BOOM, sinkkukori!

HEI!

Mulla ei oo ollu mitään sanottavaa, ku tuntu tossa että kaikki on jo sanottu. Eipä ollukkaan! Tänään menin kauppaan ruokaostoksille, koska ihmisen täytyy syödä. Aloin ottamaan perinteisesti siitä koria, huomatessani että niitä on nykyään kahta eri väriä. Sininen ja harmaa. Harmaiden korien yläpuolella luki: SINKKUKORI.

SINK-KU-KO-RI. 

MITÄ VITTUA?

Ja kyseisen sinkkukorin pohjalla luki vielä että: Varoitus, sinkkukori saattaa aiheuttaa onnellisuutta. Aluks siinä hörähtelin että kaikkea ne keksii. Mut sit mulla tuli paniikki? Kumpi mun pitää ottaa? Sininen vai harmaa? Jos otan sinisen niin ihmiset luulee että oon parisuhteessa oleva vässykkä, jos otan harmaan niin ihmiset saa tietää että tämmönen laatunaaras kulkee vielä vapaana. Saisko siinä sitten rauhassa enää shoppailla?

Ja missä on sanottu että parisuhde tuo onnellisuutta, eikö me sinkut sitten olla onnellisia? Kysymykseni onkin että onko parisuhde se elämäntavoite ja ainoa keino saavuttaa onni elämään? 

Viimeksi ainakin kun minulla oli "onni" elämässä olin pullukka ja itkunen.

Kerronpa teille nyt ostoskorien kiertokulun. Aluksi kuljet sen typerän sinkkukorin kanssa, odottaen sitä kyseistä "onnea". Onni saapuu elämään toisen sinkkukorin myötä. Saat ottaa nykyään kaupassa sinisen korin, ylpeänä kuljet sininen kori kädessä tiedostaen kaikille: Kyllä minulla on mies kotona! (jolle tässä niska limassa kannan ruokaa) Tämä toistuu useasti. Yhtäkkiä huomaatkin jo pukkaavasi ostoskärryjä, joissa saattaa istua yks huutava kakarakin. Toinen roikkuu housun lahkeessa hokien: Äiti, osta mulle tää, osta mulle tää! Ruokaa meneekin tätä nykyä  rekkalasteittain, että perjatai illan ruuhkassa kun kauppa on täynnä pahantuulisia ihmisiä katsot harmaata sinkkukoria syyllistävästi: Sun vika!

Tarinan opetus, osta oma sienikori. Säästyt painajaiselta.

Heräsi myös toinen ajatus. Jos nyt ottaisin tämän sinkkukorin ja päättäisin pitää hirveät karkkiorgiat ja lastaisin korin täyteen mässyä, niin mitä se viestii musta? MM-M niimpä. Ihmiset on ihan että: Voi tuo on niin yksinäinen että se vaan vetää mässyä telkkarin eessä Dr.Philiä kattoen. Varmaan itkeeki jossain vaiheessa...

Toisaalta sitten jos kantaa ns. pariskuntakoria, niin saattaa myös katsoa että: No kuka hitto tonki on huolinu?

Kaikki tää raivo yhestä typerästä sinkkukorista. AAMEN

Terkuin mä.

Halipatsuippaa.

Olin viikonloppuna hyvässä humalassa. Jos joku ei nähny.

Luulin että en ollut, mutta tässä aloin täyttään aamupalan kera ristikkolehteä. Olin näköjään launantai yönä kotia päästyäni "pienessä sievässä" muutaman kohdan jo valmiiksi laittanutkin. Luulen vaan että näitä sanoja ei nyt haettu.

Eiliseen päivään asti luulin että miehet on sikoja. Käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olen ollut väärässä. Siat oli itseasiassa hirmu sulosia. Loukkaus sikoja kohtaan verrata niitä miehiin.

Oltiin tosiaan lauantaina baarissa. Oon oppinu vähentään shotteja. Mut oon alkanu juomaan sitten pitkiä. En tiiä onkse hyvä vai huono? Jossain vaiheessa alko vituttaan niin sit join kaks shottia. Sit mulla oli taas hauskaa ja join pitkiä. Sitten kun olin juonu pitkiä ja shotteja olin niin humalassa että join varmaan kaikkea.

Sitten oon miettiny ihmisten käytöstä. Veera kerto mulle innoissaan sunnuntai aamuna että: Kaikki tarjoaa mulle ku oon Aittolan Emman pikkusisko!

Mitä?

Miks kukaan ei tarjoa Aittolan Emmalle? Vaan Emman on itsehankkittava omat juomat. Ootte te teki kummalista sakkia.

Tai sit en muista.

Kuulostaa hyvältä.

15 päivää lomaan enään. Oon niin sen tarpeessa. Uskokaa pois.

Mut hei, tiiättekö? Jos nyt en osannu käyttäytyä baarissa, niin aijon mennä ens viikonloppuna uudelleen. Saahaan taas puheenaihetta. JII-HAA.

Terkuin mä.

Ps: Tiiättekö miestyypin- Hiipijä?

Minä tiedän. Monta tavannut. Yleensä varattuja, tai muuten vaan idiootteja.


AHHAHAHHAHAH. Heippa.

Pikaluin läpi tän tekstin. Oon minä hilpeä heppuli.

My last will.

Huomenta!

Alkuun haluan kertoa teille että olen ollut yön töissä. Puolustuksen puheenvuoro: On ollut muutama tunti aikaa omien ajatusten kanssa. Se jos joku on rankkaa. Kävin heittää tossa töiden jälkeen ihan hillittömän rankan rullis-lenkin. Vedin niin täysillä että oksensin kaarella tuolla Kemi-Maksniemi välillä olevassa pusikossa. Hell Yeah!

Siinä vaan tuli mieleen ku menin tosi lujaa, että jos nyt sattus kaatumaan niin melkeen saattas henki lähtä ku, hei, enhän mä nyt mitään kypärää käytä se on tosi typerän näkönen! No tästä päästään varsinaiseen jutun juureen. Mielensäpahottajat voi lopettaa lukemisen tähän.

Ajattelin kertoa minkälaiset hautajaiset tahon. Ois kauheeta mennä kuolemaan ilman että kellään oo mitään haisua millaset mun viimeiset bileet pitää olla.

Ensinäki haluan että arkku on auki silleen jenkkityyliin. Ja mut on mielellään nostettu vielä silleen istuma-asentoon. Jokaisen hautajaisvieraan täytyy tulla ryyppään shotti mun kunniaks. Rommia, Sailor Jerryä. Se on nimittäin mun lempijuomaa.

Pastorin puheen aikana haluaisin että siinä olis Leena Hefner os Herpeenluoma molkottamassa vieressä. Miettikää tilanne. Kaikilla itkettää,(toivon ainaki niin) mut jossain vaiheessa jo varmaan enemmän naurattaa. JA JA JA JA.

Kun hunksit kantaa mut ulos kirkosta tulee soida TÄMÄ biisi.

Muistotilaisuudessa ruokana pitää olla tortilloja. Ei. Ei ole mun lempiruokaa, mut ajatus surevasta hautajaiskansasta puvut päällä särpimässä tortillojen kanssa on hupaisa. Kaikki miettii että: Mitä vittua, miksi?

Hautajaisten jälkeen mut tuhkataan, sillä ajatus maata mullan alla ei kuulosta kivalle. Koska käsittääkseni sinne mätänee ja pahimmassa tapauksessa madotki vielä aterio susta. No thanks. Osa mun tuhkasta ripotellaan kaikkien niiden miesten koti-ovien eteen jotka on joskus särkeny mun sydämen. Jään kummittelemaan niille ääliöille. Osa tuhkasta Cornerin eteen. Osa tuhkasta Peurasaareen. Osa tuhkasta Pajusaareen, ja loput mökille. Pitää vissiin alkaa kasvattaan massaa että musta repeää joka paikkaan.

Siinäpä ne pääkohdat joita oon funtsinu isolla rattaalla.


Mut sitten hei hilpeämpiin aiheisiin. Me lähetään Veeran kaa lauantaina baariin. Ja kaikkien iloksi oon keksiny hyvän iskureplan. Etsin eteeni varsin varteenotettavan miesyksilön ja laulan että:  Tässä mä seison KAIPAUSTA rinnassani, vaikka tää loppuisi yhdessä illassa, maailma on minun, maailma on sinun, maailma on tehty meitä varten!

Jos tolla ei irtoa niin ei sitten millään.

Okei, en mä tota  ihan ite keksiny. Haloo Helsinki keksi. Mutta se olin minä joka keksin paremman tarkotuksen tolle kertsille.

Oon ollu kauheen masentunut jo pitkän aikaan ku oon kamalasti halunnu poikaystävän. Mut jotenki ne ei innostu musta niin hirveesti ku minä niistä. Mut arvatkaa mitä? Se vaihe on ohi. En mä mitään poikaystävää haluakkaan! Siis tää on ihan sama juttu ku tahoin rastat 15 vuotiaana. Ja sit yhtäkkiä en tahtonukkaan. Tajusin että niitä pitää huoltaa ja niihin saattaa tulla matoja. Sama juttu poikaystävissä. Niihinki saattaa tulla matoja... Ja ne sotkee...

...ja lämii kusisilla käsillä mun kauniita esineitä.

Okei myönnän. Jos Cheekki soittas mulle että: Hei beibe sä oot mun elämän nainen. Tiiättekö mitä vastaisin hänelle? Ooooooonnenkyyneeleet, takin kaulukseen kuin tähtitaivaalle putoaa. ONNEENKYYNEELEEEET. 

Joo.

Mää lähen vähäks aikaa nukkuun.

Terkuin mä.

PS: Kun yöllä pesin paskaa pöntöstä, masensi. Kunnes muistin että jotkuhan siivoa sitä suoraan perseestä. Ei masentanu enään. Aina on joku, jolla menee vielä huonommin.

Älypuhelin aikakausi.

JOU!

Mullaki on älypuhelin. Investoin sen tänään.

Tiiättekö miks se on älypuhelin? Vaatii suurta nerokkuutta osata pyörittää tuolla oikea numero. Ja vielä muistaa mitä numeroita on tullu laitettua, sillä: Siinä ei ole näyttöä missä ne näkyis. On ne ennen vanhaan ollu koneita. Siis ihmiset.

Mutta olispa ihana palata tuohon aikaan, istahtaa puhelinpöydän ääreen luuri korvassa kiinni. Iskä huutamassa taustalla: LOPETA JO, TULEE KALLLIIKS!  Tai ei se ehkä enään huutais. Itehän minä laskuni maksan. (ei vieläkään rikasta miestä elättämässä) Eikä tarvis kokoaika olla tavoteltavissa. Niin kätevää.

Pesin eilen pyykkiä...

Pesen sitä myös tänään.

Ei ollu aivan kuivauskelit kohillaan.

Tack och hej!

Terkuin mä!

Pikku-Emen musiikkikimara.

Kimaraa pukkaa!

Meillä on tänään paardit with the girls. Kävin ostaan pullon Captain Morgania. Iskä sano että: Ei oo kauheen naisellisia nuo sun juomat. En oo itsekkään kauheen naisellinen. Haisevana vastalauseena istuin iskän auton takapenkillä ja kaivoin nokkaa. 

E: Iskä, mulla tuli kauhee nökö nokasta saanko pyyhkästä sen penkin reunaan?

I: ET MISSÄÄN NIMESSÄ! Pyöritä siitä pallo ja syö se.

Arvatkaapa kahesti missä se nökö nyt on. Kih kih. 

Alku iltahan menee NÄISSÄ tunnelmissa. Onko alkuilta muuten yhdyssana? mene ja tiedä...

Oltiin muuten shoppailemassa äitin ja iskän kanssa. Mulla meni kumpiki hukkaan. Ja iski semmonen lapsuus ajan paniikin poikanen. Yritin soittaa äitille. Eihän se tietenkään vastaa. Niin ihan silleen perinteisesti sit kajautin ilmoille että: ÄITIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!! Äiti tulee hätääntyneenä kärryjen kanssa kysyvä ilme kasvoilla. NO?

E: Mulla tuli hätä.

Luulen että kun muutama kylmän viileä rommikola on kulautettu kurkusta parempaan paikkaan niin tunnelma tiivistyy TÄHÄN. Jonka jälkeen ollaan ihan ! 

Sitten kun oon juonu iteltä muistin ja rahat niin joka kerta mulla tulee olo että nyt pitäs vähän JORATA jonku kanssa. Ja jokakerta vähintääki Lopezin Jenniferin veroisten tanssiliikkeiden jälkeen oon varma että mulle ei koskaan käy NÄIN.

OH MY,

Mut tiiättekö miten oon sit huomenna? Paukuttelen henkseleitä, silleen NÄIN.

Vaatimattomasti lauantai-iltaa vietellen mä.

Ps: Saattaa myös olla että huomenna se olo on ihan vaan se PERINTEINEN. Like always.

Hauskaa lauantaita!

Aamuinen lenkki.

No huomenta!

Heräilin tuossa sikeiden yöunien jälkeen, ja päätin lähteä jo perinteeksi muodostuneelle aamuhölkälle. Tässä lähellä on semmonen hyvän mittanen soratie jolla käyn juoksemassa. Ja oon ruukannu ensin kävellä toiseen päähän ja sitten juosta takasi kotia.

Tuossa sitten olin hyvän tovin kävelly kuunnellen musiikkia mun I PODILTA. Joo mulla on semmonen. Oon tosi ylpee siitä. Tuli sitten tosi hyvä biisi ja intouduin vähän sheikkaan bootyy ja laulaan sydämeni kyllyydestä. Siinä sittenkun olin revitelly biisin läpi. Niin tuli vaan ajatus: Vähän paha jos tuolla takana tulis toinen lenkkeilijä. Käännyin sit hölmö hymy huulilla kattoon taakse.

EI.

Ei ollu toinen lenkkeilijä. Vaan auto kiinni melkeen mun takamuksessa. Ja auton sisässä kaks naurusta hytkyvää työmiestä. Hyppäsin heti tien reunaan. Niillä oli auton ikkunat auki, niin sain huikattua anteekspyynnöt autoon sisään. Tyypit ei saanu sanottua oikeen mitään ku niillä niin nauratti.

Minä käännyin heti kannoillani ja juoksin täysillä kotia niin että sydän meinas tulla rinnasta ulos.

Joskus vaan tuntuu siltä että vois jäähä kotia.

Ja se biisi mitä lauloin........ Ois ollu ees joku muu, mut ei! TÄSSÄ!  Mun meno ei ollu tuommosta seksikästä kiemurtelua, muutako mun ajatuksissa. Totuus on ihan toinen. Toivottavasti ne ei oo nähny koko showta alusta asti. Ja MIKS NE EI TÖÖTÄNNY?

Tuli mieleen siinä ku juoksin täysillä karkuun, että oon varmaan nyt samannäkönen kun olin joku noin Emma 6 vuotiaana ja pyöräilin hirveä karkuun. Joo hirveä. Se onki tosi traaginen tarina. Peurasaareen tuli yhtenä kesänä kolme hirveä. Ne ilmeisesti oli uinut jostain lähisaaresta maihin ja siellä ne jolkotteli meän takapihan "metsässä" Ne sit hajaantu suuntiinsa. Minä otin mun keltasen helkamanappulan ja lähin ettiin niitä. Fiksuna pikkulikkana aattelin että ne on varmasti menny läheiselle leikkikentälle, koska siellä on se hirvikeinu. Nehän luulee sitä niiden lapseksi. No ei ne hirvet sitten kuitenkaan ollut tullut etsimään kadonnutta lastaan. Fillaroin siinä kotiapäin. Takaa alko kuuluun semmonen tasanen läpse. Käännyin kattoon ja yks niistä hirvistä lompsetteli ihan mun takana. Pistin semmosen sporttivaihteen päälle pyörässä, että tuli semmoset ympyräjäljet ilmaan. Tiiättekö, niinku sarjakuvissa. Muistan sen vieläki ku porukat ja kaikki naapurit näki ku viuhdon tulemaan se hirvi perässä. Huus kuorossa:  EMMAA, POLE POLE POLE!!

Olin suunnitellu että käännyn yhestä oikkarista meän takapihalle mut, vauhti oli niin kova että menin vahingossa ohi. Liinat kii, ja suunnan vaihto. Hetken katottiin hirveen kaa toisiamme silmästä silmään.

Pääsin onneks turvallisesti kotia. Oli se jännä hetki pienen lapsen elämässä. Sain kaiken tän tapahtuman jälkeen launtaikarkkipussista semmosen tarran jossa on leijona joka pyöräilee takakenossa. Liimattiin se iskän kaa mun pyörän perään kii muistuttaan mua mun hienosta pyöräilykokemuksesta.

Terkuin mä.

Ps: Mun maanatai aamu meni vähän mönkään mut toivottavasti pelastin niiden työmiesten päivän ees.

Kenkäfarssi.

Aurinkoista iltaa.

Oli tänään serkkutytön valmistujaiset. Siinä tuli sit puhetta setän vaimon kanssa että kun pitäs heidän koiraa käyttää vähän pissalla. Minä sitten tietenki avuliaana nuorena neitona tarjouduin koiran ulkoiluttajaksi. Mulla vaan oli mun erittäin korkeat korot jalassa, ja arvoin siinä että henkihän mulla lähtee jos noilla lähen toikkaroimaan koira hihnan päässä. Olin että: Hei lainaan tästä näitä läpsyttimiä! ja nykäsin ne jalkaan ja menoks.

Mielissään kiertelin maita ja mantuja koiran kanssa aurinkoisessa säässä jonku tovin, kunnes yhteistuumin päätettiin palata takasin. Mulla oli vastaanotto komitea pihalla vastassa odottelemassa. Minulle tuntematon rouva tulee ja: Hei. Ottasin kuule nyt ne mun kengät takasi! 

PASKA.

ÖÖÖ, jaa nääkö oli sun kengät? Anteeks kauheesti hei!

Rouva toteaa: Katoit vissiin että on jo niin koirankaluamat kengät että kelpaa lenkkeilyyn.

Eka kertaa olin sanaton. Hymisin jotain epämääräistä, ja pistin setän croksit jalkaan ja hiihdin nopeasti pois paikalta.

Muut sai ainaki hyvät naurut.

Iskä oli vaan todennut kun rouva oli huomannut kenkiensä olevan hukassa: Ei oo muuten meidän tyttö. Kyllä sitä saa välillä hävetä. KIITTI!

Terkuin mä!

Ps : Vimppa yövuoro ja huomenna mökille. HELL YEAH!

Jádore Paris! Oui oui oui!

Bonjoir mademoiselles and monsiuuures. (Osaan ääntää paremmin ku kirjottaa hei)

Lé reissu oli ihan magnifique. Siis mahtava jos joku ei osaa ranskaa. Ilmat Pariisiissa nyt ei suosinu matkailijaa, ellei sitten joku tykkää että vettä tulee saavista kaatamalla. Sille reissu olisi ollutkin sitten ihanteellinen. Mut eipä se meitä kuulkaa hiastanu. Suomalaisella sisulla vaellettiin pitkin pariisia, tossut märkinä, (Joo tossut, kirjotin ihan oikeen) nähtävyydeltä nähtävyydelle. Olin tietenki tyylilyylinä pakannu mukaan vaan hepeniä. Niin piti kuulkaa ekapäivänä ostaa semmonen kunnon turistihuppari päälle ku niin paleli. Oli Emmasta glamoori kaukana.

Taas on ollut sellainen matkailu avartaa reissu ja paljon on opittu, alla voit lukea esimerkkejä:

A) Jos hämärän näköinen trenssitakkinen mies tarjoaa sinulle ylihintaisen taksikyydin ja vie sinut vielä hämärämpään renaultiin, jossa on vielä edellistäkin miestä hämärämpi mies kuskina. Olet todennäköisesti astunut juuri  ns. Pimeään taksiin.
B) Hämäriinki miehiin voi luottaa. Vei meät hotellin etuovelle asti.
C) Osa turisteista (jenkit) on typeriä. Tulevat Eurooppaan ja yrittää maksaa hämärälle taksikuskille dollareilla.
D) Hämärä taksikuski ei hämmeny, vaan jättää meidät autoon ja lähtee etsimään rahoille vaihtajaa.
E) Suomalaisella meinas palaa pinna moisen typeryyden kanssa.
F) Nähtiin ryöstö livenä. Aivan ku leffoissa.
G) Metrokartta oli meän paras kaveri reissussa.
H) Saksalaiset on tolloja terveyssandaali, bratwurstia syövää kansaa. 8 tuntia Frankfurtin kentällä sai meät siihen lopputulokseen.
I) Lentokentillä on paska nukkua.
J) Ja loppuun vielä, jos joskus matkustat pariisin ja näppäränä keksit että menet junalla lentoasemalle niin säästät roimasti. KYSY, lipunostossa neuvoa. Ostettiin liput hintaan 1,70 € jotka kävi vaan Pariisin alueella. Lentokenttä oli ilmeisesti ulkopuolella koska saimme vielä lähtiäslahjaksi 30 euron rapsut. JEIJ ja lompsa kiittää.

Ranskalaiset ihmiset on aivan ihania. Ystävällisiä ja tosi avuliaita. Oltiin yks päivä ihan eksyksissä. Toinen lukee karttaa ja toinen juoksee ja kattoo kadunnimiä. Ohi kävelee todellinen herrasmies kävelykepin kanssa: Ladies, Are you lost? Voi kuuleko tietäsitki. Niin tämä kohtelias herra sitten neuvo mihin suuntaan pitää lähteä.  Ja ihan super ihana oli olla mademoiselle joka paikassa. Mua pitäs täälläki kohdella niinku mademoisellea. Suomi buuuu! Ranska jee!

Nyt mä sit kerron teille koko reissu parhaan stoorin. Tai voin laittaa tän oikeestaan mun elämän parhaiden tapahtuminen TOP VITSKAAN!

Oli Emman ja oli myös Millan nimipäivä. Vettä sato tietenki. Oltiin ihan litsläts-märkiä ja oltiin menossa Notre Damea kattomaan. Päätettiin että, mitä jos kuitenki käytäs eka vähän jossain lämmiteleen ja syömässä. Löydettiin viehättävä bistro sivukadulta. Syötiin sit nimipäivän kunniaks oikee kolmen ruokalajin illallinen:

Menu

Alkuruoka

Lé ranskalainen sipulikeitto

Pääruoka

Lé kukkoa punaviinissä, perunapateella

Jälkiruoka

Lé Sacre Crepe

Kattokaa kui näin vaivaa! Noin hienosti tuunasin ton. Ja toi jälkkäri on siis lätty. Mut ei kuulosta yhtään niin hyvälle ku Crepe. Eihän? No siinä sitten syötiin ja vähän otettiin viiniä että kone lämpiää. No se viinihän se kohos mukavasti poskille, ja ehkä ihan vähän meni ottaanki. Milla sitten luki turistiopasta ja hoksas että: Se Notre Dam, on muuten jo kii. Merdee! No keksittiin että lähetään kattoon se Moulin rouge että miltä se näyttää. Alettiin siinä sitten keskusteleen että oispa kyllä ihana nähdä se esitys. Ja innostuttiin niin että aivan lähettiin lippuja sinne ostamaan. Päästiin perille ja noin viisi mustiin pukuihin pukeutunutta, venäläisiä Igoreita muistuttavat vartijat pönötti ovella. Pikanen vilkasu omiin ulkomuotoihin. No, miettikääpä nyt itte miltä näytettiin jos kokopäivän on satanu. No jos me ei sit tänään mentäs. Huomenna? Joo joo mennään huomenna! Käydään ostaan liput nyt. Se oli meän suunnitelma.

Rohkeasti lähestyttiin isointa Igoria. Ekskyysmii! (en ollu varma miten se kirjotetaan, niin löin läskiks rytinällä) I like to buy two tickets, tomorrows show. Igor ei hablaa enkkuu, mut ymmärtää mitä ajan takaa. Igor nostaa sormen pystyyn: Wait. Hän hakee esitteen ja sanoo: You call this number.

No Minähän se viinipuna poskissa ja hieman otsalla soitin. Pienen sönkötyksen jälkeen sain liput meille varattua. Oltiin ihan siipiä vaille. Hoksasin sitten että siellä on pukukoodi. Ei rönttäpellenä. Rönttäpellellä ei ollu mitään lé magnifique päälle pantavaa. Saatiin taas neron leimaus. Käydään huomenna ostaan mulle mekko, kengät ja sukkahousut. Uus ongelma, meän hotelille oli 13 km matka. Niin päätettiin että eihän me nyt välissä lähetä sinne mitään vaatteita vaihtaa, mennään johonki syömään ja sit ovelana käydään siellä vessassa ehostaan ja vaihtaan vaatteet.

Mentiin Moulin Rougen naapurissa olevaan ravintolaan. Eihän me kuulkaa keretty siellä alkaa vaatteita vaihtaan ku ne löi luukut kiinni. Luojalle kiitos yleisövessoista. HEI, mennään kuule noihin vaihtaan. Tuohan on niin iso että mahutaan hyvin kahestaan. Naurettiin että jos joku seuraa tilannetta sivusta niin ollaan niinku supermies. Nuhjusesta-Leidiksi vessareissulla. Ooteltiin siinä vuoroa, ja sivusilmällä luin että siinä oli joku ohjeistus plaaplaa. Vessa vapautu ja mentiin sisälle. Samantien ku lyötiin ovi kiinni. Mulla sytty lamppu päässä: Milla, mennää sittenki ulos!! Milla oli vähän ihmeissään mut ei alkanu hangotteleen vastaan. Lyötiin vessan ovi kii ja sillä siunaamalla sekunnilla sieltä kuulu: FLOOOOOOOOOOOOOOOOSH! Vessa huuhteli ite ittensä lattiasta kattoon. AI ETTÄ! Miettikää ku oltas sielä ähisty sukkahousujen kaa ja näin ois käyny. Oli se vähän koominen tilanne. Meikkaamaan ei kuitenkaan siellä alettu, ku paskan haju oli silmiä kirvelevä. No ollaan me ainaki hienoissa vaatteissa, ei se haittaa jos nyt tukka vähän hampsottaa.

Sisälle päästiin miljoonan turvamiehen jälkeen, josta meidät tuli hakemaan ystävällinen herra joka ohjasi meidät narikkaan. Jossa meidän sateenvarjot kuivattiin. Miettikää. Tämä herra sitten vei meidät toiselle tiskille jossa piti kertoa oma nimi, jotta tietää mihin pöytään hän meidät vie. Siinä bongattiin vessa Millan kaa ja luotiin tietävä katse toisiimme- Tukka-meikki ja viimeinen silaus täydelliseen ulkomuotoon. Sir, Can we use the toilet? Mies ottaa täydellisen asiakaspalvelu ilmeen: Ladieeees, ofcourse! Please ja ohjaa meät vessoille jossa meidät ottaa vastaan hymyilevä nainen: Bonjoir Mademoiselles. Ja avaa oven. Eka kertaa elämässä, en miettiny hetkeekään. Tänne mä kuuluun. Mä kuulun rikkaiden ihmisten elämään, missä pissalle mennessäki mut toivotetaan tervetulleeksi. Meillä sit meni semmonen naisten muutama minuutti siellä vessassa, ku peilattiin. Peilattiin ja vähän peilattiin. 

Takasin miehen luo joka oli meitä viemässä pöytään. Hän luo meihin pitkän katseen ja: Ladies, Who are you? Hätänen ilme Millan kaa, se unohti jo meät. Oltiin että öööööö, se meän table? Sen jälkeen hän purskahtaa nauruun. Näyttää kelloaan ja on että: Ladies, over TEN MINUTES in Bathroom! I dont remember you table anymore. Huumoriveikko. Onneks ne oikeesti muisti. Saatiin hyvä paikka. Ja sit se ah, mitä oltiin ootettu siltä illalta toisiks eniten. Oikeaa Shamppanjaa! OOOOUIIIIIIII!! Mulla oli niin rikas olo. Esitystä ei voi sanoin kuvailla. Joten vähän linkkiä teille TÄSSÄ.  Sivulta löytyy kohta: video, chek it out.

Kaikki tää hintaan 109 euroa! Nam.

Paljon olis vielä kerrottavaa, mut apua mun pitää duuniin lähtä! Ystävät, tässä teille muutama "hyvä" kuva. Millan kaa naurettu yhtä mun kuvaa jossa pönötän Eiffelin edessä ilmeellä: hnnngnngngngn, OON PARIISISSA! Ja nytkö tutkin sitä kuvaa niin oon jotenki nostanu pöksytki niin ylös että pieni kamelinvarvas on havaittavissa. Miten mää aina onnistunki noissa kuvissa? Ja ei, ette saa nähä sitä. Särkyy illuusiot mun seksikäs seireeni-olemuksesta.

No hei, ainaki me yritettin.

Ah, suoraan voguen kannesta. Jádore-turisti-dorka-pariisi-huppari.

Kuten kuvista näette, hirmu terveellisesti syötiin joka päivä.

Ihan murto-osa kuvista! Mut näytän tällä hetkellä keitetyltä ravulta, koska vähän nukahin tänään aurinkoon. Rusketus= So last season vs.Punotus, on se uus rusketus! Niin mun on ehkä vähän pakko yrittää mennä tasotteleen sitä.  Gröhöm, jos onnistuu.

Pähkinänkuoressa: PARIISI ON JUURI  NIIN IHANA KUN ANNETAAN YMMÄRTÄÄ! Kaikki sinne.

Terkuin mä.

Ps: En kyllä vaan tiiä että mihin se rikas ja komea viinitilallinen oli jäänyt? Ehkä ens reissulla...?

Pps: Oli mulla yks mies. Semmonen lättybaarin lätynpaistaja.(ei ihan viinitilallinen) Kaappas mut kainaloon ja pakotti sen työkaverin ottaa kuvan meistä, niin että "halaan" sitä. Se väkisin veti mut semmoseen asentoon. Hoki vaan että: FEISBUU FEISBUUK. Nyt musta leviää joku kuva tuolla, missä oon hämmentyneen näkönen, iloisen lättymiehen kainalossa.


....Pahoittelen mahdollisia kirjotusvirheitä. Nyt muuten alkaa oleen jo lé HOPPU!!!

Mullon asiaa.

Anssi Kela, TÄSSÄ sulle vastaus TÄHÄN. Älä ruikuta, ota eka asioista selvää.

Tapasin tänään mun elämäni miehen. Tai en oo varma oliko se mun elämäni mies, vai oliko se mun kaksoisolento. Mut tiiättekö mikä tässä on tosi traagista. Se mies oli "vanha" varmaan viienkympin tosi paremmalla puolella. Tyypillä oli ihan samanlaiset jutut, selittämisen tarve oli yks niistä. - Otan tästä vähän kermaa kahviin koska se on kuumaa. En oo ajatellu mut Veera sano mulle kerran että: Eme ja selittämisen pakko. Oon alkanu pistään tätä merkille niin totta se on. Pakko selittää kokoajan. Sitten hän alko kertoon mulle pikku nippelitietoja ja niistähän mä tykkään! Ai että on mukava välillä heittää joku tiukka fakta johonki lauseeseen. Jengi on ihan ihmeissään. Upea ja viisas.

...Mutta kuten totesin, meidän välissä on suuri ikäkuilu. Kaikki suuret rakkaustarinat ruukaa olla traagisia.

CSI- sarja. Ihan sama mikä niistä. Rikospaikalle EI mennä tukka auki ja korkkarit jalassa, mustekynällä tökkiin tavaroita. Tai itse ajattelen asian ainakin näin että: Jos olisin kuuma etsivänainen, tukka hulmuten penkoisin paikkoja. - Jaha, jonku karva täällä! Pistän sen mingrippiin ja sit vien sen sille nörtin näköselle tyypille tutkittavaks. Joka toteaa: Vittu, tää on taas sun oma karva. LAITA SE TUKKA KII! Ihan turhaa työtä siis kaikille. Csi-tyypit. Laittakaa hiukset kii.

Seiskalehden sarjakuva nimeltä rikospähkinä. Kuka helvetti niitä muka osaa ratkoa? Esim. TÄÄ. Niillä joilla on läppäri niin pystyy kääntään koneen ympäri ja lukeen ratkasun. Ne joilla on pöytäkone...Haluan olla paikalla näkemässä ku luet vastauksen.

Mainos naisten intiimivaivoista. Miksi kuvassa on pipari? Lapsethan mieltää tän nyt hirmu kivaks vaivaks. Kun äitillä kutisee niin saa piparia. Kuka saa ja miten saa. Sitä ei tarina kerro. Laitan kansalaisaloitteena eteenpäin että piparia ei saa yhistää pipariin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Toinen on syötävä herkku ja toinen on... Mm, niin. Päätelkää itte.

Koska, eihän jouluoluessa saa olla tonttuja, koska lapset luulee että se on tonttujuomaa ja samalla moinen toiminta kannustaa lapsia ryyppämään. Seppälä ei saa laulaa mainoksissa: "Rintaliivit tahtoisin" koska, aatelkaa jonku nelivuotias kersa oli näin laulanu! Mihkä tää maailma on menossa? Hennesin mainoksissa oli viime kesänä ihan liian ruskea nainen. Se kannustaa ihmisiä ottaan aurinkoa ja hankkiin itelle ihosyövän. HYI. Mikälie-hetki-valmis-salaatti-mainos kiellettiin koska joku mies pahoitti mielensä, kun vanhempi nainen söi salaattia linkussa ja haaveili samalla nuoremmasta miehestä. Hmp! Siispä, pipari pois pipari-mainoksesta. Hävytöntä.

Iltalehtien lööpit. Tämän päiväsen lehden esim. Auto lensi ilmassa 70 metriä, mies käveli ulos ja kuoli porvoossa. Mitä että? LUE ITTE.

Ja sit vielä ihan paras asia mikä on ollu mulla jo tovin mielen päällä. Mää lähen perjantaina PARIISIN!

Terkuin MÄ.

Kepeä nuori kapinallinen.

Bonjoir!

Pitää alkaa vähän jo reenaa tota ranskaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Oon ollu tänään ihan helvetin reipas.  Oon pessy kaikki ikkunat (ne kolme) ja vaihtanu kaikkiin verhot (niihin kolmeen) Sit ehdoton riemuvoitto oli tänään se että makuuhuoneen ikkunaa en oo saanu kertaakaan kahden vuojen aikana auki. Oon sitä yrittäny hampaat irvessä monta kertaa tuloksetta. En tiiä, johtuuko siitä että oon nykyään "urheilija" että tänään se päätti aueta. Oli oikee kärpästen hautuumaa se väli. Nami. Täytyy muuten tunnustaa että sain tänään kunnon raivarit. Se on muuten ihan typerän kuulosta ku ns. aikuinen ihminen repeää hirveeseen kirosanatulvaan. Kirosanoihin mitä en ees kehtaa sanoa ääneen. Ei siis perinteinen Vittu ollut käytössä.

Hermot meni koska, aloin laittamaan verhoja tankoon niin että tanko on siellä missä se nyt normaalistikki on. Persejalkana roikkunu siinä tovin ja pujotellu sitä verhoa, niin se tanko tipahtaa toisesta päästä alas missä on jo verho paikoillaan. Paniikiissa teen joku trapetsi liikkeen jakkaralla, ja en oikeen tiiä mitä tapahtu mut verhotanko oli lyhentyny puolella ja toinen verho valanu lattialle myttyyn. Ja just ku minä sen silitin. Mua niin vitutti että sitten sanoin ne tosi rumat sanat.

... ja silleen lapsellisesti tatistelin. Jos täällä asuis mun kaa joku toinen, niin oisin varmaan siinä mielentilassa seivästäny sen sillä tangolla.

Hillittömän siivouksen jälkeen pötkähin sohvalle ja oon katellu ulos ikkunasta, ihanan puhtaat. Näkee kirkkaasti läpi. Ehe ehe. Pesin myös sohvan päälliset, saa nähä saanko niitä enää takas näihin tyynyihin...

Tänään on ollu vähän semmonen hulvaton olo. Heittäny semmosta hurttia huumoria ilmoille. Hetken päästä äiti oliki jo ihan sekasin - Vitsaileks sää, vai ooks jo ihan tosissaan? hmp. Äitit, ei ne tajuu.

Kapinallisuus on ilmenny tänään niin että, varasin ajan pyykkituvalle, mutta HAHAA empä mennykkään pyykille. Hell yeah! Äsken myös näytin tälle tuppukylän liikennekulttuurille että joskus voi vähän ajaa päin punasiaki. Mä en vaan jaksanu alkaa jarrutteleen. Sitäpaitsi....Liikenne täällä? Mikä liikenne? Orpo lokki vaelsi yksin keskustassa. Enkä myöskään näyttäny vilkkua joka mutkassa. Hell yeah, siihenki. Young rebel.

Pakko hei vielä sanoo tästä TWILIGHTista sen verta että: Vahvat, nopeat, rikkaat, komeat, tappajat, resursseja elämässä vaikka mihin, niin miks HELVETISSÄ ne käy jotain koulua? Menis ja vallottais maailman. Nyt nelosella, katso sinäkin.

Terkuin mä.

Niinku MÄ.

Aaaii herräisä!

No heissa vaan!

Musta on tullu "vähän" laiska tän blogin kanssa. hihi.

Haluatteko kuulla mitä jännää on mun elämässä tapahtunut? No, tapoin just kärpäsen. Kyllä ne on hitaita paskiaisia näin orastavan kesän alussa. Annoin sille vaihtoehdon poistua ulos ikkunan kautta mutta pöljäkö on niin se hakkas itteään vaan yhteen kohtaan ja sekös kävi mun hermoon. Oon vältelly ikkunan pesua taktisesti tässä monta vapaapäivää. Mut nyt ne on varmaan pakko pestä, ku tuo kärpänen päästi jotku nesteet ulos. Hyh.

Mitä tässä nyt on tapahtunut sitte. Oli vappu. Oli Emma. Oli pullo. Tuli humala. Oli Emma. Meni baariin. Otti shotin. Otti toisen Shotin. Otti varmaan myös kolmannen. Meni muisti. Tuli aamu. Tuli krapula. Kesti kolme päivää.

Aivan mahtava meno siis. Muistatteko viime VAPUN? Fiksuna likkana päätin lähestyä asiaa erikantilta. En ees yritä olla viehko vaan oon se "johanna" heti suokilla. Ei tuu pettymyksiä. Niinku, kellekkään. Meillä oli naamiaiset ja mää olin maanviljelijä. Mulla ei oo yhtään kuvaa itestäni. Mutta voin valottaa että rakensin omin pikkukätösin pahvilaatikosta traktorin mun ympärille. OLI HIENO. Iskä hommas mulle vielä John Deeren-sponssi lippiksen päähän. Kumpparit on muuten aivan huiput jalassa tuolla yöelämässä. Ei väsyny jalat ollenkaan, eikä muuten kastunu ku tuli yöllä/aamulla, millon lie -jotaki räntäpaskaa taivaalta. Vai tuliko? Emminä tiiä, mää olin humalassa. Ois voinu sataa vaikka karkkeja taivaalta niin tilanne ei ois muuttunu millään tavalla. En vaan ollu miettiny sen puvun ominaisuuksia aivan loppuun asti. Miettikääpä itte.

Vappu. Täysi baari. Vahva humala. Emma ja pahvilaatikko. Ahasta. Kukaan ei väistä. Anteeks. Anteeks, pääsiskö ohi? Ei pääse. Pissattaa. Ahdas koppivessa. Ei mahu kääntyyn. Pidättelin loppuillan.

Tai..oonhan mä saattanu päästää housuunki. Vähän kerralla ja antaa kuivahtaa.

Siks mulla ei oo poikaystävää. AHHAHAHAHAH.

No se vapusta. Oon alkanu ihan tosissaan urheileen. Soitan jokapäivä äitille ja kerron mitä aijon tehä. "sit mä käyn juokseen, sit mä nostin painoja, sit mä käyn nyrkkeileen (oon muuten aika paska) sit mä syön avokadoja, sit mä luin yhtä urheilublogii" Oon mieleltäni olympiatason urheilija. Oikeesti, ihan rehellisesti. Ku tämmönen uskollinen sohvaperuna lähtee liikkeelle, niin jokaisen ponnistuksen jälkeen täytyy nostaa se vasen käsi ylös ja taputtaa itteään olkapäälle- Hyvä tyttö!

Ja oikeesti oon urheillu. En silleen leikisti niinku ennen. Ois kiva saaha joku mitali.

No se urheilusta. Ei siitä nyt ylettömästi kannata jauhaa.

Mitäs muuta. No kuulkaa, jos te että oo vielä kuullukkaan niin oon lähössä pariisiin. JOO-O. Pariisiin! Enään 11 päivää. Oon suunnitellu tapaavani siellä Piérren, joka on ihan mahottoman komea ja rikas viinitilallinen. No Piérrehän hoksaa mut sit jossain ihastuttavassa katukahvilassa, viehkosti syömässä patonkia ja juomassa skumppaa. Mitä tekee Piérre? No rakastuu ensisilmäyksellä, ja loppu onki sit historiaa. Lanseerataan maailman markkinoille huippukallis viini nimeltä- J'adore Emma. Ja etiketissä tietenki mun kuva. Sitä saa vaan alkon ylähyllyltä sitten. Hei siellä nähään.

Terkuin mä.

Ps: Vähän heikko happi. Yövuorot takana. Armoo.

Pps: 1500 lihaskuntoliikettä takana. HALLELUJA!

Ennen kaikki oli paremmin.

TÖÖT!

En ymmärrä että mitä ne ennenvanhaa on kitissy järjestetyistä avioliitoista. Ei oo tyypit tajunnu kuinka helpolla on päässy ku äiti ja isi on valinnu tyttärelleen puolison. Sen ajan daamit on säästyny vaivalta deittailla kaiken maailman törppöjä. Ja ehdotonta plussaa on se myös että sen miespolon on pakko olla sun kanssa. Ei pääse pakeneen. Hihihihii.

Oi niitä aikoja.

Lankapuhelimet. Jos kukaan ei vastannu niin et vaan sillon ollut puhelimen ääressä. Nyt pitää olla kokoajan tavoittevissa. Ihan typerää. Ja hirvee ressi jos kännykkä on unohtunut kotia, mitä jos joku nyt soittaa?

Vaikka... ei mulle soita enään ku äiti. Ja tekstari tulee joka maanantaina rajatieto.orgilta. Horoskooppi joka ei oo vielä kertaakaan luvannu hyvää mun elämään. Aika masentava. Pitäsköhän lopettaa se....

Oi niitä aikoja.

Polkkajäätelö. Olikohan valion, ei enään oo valmistettu piiiiiitkiin aikoihin. Se oli ehdottomasti maailman parasta jäätelöä. Yritykset tekee ihmisistä riippuvaisia johonki tuotteeseen ja sitten ne yhtäkkiä päättääki lopettaa sen, onko se reilua? Esimerkkinä, Oriflame lopetti sen ainoan kasvorasvan mikä passas mun herkälle hipiälle. Sen jälkeen alko tuskanen taival kokeilla uutta rasvaa mikä passais mulle. Siinä oltiin monta kuukautta näppynaamasena. Niin kerta.

Oi niitä aikoja.

Ei mulla muuta. Pitää alkaa askarteleen mun vappu-asu. Siitä tulee H-U-I-K-E-E !!

Terkuin mä.

Taas perjantai.

HEIKUNKEIKUN!

Ei meisi nykyään enään jouda tarinoimaan. Ei, en oo hommanu elämää vaan oon ollu "kiireinen" (= lue, laiska)

Mietin että miten se taas on perjantai? Vastahan se oli viikko sitten. Kohta on varmaan syyskuu, kerkeä tajuta ees ku kesä viuhahtaa ohi.

No mut hei, oon alkanu urheileen. Ihan kuulkaa juoksemassa käyny. J-U-O-K-S-E-M-A-S-S-A ! ! ! Alkuun se on ihan kamalaa, tissit pomppii, henki loppuu, jalkoihin käy ja itkettää. Toisena päivänä kaikki muut paitsi ei enää itketä. Kolmantena päivänä alkaaki jo rullaa, tissit pomppii vieläki. Niinkö vanha kunnon sananlaskukin sen tietää:  Isorintaiset naiset tekee hölkkäämisestä yleisölajin.

Alkuun juoksin taloa ympäri, nyt oon laajentanu reviiriä ja juoksen kahta taloa ympäri. Joka lenkin jälkeen pitää seisoa puolituntia peilin eessä ihailemassa mun atleettista kroppaa. Heti näkyy tulokset ku on viis kertaa käyny lenkillä. Niin helppoo se kuulkaa on.

Keskiviikkona kävin nyrkkeilytunnilla. Oon ihan romuna, ei pääse ylös mistään ilman huutoa. Tätä on kestäny kaks päivää. Oli se nyrkkeilynvetäjä mulle että tee vaan puolet näistä lihaskuntoliikkeistä mitä me tehään. Alkuun olin: Jeah right. Piece of cake, jaksaisin kyllä tehä täydetki. Olin niin väärässä. Loppuvaiheessa yritys tehä vattalihasliikkeitä, ainoastaan pikkusen pää nousi lattiasta. Ja ei aivan lähteny se nyrkkeily, oon tottunu vaan huitaseen ja sit pinkoa pakoon. En mä siihen jää pällisteleen ja ottaan iskua vastaan. Mun neuvo: Lyö ja pakene, toimii.

No mut jos tätä menoa jatkuu niin oon kohta sports illustradet-lehden kannessa..........

Palkitsin itseni rankasta lenkistä terveellisen ja epäterveellisen kompromissilla.

Niin mikä sports illustrated.. Ja tää kaikki huuhdotaan alas punkulla. Ite muuten omin pikkukätösin sulatin suklaan mikrossa ja dippailin mansikat. Vaimomatskuu.

Noni, sit muutama "hyvä" kauneudenhoitovinkki. Luin jostain että kun kuivaharjaa persettä niin sellulliitti lähtee. Pää kolmantena jalkana juoksin kauppaan ostaan kylpyharjaa, ja oon tarmokkaasti hieronu takamusta sillä. Selluliitistä en tiiä, mut kovasti se aina punottaa... Kuka helvetti näitä keksii?

(ja kuka helvetti näitä kokeilee?)

Mut nyt kuulkaa alan ootteleen että teemalla alkaa lannistumaton Luke. Ei mitään hajua mistä se kertoo. Olettaisin että Luke nimisestä miehestä joka ei lannistu mistään. Inspiroivaa.

Terkuin mä.

Ps: Alle kuukausi PARIISIN REISSUUN! JAJAJAJAJAJAII!

kevät mun rinnassa.

Hei.

Aivan on kevät ottanu otteen musta. Oon alkanu valmistautuun kesän tuloon, henkisesti että fyysisesti. Henkinen pohdinta- Pitäskö alkaa urheileen? Ja Fyysinen tapahtui seuraavanlaisesti:

Kasvatin jalkakarvoja koska apina-naisena erittäin kyllästynyt niitä sheivaamaan JOKA päivä (rankkaa olla nainen) päätin että, oh well mä vahaan ne pois. Kunnes jalkakarvani oli kasvanut haluttuun pituuteen, tuossa yhtenä iltana lämmittelin vahan käsien välissä, löin sen liuskan jalkaan kiinni ja ohjeiden mukaan nopea repaisu. Oon pitäny itteäni yli-ihmisenä jolla on älytön kipukynnys, ja olin varma että ne legendat vahaamisesta on vain heikkojen naisten joukkohysteriaa. Kuinka väärässä ihminen voi olla.

Siinä hetkessä kun olin saanu repaistua ensimmäisen liuskan irti, niin aivan oikeasti huulilta karkas huuto. Sattu ihan perkeelesti. Jalat meinas mennä alta, ja kyyneleet valu poskille.

Vittu.

Seuraava fyysinen toiminta oli että: kinkkasin keittiöön, avasin jääkaapin oven, otin kuoharipullon, tappelin sen kanssa 15 min koska korkki oli juntattu tooooosi tiukkaan, sain pullon auki, join kerta rytinällä puolipulloa, otin uuden vahaliuskan ja löin sen jalkaa kiinni, nopea repaisu. AAAAAAAAAAAAAI SAATANA. Ei auttanu vaikka otti puudutuksen.

Okei, en ota jalkakarvoja. Mut jos nyt kuitenki bikiniraja ku kerta on nää liuskat ostettu. Makso kuitenki 9,95 €. Löin sen kiinni ja erittäin tietoisena tulevasta kivusta, arvoin tuossa että: Repase nyt, ei ei ei ei ei älä vielä. Ota huikka kuoharia. NYT! Ei ei ei ei...tätä jatku jonku tovin, kunnes luovutin ja otin sen irti erittäin varovasti. Pitkän arpomisen seurauksena vaha oli jäänyt ihoon erittäin inhoittavan tiukasti kiinni.

Vittu tähänki.

Siinä sitten kun juuriharjalla epätoivoisesti yritin harjata sitä vahaa pois, tuli vaan ajatus: Miksi mikään ei koskaan mene niinkuin mainoksissa. Ihan selkeesti oli kusetettu olo.

Veet- What beauty feels like. NIIMPÄ!

Tolleen munki oli sit tarkotus istua Pariisissa jossain kahvilassa, ja hivellä mun silkkisiä sääriä. Tai...Onhan ne niistä kahdesta kohtaa sileät mihin mun kipukynnys riitti. Hivelen niitä.

Erittäin masentuneena epäonnistuneesta seksikäs-seireeni-silkki-sääri-episoidista ratkesin tekeen drinksuja. Ja loppuillasta havahduin tukevasta jurrista laulamassa dixie chiksejä kaukosäätimeen.

Ei menny putkeen ei.

Tästä päästään seuraavaan aiheeseen. Mun kesävaatteet on mystisesti kutistunut talven aikana kaapissa?
Myös tosi rohkeena kokeilin bikinejä. WHAT? En kyllä yhtään tiiä kuka kalpea merimakkara peilistä hymyili takasi. Minä sen en ollu....

Terkuin mä!

Ps: Siivosin eilen vaatekaapin. Säkillinen rääsyjä pois jotta mahtuu Pariisin tuliaiset kaappiin. Joko muuten oon maininnu että oon lähdössä Pariisin.

...Se on Ranskassa..Pariisi...

Pariiiisi, pariisi, pariisi.. aha aha i like it. (tällä melodialla)

noni moro.

Kun joku kalvaa.

Tiiättekö sen kalvavan tunteen? Et pääse eroon siitä ennenkö teet jotain asian eteen. Se on kokoajan mielessä, ihan sama  olit mitenpäin tahansa. Ehkä, nopean ojennuksen jälkeen on pienen pieni hetki että mikään ei hierrä tai luisu väärille urille. Luulet että nyt helpottaa, kunnes tajuat olevasi väärässä. Ajatuksena mielessä vaan: Miksi teen aina vääriä valintoja? Olishan siellä ollu muutaki tarjolla. Kaikista näistä valitsit juuri  tämän, joka aiheuttaa vaan tukalan olon.

Vihdoin tulee se vapauttava hetki jolloin pääset riisuutumaan tästä tunteesta. Unohat samantien kaiken mielipahan mitä ne on sinulle aiheuttanut...Siihen asti, kunnes seuraavan kerran poimit taas ne huonot alkkarit laatikosta.

Terkuin mä ja elämä huonojen alusvaatteiden maailmassa.


PS: Niin se Loma lähenee! Jo ens kuussa, WIII! Pariisi, täältä tullaan...

Ajatuksia Pääsiäisestä!

Vähän oon funtsinu isolla pyörällä tätä keväistä juhlanpyhää!

En sen syvällisemmin vaan kaikki oikeestaan lähti siitä, kun tänään töissä ojentelin pääsiäiskarkkeja suoriin riveihin. Tuli ajatus: Hmm, mikä se on se päivä ku se kukko tuo niitä munia sängyn alle? Tätä ajatusta seurasi heti päälle toinen.

Lapsena halus että ne yllärimunat on siellä sängyn alla, nyt näin aikusena toivoisin munat sängyn päälle ja ilman yllätystä.

Niin ne ajat muuttuu.

Kolmas ajatus teki jo tuloaan, miks ne on yllätysmunia? Ja miten nää puput ja kukot liittyy alkuperäiseen aiheeseen miksi tätä pääsiäistä luullakseni juhlitaan? (Jeesus+pettäjäfrendit+ristiinaulitseminen+ihmeellinen ylösnouseminen) No ihan varsinaiseen ratkasuun en päässy, mut hei täytyyhän sen olla yllätysmuna jos sen saa aikaseks Kukko ja Pupu. Varmaan ollu tyypit itekki ihmeissään.

Osio- miten nää liittyy pääsiäiseen on vielä selvittämättä.

Ajatus lenteli tässä vaiheessa jo hyvin vilkkaasti. Virpominen. Lapsena ei saatu virpoa muutako mummoille ja muutamalle naapurille, ku meän äitin mielestä se oli kerjäämistä. Ikuisesti katkera. Kiitti äiti tästäkin traumasta. No asiaan, sillon ne ihmiset joille saatiin virpoa oli että: Ootpa söpö noita-akka. Lapsena sen otti kohteliaisuutena iso hymy huulilla vastaan. Nytkö mua sanottas söpöks noita-akaks.... ei muuten naurattas. Kerran olin jopa söpö kissa. Nyt oon enään söpö kissa, klo 03.05 baaritiskillä olutlasin pohjan läpi katottuna.

Niin ne ajat muuttuu.

Paljon oon tänään taas miettiny hyödyllisiä asioita, silti selvittämättä jäi - Noita-akkojen, pupujen, kukkojen, yllätysmunien, heinän kasvattaminen, pajunkissat ja virpominen. Mistä ne on tullu, kuka ne on keksiny? Kertokaa joku oi suuri ja mahtava.

Voisin kyllä itekki googlettaa, mut Hennesin uus kevätkuvasto on tullu. Pistä puntariin Hennesin kevätkuvasto vaaaaai pääsiäisen historia. Kumpi voittaa?

Niimpä!

Jos joku ei bonjannu, niin sen verta voin kertoa että sivulla 29 on tosi kiva paita.

Iloista ja munarikasta pääsiäisen odottelua.

Terkuin mä.

Ps: Neljännen pesukerran jälkeen tihendav juuksepuuder lähti kuin lähtikin mun päästä. Liehuu taas tuulessa. Minä tykkään!

Uuhh, ihana kevät.

Be pretty!

Hau!

Vähän asiaa "kauneudenhoidosta" Ostin tossa hyvä aika sitten hiuspuuteria. (Tihendav juuksepuuder, eesti keelel)  Vähän stydimpää kamaa tälläsella hevosenharjalle jota lakka ei pietä kuosissa. Oon ollu vähän hukassa sen käytön kanssa. Oon vähän sitä laittanu käsiin ja hennolla otteella taputellu sitä vähän tonne hiusten tyveen. Ja ajatellu että turhaa ne tästä kouhkaa, tällä oo mitään virkaa.

Riemuvoitto kun kävin kampajaalla, joka sano että: Laitan sulle vähän hiuspuuteria. Jännittyneenä ootin: Noni totuudenhetki, miten sitä oikeen laitetaan. Kampaaja ammattitaidolla ripotteli puuteria mun päähän niinku suolapurkista. Ai noin sitä siis käytetään....

Eilen, ennen töihin lähtöä olin että, noni nainen nyt tehään sulle tuuhee jenkkitukka. Ja otin hiuspuuteri purkin käteen ja nostin vähän hiuksia ja pöhhäytin ihan kunnolla. Pää katos valkoseen pölypilveen, toviin en nähny mitään. Pölyn hälvettyä, tukka oli ihan valkosena tyyliin NÄIN.

VOOI LUOJAA.

Ei menny aivan putkeen. Eikä siinä vielä kaikki. Tukkahan oli tietty sit ihan rautalankaa, ei asettunu mihinkään suuntaan. Eli unelma olla tuuheatukkainen jumalatar lookki, muuttu tiukkanutturaiseks pikkumyyks.

Tossa äsken sitten suihkussa, pesin tukan ensin ihan normaalishampoolla ja sitten tehostin homman vielä syväpuhdistavalla shampoolla.

Suoraan sanoen, voi vittu. Mun tukka on vieläki siinä tökötissä. Äsken kuivailin tätä, ja lopputulos on jotaki erittäin hämmentävää.

Hetkellinen taisteluväsymys Emma 0 - Tukka 1.

Pitää illalla kokeilla vielä tolulla pestä tää pää.

Jos se ei auta niin kloriitilla, ja jos sekään ei auta niin partakoneella.

Hei kokeilkaa ihmeessä teki, kyllä pysyy tukka paikallaan.

Terkuin mä- puuteripää.

Ps: Perjantaina Cheek!

Dream big.

Huomenta.

Oon tässä viimeaikoina hengaillu khuulisti äitin ja iskän kanssa. Niinku, jokapäivä. Mikä elämä? Keskustelut kuitenki äitin ja iskän kanssa on aina mielenkiintosia. Kysyin ruokapöydässä että tietääkö ne kuka on Juhan af Grann? (ite olin vasta kuullu moisesta tyypistä) Tottahan ne tiesi. Äiti leimas sen heti sekopääks ja iskä sit filosofina alko pohtiin kaikkea. Keskustelu meni meillä atomihiukkasesta siihen että istuttiin kaikki nokat kiinni tietokoneessa ja googletettiin asiaa: Pissaaminen avaruudessa.

Äiti ja Veera väitti että avaruusaluksessa ei leijuta. Ja minä ja iskä oltiin ehdottomasti sitä mieltä että myös siellä leijutaan. Ä: No eihän niillä ole ne puvut päällä siellä sukkulassa. Sit alettiin miettiin että mites se menikään elokuvassa, Armageddon. Tultiin siihen tulokseen että avaruustukikohdilla, missä ne jotkut onnekkaat tyypit saa asua, niin ne ei pidä kypäriä. Mut sukkulamatkustajat joutuu pitää kypärääkin. Koska jos se oli niin Hollywood elokuvassa sen täytyy olla totta. Tästä päästiin sitten asiaan, miten ne oikeen hoitaa tarpeensa siellä. Äiti väitti että ne kakkaa sinne pukuun sisälle ja se kemiallisesti hajoaa siellä sitten. Ei tyydytty vastaukseen iskän kanssa. Eikä kyllä keksitty parempaankaan. Ajatus vaan leijuvista kakoista oli meistä paljon hauskempi.

Täytyy kyllä sanoa että Google petti pahemman kerran. Ei saatu vastausta pissaamiseen avaruudessa, mut ilman tätä keskustelua ei oltais koskaan saatu tietää NÄISTÄ. KAIKKEA NE KEKSII. Mietin vaan että mihin se pissa menee, maahanko? Mitä?

Juteltiin myös jostain syystä hiusten kihartamisesta, niin iskä heitti että: Hän muistaa ikuisesti sen ku Aku Ankka kiharsi Iineksen tukan, ja se kärähti., ja iines hakkas akua sillä kihartimella. Päälle röhönauru. Mua alko epäilyttää tää homma, E: Aika hassua että Iineksellä on "hiukset" ku nehän on ankkoja. Iskä alkaa selittään asiaa ihan tohkeissaan: No eihän sillä iineksellä ole ku täällä takana vähän tukkaa. Ja tehostaa tilannetta näyttämällä missä se iineksen tukka on. Äitin kanssa revetään ihan totaallisesti, koska iskä puhuu akusta ja iineksestä aivan ku ne ois oikeita todellisia henkilöitä. Iskälle ne varmaan onki.

Tiiättehän te sen Akun sloganin, KÄÄK! No kerran soitti lehtikauppias iskälle ja kauppas juurikin kyseistä Lehteä- Aku Ankkaa. Iskä huumoriveikkona huudahti puhelimeen että: KÄÄK! Ja hykerteli tyytyväisenä puhelimeen. Hämmentynyt lehtimyyjä lopetti puhelun.

Oon tässä tehny mun elämäni 10-vuotis plääniä. Siihen vaan nyt jotenki kuuluu lähinnä se mun tuleva saari"mökki". Oon iskälle näyttäny kaikki hienot hirsilinnat läpi mitkä mulla on unelmissa. Suurissa unelmissa.

Tää on viimesin mitä oon esitelly. I: Tosi hieno, mut saat tyytyä mun ja Hanskin tekemään mökkiin. Pitkä syvä järkyttynyt erittäin hämmentynyt  hiljaisuus, jossa tuijotan iskää niinku kolmipäistä hirviötä jäätelötötteröt käessä. E: Siis...Maksatko sinä minulle sen mökin? I: NO HULLU, EN! E: No miks mun pitää sitten tyytyä johonki semmoseen mitä en halua, jos joudun sen ite vielä maksaan?  Tällä kertaa tää syväpitkähiljaisuus tuli iskän puolelta. I: No me tehään se halvemmalla. E: Haluan tommosen tornin. I: no me tehään torni.

Silti mua epäilyttää.

Oon myös suunnitellut että jos ottaisin itelle koiran ku mun illat on kiteytynyt vakavasti siihen että juttelen "yksin" Olin tossa lähössä yks ilta yövuoroon ja vedin sukkia jalkaan, kunnes hoksasin: Hei enhän mä teitä voi laittaa töihin jalkaa, te ootte mun unisukat. Sukat ei kommentoinut asiaa mitenkään. Ei olis niin huolestuttavaa jos mulla olis oikeesti jotku kaks kuuntelevaa korvaa jolle selittäisin nää asiat. Äitin kaa ollaa mietitty mulle hyvää rotua. Hoksattiin että mulla on Napoleon-syndrooma. Mikään pieni ei kelpaa mulle. Oon ilmiselvästi, Dream Big- tyyppiä. Olin äitille että, Tanskandoggi. Ä: Sehän on hevosen kokonen! No myönnyin että onhan se vähän isohko koira. Ja keksin tehä Pedigreen sivuilla testin jossa kerrotaan että mikä koira mulle sopis. Niin arvatkaa mitä se ehotti. HAHAHHA, no Tanskandoggia.

Nää testit ei petä koskaan.

Mun 10 vuotis-plääniin kuuluu myös lapsi. Yks vaan, ikuisena optimistina tajusin että kun nää miesparat jostain syystä katoaa mun elämästä (paitsi isi) Niin on fiksua tehä "yksin" se lapsi. Ilman turhaa mies-draamaa. Toimii. Eka olin että, ehdottomasti tyttölapsi. Sitten ajatuslamppu sytty, mut jos se oliski poika. Voisin luoda siitä ihmeellisen olennon josta kaikki tytöt tappelis. Unelmamiehen. Tai vaihtoehtosesti tukahduttaisin sen suurella äidin rakkaudella niin että, sille kukaan nainen ei riitä ku äiti on niin MAHTAVA.

HAHAHHAHAH.

Ihan hyvä 10 vuotis-plääni.

Tietenki tähän kymmeneen vuoteen sisältyy kaikkea muutaki. Karkaan sirkuksen mukaan, matkustelen, keksin jonku maailmaa mullistavan spektaakkelin, ehkä kirjotan suuren paljastuskirjan mun elämästä. Siitä tulis huikee...

Terkuin mä.

Ps: oon 10 vuoden päästä 34 vuotta. What?

Oivallusten aika.

Arvatkaa? tänään oon hoksinu vaiks ja mitä.

Nukuin tosi rennon olosesti käet pään yläpuolella, like a baby. Herätessä eka ajatus, missä mun käet?  En tunne niitä enää. Hoksasinki että oon aivan heittäytynyt hurjaksi ja tälleen villisti nukun, ku yleensä nukun ihan sippurassa sikiöasennossa. Varovaisesti aivot anto käskyn käsien liikahtaa alas. Niin oli kuulkaa ämmänneuloilla, ihan kamala fiilis. Eli tajunnanräjäyttävä älyväläys siis on että, oon vanha. Epäluonnolliset asennot aiheuttaa kokopäivän kestävää kipua ja särkyä.

Oon turhaan valittanu mun kiloista, olisin ollut suorainen hitti Rubensin aikoihin, chek it out.

Mikä noilla miehillä ahistaa?

ja tässä tuo kiharapäinen pygmi ihan siekailematta tsekkaa toisen tissit.

 Vatsakkaat ja pyllykkäät naiset oli niin inessä sillon! Ja niinku vanha sanonta kuuluu, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Tää muoti tekee vielä paluun.

Oivalsin myös että ku syö kaikkea hyvää niin mielenvireys on kohillaan!

Terkuin mä.

Ps: Pakkanen lannistaa nudistin. Kesä i miss you.

Pps: En oikeestaan ollukkaan hoksinu vaiks ja mitä.

"Ei kukko käskien laula"

Emma, mikset oo kirjottanut? Emma, millon tulee uus päivitys...? Noko Emmalla ei oo ollu nyt fiilis kohillaan. Ei niin ollenkaan.

Tää vuosi on toen teolla lähteny hirveen takkusesti liikeenteeseen. Ja pitkästä aikaan Pirkko Positiivinen, eli mä on ollu yhtä "masentunu" ku teini-ikäsenä ku kukaan ei tykänny musta. Ensinäki tää laihuttaminen, ja yleensäkki laihuuden ihannointi on ihan suoraan sanottuna hanurista. Lopetin tän typeryyden rytinällä ku kävin eilen puntarilla. Mitäpä luulette tän tuloksen olevan? Joo, + 5 kg. Ei miinusta vaan plussaa. PLUSSAA. joskus plussa ei muuten oo plussaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Pullat, suklaat ja kakut on takasi mun elämässä. FINALLY.  En tiiä missä on menny vikaan, mut nyt syöminen jatkuu niinku ennenkin. Sillon sentään kilot pysy kurissa. Mun kroppa vaan rakastaa sokeria, se masentu ja pullistu ku jäi ilman. Nousi kapinaan mua vastaan.

I hear you darling, ja pyyntöihisi on vastattu.

Mut tää on hirmu pientä. Ja kitisen ihan turhasta koska, elämässä on paljon muutaki mietittävää ja murehittavaa.

Mun elämästä lähti mulle tärkeä ihminen. En osaa ees pukea tätä asiaa sanoiks koska se tuntuu niin julmalta ja väärältä. Miten sellanen ees yleensä töksäytetään ilmoille? Mun serkku, elämä vasta edessä, kuoli viime keskiviikkona. Ja tuntuu niin pahalle. Aina vaan tulee ajatuksena että miksi? Miksi hän? Tuolla on maailma pullollaan typeryksiä jotka joutaa lähteen... Elämä on julmaa ja epäreilua.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,

saan kulkea rajoilla ajattomuuden,

Olen kimallus tähden,

Olen pilven lento,

Olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa, 

Vaan luoksenne saavun mukana

jokaisen nousevan aamun,

Ja jokaisen tummuvan illan myötä, 

toivotan teille hyvää yötä.

                                      Eino "viisas" Leino.

Tän enempää ei pysty pääkoppa suodattaan. Mut hei kuvia, ja elämää niiden kautta.

KILLEE!

Iskä synttäri-illallinen. Uunipottusia kera pihvi.

Helppo kokkailla ku oli tällänen "pikkuapuri" kokoajan jalan päällä!

Avokadosalaattia. Body-Juttaki tykkää!

Kylmäsavuporo-kurpitsapikkelsi-jukurttikastike potuille.
Hei vaan laihari!

Birthdayboy! kera mairean ilmeen!

Äiti ja Isi on tänään piristäny mua, sain ajaa niiden
AUTOLLA! N A M I!!

Tojotan kyydissä ei naurata tälleen..

Käytiin mummun tykönä ja tää keinu on ihan paras tehä hurlikurleja.

KÄÄRMEPELI!!!
Jenny muistatko? Mummolla on tää VIELÄKI!! Mummuska
joutu vähän fiksaan ku ei meinannu lähtee toimiin!

Päivän meny: Siikaa kanttarelli-soosilla.

Mukillinen valkkaria.

Äiskä kokkas pannarit mulle vielä kotiavietäväks!

Ja joka kerta yhtä hauskaa ku mulle tulee autolehti kotia!

Terkuin mä.

Ps: Älä koskaan kadu tekemääsi, kadu tekemättä jäänyttä.

Life is too short.