Do it yourself.

Tämmöset sadepäivät on aina hyvä käyttää johki kotituunailuun. Ostin tossa männäviikolla ihan hirveen ruman pikkupöydän, hintaa sillä oli vaan 2 euroa niin funtsin että laitan se tohon mun pikkupartsille pöydäksi. Kun siihen ei valitettavasti mahdu semmosia hienoja rottinkisia, mitkä olis mun unelma. Niin eli ajattelin kätevänä emäntänä että, maalaan sen. Mutta kun tänään on maanantai ja sillonhan mikään ei tunnetusti onnistu. Ensiks ajattelin että meen tonne taloyhtiön askarteluhuoneeseen, mut ei. Joku nerokas lapsi keksi että, Hei mää maalaan sen tässä keittiössä samalla ku laitan ruokaa! Kaks kärpästä yhellä iskulla.

No ensiks en meinannu saaha tota maalipurkkia auki, piti jo aivan oikeesti taistella sen kanssa. Ja yritin jo epätoivoissani aukasta sen kannen päällä olevan mikälie pikku tirkistelyreijän. Ja oisin siitä lorotellu sitä maalia. Sekään ei auennut. No sit käytin kaiken tarmon ja sain sen auki. Probleemi nro kaksi: no millä mää tuota nyt sitten sekotan? No fiksuna tyttönä, otin sit kynttilän ja aloin sillä sekotteleen, mutta mitä? Siihen maaliin oli kasvanu joku ihmeellinen kova pinta, niin piti tappaa se eka pois tieltä. Tässä vaiheessa mulla jo ärsytti ihan suunnattomasti, ku perunakattilaki kiehu yli.

No nyt se on sit maalattu, mut maalia on varmaan enemmän mun sormissa, jaloisssa ja lattiallaki näköjään menee tommoset pikkuvarpaan kuvat pitkin keittiötä. Ois vaan pitäny mennä sotkeen tuo askarteluhuone ja hipsiä karkuun sieltä vähin äänin.

Joo ja sit pesin mun valkoset tennarit ku ne oli vähemmän valkoset. En tiiä mitä niille tapahtu tuolla koneessa mut nyt ne on keltaset? Se niistä kengistä. Ja ne oli vielä ne kivat mitkä varastin siltä tytöltä käsistä.

Kävin myös tänään leikkii vähän talkkaria, ja siinä sitä luutusämpäriä kantaessa sanoin veeralle että: Eka asia mitä hommaan ku oon miljonääri, on oma henkilökohtanen ämpärinkantaja. V: Jaa meinaakko miljonäärinä vielä siivoilla saunoja? Niin hyvä kysymys. Siinä pysys ainaki todellisuudentaju, ja onhan tuo niin kivaa puuhaa että mitä sitä pois heittämään.

Ja sit tänään pitää vielä iskän kans kantaa yks lipasto täältä mun kattohuoneistosta alas ja toinen ylös. PUUH että on taas rankkaa.

Mut joo nyt tuo ruoka varmaan jo palo pohjaan, että sitä nauttimaan nyhen.

Terkuin: sormet tosi maalissa.

Ps: tuli oikeesti ihan hieno tosta pöydästä.

Entiset valkoiset tennarit, nykyiset keltaiset.