Keksin tossa aamulla kun heräsin että kun tätä lunta on tullu ihan nokkona, niin mitenhän mun mökki-pieni-poloinen pärjäilee kaiken tän valtavan lumimäärän kanssa. Hynttyyt niskaan, kaakaota termariin ja menoks. Muistin että en omista lapiota joten päätin hakea porukoilta lainaan. Voin jo tässä vaiheessa kertoa että taakkana oli vaan koko lapio.
Tällä kertaa en muuten ajanu autoa kiinni ja vaan jätin sen suosiolla kauas rannasta. Mun oli tarkotus hiihtää mökille, mut arvatkaa kuka unohti monot kotia? Jep, minä. No, eeeihän tuo hanki nyt varmaan hirveenä upota, on siellä varmaan jossain kelkan jäljet niin voin mennä niitä pitkin. Ei muuten ollu. Ensimmäiset kolme metriä kun olin rämpiny umpihangessa, mietin jälleen kerran että miks en vaan jääny kotia? Mut en luovuttanu kerta sinne asti olin jo päässy. Voin kertoa että oli melkonen urheilusuoritus tollanen 2 km matka, reppu selässä ja lapio kourassa. Pääsin mökkirantaan ja siellä sitä lunta vasta olikin. Piti edetä nelivedolla. Ihan turha reissu, mökin katolla ei ollu nimeksikään lunta. Joko mun mökin katto hylkii sitä tai sit joku mökkitonttu oli käyny lapioimassa ne vähemmäks. Istuin sit saunan terdellä ja join kaakaota ja ihmettelin hetken. Sit tein typerän ja kohtalokkaan virheen. Mulla pitäs olla aina joku järjenääni mukana joka sanoo että: Emma, mieti vielä hetki ennen ku toteutat ne typerät juttusi. Tein siitä lähtöä, heitin repun selkään ja nousin terassin kaiteelle seisomaan ja HYPPÄSIN hankeen. Arvatkaa kuka oli kiinni ku pullonkorkki hangessa. Jep, minä. Ihan niinku lapsena. Kyllä söi naista ku yritin epätoivoisesti kaivautua ylös sieltä.
Loppuhyvin kaikki hyvin, pääsin irti, rämmin takasi maihin ja tässä sitä nyt ollaan. Vieläki elossa. Tosin kaikkensa antaneena. Pitäsköhän mun sittenki ottaa se tapaturmavakuutus. Oon niin altis kaikelle.
***
Mut se kuulkaa mökkeilystä. Arvatkaa mitä eilen yöllä tilasin? TATTADATTADAA, uuden sängyn. Se on kuulkaa niin että mun ilmapatja on tosi tosi sairas. Yhessä ollaan valvottu öitä kun toinen raukka ei jaksa enään pitää ilmoja sisällä. Mun selkä rapsuu ja napsuu joka suuntaan ku se on niin kipeä. Eilen mulle sit riitti. Enhän mä voi pitää sitä raukkaa kärsimyksessä, vaan on sille annettava kunniallinen loppu ja päästää se jo sänkyjen taivaaseen. Mut vasta parin viikon päästä, kun uusi ergonominen jenkkisänky on kannettu sisään. MMMM. Aivan innolla jo odotan. Sit en tee muutako nuku.
Kokoajan siirtyy unelma Minna Parikoista kauemmaksi ja kauemmaksi. Ehkä sit veronpalautusrahoilla. Toivottavasti niitä tulee. Pakkohan niitä on tulla. Ne saastathan vei kaikki mun kesälomarahat. Jos en saa, niin myyn kaiken maallisen omaisuuden ja muutan Panamalle viidakkoon. Panamasta tuli muuten mieleen, että arvatkaa mihin lähen syyskuussa? TATTADATTATAA, KORFULLE. Näin on näppylät, lähen sinne lomaileen. Mulla oli siellä kerran nuorena tyttönä kiihkeä lomaromanssi. Oi niitä aikoja.
Hihi.
No se siitä aiheesta. Päivän kuvasaldoo. Toinen kuva on tosiaan se mun tilaama kaasujääkaappi. Pysyy kuumana kesäisenä mökkipäivänä siiderit kylmänä. Ai että on kätevää. Se on tällä hetkellä keskellä keittiötä. Mut kokeilin mun voimanaisen käsivarsilla sitä niin ei ollu kovin painava. Jaksan varmaan sen raahata kellariin säilöön. Kuhan saan itteäni niskasta kii.
 |
| VETTÄ! Heti tuli mieleen pikku kakkosen- "varokaa heikkoja jäitä" Ja möyrin rantaan. |
 |
| Veneet parkissa. |
Mut nyt pistän nukkuun. Yövuorot alkaa ja ennen yövuoroa täytyy mennä tekeen vielä talkkarinhommia. Oli ollut tukos viemäreissä, niin sotku on päätä huimaava. Kovaa kuurausta siis tiedossa.
Terkuin mä!
Ps: enään KOLME yötä tähän.
Mut oon niinku naisversio tästä. En ihan näytä Travoltalta. Vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti