oon aika, tai mitään aika, oon tosi hyvin pysynykki siinä jo kohta kolme viikkoa. Mut nyt mun täytyy tehä tunnustus alkoholisti tyyliin. Hei olen Emma ja söin yöllä yhden viinerin. Tai en oikeestaan syöny sitä raiskasin sen apinanraivolla. En pystyny yhtään hillitseen itseäni, niinku yhtään. Mutta tiiättekö kuin hyvälle se maistu, taisin saaha orgasmin. Oli sokeria kulmakarvoissa asti. Hyi.

Morkkis.

Sit oon erittäin epäalkoholistimaiseen tyyliin ollu himassa kuusi viikonloppua. Näin eilen miehen joka pyöräili, olin silleen että: KUUMAH! Katoin tarkemmin niin hitto sehän oli mun nahkapusakkainen mennennille tuoksuva naapurinsetä. Aika siis poistua kotoa.

....ei siinä yks päivä jorasin lintujen häkkien edessä kukkopilli kourassa ja esitin niille Lady Gagan bad romancea. Oikeesti. AIKA POISTUA KOTOA.

Lauantaina tää tyttö vaihtaa niiin vapaalle, että ne kuuluisat absinttikännit on puistotätien hyminää tulevan rinnalla, varoituksen sana: Kannattaa jäähä kotiin.

Terkuin mä, repsahtanu punkero.

Ps: mun synttärit on tasan KAHDEN VIIKON päästä ja oon huomannu että vanhuuden oireita on alkanu ilmeneen. Enään ei voi valvoa yötä ilman hirmusia silmäpusseja, roikkuu niin että jää jalkojen alle. Kompastus vaara. Mälsää olla oldie.