Viikonloppuauto!

MOI!

Noni, sitähän sanotaan että ei kahta ilman kolmatta. Rellu oli autona täys susi. Sillä rahamäärällä mitä sen korjauksiin meni ois ostanu varmaan uuden auton. Mersu oli muuten täydellinen, kallis vaan pitää ja ei ilmeisesti ollut tarkottu talvella liikuttavaks. Lue= N. 500 kertaa päivän aikana kii ihan joka paikassa. Vaikka keskellä risteystä. OOPPELI, päätti eilen että ei lähe muuten mihinkään pihasta ja erittäin päämäärätietosena autona ei sit lähteny. Alkaa oleen pikkuhiljaa mitta täynnä näitä autoja. MIKSI yksikään mun autoista voi olla luotettava? MIKSI???

No soitin iskälle semmosen itkunsekasen raivopuhelun tosta pihasta. Isukki sit riensi tietenki hätiin, ja totes että kyllä se nyt on kuollu. No isi, sitten mun sankarina soitti kyseiseen liikkeeseen mistä rakas autonrahjukseni on ostettu. ONNEKS, se menee johonki plaaplaa takuuseen ja se liike maksaa koko lystin. Viuh, ja emen lompsa kiittää.

Tänään ne haki ooppelin tosta pihasta ja lupas mulle sit auton käyttöön siksi aikaa ku ooppeli on lääkärissä.
Käytiin iskän kaa hakeen se auto ja keskustelu meni kutakuinki näin:

E: No millasen auton ne lupas mulle? (jännitynyttä hyrinää)
I: Semmosen uudehkon Bemarin. (Ja ihan pokkanaamalla sano tän)
E: HÄH OIKEESTI??! eikä huijaat, minkä mää saan?
I: Joojoo, se tarvii ulkoilutusta.
E: OIKEESTI??
I: Haluat kuule ostaa sen itelle, ooppeli tuntuu ihan rupulta sen jälkeen.

Olin ihan mielissään, ja mietin matkalla että hitto jos se oikeesti onki sit helvetin ihana niin  V Ä H Ä N K Ö  mua harmittaa ajella sen jälkeen tosiaan jollain ooppelilla. Tein jo kaikenmaailman laskelmia että paljonhan se herra pankinjohtaja vielä suostuu mulle vippaan, ja paljonkohan se auto maksaa. Ja voi että, kaikki on niin kateellisia mulle ku ajelen UUDELLA BEMARILLA. Saavuttiin liikkeen pihaan, ja innoissani ja katseella hain mun uutta murua. MISSÄ MISSÄ?? Iskä ajaa auton eteen ja on että: Tossa.

Pitkä syvä järkyttyny hiljasuus.

TUOKO? EN VARMANA KEHTAA AJAA TOLLA!

Iskä ja röhönauru. Sehän on oikeen soma!

ONKO? Tsekatkaa ITE !

Aivan niinku akvaariolla ajelis. Mulla oli olo niinku nololla koiralla jolle on puettu väkisin joku villapuku päälle.

No itseasiassa sillä oli kiva ajaa ku mua nauratti niin se auton kamaluus. Olin koko matkan kotia asti, että voi vittu, voi vittu, voi vittu. HAHAHHAHAHHAHAH. Ei saatana. O OU tuttuja, pää piiloon.

Ja pitkästä aikaa ajoin manuaalivaihteilla, helvetti se on hankalaa! Äkkiä se palas mieleen, mut hirveetä hämmentämistä sen kepin kaa! Yleensäkki noitten keppien kaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.... Jää kaikki muu normaali autohäröily vähemmälle esim. meikkaminen ja peilailu ku pitää keskittyä ajamiseen. Tosi rankkaa. En kehannu ajaa sitä auto ees mun omalle parkkikselle, että kukaan ei vaan luule että oon vaihtanu ooppelin akvaarioon.

Mut hei, se mun auto-ongelmasta. Toivon totisesti että saisin ooppelin kotia jo viikonlopuksi! IKÄVÄ.

Ollu muuten taas ihanat vapaat. Siivosin koko kämpän, syöny hyvin ja katellu telkkaria ja elokuvia. Kyllä sielu lepää!

Ei mulla muuta!

Terkuin MÄ!

PS: Käytiin tyttöjen kaa uimahallilla naistenillassa. Sen verta täytyy sanoa, että jos siellä olis aina sellanen erittäin hyväkroppainen komea nuorimies ILMAN PAITAA rusetti kaulassa tarjoilemassa vaahtokarkkeja niin mulla kasvais varmaan evät. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Olisin killumassa siellä joka päivä!

N A M I ! !

Uudet kujeet!

Aurinkoista pakkasaamua!

En tiiä mitään niin mahtavaa tunnetta ku oot kaks vuotta nukkunu jollain patjalla, ja nyt kun sai nukkua yön ihan UUDESSA SÄNGYSSÄ. Uudessa sängyssä, missä kukaan ei oo nukkunu ennen mua. Neitseellinen peti. Ihan sanoinkuvaamattoman levännyt ja hyvä fiilis. En heränny yöllä kertaakaan. Muchos Buenos!

Mitä se ikinä tarkottaakaan?

Eilen se tosiaan tuli ja arvatkaa? Se kuljetusliikkeen poika soitti tuosta alhaalta, että: Voisiks tulla kaveriks kantaa? Olin taas liian kiltti. Menin tietenki ähertään sen tänne ylös. Ei se kuitenkaan aivan nappiin menny, kantamisen suhteen joo kyllä, mut mulla oli päällä semmonen lörppöreunanen tee-paita ja se poika näki varmaan joka kyykistyksessä ja nostossa mun sulot. Teki hommasta astetta haastavampaa. Mut oli kiva poika, kehu mun kämppää, helvetin hienoks. Olin että, nice mennäänkö naimisiin? Sit se kauhuissaan kirmas hippulat vinkuen kolme kerrosta alas ja jäi kuittauski ottamatta.

Miehet.

Mulla on ollut oikeen rennot vapaapäivät. Oon tehny vaan sitä mitä osaan parhaiten, syöny ja kattonu elokuvia. Tiistaina tein itelleni aivan pitsaa ja huuhtelin sen alas sidukalla, samalla kun katoin leffaa. Uuden Batmanin, oli muuten hyvä. Mut ei ihme että ihmisillä vääristyy kuva väkivallasta, vaikka ootki batman niin kukaan ei kestä sellasta mättämistä päähän. Se ei vaan oo mahollista.

Kiva muuten ku pääsiäiskarkit on saapunu kauppoihin, oon niin pentu että musta on enemmän ku kiva ku munasta saa yllärin vielä kaupan päälle. Tosi elämässä jos miettii tälläsiä yllärimunia- ei kiva. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan...

Mut hei kattokaa kui romanttinen ruokailuhetki oli Pääskylänprinsessalla telkkarin eessä kynttilän valossa!

Mut paras juttu ehdottomasti kuluneella viikolla on se että ihan extempore tosta noin vaan Millan kaa varattiin matkat, tättäräättäärräää-rumpujen pärinää PARIISIIN! Oltiin kumpiki sillä mielellä, että nyt kaipaa elämään vähän luksusta ja hetkellistä maiseman vaihdosta. Ja mikäs sen parempi "pako"paikka oliskaan ku ah, muodin ja kulttuurin kehto Pariisi! Oúi!! Toukokuussa lähdetään ja ollaan siellä perjantaista-tiistaihin. Kolme kokonaista päivää Pariisissa. Aikaa rakastua, kiertää nähtävyyksiä, syödä, juhlia ja rentoutua! Mää niin ootan! PARIISI. Ja jos joku nokkela nyt laski että perjantaista-tiistaihin sisältyy enemmän ku kolme päivää, niin pe ja ti menee matkustaessa!

Joko sanoin että me lähetään PARIISIIN?

Eilen oliki sit tosi vauhdikas päivä, tää sänky tosiaan tuli niin löin sen vauhdilla kasaan ja hirveellä tarmolla suuntasin kauppaan ostaan suklaata ja siideriä ja vietin koko päivän, illan ja yön sängyssä kattoen Sons of Anarchya. Että mää olen reipas. Tiiättekö ku jotku ällöparit sanoo pilke silmäkulmassa viettäneen kokopäivän sängyssä? Annoin sille just uuden merkityksen. Sängyssä voi myös ryypätä ja vetää sokerikoomat. Toimii.

Mietin tossa äsken että mitä jos lähtis vaikka uimaan ja salille. Se katos se ajatus yhtä nopeaa ku tuliki. HYI. Urheilu, en arvosta. Oon löytäny mun sohvaperunamuudin takasi. Ja on mulla ollukki ikävä tätä aikaansaamattomuutta ja herkuilla mässäämistä. Tuumin, että nääh ei mun tarvi laihtua. Oon just täydellisen jumalainen näinki. Se jolle ei kelpaa, on sen menetys. Ei mun.

Mut nyt muutama jakso ihanaa Jaxia ja Anarkiaa!

Terkuin mä.

Ps: Se tunne ku tajuat että TÄÄ onkin entisessä elämässä TÄÄ. Kenkäkauppias Al Bundyn vaimo. Kaikkee sitä.

Pps: Muistinko muuten sanoa että me lähetään Millan kaa toukokuussa Pariisiin?

Tää on muuten huippu! Voi kuunnella teletappi toistolla, uudelleen ja uudelleen.

Loppu tulee kun sitä vähiten odottaa..

Tuhannen tilanteen nainen toivottelee haikeat huomenet Pääskylänresidenssisstä. Tiiättekö mitä nää on?

No on pulla ja teetä. Mut niiden takana on syvempi ajatus. Hautajais pulla-teet. Laihari on narikassa ja oon masentunut. Tiiättekö mikä se hassu ääni mun sängystä oli? No se oli revenny saumasta ja suhisi kovalla kyydillä ilmaa ulos. Tein diagnoosin kun yritin eilen laittaa nukkuun, niin: No mitä helvettiä, mistä mun selkään pukkaa kylmää ilmaa ja vetääkö lattia mua puoleensa vai mitä täällä tapahtuu?

Mun sängyn elo on tullu tiensä päähän lopullisesti.

Erittäin lötkönä ja vaikka laittasin ilmaa niin se suhisee ulos samointein.

Noh, pitihän mun kehittää itelle nyt väliaikais peti ennenkö se uusi suvaitsee saapua. Ettekä sit naura. Oikeesti.

Positiivistahan on että, jos sattuu yöllä piehtaroimaan ittensä alas sängystä niin suurta vahinkoa ei tule koska käytännössä ollaan lattian kaa face-to-face. Makuuhuone on tosi tilavan näkönen. Voin kuvitella olevani jossain kesäleirillä...ja mitäköhän vitun positiivista siinä on? No ei mitään......!!! MIKSIKÄ SE "SÄNKY" EI NYT VOINUT KUNNIALLISESTI PALVELLA MUA LOPPUUN ASTI?

Mut hoksatkaa tyynynpäälinen. God natt prinsessa! BUAHHAHAHAHHAH. No aivan varmasti nukun tolla hernepatjalla. Perkele.

No menin heti postin sivuille tutkiin että missä se mun sänky on matkalla, niin seki on PIIP niin urpo sivu että mitä PIIP semmosia ees ylläpidetään? Laitoin sen lähetystunnuksen ja tein haun. Niin tilaus vastaanotettu 6.2. Paketti lähetetty. Paketti vastaanotettu 13.2. MITÄ? Missä se on vastaanotettu, kuka sen on vastaanottanu, makaako se jossain kylmässä terminaalissa ajatellen mua? Valmiina palveleen uutta emäntää? Mä ainaki ajattelen sitä 24/7. Mää en kestä, tai mun selkä ei kestä varmaan montaa yötä tuolla patjalla.

Kattokaapa vaan sitten kun uusi sänkyni suvaitsee saapua, niin sieltä tulee semmonen pullamössösukupolvee edustava vetelys jolla valuu räkä ja on avuton ja ei oo ikinä saanu naista. Ja haiseeki varmaan hielle. Niin se soittaa tosta alhaalta että: Olisko siellä kettään joka tulis auttaan kantaan tän kaverina? Ja niiskauttaa pitkään perään.

En tiiä miks sillä räkäki valuu? ehkä sillä on flunssa...

NO EI VARMANA OLE. Mää oon maksanu kotiinkuljetuksen että, poika on hyvä vaan ja taikoo sen ylös asti. Aamen.

Ja parastahan näissä tilanteissa on sit ku oot avulias nuori naisen alku ja meet tosiaan kantaan kaverina, niin tää vetelys mittelöi sut päästä varpaisiin. Silleen: NO SORI, ei mulla oo tämmösiä tilanteita varten miestä komerossa piilossa. Ja loppujenlopuks oot vielä ite se kantava voima. Emmä hei turhaan nostele puntteja...

Näin siinä aina käy. Tosi rasittavaa. Tosi rasittavaa olla taas EMMA. Oon vähän pahalla päällä. Mut pulla oli hyvää...Ois pitäny ostaa kaks.

Kaikenlisäks mun kurkku on kipeä. Ja tuntuu että ei ees niiskuneiti auta. Enkä viittis lähtä rommilinjalle.

Mut jos nyt ei lasketa sänkyropleemia ja kipeää kurkkua. Niin hei mahtava fiilis muuten! Mulla alko piiiitkä vapaa, ja aijon hyötykäyttää sen kodin siivoamiseen. Vähän jos pölyjä pyyhkis...hei ketä kiinnostaa. Niimpä, ku ei muakaan.

Tulipa hilpeetä tekstiä, ku näin aloin tätä lukemaan! Hyvä Emma.

Mut jos otan Zen-mielen niin ymmärrättevää oli että se sänky kuoli. Se oli tosi oldie. Se on ollut  jo meän Jennyllä sänkynä opiskeluaikoina ja mulla se kesti KAKS vuotta! Eli se on eläny tosi hienon ja pitkän ilmapatjan elämän ja näki varmasti enemmän kun kolleegansa. Joita on varmaan käytetty vaan vierassänkynä ku Sirpa-täti tulee yökyläileen. Sai nähdä kahden nuoren naisen elämää. Siinä on varmasti ollu näkemistä. Se on palvellu mua ku oon ollu väsynyt, surullinen, iloinen, kipeä ja hukassa. Ottanut mut hellään ilmanpatjan syleilyyn ja nukuttanu mut mitä huikeisimpiin unimaailmoihin. Alkuaikoina se oli jopa niin kimmoisa, kun heitti kännykän niin se heitti sen kaaressa takasin ja aina lattialle niin että koko kännykän sisältö levis lattialle niinku auton alle jääneen siilen suolet.

Jään kaipaan sua.

Oodi mun sängylleni.

Kirjoittanut -eräs viisas nainen.

Terkuin mä.

Ps: Luin eilen bermudan kolmiosta, kysykää mitä vaan niin annan vastauksen. Ja sama koskee Area 51. Niin on mielenkiintosia tarinoita. Itsehän uskoin kaikki salaliittoteoriat ja Ufo-tarinat. Faktat hiiteen, fiktiot kunniaan!

Sensei- Eme.

MAANANTAITA.

Hyi. Eilen en tosiaan voinu kirjotella koska, kehoni oli valtaan ottanut vuosisadan krapula. Ei kärsiny paljon päätä heilutella. Mulla oli taas legendaarinen lauantai-illan missio,  jossa en oo vielä kertaakaan onnistunut - JUO KAIKKI BAARIN VIINAT. Varmaan se onnistuis, mut mulla loppuu aina raha kesken jossain vaiheessa iltaa. Harmi ku noissa baareissa ei oo semmosta plussakortti etua, joka kerryttäis saldoa ja sit hempsuun lähettettäs etuseteleitä. Ois mahtavaa. Sitku musta tulee tosiaan Suomen ensimmäinen diktaattori niin aijon toteuttaa tän. Ja vähän muutaki on suunniteltu kansan varalle...

Mut humalasta huolimatta oli hirmusen hauska ilta. Tossa Facebookissa jo kertoilinki eilen että, taas näitä mahtavia ideoita joita syntyy vaan "pienessä" laitamyötäsessä. Istuin pissalla, ja keksin että soitan äitille. Klo oli 01.40. Uninen äippyli vastaa puhelimeen: Noh, onko jotaki sattunu? EEEI, Ajattelin vaan soittaa ja kertoa että, rakastan sua. Pitkä hiljasuus puhelimessa: Niin äitiki rakastaa sua. Onko kaikki varmasti hyvin? Varmaan luuli että nyt se seisoo jonku kuilun partaalla valmiina hyppyyn! No mut äitihän kosti koko homman, on mukava herätä seiskan pintaan hirrrveeessä humalassa ihan shokissa että mikä täällä soi? Ai puhelin: yhhmmmm? Emma, äiti täällä. Sitä vaan aloin soitteleen että, äiti rakastaa sua.

Oon todennu yhen asian itsestäni humalassa. Oon kauhee. Se on heti ku saan vähän promilleja vereen niin oon vähintäänki Jennifer Lopezin veronen jumalatar. Niin että kun katsoo sanakirjasta sanan - Itsevarma- Emma. Mulla on ihan voittamaton olo, tuntuu että pystyn ihan mihin vaan. Kauhee kauhee humala Emma.

Eilen sit kruunas sen pitkän krapulapäivän yövuoro. Ja alko oleen se yliväsymys pinnalla ja sillon mun vilkas mielikuvitus lähtee lentoon. Oon miettiny erilaisia itsepuolustustaktiikoita. Ja voin melkeen 100 % varmuudella sanoa että nää toimii. Yhtä oon kokeillu käytännössä ja se toimi.

Kerran ("kerran") olin baarissa, ja yksi ihastuttava persoona sai jonku lähetyksen kateuksissaan ja heitti mun päälle täyden  lasillisen karpalolonkkua. Siinä sitä sit oltiin niinku hyökyaallon jäljiltä ripsistä tippas lonkkua, rintsikoista alushousuihin asti märkänä. Ja väärästä syystä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. No puhisin sit raivosta ja lähin hirveellä tarmolla pois tilanteesta. Ja mulla oli sillon meneillään kampanja mun elämässä- sano ei väkivallalle. Niin ajattelin iskän neuvoa ja laskin kymppiin ja yritin hillittä itteni. Purkaa se raivo vasta sittenku oot ulostautunut baarista. No toisin kävi. Sillon ku mun sieraimista puskee savua ja silmät palaa päässä niin jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen pitäs tajuta väistää mun tieltä. Ei tajunnu. Semmosia nuoria neitoja seiso siinä mun kulkuväylällä, niin puskin läpi siitä ilman armoa. Niin yks niistä daameista erehty huutaan mun perään että: Hei lehmä mitä-rumasana- sää tönit? Askel pysähty samantien. Mietin että tässä on emma nyt tosipaikka. Tee jotaki. Käännyin ympäri ja karjuin niin lujaa ku keuhkoista lähti, ja korostin tilannetta osottamalla sormella mun eteen että: TUU-RUMASANA-TÄHÄN SANOON SE!  Daamit laski varmaan tilanteen mielessään katto paremmaks pitää suut supussa ja hipsiä paikalta. Minä sit ihan mielissään, emma yks-kanat nolla! Kunnes baarin työntekijä, kehui mun käytöstapoja ja pyysi kohteliaasti poistumaan. Silloin sai tuta myös he, Emman raivosta. Ihme että mulla ei oo ikuista porttikieltoa.

Eli opetus, huuda ja oo raivokas. Mut sit jos joku onki joku amatzoni ihminen ja uskaltautuu sit tullakki sun naaman eteen sanoon se. Sulla on tasan kaks vaihtoehtoa, ja ei pakeneminen ei ole yksi. Vaan sanot että: Hei sori mulla on touretten syndrooma ja jätin lääkityksen ottamatta ku se ei sovi alkoholin kaa, sit peacemerkki ja poistut paikalta. Toinen vähän riskaapelimpi on sit että: päästät ilmoille kunnon ninja huudon ja teet jonki näyttävän karatepotkun. Vastustaja voi arvioida tilanteen niin että ton kaa en ala millekkään se on joku Sensei.

TAAI vaihtoehtosesti se lyö sua käkättimeen. Näissä on aina riskinsä.

Sit mietin että mikä on semmonen esine millä voi puolustautua. Teräaseita eikä muitakaan aseita saa ymmärrettävästi kantaa mukana. Luulen että en pääsee baarin esim. pesäpallomailan kanssa. Mietin että mikä on semmonen mistä kukaan ei halua saada osumaa, niin tiiättekö mikä se on? Vessaharja, jos joku tulis mun naaman eteen heilutteleen sitä niin hippulat vinkuen juoksisin paikalta. Se vaan on kyllä aika epähygieeninen kantaa mukana. Enkä tiiä houkuttelisko se miehiä jos mun vyötäröltä roikkuu vessaharja. Mut muuten aivan toimiva idea, eikö? Melkeen vois näillä opetuksilla jo oman firman perustaa.

Nukuin superpitkään ja kello alkaa näyttään taas siltä että vois kömpiä takasi tonne "sänkyyn". Uus  sänky ei oo vielä tullu, ja alan jo oikeesti kaipaan sitä vaikkei olla koskaan tavattukkaan. Mun ilmapatja, on jo tosi huonossa sheipissä. Ilma ei pysy enään yhtään sisällä ja aamulla kuulu joku ihmeellinen ääni siitä. Se kärsii!! Ja mikä kärsii eniten on mun selkä, buranan voimalla ollaan taas liikenteessä.

Mut hei, eipä mulla muuta. Olipa taas kunnon tykitys aivopieruu pitkästä pitkästä aikaa. Mun luovuus on ollu hetken hukassa, koska olin itse hetken hukassa. Mut nyt oon bäk. Se on tää talvi. Inhoan. Inhoan ja inhoan.

Terkuin mä!

Ps: Tätä biisiä voi kuunnella, uudelleen ja uudelleen. Ja uudelleen..

Aikainen lintu madon nappaa!

Huomenta!

Eilen aamulla pääsin viimisestä yöstä ja perinteinen kodin siivous unen välttämiseks vuoron jälkeen. No sehän kostautui sit päivän toisesta päästä, olin jo kasin pintaan pötköttelemässä puhtaissa lakanoissa,  ah niin paras tunne koko maailmassa.

Kävin eilen kirjakaupassa ostaan yhden kirjan, ku tuo kirjasto pitää tiukasti oviaan säpissä. Hirveenä on kuulkaa joka paikassa kouhkattu tästä kirjasta, ja kuulema elokuvaaki ollaan kyhäämässä. Sivistyneenä nuorena naisena tuumin että sehän on sit luettava. Kirja on nimeltä Fifty Shades, ja kun tätä googlettelin niin honasin että sehän on aivan kolmen kirjan kirjasarja. Täytyy myöntää että aika pirun koukuttava opus. Alkuun aattelin että: HA, ihan perus harlekiinihömppäkirjan omanen, hieman vaan taidokkaamin ja yksityiskohtasemmin kirjotettu. Ei, olin niin väärässä. Ei Harlekiinikirjoissa oo vielä tämmöstä kuunaan tapahtunu, mitä tässä kirjassa on tapahtunu sivuun 238 mennessä. Ja MITÄ SIELTÄ ON VIELÄ TULOSSA? Oli pakko tsekata viimiset sivut. (vähän kärsimätön) mut joo en paljasta enempää, vaan suosittelen lukemaan. JÄNNÄ....ja "vähän" pervo.

No illalla sit lueskelin tätä kirjaa, ja mietin että millasia unia sitä näkee ens yönä. Joo ei. Mun alitajunta toimii jotenki väärällä tavalla. Aattelin että romantiikan nälkäsenä näen jotain kiihkeää unta. Niin arvatkaa? Olin töissä eläintarhassa ja mulla pääsi sarvikuono karkuun....!!

Mitä helvettiä? Missä näitä unia oikeen syntyy? Tai oikeestaan tiiän siihenki vastauksen. Jos ootte joskus kuullu isosta kiltistä jättiläisestä, niin ymmärrätte kyllä. Mulla on kirja hänestä, jos joku haluaa perehtyä aiheeseen.

Mut eittämättä oli huono idea laittaa niin ajoissa nukkuun, ku heräsin ennen kuutta. Eikä millään tullu uni vaikka kuinka yritti. Oon tässä aamun sitten lukenu ja kuunnellu Vivaldia. Ihanan seesteistä ja aristokraattista kun TÄMÄ pauhaa kaiuttimista. Niin oon aatelisvaimomatskuu!

Varmaan pakko koisata kuitenki päikkärit tänään jossakin vaiheessa kun tarkotus on lähteän illalla kaupungin valoihin. Sehän voi olla että diskodiivan kunto loppuu muuten kesken.

Mut nyt pyykkiä pyöriin ja takasi kirjan pariin!

Hauskaa lauantai-päivää-iltaa ja yötä kaikille!

Terkuin mä!

Ps: Melko myrsky tuolla outside.

Pps: Palaan asiaan huomenna, toivottavasti en krapulaisena.

F-R-E-N-D-I-T

...Ei oo muuten mikään trendi, vaan pysyvä lieveilmiö. Varsinki sillon kun sielunsukulaiset kohtaa niin sitä sidettä ei mikään myrsky kaada. Saan olla onnekas kun oon löytäny tälläsiä ihmisiä mun elämään 11 kpl! Se on paljon se.

Tälleen tulevan ystävänpäivän kunniaksi aijon pyhittää koko tarinan vaan mun kavereille. Eli vähän pohjatietoa näin alkuun. Meitä on tosiaan 12 henkilöä ja ollaan kutsuttu itteämme ylä-aste iästä asti ässäjengiksi. Ihan kaikki ei ole ollut alusta asti mukana. Niinsanottu -90 luvun vahvistus liitty joukkoon myöhemmin. Eli Maria, Pia, Veera ja Juho.

Alkuun muutama kuva että on haisu minkänäkösistä tyypeistä puhun!

Ässäjengin Hattubileet!
Anna, Eeva, Maria, Paula, Jenny, Minä, Veera, Henna
Milla ja Miia.

Marian Lakkiaiset. Blondi upea neito reunalla on Pia.

Vappuna oltiin ÄRR-merirosvoja.

Eevan valmistujaiset. Meän Ope.

Kukkamekko juhlat ja Eevan synttärit!

Tour de Karsikko ja Emman synttärit.

Paljon on kuvia, mut paljon on myös kuvia missä on vaan osa. Ja aina joku puuttuu koska Jenny ja Paula on meän jengin maailmanmatkaaja-naiset. Niin niitä on ollu hankala saaha joka kuvaan mukaan:D Ja huomasin että JUHO joka aina välttelee kameraa, On onnistunut vältteleen sitä niin hyvin että ei oo mukana missään ryhmiskuvassa! Tähän pitää tehä muutos. Kuten varmaan kuvista huomaa niin tykätään juhlia teeman kanssa. On ollu tekilabileet, hattubileet, afrobileet, viiskytlukubileet, naamiaiset, ranskabileet jne. Ja yhillä mun synttäreillä tosiaan pyöräiltiin mökkeileen viikonlopuksi. Ollaan me rautasessa kunnossa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Sit on vielä yks asia mikä pitää selventää ennen henkilöesittelyjä. Me ollaan siskoja kaikki toisillemme, mut sit me ollaan oikeestikki siskoja. Anna, Eeva ja Maria on siskoja. Milla ja Miia on siskoja. Minä, Jenny ja Veera = Siskot. Juho on Annan, Eevan ja Marian serkku. Pia on Juhon tyttöystävä ja Paula ja Henna on ollu ihan pikkipikkiriikkisistä asti kavereita, eli Siskot. Yhtä ISOA PERHETTÄ koko tiimi!

Alotetaan Annasta!

Annasta on mulla ekat muistot Rellun takapenkillä ku jäätiin kahestaan sinne istuun kun Jenny ja Eeva lähti pissalle ja oltiin vasta tultu tutuiksi. Kumpiki ollaan uusissa tilanteissa vähän ujohkoja. Anna alottaa reippaana keskustelun: Niin oot 16 vuotta? E: Joo. Sit istuttiin taas hiljaa. Meillä on Annan kans neljän vuoden ikäero, ja musta se tuntu sillon valtavan isolta. Mut siitä se lähti, ystävyys joka on kestänyt ikäerosta ;) huolimatta tänne saakka ja tästä hamaan tulevaisuuteen. Sillon meän ystävyys varmaan syveni oikeen kunnolla, ku Eeva lähti Unkariin vaihtoon ja Jenny oli myös ulkomailla. En kyllä yhtään muista missäpäin maailmaa se sillon viipotti. Muistan kerran ku oltiin Annan kaa yhtenä krapulaisena sunnuntai-iltana kävelyllä. Ihmeteltiin elokuvateatterin eessä yhtä julisteessa olevaa elokuvatähteä kuinka hämmentävän paljon se näyttää yheltä pojalta jonka kanssa kiihkeästi olin suuteloinu edellisenä iltana. Ei muuten ollu sama kaveri. Valitettavasti. Lunta sateli hiljalleen ja keksin että tehään lumienkeleitä! A: Tässäkö? Nojoojoo! Anna mietti hetken ja, OKEI. Siinä me sit vierekkäin pötköteltiin ja kikateltiin. Ja parasta Annassa on ehottomasti sen zumba-tanssi-liikkeet tanssilattialla. Anna en vaihtais sua edes sataan pariin Minna Parikoita! Oot Ihanin. Pusu.

Eeva. Oi Eeva. Eevan kanssa ollaan oltu kyllä niinku paita ja perse. Toistemme peilit. Joskus ku tiiän että oon toiminut supertyhmästi, niin eniten pelottaa kertoa Eevalle. Ei sen takia että Eeva ois jotenki tuomitseva vaan koska tiiän että sieltä tulee totuus asiasta minkä itsekin tiedän mutta en sitä halua uskoa. Eeva on mun järjenääni. Ollaan kaks hyvin samanlaista ihmistä, mutta kuitenkin niin erilaisia. Eevan kanssa ollaan tehty paljon kaikkea ei niin viisasta. Ostoskärryajelua, piirtelyä mainoksiin jne. Mut Parasta on ollu meän Sunnuntai-ajelut. Ollaan  itketty ja naurettu koko viikko pois harteilta. Miesasioissa meillä on jopa vakiolause: Ei se ollu mun arvonen. Keksittiin tää joskus sillon toooosi nuorina. Mikä on muuten aivan toimiva. Huomattu on! Ainaku TÄÄ biisi alkaa soimaan jossain. Ihan ekana tulee aina Eeva mieleen. Sit sen jälkeen seuraava muistikuva meistä on baarissa tanssilattialla, nojaamassa pylvääseen ja heilutellaan päätä ku muuhun kroppa ei enää kykene. Eeva: Lopetetaanko? Emma: Joo, mennään tilaan shotit. Tehtiin Eevan kanssa ennen myös paljon musavideoita! Ne on oikeesti jo klassikoita. Melkeen vois muutaman laittaa näytille, mut me ei ehkä kehata liikkua sen jälkeen enään ihmistenilmoilla. Eeva on mun luottoystävä, ja vaikka meitä on myrskyt välillä puistellu niin mikään ei meän venettä kaada. IKINÄ.

Maria: Meän yks -90 luvun vahvistuksista. Muistan Marian hiljasena ja ujona Annan ja Eevan pikkusiskona. Nyt on osat vaihtunut, minä olen Mariaa 4 vuotta vanhempi. Ja Maria varmaan piti meitä sillon TOSI isoina. Voi kuulkaa, nyt tää ujo ja hiljanen neiti bilettää meän mukana ilman mitään ongelmaa. Mariasta vois oikeestaan sanoa että, luotto-baari-kaveri, ei koskaan petä. Muistan viimekesänä yhden baari-illan jälkeen raahustettiin grillin kautta Marian tykö. Voi sitä sitä naurun ja kikatuksen määrää aamulla. Ja Maria kysy että mites ois biletykset tänäänki. Olin ihan että huh huh, ei meisi kyllä jaksa. Ja olin päättäny että en lähe. Maria laittaa illalla viestiä että: Tuu jo ;) Mietin varmaan sekunnin asiaa ja olin jo rommilasi käessä kampaamassa tukkaa! Marialla on tosi maaginen kyky noissa houkutteluhommissa. Nyt ei oo kyse ollenkaan mun heikosta luonteesta. Ja ollaan päätetty Mapun kanssa että jos meitä lykästä näissä miesasioissa niin me muutetan yhessä Mäntsälään. Käytiin itseasiassa viimekesänä tsekkaan Mäntsälä. Siistin näkönen mesta! Ihan meitä varten! Rakkaus Mäntsälää kohti syttyi yhtenä baari-illan jälkeisenä päivänä ku mulla oli korvamatona biisi- Mäntsälä mielessäin! Mariassa on parasta sen huumorintaju JA se että Maria on suoraan sanottuna NERO leipoon. Ah, se kakku viime juhannuksena. Niin parasta! Maria SINÄ oot parasta!

Milla-Makia. Oi Milla, mun tylsien sinkkuiltojen pelastus. Aina valmis kuunteleen mun jorinoita ja aina valmis leffaseuraks, lomaseuraks, lenkkiseuraks, baariseuraks ja muuten vaan seuraks. Ollaan Millan kaa toimiva tiimi, minä kälätän ja Milla kuuntelee. Ja Milla tietää että jos mun kälätys alkaa käymään korviin niin se ei oo ku sana niin yritän olla hiljaa. Mut elkää nyt luulko että Milla ei puhu mitään, todellakin puhuu. Mut hänellä ei ole tarve selittää kokoajan. Niinku esim. Mulla. Jokainen tarvii yhen Millan elämään. Milla saa fengshuit kohilleen, on kannustava ja oikeudenmukainen. Millan kanssa käytiin viimekesänä erittäin onnistunut Rodoksen reissu. Mut en tiiä miks mulla tulee kaikista tytöistä mieleen nyt ihan hassuja ja pieniä asioita. Esim. Millan kaa viime sunnuntain puhelu. Alkuun oltiin kumpiki vähän apeita, mut siinä hetken ku juteltiin niin kumpaaki alko naurattaan niin että mulla ainaki valu vesi silmistä. Ehkä se onki  sitä että ystävyys on pieniä asioita. Se että saa kaverin nauramaan kaiken apeuden keskellä on enempi ku lottovoitto! Milla oot mun hero!

Ystäväni Miia. Tiiättekö ihmisen joka välillä ärsyttää sua niin paljon ja silti rakastat sitä suunnattomasti?  Miia on just tällänen. Ja tiiättekö miks se ärsyttää mua? Me ollaan kaks niin samanlaista ihmistä. Jästipäitä ja periksiantamattomia. Miia kanssa varmaan ollaan eniten törmäyskursseilla, se on ku kaks leiskuvaa luonnetta kohtaa niin siitä ei hyvää seuraa. Voi jopa sanoa että sielunsiskot. Kumpiki on monessa liemessä keitetty, paljon ollaan jouduttu kestään. Miia aavistuksen jopa enempi. Mut vahvempaa naista saa hakea, pärjää tilanteessa ku tilanteessa. Muistan kerran tilanteen (taas) Baarissa. Mulla tuli kärhämää yhen henkilön kanssa, niin Miia tuli siihen niinku naarastiikeri väliin ku kukaan muu ei uskaltanut. Lennettiin kyllä ulos sen jälkeen baarista. Minä ensin, Miia perässä. Istuin ja itkin mun surkeaa elämää Bingon portailla niin Miia lompsii siihen ja kaivaa laukusta punaviinipullon. Siinä me sit istuttiin ja juotiin punkkua. Hetken päästä siinä oli ihmisiä ihan suunnaton määrä meän kanssa juhlimassa. Sillon oli myös paikkakunnalla tivoli, kiertävä kirppusirkus. Ja heidän työntekijöitä sit hengaili siinä, saatiin sit kuulkaa ilmaislippuja loputon määrä. Käytiin seukkipäivänä koko tiimin kaa pyöriin ilmaset kierrokset. Loppuilta oliki sit tosi legendaarinen, mut sitä en voi kertoa tässä koko kansalle ku siiheen liittyy vähän gröhöm ns. "laittomuuksia" Mut iloisina pyöräiltiin lämpimässä kesäillassa Miian tykö nukkuun ilman huolen häivää.  Miia, anteeksi vielä että huusin sulle lauantaina. Tykkään susta niin paljon että tästä afrikkaan!

Henna: Tiiättekö ku joku puhuu jostain että se on niin aito ihminen. Henna on just sitä. Hennan ei tarvi esittää mitään muuta mitä hän on. Jos Henna kysyy että mitä kuuluu niin se myös oikeesti haluaa kuulla sen että mitä sulle kuuluu. Henna on ollu aina porukan ns. "äitihahmo"  Huolehtivainen ja välittävä, ihminen isolla sydämellä. Joka toivoo rakkailleen vaan parasta. Muistan kun oltiin kaikki vielä alaikäsiä räkänokkia ja oltiin mökkeilemässä viikonloppu. Keksittii Hennan kaa että mennään naku-uinnille. Siinä me ilosesti sit kirmattiin lämpimänä kesäpäivänä ilkosillaan uimaan ja takasi tultaessa Jenny ja Paula oli vastassa kameran kanssa. Voi sitä kiljumisen määrää. Sillon ei nimittäin ollu digikameroita vaan meillä oli ihan se perinteinen filmirullan kera. Asutaan Hennan kanssa melkeen naapurissa, niin Henna on mun vakiolenkkikaveri. Koska Hennasta on vasta tullu ( 6 kk) sitten ihan oikea äiti niin meän keskustelut hyppii kakkavaippamaailmasta-"villiin" sinkkuelämään. Ja kumpiki jaksaa kuunnella toisen juttuja. Hennan kanssa ei ole olemassa asiaa mistä ei pystyis keskusteleen. Henna oot kultaaki kalliimpi.

Paula: Tyttö joka on varustettu tempperamentillä. Miian, Paulan ja Emman voi lukea samaan kategoriaan. Vahvat naiset, jotka ilmaisee asiasta kyllä oman mielipiteensä. Muistan elävästi yhden (taas) baarireissun ku meillä tuli Paulan kanssa riitaa asiasta josta en kerro sen enempää. Mut sen verta voin sanoa että ihan typerä, niinkö ne yleensä tuppaa olemaan. Oltiin kolmisten baarissa minä, Henna ja Paula. Riitahan tuli siis kun oltiin kotia lähdössä ja tilanne kärjisty siihen että juoksin karkuun tyttöjä jotka sinnikkäästi juoksi mun perässä huutaen: "ei me anneta kävellä sun yksin kotiin" Vitsit, jos vois videokelata ajassa taaksepäin, niin sen  illan mä haluaisin nähä uusintana. Yritin harhauttaa tyttöjä ovelana kettuna, ja juoksin yhen kerrostalon pihalle ja kiikuin aidan yli ku joku agentti (rispektii, baaritamineissa) ja olin ihan hähää: nyt ne jäi. Niin ei sieltä ne tulee yhtä agentteina perässä. Liikennepuiston kohilla mun kunto ilmeisesti hiipu ku tytöt sai mut kiinni ja alettiin Paulan kaa ottaa naisesta mittaa siinä. Henna itki vieressä, että TE OOTTE KAVEREITA, ÄLKÄÄ TAPELKO. Viikko Paulan kaa hiljaiseloa, kumpiki loukkaantunut toisillee verisesti. Kunnes uusi lauantai koitti. Laitoin Paulalle viestin: Tänään baariin? Tuli vastaus: Joo!  Paula tosiaan on reissaillu paljon, ja on ison kaupungintyttö. Muistan aina sillon kun oltiin ihania näppynaamasia teinejä, Paula sano aina että tänne hän ei jää! Ja niin on lupaus pitäny perämeren persereijän tomut on karisteltu jaloista jo aikaa sitten. Siitä huolimatta meän ystävyys on pysyny välimatkasta huolimatta! Paula oot mun ykkösnainen!

Pia, ihana ja sulonen daami. Myös -90 luvun vahvistus. Pia on tullu meille muille tutuksi Marian kautta. Tytöt tutustu toisiin lukiossa. Meiltä löytyy ymmärrystä toisillemme ku jaetaan samanlainen elämäntarina menneisyydestä. Voin sanoa että siihen liittyy sana ääliö ja mies. Loput voitte päätellä itse :) Pian kanssa oleminen on semmosta sielujen sympatiaa. Pia on ku pikkusisko jonka haluaa laittaa purkkiin ja suojella sitä pahalta maailmalta. Viime kesänä (taas) baarissa. Miks mää muistan kaikki jutut vaan baarista, ku yleensä en sunnuntaisin muista illasta mitään. niin nyt kumpuaa asiaa mieleen.Jännä toi ihmisimieli. Pia tuli kihertäen mulle että: Mulla ei oo rintsikoita. Mun oli pakko kihertää takasi että: Ei oo muuten mullakaan. kihi kihi. Pia,oot nami! Iso ja märkä pusu.

Juho, OHOI meän ainoa mieshenkilö jengissä ja varmaan ainoaks jääki. Jos kaikki pojat olis niinku Juho, niin maailma olis täynnä vaan onnellisia naisia! Niin ihana se on. Pia on aivan onnentyttö. Tai kaikkihan me ollaan, onhan se onneks osana myös meidän muittenki kimulien elämää! Juho kyllä auttaa kodin pikkupulmissa ku pyytää vaan oikealla hetkellä. Kesäsin ruukannu käyttää meitä veneajeluilla. Ens kesänä saat käyttää jopa enemmän, ku mulla on semmonen kutina että viime kesänä se tais jäähä vähemmällä? Mut nou hätä voit vielä korjata tilanteen;) Juho, en sano mitään lällyä. Kumpaaki vaan alkaa nolottaan niin heitän vaan silleen äijätyyliin että: Piä ittes miehenä.

Jenny:  Rakas siskoni. Oltu kuulkaa lapsesta asti kavereita. Ja samat kaverit vielä aikuisiällä. Siihen ei monikaan pysty. Muutako Anna, Eeva, Maria, Milla ja Miia. Hehehe. Tajusitteko? Jenny on samanlainen ku Paula, maailmanmatkaaja. Näitä kahta ollaan aina kovasti kaipailtu yhteisissä bileissä. Jennyn kanssa ollaan tehty ihan tsiljoonasti kaikkea typerää. Mut mulla tulee taas aivan typerä juttu mieleen. Meän kaikkien aikojen lempileffa on aina ollu Mighty Ducksit. Katottiin niitä nuorena ihan taukoamatta. Ja aina vieläki kun se tulee telkkarista on pakko laittaa jennylle viestiä. Jenny on aina ollu hyvin määrätietoinen opiskelujen ja työn suhteen. Ja todenteolla asuinpaikan suhteen. Kaikki muu passaa paitsi Suomi. Ens kesää ootan innolla koska Jenny on luvannut tulla meän Veeran 18 vuotis-synttäreille, josta päästäänkiin viimisen sydänystävän nimeltä...

...Veera! Ihana, samalla aaltopituudella oleva pikkusiskoni. Joka lukee mua niinku avointakirjaa. Ja kuuntelee mut jatinat niin hyvässä ku pahassa. Sisko jolta voi lainatan vaatteita, ku joku JENNY meni muuttaan niin kauaks että on vähän turhan pitkä matka lähtä lainaan niitä. Ja parasta on se tosiaa että VEERA täyttää 18! Pääsee vihdoinki meän Ässien mukaan baariin, eikä tarvii jäähä kotia märehtiin. Näin ne vuodet kuluu. Hirveenä ei tuu nyt juttuja mun true siskoista ku oo matkanvarrella kertonu teille niistä niin paljon! Veerahan on mukana melkeen joka jutussa :D

Mut tälleen kiteytettynä, perse jo aivan puuduksissa ku oon istunut tässä jo melkeen kolme tuntia kirjottamassa ja mun piti tehä tänään kaikke hyödyllistä. Mikä nyt jäi. Mut hei mitäpä en mun ÄSSIEN eteen en tekis? Niin tosiaan se kiteytys. Luin tossa yks päivä kaikkea ystävänpäivärunoja, ja ajattelin että ompa teennäisiä ja lällyjä. Mut ei ne oo. Huomasin että kaikki on totisinta totta, ystävyys on vene jota ne myrskyt ei todellakaan kaada, ystävyys ei tunne välimatkaa ja että ystävvyys on todellaki sama yksi sielu jaettuna moneen kroppaan. Monesta suosta on tytöt on mut nostanu. Osataan ilota aidosti toisen puolesta, osataan myötelää toistemme murheita ja mikä parasta melkeen jo katseesta tietää mitä toinen ajattalee. Niin tiivisti me ollaan hitsauduttu yhteen. Nyt tulee se lällyosio.

 En tiiä missä sitä olis ilman teitä. Ootte hirmu rakkaita kaikki!

Tylsää olis ilman teitä.

Lauantaina nähdään!

Terkuin mä.

Ps: Otetaan yhteiskuva missä on myös JUHO!

Emen hyvät ideat osa: 578

Haudi!

Keksin tossa aamulla kun heräsin että kun tätä lunta on tullu ihan nokkona, niin mitenhän mun mökki-pieni-poloinen pärjäilee kaiken tän valtavan lumimäärän kanssa. Hynttyyt niskaan, kaakaota termariin ja menoks. Muistin että en omista lapiota joten päätin hakea porukoilta lainaan. Voin jo tässä vaiheessa kertoa että taakkana oli vaan koko lapio.

Tällä kertaa en muuten ajanu autoa kiinni ja vaan jätin sen suosiolla kauas rannasta. Mun oli tarkotus hiihtää mökille, mut arvatkaa kuka unohti monot kotia? Jep, minä. No, eeeihän tuo hanki nyt varmaan hirveenä upota, on siellä varmaan jossain kelkan jäljet niin voin mennä niitä pitkin. Ei muuten ollu. Ensimmäiset kolme metriä kun olin rämpiny umpihangessa, mietin jälleen kerran että miks en vaan jääny kotia? Mut en luovuttanu kerta sinne asti olin jo päässy. Voin kertoa että oli melkonen urheilusuoritus tollanen 2 km matka, reppu selässä ja lapio kourassa. Pääsin mökkirantaan ja siellä sitä lunta vasta olikin. Piti edetä nelivedolla. Ihan turha reissu, mökin katolla ei ollu nimeksikään lunta. Joko mun mökin katto hylkii sitä tai sit joku mökkitonttu oli käyny lapioimassa ne vähemmäks. Istuin sit saunan terdellä ja join kaakaota ja ihmettelin hetken. Sit tein typerän ja kohtalokkaan virheen. Mulla pitäs olla aina joku järjenääni mukana joka sanoo että: Emma, mieti vielä hetki ennen ku toteutat ne typerät juttusi. Tein siitä lähtöä, heitin repun selkään ja nousin terassin kaiteelle seisomaan ja HYPPÄSIN hankeen. Arvatkaa kuka oli kiinni ku pullonkorkki hangessa. Jep, minä. Ihan niinku lapsena. Kyllä söi naista ku yritin epätoivoisesti kaivautua ylös sieltä.

Loppuhyvin kaikki hyvin, pääsin irti, rämmin takasi maihin ja tässä sitä nyt ollaan. Vieläki elossa. Tosin kaikkensa antaneena. Pitäsköhän mun sittenki ottaa se tapaturmavakuutus. Oon niin altis kaikelle.

***

Mut se kuulkaa mökkeilystä. Arvatkaa mitä eilen yöllä tilasin? TATTADATTADAA, uuden sängyn. Se on kuulkaa niin että mun ilmapatja on tosi tosi sairas. Yhessä ollaan valvottu öitä kun toinen raukka ei jaksa enään pitää ilmoja sisällä. Mun selkä rapsuu ja napsuu joka suuntaan ku se on niin kipeä. Eilen mulle sit riitti. Enhän mä voi pitää sitä raukkaa kärsimyksessä, vaan on sille annettava kunniallinen loppu ja päästää se jo sänkyjen taivaaseen. Mut vasta parin viikon päästä, kun uusi ergonominen jenkkisänky on kannettu sisään. MMMM. Aivan innolla jo odotan. Sit en tee muutako nuku.

Kokoajan siirtyy unelma Minna Parikoista kauemmaksi ja kauemmaksi. Ehkä sit veronpalautusrahoilla. Toivottavasti niitä tulee. Pakkohan niitä on tulla. Ne saastathan vei kaikki mun kesälomarahat. Jos en saa, niin myyn kaiken maallisen omaisuuden ja muutan Panamalle viidakkoon. Panamasta tuli muuten mieleen, että arvatkaa mihin lähen syyskuussa? TATTADATTATAA, KORFULLE. Näin on näppylät, lähen sinne lomaileen. Mulla oli siellä kerran nuorena tyttönä kiihkeä lomaromanssi. Oi niitä aikoja.

Hihi.

No se siitä aiheesta. Päivän kuvasaldoo. Toinen kuva on tosiaan se mun tilaama kaasujääkaappi. Pysyy kuumana kesäisenä mökkipäivänä siiderit kylmänä. Ai että on kätevää. Se on tällä hetkellä keskellä keittiötä. Mut kokeilin mun voimanaisen käsivarsilla sitä niin ei ollu kovin painava. Jaksan varmaan sen raahata kellariin säilöön. Kuhan saan itteäni niskasta kii.

VETTÄ!  Heti tuli mieleen pikku kakkosen- "varokaa heikkoja jäitä"
Ja möyrin rantaan.

Veneet parkissa.

Mut nyt pistän nukkuun. Yövuorot alkaa ja ennen yövuoroa täytyy mennä tekeen vielä talkkarinhommia. Oli ollut tukos viemäreissä, niin sotku on päätä huimaava. Kovaa kuurausta siis tiedossa.

Terkuin mä!

Ps: enään KOLME yötä tähän.

Mut oon niinku naisversio tästä. En ihan näytä Travoltalta. Vielä.

Lähtölaskenta on alkanut,

Ai mihin? No tulevaan lauantaihin. Ai mitä sillon tapahtuu? No tää, tää ja mulla on ollu niin tylsä alkuvuosi että jopa toivon että sunnuntaina mulla olis tää. Olis oikeen kamala, semmonen että ei kärsi hiuksiin koskea ku tuntuu että pää räjähtää. Semmonen oli todistetusti viimeks ku join valkoviinikoomat. Hyi. No okei EI ehkä niin pahaa krapulaa. Lievennetty versio siitä.

Elämäni aikana olen kärsinyt monesta krapulasta mutta kolme tapausta on jääny elävästi mieleen.

Elämäni ensimmäinen krapula. Kasiluokan päättäjäiset, äitin leivontakaapista varastetut kakkukonjakit. Ai että ollappa nuori taas. Isi tuli hakeen ennen klo 23.00 neitin kotia, koska ei kuulema enään ollut kättä eikä jalkaa. Seuraavana päivänä, pikku Veeran synttärit. Talo täynnä huutavia lettipäitä ja mummot. Voi luoja. Voitte vaan kuvitella.

Seuraava superpahakrapula oli Emman 21-vuotis synttärit. Teemana rapujuhlat. En tainu juoda koko iltana muutako kossua shotteina. Herään mun uus, ihan näitä juhlia varten ostettu paljetti-unelma-mekko päällä sangystä ihmetellen missä helvetissä kaikki muut on? Pikanen soitto selvittääkseni tilanne. "Sammuit sänkyyn eikä me saatu sua enään hereille niin lähettii baariin". Jaha. Aamulla toivon pikasta kuolemaa.

Ja tää valkoviinikoomakrapula oli nyt viimisin. Ihan kamala. Jossain vaiheessa päivää olin varma että mut oli myrkytetty baarissa. Mikään ei auttanu. Ei ees kuuma-kylmä-suihku. Tiiättekö? Eka kuumaa vettä päälle sit siitä kylmää perään. Yleensä se auttaa. Nyt ei auttanu ees se. Hyvä että pysty kättä ees nostaan jotta sai nesteyttettyä. Oli vielä yöks töihin meno. Ei hyvä.

Mut ei mulla oikeestaan muuta. Oon vaan nukkunu, syöny ja tehny töitä. Ja arvatkaa? Tää laihuttaminen, ihan yhtä tyhjän kanssa. Musta tuntuu että mulla on jopa saattanu paino nousta. Tää vaan ei sovi mulle.

Mut en ihan vielä anna periksi. Jos ne sit lähteeki kaikki yhtäaikaa rytinällä. Sopii toivoa.

Terkuin tylsä-mä.

PS: Kattokaa millanen lätynpaistaja kaveri mulla oli perjantaina!