keskiviikko 13. helmikuuta 2013

F-R-E-N-D-I-T

...Ei oo muuten mikään trendi, vaan pysyvä lieveilmiö. Varsinki sillon kun sielunsukulaiset kohtaa niin sitä sidettä ei mikään myrsky kaada. Saan olla onnekas kun oon löytäny tälläsiä ihmisiä mun elämään 11 kpl! Se on paljon se.

Tälleen tulevan ystävänpäivän kunniaksi aijon pyhittää koko tarinan vaan mun kavereille. Eli vähän pohjatietoa näin alkuun. Meitä on tosiaan 12 henkilöä ja ollaan kutsuttu itteämme ylä-aste iästä asti ässäjengiksi. Ihan kaikki ei ole ollut alusta asti mukana. Niinsanottu -90 luvun vahvistus liitty joukkoon myöhemmin. Eli Maria, Pia, Veera ja Juho.

Alkuun muutama kuva että on haisu minkänäkösistä tyypeistä puhun!

Ässäjengin Hattubileet!
Anna, Eeva, Maria, Paula, Jenny, Minä, Veera, Henna
Milla ja Miia.

Marian Lakkiaiset. Blondi upea neito reunalla on Pia.

Vappuna oltiin ÄRR-merirosvoja.

Eevan valmistujaiset. Meän Ope.

Kukkamekko juhlat ja Eevan synttärit!


Tour de Karsikko ja Emman synttärit.
Paljon on kuvia, mut paljon on myös kuvia missä on vaan osa. Ja aina joku puuttuu koska Jenny ja Paula on meän jengin maailmanmatkaaja-naiset. Niin niitä on ollu hankala saaha joka kuvaan mukaan:D Ja huomasin että JUHO joka aina välttelee kameraa, On onnistunut vältteleen sitä niin hyvin että ei oo mukana missään ryhmiskuvassa! Tähän pitää tehä muutos. Kuten varmaan kuvista huomaa niin tykätään juhlia teeman kanssa. On ollu tekilabileet, hattubileet, afrobileet, viiskytlukubileet, naamiaiset, ranskabileet jne. Ja yhillä mun synttäreillä tosiaan pyöräiltiin mökkeileen viikonlopuksi. Ollaan me rautasessa kunnossa. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.

Sit on vielä yks asia mikä pitää selventää ennen henkilöesittelyjä. Me ollaan siskoja kaikki toisillemme, mut sit me ollaan oikeestikki siskoja. Anna, Eeva ja Maria on siskoja. Milla ja Miia on siskoja. Minä, Jenny ja Veera = Siskot. Juho on Annan, Eevan ja Marian serkku. Pia on Juhon tyttöystävä ja Paula ja Henna on ollu ihan pikkipikkiriikkisistä asti kavereita, eli Siskot. Yhtä ISOA PERHETTÄ koko tiimi!

Alotetaan Annasta!

Annasta on mulla ekat muistot Rellun takapenkillä ku jäätiin kahestaan sinne istuun kun Jenny ja Eeva lähti pissalle ja oltiin vasta tultu tutuiksi. Kumpiki ollaan uusissa tilanteissa vähän ujohkoja. Anna alottaa reippaana keskustelun: Niin oot 16 vuotta? E: Joo. Sit istuttiin taas hiljaa. Meillä on Annan kans neljän vuoden ikäero, ja musta se tuntu sillon valtavan isolta. Mut siitä se lähti, ystävyys joka on kestänyt ikäerosta ;) huolimatta tänne saakka ja tästä hamaan tulevaisuuteen. Sillon meän ystävyys varmaan syveni oikeen kunnolla, ku Eeva lähti Unkariin vaihtoon ja Jenny oli myös ulkomailla. En kyllä yhtään muista missäpäin maailmaa se sillon viipotti. Muistan kerran ku oltiin Annan kaa yhtenä krapulaisena sunnuntai-iltana kävelyllä. Ihmeteltiin elokuvateatterin eessä yhtä julisteessa olevaa elokuvatähteä kuinka hämmentävän paljon se näyttää yheltä pojalta jonka kanssa kiihkeästi olin suuteloinu edellisenä iltana. Ei muuten ollu sama kaveri. Valitettavasti. Lunta sateli hiljalleen ja keksin että tehään lumienkeleitä! A: Tässäkö? Nojoojoo! Anna mietti hetken ja, OKEI. Siinä me sit vierekkäin pötköteltiin ja kikateltiin. Ja parasta Annassa on ehottomasti sen zumba-tanssi-liikkeet tanssilattialla. Anna en vaihtais sua edes sataan pariin Minna Parikoita! Oot Ihanin. Pusu.

Eeva. Oi Eeva. Eevan kanssa ollaan oltu kyllä niinku paita ja perse. Toistemme peilit. Joskus ku tiiän että oon toiminut supertyhmästi, niin eniten pelottaa kertoa Eevalle. Ei sen takia että Eeva ois jotenki tuomitseva vaan koska tiiän että sieltä tulee totuus asiasta minkä itsekin tiedän mutta en sitä halua uskoa. Eeva on mun järjenääni. Ollaan kaks hyvin samanlaista ihmistä, mutta kuitenkin niin erilaisia. Eevan kanssa ollaan tehty paljon kaikkea ei niin viisasta. Ostoskärryajelua, piirtelyä mainoksiin jne. Mut Parasta on ollu meän Sunnuntai-ajelut. Ollaan  itketty ja naurettu koko viikko pois harteilta. Miesasioissa meillä on jopa vakiolause: Ei se ollu mun arvonen. Keksittiin tää joskus sillon toooosi nuorina. Mikä on muuten aivan toimiva. Huomattu on! Ainaku TÄÄ biisi alkaa soimaan jossain. Ihan ekana tulee aina Eeva mieleen. Sit sen jälkeen seuraava muistikuva meistä on baarissa tanssilattialla, nojaamassa pylvääseen ja heilutellaan päätä ku muuhun kroppa ei enää kykene. Eeva: Lopetetaanko? Emma: Joo, mennään tilaan shotit. Tehtiin Eevan kanssa ennen myös paljon musavideoita! Ne on oikeesti jo klassikoita. Melkeen vois muutaman laittaa näytille, mut me ei ehkä kehata liikkua sen jälkeen enään ihmistenilmoilla. Eeva on mun luottoystävä, ja vaikka meitä on myrskyt välillä puistellu niin mikään ei meän venettä kaada. IKINÄ.

Maria: Meän yks -90 luvun vahvistuksista. Muistan Marian hiljasena ja ujona Annan ja Eevan pikkusiskona. Nyt on osat vaihtunut, minä olen Mariaa 4 vuotta vanhempi. Ja Maria varmaan piti meitä sillon TOSI isoina. Voi kuulkaa, nyt tää ujo ja hiljanen neiti bilettää meän mukana ilman mitään ongelmaa. Mariasta vois oikeestaan sanoa että, luotto-baari-kaveri, ei koskaan petä. Muistan viimekesänä yhden baari-illan jälkeen raahustettiin grillin kautta Marian tykö. Voi sitä sitä naurun ja kikatuksen määrää aamulla. Ja Maria kysy että mites ois biletykset tänäänki. Olin ihan että huh huh, ei meisi kyllä jaksa. Ja olin päättäny että en lähe. Maria laittaa illalla viestiä että: Tuu jo ;) Mietin varmaan sekunnin asiaa ja olin jo rommilasi käessä kampaamassa tukkaa! Marialla on tosi maaginen kyky noissa houkutteluhommissa. Nyt ei oo kyse ollenkaan mun heikosta luonteesta. Ja ollaan päätetty Mapun kanssa että jos meitä lykästä näissä miesasioissa niin me muutetan yhessä Mäntsälään. Käytiin itseasiassa viimekesänä tsekkaan Mäntsälä. Siistin näkönen mesta! Ihan meitä varten! Rakkaus Mäntsälää kohti syttyi yhtenä baari-illan jälkeisenä päivänä ku mulla oli korvamatona biisi- Mäntsälä mielessäin! Mariassa on parasta sen huumorintaju JA se että Maria on suoraan sanottuna NERO leipoon. Ah, se kakku viime juhannuksena. Niin parasta! Maria SINÄ oot parasta!

Milla-Makia. Oi Milla, mun tylsien sinkkuiltojen pelastus. Aina valmis kuunteleen mun jorinoita ja aina valmis leffaseuraks, lomaseuraks, lenkkiseuraks, baariseuraks ja muuten vaan seuraks. Ollaan Millan kaa toimiva tiimi, minä kälätän ja Milla kuuntelee. Ja Milla tietää että jos mun kälätys alkaa käymään korviin niin se ei oo ku sana niin yritän olla hiljaa. Mut elkää nyt luulko että Milla ei puhu mitään, todellakin puhuu. Mut hänellä ei ole tarve selittää kokoajan. Niinku esim. Mulla. Jokainen tarvii yhen Millan elämään. Milla saa fengshuit kohilleen, on kannustava ja oikeudenmukainen. Millan kanssa käytiin viimekesänä erittäin onnistunut Rodoksen reissu. Mut en tiiä miks mulla tulee kaikista tytöistä mieleen nyt ihan hassuja ja pieniä asioita. Esim. Millan kaa viime sunnuntain puhelu. Alkuun oltiin kumpiki vähän apeita, mut siinä hetken ku juteltiin niin kumpaaki alko naurattaan niin että mulla ainaki valu vesi silmistä. Ehkä se onki  sitä että ystävyys on pieniä asioita. Se että saa kaverin nauramaan kaiken apeuden keskellä on enempi ku lottovoitto! Milla oot mun hero!

Ystäväni Miia. Tiiättekö ihmisen joka välillä ärsyttää sua niin paljon ja silti rakastat sitä suunnattomasti?  Miia on just tällänen. Ja tiiättekö miks se ärsyttää mua? Me ollaan kaks niin samanlaista ihmistä. Jästipäitä ja periksiantamattomia. Miia kanssa varmaan ollaan eniten törmäyskursseilla, se on ku kaks leiskuvaa luonnetta kohtaa niin siitä ei hyvää seuraa. Voi jopa sanoa että sielunsiskot. Kumpiki on monessa liemessä keitetty, paljon ollaan jouduttu kestään. Miia aavistuksen jopa enempi. Mut vahvempaa naista saa hakea, pärjää tilanteessa ku tilanteessa. Muistan kerran tilanteen (taas) Baarissa. Mulla tuli kärhämää yhen henkilön kanssa, niin Miia tuli siihen niinku naarastiikeri väliin ku kukaan muu ei uskaltanut. Lennettiin kyllä ulos sen jälkeen baarista. Minä ensin, Miia perässä. Istuin ja itkin mun surkeaa elämää Bingon portailla niin Miia lompsii siihen ja kaivaa laukusta punaviinipullon. Siinä me sit istuttiin ja juotiin punkkua. Hetken päästä siinä oli ihmisiä ihan suunnaton määrä meän kanssa juhlimassa. Sillon oli myös paikkakunnalla tivoli, kiertävä kirppusirkus. Ja heidän työntekijöitä sit hengaili siinä, saatiin sit kuulkaa ilmaislippuja loputon määrä. Käytiin seukkipäivänä koko tiimin kaa pyöriin ilmaset kierrokset. Loppuilta oliki sit tosi legendaarinen, mut sitä en voi kertoa tässä koko kansalle ku siiheen liittyy vähän gröhöm ns. "laittomuuksia" Mut iloisina pyöräiltiin lämpimässä kesäillassa Miian tykö nukkuun ilman huolen häivää.  Miia, anteeksi vielä että huusin sulle lauantaina. Tykkään susta niin paljon että tästä afrikkaan!

Henna: Tiiättekö ku joku puhuu jostain että se on niin aito ihminen. Henna on just sitä. Hennan ei tarvi esittää mitään muuta mitä hän on. Jos Henna kysyy että mitä kuuluu niin se myös oikeesti haluaa kuulla sen että mitä sulle kuuluu. Henna on ollu aina porukan ns. "äitihahmo"  Huolehtivainen ja välittävä, ihminen isolla sydämellä. Joka toivoo rakkailleen vaan parasta. Muistan kun oltiin kaikki vielä alaikäsiä räkänokkia ja oltiin mökkeilemässä viikonloppu. Keksittii Hennan kaa että mennään naku-uinnille. Siinä me ilosesti sit kirmattiin lämpimänä kesäpäivänä ilkosillaan uimaan ja takasi tultaessa Jenny ja Paula oli vastassa kameran kanssa. Voi sitä kiljumisen määrää. Sillon ei nimittäin ollu digikameroita vaan meillä oli ihan se perinteinen filmirullan kera. Asutaan Hennan kanssa melkeen naapurissa, niin Henna on mun vakiolenkkikaveri. Koska Hennasta on vasta tullu ( 6 kk) sitten ihan oikea äiti niin meän keskustelut hyppii kakkavaippamaailmasta-"villiin" sinkkuelämään. Ja kumpiki jaksaa kuunnella toisen juttuja. Hennan kanssa ei ole olemassa asiaa mistä ei pystyis keskusteleen. Henna oot kultaaki kalliimpi.

Paula: Tyttö joka on varustettu tempperamentillä. Miian, Paulan ja Emman voi lukea samaan kategoriaan. Vahvat naiset, jotka ilmaisee asiasta kyllä oman mielipiteensä. Muistan elävästi yhden (taas) baarireissun ku meillä tuli Paulan kanssa riitaa asiasta josta en kerro sen enempää. Mut sen verta voin sanoa että ihan typerä, niinkö ne yleensä tuppaa olemaan. Oltiin kolmisten baarissa minä, Henna ja Paula. Riitahan tuli siis kun oltiin kotia lähdössä ja tilanne kärjisty siihen että juoksin karkuun tyttöjä jotka sinnikkäästi juoksi mun perässä huutaen: "ei me anneta kävellä sun yksin kotiin" Vitsit, jos vois videokelata ajassa taaksepäin, niin sen  illan mä haluaisin nähä uusintana. Yritin harhauttaa tyttöjä ovelana kettuna, ja juoksin yhen kerrostalon pihalle ja kiikuin aidan yli ku joku agentti (rispektii, baaritamineissa) ja olin ihan hähää: nyt ne jäi. Niin ei sieltä ne tulee yhtä agentteina perässä. Liikennepuiston kohilla mun kunto ilmeisesti hiipu ku tytöt sai mut kiinni ja alettiin Paulan kaa ottaa naisesta mittaa siinä. Henna itki vieressä, että TE OOTTE KAVEREITA, ÄLKÄÄ TAPELKO. Viikko Paulan kaa hiljaiseloa, kumpiki loukkaantunut toisillee verisesti. Kunnes uusi lauantai koitti. Laitoin Paulalle viestin: Tänään baariin? Tuli vastaus: Joo!  Paula tosiaan on reissaillu paljon, ja on ison kaupungintyttö. Muistan aina sillon kun oltiin ihania näppynaamasia teinejä, Paula sano aina että tänne hän ei jää! Ja niin on lupaus pitäny perämeren persereijän tomut on karisteltu jaloista jo aikaa sitten. Siitä huolimatta meän ystävyys on pysyny välimatkasta huolimatta! Paula oot mun ykkösnainen!

Pia, ihana ja sulonen daami. Myös -90 luvun vahvistus. Pia on tullu meille muille tutuksi Marian kautta. Tytöt tutustu toisiin lukiossa. Meiltä löytyy ymmärrystä toisillemme ku jaetaan samanlainen elämäntarina menneisyydestä. Voin sanoa että siihen liittyy sana ääliö ja mies. Loput voitte päätellä itse :) Pian kanssa oleminen on semmosta sielujen sympatiaa. Pia on ku pikkusisko jonka haluaa laittaa purkkiin ja suojella sitä pahalta maailmalta. Viime kesänä (taas) baarissa. Miks mää muistan kaikki jutut vaan baarista, ku yleensä en sunnuntaisin muista illasta mitään. niin nyt kumpuaa asiaa mieleen.Jännä toi ihmisimieli. Pia tuli kihertäen mulle että: Mulla ei oo rintsikoita. Mun oli pakko kihertää takasi että: Ei oo muuten mullakaan. kihi kihi. Pia,oot nami! Iso ja märkä pusu.

Juho, OHOI meän ainoa mieshenkilö jengissä ja varmaan ainoaks jääki. Jos kaikki pojat olis niinku Juho, niin maailma olis täynnä vaan onnellisia naisia! Niin ihana se on. Pia on aivan onnentyttö. Tai kaikkihan me ollaan, onhan se onneks osana myös meidän muittenki kimulien elämää! Juho kyllä auttaa kodin pikkupulmissa ku pyytää vaan oikealla hetkellä. Kesäsin ruukannu käyttää meitä veneajeluilla. Ens kesänä saat käyttää jopa enemmän, ku mulla on semmonen kutina että viime kesänä se tais jäähä vähemmällä? Mut nou hätä voit vielä korjata tilanteen;) Juho, en sano mitään lällyä. Kumpaaki vaan alkaa nolottaan niin heitän vaan silleen äijätyyliin että: Piä ittes miehenä.

Jenny:  Rakas siskoni. Oltu kuulkaa lapsesta asti kavereita. Ja samat kaverit vielä aikuisiällä. Siihen ei monikaan pysty. Muutako Anna, Eeva, Maria, Milla ja Miia. Hehehe. Tajusitteko? Jenny on samanlainen ku Paula, maailmanmatkaaja. Näitä kahta ollaan aina kovasti kaipailtu yhteisissä bileissä. Jennyn kanssa ollaan tehty ihan tsiljoonasti kaikkea typerää. Mut mulla tulee taas aivan typerä juttu mieleen. Meän kaikkien aikojen lempileffa on aina ollu Mighty Ducksit. Katottiin niitä nuorena ihan taukoamatta. Ja aina vieläki kun se tulee telkkarista on pakko laittaa jennylle viestiä. Jenny on aina ollu hyvin määrätietoinen opiskelujen ja työn suhteen. Ja todenteolla asuinpaikan suhteen. Kaikki muu passaa paitsi Suomi. Ens kesää ootan innolla koska Jenny on luvannut tulla meän Veeran 18 vuotis-synttäreille, josta päästäänkiin viimisen sydänystävän nimeltä...

...Veera! Ihana, samalla aaltopituudella oleva pikkusiskoni. Joka lukee mua niinku avointakirjaa. Ja kuuntelee mut jatinat niin hyvässä ku pahassa. Sisko jolta voi lainatan vaatteita, ku joku JENNY meni muuttaan niin kauaks että on vähän turhan pitkä matka lähtä lainaan niitä. Ja parasta on se tosiaa että VEERA täyttää 18! Pääsee vihdoinki meän Ässien mukaan baariin, eikä tarvii jäähä kotia märehtiin. Näin ne vuodet kuluu. Hirveenä ei tuu nyt juttuja mun true siskoista ku oo matkanvarrella kertonu teille niistä niin paljon! Veerahan on mukana melkeen joka jutussa :D

Mut tälleen kiteytettynä, perse jo aivan puuduksissa ku oon istunut tässä jo melkeen kolme tuntia kirjottamassa ja mun piti tehä tänään kaikke hyödyllistä. Mikä nyt jäi. Mut hei mitäpä en mun ÄSSIEN eteen en tekis? Niin tosiaan se kiteytys. Luin tossa yks päivä kaikkea ystävänpäivärunoja, ja ajattelin että ompa teennäisiä ja lällyjä. Mut ei ne oo. Huomasin että kaikki on totisinta totta, ystävyys on vene jota ne myrskyt ei todellakaan kaada, ystävyys ei tunne välimatkaa ja että ystävvyys on todellaki sama yksi sielu jaettuna moneen kroppaan. Monesta suosta on tytöt on mut nostanu. Osataan ilota aidosti toisen puolesta, osataan myötelää toistemme murheita ja mikä parasta melkeen jo katseesta tietää mitä toinen ajattalee. Niin tiivisti me ollaan hitsauduttu yhteen. Nyt tulee se lällyosio.

 En tiiä missä sitä olis ilman teitä. Ootte hirmu rakkaita kaikki!
Tylsää olis ilman teitä.



Lauantaina nähdään!

Terkuin mä.

Ps: Otetaan yhteiskuva missä on myös JUHO!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti