Tänään mä sen keksin! Tiiättekö miks mulla on ollu kiire kesästä asti? Tossa eilen mietin ku pitkästä pitkästä aikaa oikeesti laitoin mun hiukset kiharalle, piippasin vaiks kuinka kauan (Pssssst. Ja sen kerran ku minä ne laitan niin asiakas töissä - mikkä hurlikurlit sulla on päässä! no just ne...) Niin asiaan, Eli me ollaan oltu kesäajassa, hukattu tunti on saatu nyt takasin ja heti on vähemmän kiire olo. Jes.
Keitin tässä itelle kahvit. Musta on tosi kiva sanoa se ääneen. Kahvia. Kahvit, sumpit, aamusöröt, kahvi kahvii. Ku en oo ennen juonu KAHVIA mut ilmeisesti ku täytin 24 niin musta tuli aikuinen ja kahvi alko maistuun hyvältä. Tai enmää nyt ihan sitä kahviakahvia juo, vaan näitä nescafen jauheita. Kaikkea ihania, cappucinoja, latteja, macchiatoja, suklaakahvia.. mmmm nam nam. Tänään mä olin tosi kulinaristi ja join tommosen suklaakahvin, ja tuunasin sitä puottamalla sinne pätkispalan. Ai että, melkeen vois jo oman kahvilan perustaa näillä taidoilla! Alkaa pikkuhiljaa avautuun tää kahvi maailma mullekki....
Vois jopa sanoa että alan oleen aika omistautunut tälle bloggaamiselle. Nimittäin illalla ennen nukkumaanmenoa, aivan mietin tätä asiaa. Nyttenkö oon alkanu intohimoisesti lisäileen näitä kuvia tänne, niin tuli ajatus että, mitä kuvia te oikeen haluatte nähä? Sit päätin että hälläväliä mistä mun söötillä pienellä punaisella kameralla otan kuvia, mun erittäin huonolla kuvaamistaidolla. Ne on kuiteski siistejä, ku on musta kyse. Oikeesti haluaisin vaan laittaa tänne itestäni kuvia mut on tosi hankala kuvata itteä aamuKAHVILLA. Niin oon sitten tänäkin aamuna otellu kuvia vähän kaikesta. Onkohan mulla liikaa vapaa-aikaa? Jaaaa pitäskö hankkia jonkimoinen elämä? Ei. Hyvä näin.
Ps: Lukijamäärä on tuplaantunu kuvien myötä. Huikeeta.
Mulla on muuten telkkari päällä. Siellä on menossa joku aamuhartaus. Kovasti veisataan virsiä ja puhutaan jeesuksesta. Tosi hengellinen fiilis alkaa oleen itelläki. Pakko käyä sammuttaan...
...Uskovaiset niillä on liikaa vapaa-aikaa, tyypit kerkee sunnuntaiaamusin istuun kirkossa!
Aamulla hyvänä siskona tuli hirmu ikävä Jennyä ja Veeraa. Ekaks yritin soittaa Verkulle, että miten niiden Halloweenbileet on menny. Ei vastausta. Toivottavasti ne on hengissä. Sit laitoin Jenskalle viestiä, että skypetellään. Vastaus tuli, Ollaan menossa kylpylään. jatinaajamutinaa. Ei mee aina nallekarkit tasan.
Eilen illalla ku tulin töistä, niin päätin viettää sellasen hiljasen hetken omassa seurassa valkoviinilasin kera. Niin tiiättekö? Mulla on vähän krapulainen olo. Eli mitä opimme? Sama juua koko pullo, ku se olo tulee näköjään jo yhestä lasista. Näihin aamuihin mulla on vessassa semmonen lause, joka piristää. Antaa hiukka toivoa elämään.
Niimpä, tätä aamua odotellessa.
Iskä oli eilen menossa mun mökille, minun mökki, mun mun mun, minun. Niin siis menossa mun mökille, vähän duunaileen. Niin se soittaa että: Arvaa meri on niin jäässä että ei pääse veneellä. Heitin pään kokosen kiven (eli tosi ison jos vertas sitä omaan päähänsä) ..eikä menny läpi. Olin että no voi, että kyllä se varmaan vielä sulana käy. Kerkeehän sinne! Iskä: Pystysköhän sinne käveleen? Joo ei, pysy vaan maankamaralla.
Sillon ku alotin tän bloggaamisen niin mietin että mitenhän mulla sitä juttua riittää. Mistä sitä aina keksii aiheen? Mutta oon vissiin jotenki niin sekava ihmisenä että kokoajan päässä pyörii valehtelematta ihan tsiljoona asiaa. Sen takia varmaan oonki niin hajamielinen. Oma pääki olis varmasti hukassa, jos se ei olis kii hartioissa. Niin oon huomannu että tää kirjottaminen on mulle terapiaa, musta on kiva vähän purkaa painetta aivoista jonnekki. Äiti, kaverit ja työkaverit varmaan alkaa oleenki jo ihan burn outissa mun kanssa. Ei hetken hiljaisuutta mun seurassa. On toki tilanteita joissa myös minä osaan olla turpakii. Nimittäin uudet ihmiset. Silmät pyöreenä vaan istun suu tiukkana viivana, ajatus vaan päässä: Älä vaan avaa suuta, ku sieltä ei tule kuitenkaan ku jotain tyhmää. Tosi stressaavia semmoset situationit.
Oon ihmisenä vähän semmonen että mua vähän pitää tökätä eteenpäin. En varmaan olis tätäkään blogia alottanu ellei mulle olis muutama ihminen tullu baarissa siitä sanomaan. Baarit, nuo nerouden alkulähteet. Sit kerran yhtenä päivänä vaan päätin että Perkele, nyt mä sen alotan. Ja hei tässä sitä ollaan jo muutama kuukausi rustailtu ajatuksia koko kansan luettavaksi. Ja kuviakaan ette sais, ellei siitä olis joku maininnu.
Mut nyt lähen taas lenkille mun II PODIN kanssa. Mulla on semmonen. I podi. Ja oon tosi ylpee siitä. Se on pinkki. Pinkki I podi.
Vielä yks kuva pääskyläresidenssin patiolta
Tosta mä aina heitän mun kiiltävän paksun lettini alas, kun miehet laulaa balladeja alapuolella. Mun lettiä pitkin ne aina sit kiitää tänne mun lämpimään syleilyyn. Helpompi ois käyttää ovea, mut ovet? So last season.
Terkuin mä.
Ps: Ruusut näytää vielä aika eläväisiltä. Go minä, the viherpeukalo.
Pps: Oli hyvät aamusumpit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti