Jätin kaikki mun herkkukahvit kotia ku muutin porukoille sen putkiplääpläähomman tieltä. Aamulla sitten jätin kahvit juomatta, koska porukoilla ei ole ku hyi sitä oikeeta kahvia. Ja niin on emmaa nukuttanu ja päätä särkeny, kunnes kävin äsken kotona kattoon mun angrybirdsejä ja että onko postimies tuonu mulle hirmusesti fanipostii (ei ollu?) Niin olin että otampa nyt kahvit mukkaan. Ja tässä äsken keittelin itelle sumpit, ja ai että olo onko just ladatulla kännykällä. Mahtava vertauskuva, vaikka itsesanonki. Mut siis pähkinänkuoressa tää homma, oon kofeiiniriippuvainen.
Äitin vuodesohvalla, (joka ollaan Jennyn kanssa nimetty giljotiinisohvaksi) oliki miellyttävä nukkua. Äiti oli investoinu siihen paksun petarin. Kyllä nyt kelpaa. Aamulla "reippaana" herätessäni, kömysin ylös ja mitä silmäni näkevätkään. Ällöä loskalunta, oikeeta talonmiehen painajaista. Hirmu raskasta ja hanskat kastuu. Ei auttanu muuko vetää kuteet ylle ja lähtä lykkiin. Ekat lumityöt tälle tulevalle talvelle tehty. Jee.
Mut nyt aiheesta vakavimpaan: Pikkujoulukausi.
Se on taas täällä. Kauhee stressi, mitä mä oikeen L A I T A N P Ä Ä L L E ? ?
Oon kuulkaa kattonu läpi nellyt, bubbleroomit, hennesit, ellokset, äitin vaatekaapin jne. Ongelmahan on siinä että asun pitäs olla juhlava, mutta myös käytännöllinen että se ei jää sitten yhen käyttökerran jälkeen kaappiin roikkuun. Viimevuotista ei voi laittaa ku joku muistaa kuitenki että se on sama musta mekko mikä viime vuonnaki. Ja hirvee skandaali nousee tästä asiasta. Sitä mä en halua. en. No aattelin oikeen epä-emmamaiseen tyyliin että tahon jonku oikeen sähäkän mekon. Ja löysinki. Sit taas tavanomaiseen emma tyyliin aloinki miettiin sitä asua käytännössä.
MEKKO NRO 1 Eli haluaisin esitellä mun treenatun ja atleettisen selän. Ja sit Fakta: se ei oo treenattu, eikä atleettinen. Miten ton kanssa laittaa rintaliivit? Fakta nro 2: Ei voi laittaa, ku ne ihmeelliset silikoniläpyskät ja en usko että ne on niin tehokkaat että mun tytöt pysys niiden kanssa aisoissa. Mekko on myös aika lyhyt, ja sit kiteyttettynä ne niihin puuttuviin rintaliiveihin. Epäilemättä mun ketunnenät vilkkuis tuolta helman alta. Eli yhteenveto tästä asusta: Näyttäisin pullealta joulukuuselta johon maanvetovoima vaikuttaa ilman armoa. Ei sit tätä mekkoa.
MEKKO NRO 2 noh. Puuh samat ongelmat oikeestaan ku ekassakin. Mut miinus se että en näyttäs joulukuuselta. Ja kummassakin näissä on se ongelma että ei näitä voi laittaa kauppaan päälle. Ei siis käytännöllisiä. Mut pitääkö aina olla käytännöllinen, häh pitääkö. Onko pakko?? Onko....
Vaihtoehtoja: Loputtomasti.
Mut ei puhuta enään mekoista, mulla alko ahistaan henkeä. Tosi stressaavaa. Löysin nimittäin taas miljoona hyvää vaihtoehtoa. Sniif.
Katoin myös uusia kenkiä. MMMM naminami. Löysinki monet, mut eka pitäs selvittää se mekkoproblem....
Mun uus auto, siis se ooppeli. Uus auto siis ilmoitti mulle että: Tarkista pesunesteet. Ja alla sit luki että suorita. Painoin sitä suorita "nappia". Ei ollu muuten kosketusnäyttö. Vähän laski pisteet nyt ooppelilla. Mut aatelkaa jos oisin silti luullu että siinä on kosketusnäyttö ja menny jonneki selittään tän asian kirkkain silmin että mun auton kosketusnäyttö ei toimi. Gröhöm, sulla mitään kosketusnäyttö ole. Aha.
En voi laittaa teille kuvia. Ku bloggaan meän Veeran koneella ja mulla ei oo hajuakaan missä tässä on se muistikortin paikka. En vaan yksinkertasesti löydä sitä. Jos sitä ei ole?
Hihi. Tai ehkä mä voisin. Mut en tiiä uskallanko, löysin meän verkusta kuvan täältä koneen uumenista....Oispa mehukasta laittaa se. Mut on mullaki jonku verran itsesuojeluvaistoa.
Heeeeei löysin myös itestäni kuvan. Ei mikään hyvä kuva, mut idea mun mielestä oli aivan superhauska. Kerran kun olin yksin täällä porukoilla ja mulla oli kamalan tylsää. Niin otin veeralle ylläriks sen kameran täyteen musta kuvia. Se on näköjään osan säästäny rakkaudesta isosiskoon. Tässä yks helmi. Tosi taidekuva.
Kaikki oli tyyliin tälläsiä. Upeita.
Mut nyt alan jutteleen iskän kanssa maailman asioista. Kysyn aina siltä mieltä askaruttavista asioista faktoja, ja sit muka fiksuna heitän kommenttia joka asiaan. Ja jengi lakoaa ajatuksella: Toi on niin käsittämättömän viisas.
Oon mä.
Iskä muuten kokkaa mulle nakkikastiketta. Tähän järjestelyyn oon tottunu mun elämässä Mies keittiössä. Vitsi vitsi, mies hellan ja nyrkin välissä..ahhahah no eikä. Uskon tasa-arvoon. Nyt kaikki miettii että mitähän se oikeesti miettii? Yliannostus tais tulla tota kahvia. Syön ja meen nukkuun, nimittäin yövuorot mua kutsuu.
Adioos amigos.
Terkui mä.
Ps: Ei mitään peeässättävää tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti