Mun elämä = Le Cháos.

Hyvää päivää.

Mistähän alottas tarinan. Pienestä aamuisesta rapulasta, typerästä autosta vaai siitä että tajusin äsken, noin 20 min sitten yhen mullistavan asian.

Alotan eilisestä. Eli eilinen meni lähinnä niissä merkeissä kun annoin ymmärtää. Rommin huuruisissa, mut sain hirmu paljon aikaan. Siivosin vaatekaapin ja silitin kaikki vaatteet, pesin pyykkiä, vaihoin lakanat, imuroin ja luutusin. Sit istahin sohvalle "kattoon" telkkaa ja sammuin. Heräsin kaheksan pintaan tästä sohvalta olotilalla mikä maa, mikä valuutta? Onko nyt yö vai päivä? Eihän mulla tänään enään ollu yö, vai joko tein viimisen?Hetken aikaan ravistelin päätä, ja valkes. Oot aamulla päässy viimisestä yövuorosta, talkkarintyöt on tehty, ja rakas olet juonut itsesi humalaan.

Kokkasin itelle aterian, ja ajattelin säälittävänä vanhanapiikana kattoa samalla syödessäni Netflixistä jonku leffan. Oli ihan klassikko-fiilis. Selailin niitä ns klassikoita, ja silmiini osu elokuva nimeltä- SYVÄ JOKI. Hatarasti muistin että iskä siitä puhuu aina. Hirvein elokuva mitä on ikinä kattonu. Ikinä, ja äiti aina yhtyy myhäileen taustalla, mmhhmm kamala, kamala elokuva. No mikäs sen parempi tylsään tiistaiseen romminhuuruiseen iltaan ku kamalakamala elokuva. Alkuun, very boring. Keskivaihe elokuvasta- tarvin terapiaa, enkä lähe ikinä minnekkään melontaretkille. Loppuelokuvasta- hämmentävä.

Jos joku on kyseisen klassikon kattonu ymmärtää kyllä. Voin kiteyttää tarinan niille jotka eivät ole elokuvaa nähneet. Eli tässä se tulee:

Neljä iloista miestä lähtee melontaretkelle, yksi iloisesta neljästä miehestä raiskataan, yksi neljästä iloisesta miehestä tappaa raiskaajaan jousipyssyllä. Neljä, ei tässä vaiheessä enään niin iloisia miehiä jatkaa hädissään matkaa. Yksi neljästä miehestä ammutaan, raiskaajan kaverin toimesta. Kanootit hajoilee, jalat katkeilee, nuoli menee kyljestä läpi, myös raiskaajan kaveri tapetaan jouskarilla. Iloinen kanoottireissu josta tuli rytinällä painajainen saa loppunsa. Neljästä iloisesti miehestä henkiin jää kolme hämmentynyttä miestä. Kukaan ei voi katsoa toisiaan silmiin. The End.

Ihan kamalaa kuka näitä keksii?

Nuoremmat lukijat voi lopettaa tässä vaiheessa lukemisen. Ihan K-18 kamaa. Ei saa kokeilla kotona.

Itsekin hämmentyneenä tästä elokuvasta, päätin lähtä nukkumaan. Oon aina halunnu kokeilla yhtä juttua ja ihmettelen suuresti että tein sen vasta nyt- 24 vuotiaana. Kerran jossain leffassa näin ku joku rokkistara pesi hampaat viskillä. Mietin sillon että, siistii tuota täytyy kokeilla. Mulla nyt ei vaan viskiä löytynyt mun varastoista, niin aattelin että nooo oh well kyllä se rommillaki menee. Menin rommilasin kaa kylppäriin ja mietin että miten mun pitää se tehä? Uitanko harjaa lasissa vai purskuttelenko sillä rommilla suun lopussa? Päätin tehä molemmat. Harja lasiin, sähköhammasharja osottautui muuten hyväks drinki sekottajaks. Ja jurnuttelin sillä rommisella harjalla sit mun hampaita. Kiva rommin maku levis suuhun. Ja lopuks purskuttelu, mut en sylkässy pois vaan nielasin. Sehän ois suurta haaskausta. Onkohan mulla orastava alkoholismi tuloillaan..

Ja lapset voi liittyä taas joukkoon.

Aamulla heräsin hämmentävien unien jälkeen. Söin terveellisen puuroaamiaisen ihan vaan teen kera tänä aamuna. Ja mietin että ihanaa, ku on vapaa teen tänään kaikkee Emma-kivaa. Laitan mun uudet saappaat jalkaan, meen kirjastoon lukemaan uusimman Me naiset ja tieteen kuvalehden. Sen jälkeen käyn ihanasti teellä jossain, jonka jälkeen suunnistan haaveshoppaileen. Se on siis sitä kun ei ole rahaa ostaa mitään, mut leikit että miltä se näyttäs sun päällä/kotona. Ekaks ajoin peukin kautta ja kävin vähän tekeen lumitöitä, ne ihanat saappaat jalassa, niin on tyylikäs talonmies. Siitä suunnistin kirjastoon todetakseni että se on kiinni. No en lannistu meen silti ihanasti teelle jonnekki. No menin, ja tajusin siellä kahvilassa että oon yksin ja mun pitää mennä tommoseen ns. "sinkkupöytään" kun ei viiti vallata yksin isoa pöytää. Ja se sinkkupöytä on vielä peilin edessä että voit välillä tarkistaa: Jep istut yksin. Ikuisena romantikkona toivoin että joku TÄMÄN näköinen hurmuri tulee ja kysyy että: Anteeksi, onko tässä vapaata? Ja loput tiedätteki, happily ever after. Ei tullu.

Lähdin siitä sit hivenen pettyneenä, vuorossa ohjelmanumero haaveshoppailu. Pääsin makuunin kulmille ku opeli näytti mulle TAAS jakoavaimen kuvaa ja sammu. ONNEKS, se sen verta liikku että pääsin parkkiin siihen makuunin eteen. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! VITTU! Ihan eka ajatus, ISI. Puhelin kouraan ja soitto iskälle, ja voin todetakseni että: Mitä hittoa, se ei vastaa mulle. Toinen ajatus mikä tuli päähän. Vittu mulla on nää uudet saappat jalassa, ja en oo suihkuttanu näihin mokkasuihketta ne menee pilalle jos pitää lähtä käveleen tonne yöks märkään keliin. Kolmas ajatus, vittu näissä on korkoaki niin paljon että se on olympiatason suoritus jos pääsen hengissä pääskylän asti. Siinä sit yritin epätoivosesti hengitystä pidätellen saaha sitä käyntiin. Ei, ei sit niin millään. Laske kahteenkymppiin ja sit kokeilet. No se toimi. Toimii melkeen muuten aina. Paitsi sillon ku mulla on totaallinen hermoromahdus tulossa ja pitäs laskea että saa ittensä hillittyä. Hirveesti muuten tänään asiaa. Ajattelin että en kyllä lähe tonne noihin liikkennevaloihin sekoileen jos tää paska esim. sammuu uudelleen. Teen tässä uukkarin ja lähen tuota toista kautta se tuntuu turvallisemmalle. Arvatkaa? Se vitun kosla sammu JO kesken sen uukkarin. Siinä sitä oltiin keskellä katua, hyvin alkaneessa UU- turnissa. Eka ajatus, voi vittu. ISKÄ SUN ON PAKKO VASTATA. Ei muuten vastannu. Sit istuin hetken hätävilkut päällä ja kiljuin. Mikä tarve muuten ihmisillä on hymyillä säälivästi ku neito kiljuu paniikissa typerässä opelissa. Vois tulla auttaan, vaikkei osaiskaan mitään tehä. Tulis vaikka kiljuun seurana. No taas yritin rauhottuu, vaikka oli aika hankala paikka kyllä siihen. Laskin taas kahteenkymppiin, ja se toimi jälleen. Ja onnekseni autojumalat tajus ilmeisesti koetelleen mua tarpeeksi tälle päivää ja pääsin kotiin asti.

Ja se oivallus jonka tajusin tänään oli se että: Näissä tilanteissa, joissa iskä ei vastaa puhelimeen. Mulla ei ole ketään kelle soittaa. Ei ketään. Kaikki kaveritki on töissä päiväsaikaan. Radiostaki soi tän oivalluksen aikaan TÄÄ. Kohtalo. Tajusin että tarvin ehkä poikaystävän. Se on iso EHKÄ vielä. Mut sen täytyy olla näppärä käsistään, paksu lompsa, komea, hauska, romanttinen ja komea. Vai joko sanoin sen? Ei taija löytyä muutaku satukirjoista, ja hollywood elokuvista.

Jos joku tunnisti itsensä, ota yhteyttä kuvan kanssa.

Eli hyvin suunniteltu vapaapäivä meniki ihan pipariks. Tai sit ei, mulla on vielä rommia ja ouzoa. Eilen en jaksanu kauheena jorailla ku vahingossa nukahin. Mut jos tänään ottas semmosen olotilan- uuteen nousuun. ELI: Laulas singstaria, hyvää ruokaa, olen-humalassa-itsekehu-lista, dixie chiksiä youtubesta + emma mukana laulamassa kyynel silmässä kaukosäätimeen, ja loppuun perinteinen vaateshow ja lakkaan kynteni humalassa-kalsarikänni ilta. Näin se yleensä menee perinteisen kaavan mukaan.

Mun elämä on sälittävää. Ehkä mä oikeesti tarvin poikaystävän. Jonka kanssa yhessä vaan reippaillaan, kokkaillaan ja luodaan imeliä hymyjä toisillemme pitkin päivää.

HMM.

Tai koiran.

Täytetään myös päivän kuva-annos. KATTOKAA TUOREITA MANKITUUKEJA! Verkku sano pienenä aina että: Läätyä ja mankituukeja. Suomeks se tarkottaa jäätelöä ja mansikoita.

Ostin taas itelleni kukkia, ihana nainen on ne ansainnut.

Kattokaa kui ilonen opelin omistaja olin vielä syksyllä.
Toista se on nyt.

Terkuin mä.

Ps: Ois kiva leipoa. Telkkarissa nimittäin joku Leila leipoo. Näyttää kivalta.

BONJOIR!

Mulla on tänään siivouspäivä. Alkanu tosi mallikkaasti...

Puuroaamiaisella, huuhtelen sen alas rommilla. Vois olettaa että siivoaminenki sujuu sutjakkaasti.

Hirmu kiire, en lätise enempää.

Terkuin mä.

PS: Mulla alko tänään myös vapaat.

PPS: JIIII - HAAA.

Honeyy im home!

Mimi vastas ilosella viseryksellä takasi! Jee, sillä on ollu ikävä mua. Ehkä se sittenki tykkää musta? Tosiaan äsken tuli kotia mun ja Veeran minilomalta, ja voi pojat oli kyllä niin mukava reissu että vois uusiks ottaa.

Eilinen päivä Veeran kanssa kierreltiin Helsingissä. Veera oli vaan vähän skeptinen aamulla ku lähdettiin Paulan tyköä Espoosta sen suhteen että osaanko minä "vanha helsingin kulkija" kulkea siellä. 

V: Tiiäks sää missä meän pitää jäähä pois kyydistä? E: MMM, no sillon viimeistään ku kaikki loputki poistuu junasta. 

Veera ja ilme-Pyöreet silmät.

Täähän oli siis meän pikku Veeran eka kerta Helsingissä. Miettikää. Oon sille sitte hehkuttanu Fazer-kahvilan ihanuutta, ja kuinka meän pitää käydä siellä. Tiesin että se on hotelli Kämppiä vastapäätä. Mut ongelma oliki että missä se hotelli oli? Mut nou hätä, melkeen vois jo muuttaa helsinkiin ku mun pettämätön hajuaisti löysi oikeelle kadulle. Naamat hangonkeksillä seisottiin kakkutiskin eessä kuola valuen. Oli "vähän" valinnanvaikeuksia.

Mut tiiättekö mitä löysin ihan vahingossa, ja toivoin että en olis löytäny? Minna Parikan kenkäkauppa. Siinä ne oli. Mun pupukengät, näyteikkunassa. Lasi vaan meän välissä. En varmaan  IKINÄ pääse niitä sen lähemmäks. Olin niinku pikkulapsi nokka kiinni ikkunassa. Veera saman aikaisesti repii takin helmasta että tuu pois, kohta tuo myyjä tulee meuhkaan ku sotket niiden puhtaan ikkunat. Sinne ne mun muruset jäi, huutaan mun nimee.

Loppupäivä kierreltiinki ah, niin ihanissa kaupoissa. Löysin itelle yhdet lohtukengät, huomattavasti edukkaammat vaan 13 EUROA! Mut ne on kyllä tylsät saappaat vaan, ei yhtään pupukenkien veroset. Jouduin sellaisen yli-innokkaan meikkitätin kouriin Kampin kauppakeskuksessa. Se alko paasaan eka meille meikeistä ja yhtäkkiä olinki jo sen meikkituolissa meikattavana. Eihän me maalaiset osattu sanoa tiukkaa EItä. Siinä se sitten tupsutteli mun kasvoihin vaiks millasta tököttiä, ja oli ihan ihailtava lopputulos. Meikkitäti: Noniin laitetaanko pakettiin meikkejä? No tiedustelin sitten hintaa näille tuotteille. MT: Vaan 50 euroa, tää yks puuteri.! 

GRÖHÖM, 50 EUROA?

Ja kuitenkaan lopputulos ei nyt ollu niiiiiiiiiiin häkellyttävä. Mun Lumenen puuteri pärjää yhtä hyvin tässä mittelössä. Olin tietenki että: Nou nou (ulkomaalainen nainen) Kovasti hän yritti sitä mulle myydä, mut kun on rahasta kyse niin osaan pysyä tiukkana. Jos minä jätin pupukengät näyteikkunaan niin enkai mää hitto sit mene ja osta niin kalliita meikkejä. Mitä näillä ihmisillä liikkuu päässä? Suivaantu se nainen mulle. Mut kiitos ku ehostit, moro.

Päivä huipentu Disney on ice-esitykseen. Ja ku sanoin että meillä on eturivin paikat, niin ne oikeesti muuten oli. Ite ajattelin että ei nyt ihan edessä ole mut JOO O OLI NE. Siellä me Verkun kansa tyytyväisenä istuttiin muiden smurffien kanssa. Esitys oli ihan MAHTAVA. Emma 24 wee oli niin intona, että mulla alko itkettään. Oisitte itekki alkanu, tää nimittäin pärähti soimaan EKANA. Otin paljon kuvia, otin paljon huonoja kuvia. Ainaku sain zoomattua jonku hahmon mun kameran linssiin niin tyyppi luisteli jo toisella puolella kenttää. Ei ollu ihan helppo juttu. Mun vieressä istu semmonen setä, ja sillä oli kunnon tööttikamera. Ja katoin aina että millasen kuvan se sai. Hitto, tosi hyviä. 

Mut suosittelen kaikille lapsenmielisille että kannattaa ehottomasti käydä kattoon. Ja jos et oo yhtään lapsenmielinen, niin suosittelen kaikille jotka tykkää atleettisista ja hyvakroppasista urheilijamiehistä niin kannattaa ehottomasti käydä kattoon.

Tänään sitten lähdettiin aamulla hyvin aikaisin Paulan hellästä huomasta ja puksuteltiin kotia. Tuli vaan ajatus siinä junassa, miks niitä junanpenkkejä voi kallistaa? sehän on hyvin epämiellyttävää takana istuvalle ku edessä istuva päättää heittää pakoputken kallelleen ja laittaa nukkuun. Kyllä mua ärsytti. Muutenki ahdasta. ärrrr.

Oli kyllä kiva reissu, tuli aivan ajatus että millastahan täällä olis jopa aivan asua?

Kuvasaldoa!

Tätä kuvaa edelsi sellainen perinteinen- nukun kuola poskella kuva.
Ps: Mun oravaposket pääsee kuvassa oikeuksiinsa.

Verkku!

MMM, Chili-suklaa-kakku! N A M I !

Mikä laihari?

MMM tähänkin!

Eme mielissään syö kakkua!

Veera yhtä mielissään!

Melkosen lohduton näky ku tulin kotia!

Mun sänky oli pierassu ja päästäny ilmat pihalle. Raasu :( Mut täytin sen ja nyt se on taas kuohkea+myttynen. Ja ajattelin sinne köllähtää ÄN YY TEE NYT. Yövuoro nimittäin odottelee mua.

Terkuin mä!

PS: 

Tuumaustauko.

Se on aina välillä paikallaan.

Äiti totes että et oo kirjotellu vähän aikaan mitään. No en. Mulla menee niin surkeesti että mitä siitä kirjottaan. Sit kerroin äitille story of my life. Niin totes: Sitähän se sun elämä on. No totta, välillä vastustaa.

Eli täytyy sanoa että Emen vuosi ei oo alkanu odotetulla tavalla. Ensinäki, pankki on unohtanut ottaa multa rahaa. Kyllä. Mökkikauppojen yhteydessä on unohtunut jotku huudatukset ja plääplää. Liian monimutkasta mun aivoille. No kuitenki. Vuosi on  siis alkanu kukkaron nyörien kiristämisellä. Hei hei Minna Parikat ainaki näin toistaiseksi. Toisekseen, ylinopeussakot. AGAIN. Vielä yhet, ja sit näätte ku pääskylän primadonna hinkuttaa munamankelilla 10 kilsan työmatkoja. JES. Oon hölläny nyt ihan tietosesti mun raskasta kaasujalkaa, ja hittovie oon kerenny jopa katteleen maisemia. Esim. Yks päivä huomasin että meän lähellä on semmonen iso puu jonka latvassa on joku iso oranssi pussi? (Kai se oli pussi) kiinni. Sit oon tehny liikennehavaintoja. Ajoin tasan neljääkymppiä, niin heti oli joku liikennesika isolla maasturilla opelin perässä kiinni.

Emma, pysy tyynenä sun ei tarvii kaasuttaa. Mieti muuten joudut pyöräileen koko talven. Maltti on valttia.

Sit sillä liikennesialla meni hermot, kaasutti mun ohi ja arvatkaa? HEILUTTI NYRKKIÄ! Ite oisin ollu viikko sitten samanlainen. Inhoan liikenteessä nynnijöitä. Ja nyt oon ite. Nynnijä, hyi.

Ajattelin että liimaan ison lapun opelin takalasiin, jossa kerron tilanteen. Jos enään ylinopeutta kurvaan, tästälähin pyörällä hurmaan.

No sittenkun oli päästy maasturimiehestä. Tuli Audimies. Samanlainen liikennesika. Pyyhkäs ohi ihan surutta. Siinä sitten köröttelin, kirjaimellisesti köröttelin. Niin näin, että jopa mummo uskals rollaattorin kanssa tien yli vaikka näki että oon tulossa. Niin hiljaa mä nykyään ajelen. Mummotkaan ei enään hypi lumipenkkojen päälle mun tullessa. Surullista.

Mut se siitä aiheesta. Maanantai aamu. Kaikki inhoaa maantaiaamuja, myös minä. Väsyneenä raahustin olohuoneeseen toivottaan mun murusille huomenet. Mimi istuu yksin orrella. No mutta missä on Lulu? Lulu, oli yön aikana jostain tuntemattomasta syistä lentäny lintujen taivaaseen. Kuollu. Mun, sininen söpöliini. Voi sitä kyynelteen ja rään määrää. Vaikka se on vaan pieni lintu, niin niihin kiintyy ihan hullunlailla. Nyt meistä kolmesta muskettisoturista on jäljellä enään kaksi. Minä ja Mimi.

Sniif.

Ainoa suunta tästä on vaan ylöspäin. Maksetaan pankille, höllätään kaasujalkaa ja pidetään Lululle kauniit hautajaiset. Leivon jotaki herkkua ja pyydän tytöt kylään. Ehkä ne rapsuttaa mua päästä lohuttavasti.

Mut jotaki kivaaki tiedossa. huomenna lähetään Veeran kanssa Helsinkiin. Ah, oon niin maisemanvaihdoksen tarpeessa. Tarkoitus oli mennä lentämällä, mutta jotku vähän viivytteli niiden lippujen kanssa niin nehän oli sit jo huikeen hintasia. Eli tsuku tsuku junalla mennään. Mut tuumattiin verkun kanssa, että ompahan ainaki aikaa vaihtaa kuulumiset kunnolla. Eväät ja lukemista mukaan, niin hups vaan Helsingissä ollaan.

Kirjottelen reissun jälkeen että miten meni. Ellei meitä sitten Veeran kaa pestata siihen Disney on ice- esitykseen mukaan. Osataan tehä melkosia piruetteja meän kaunokeilla. Treenattu monta talvee peukin kentällä.

Terkuin-maailma mua masentaa-mä.

Ps: Etin mun tunteita kuvaavaa-biisiä. Niin äiti huus yläkerrasta: Mitä ranteet auki musiikkia sää kuuntelet?Ihan totta, ei mulla nyt niiin huonosti mene. Heräsin tänä aamuna ja oon vielä hengissä. Se on AINA plussaa.

Okei ei tääkään mitää hilpeetä ole, mut hei se on kuitenki Kari. Lululle <3

Säästämistä,laihuttamista ja periksiantamista= Tylsää.

Perjantaipäivää vaan kaikille.

Oon tänään heränny aikasten (vapaapäivällä, miettikää) söin puuron ja reippaana nuorena naisena lähdin pankkiin puhumaan jalosta taidosta nimeltä säästäminen. Luulin että se on tyyliin vaan silleen että, ota satku mun tililtä joka kuukausi ja siirrä se johonki toiselle tilille. EEEI. Ei se ole kuulkaa vaan niin simppelii. Siinä otetaan esille käyrät, prosentit, tilastot, euriborit jne jne. Oli pikkusen blondi huuli pyöreenä. Ei mitään hajuu mitä ne ottaa mun tililtä ja kuinka paljon ne ottaa ja mihin ne menee. Whatever. Eiköhän ne sit joskus löydy mukavana yllärinä.

Tyyliin: Jumalauta, mikä tää miltsi on täällä tilillä? Etelä-Afrikka here i come!

Se on mun uus lomahaave. Etelä-Afrikka.

Puhuin tossa just Miian kanssa maratonipuhelun. Päivitettiin vähän kuulumisia. Jotenki mulla iski sit masennus,  ku paasasin kaikesta mua ahdistavasta. Niin jotenki sen seurauksena sit avasin tärisevin käsin suklaalaatikon ja oon tässä nyt vetäny sokolaatia naamaan ihan surutta. En oo silti jättäny laihuttamista. Joskus pitää vaan antaa periksi, mennä tunteen ja tarpeen mukaan. Näin on. Ai että maistuuki hyvälle. Kuolaki alko valuun.

Kävin Lidilissä ruokaostoksilla. Hirvee, miten paljon siellä on mummoja klo. 10 jälestä. Kassalla latasin mun ostoksia tiskille, ja kyykistyin ottaan pussia. Mun lompsasta levis kaikki kortit niinku Jokisen eväät ympäri lattiaa. Itse olisin siinä tilanteessa jos olisin ollut sivustaseuraaja rientäny hätiin niitä keräileen. On nimittäin muutama kanta-asiakaskortti hallussa. Mut kukaan ei tullu vaan päinvastoin, takana seisova haiseva ukon ketale, pukkas mua kärryillä päähän ku hädissään konttasin korttien perässä. Sanoin painavan sanan: No au! Se vaan että: Ai, sullako tippu kortit. 

No ei tippunu, mulla on vaan tapana kontata kassajonossa.

Alko suoraan sanoen vituttaan tää Suomalaisen juro kansa, huonoine käytöstapoineen. Tein sen mitä inhoan itse ylikaiken. Oot siinä kassalla maksua vaille valmis, niin lähet vielä hakeen jotain mikä unohtu. Inhoan niitä ihmisiä.

Tein ite tänään samat. Buahhaha. Katoin sitä haisevaa ukon ketaletta nenänvartta pitkin. Ja: AINIIN, tulppaanit unohtu. Sit menin siihen tulppaanihyllyn eteen sormi poskella seisoskelemaan ja valitteen kukkia. Tämä kimppu, eiku ei sittenkään. No tämä kimppu, eeei sittenkään. Tämäkö kimppu? joo tää on hyvä. Sit oikeen hitaasti löntystelin takasi kassalle. Ja jono seisoo! Voi mikä vallan tunne.

***

Mulla on tänään vapaa, ja en aio tehdä yhtään mitään. Muutako hyvää ruokaa. Terveellistä sellaista. Illasta leikitään Millan kans jotain ekstrakivaa, tarkottaen katotaan telkkaria ja jauhetaan pelkkää asiaa. VOITAS MILLA muuten miettii minne lähetään reissuun tossa keväthangilla!

Meillä on talonyhtiössä tällä erää meneillä asbestin-purkutyöt. (what is best is asbest) Ja äidille tossa valittelin: Voi hitsi ku sinne kellariin ei voi mennä ku mun puutyökassi jäi sinne varastoon nyt! Ä: No voithan sää sen pikaisesti käyä sieltä hakeen. Nyt opetus kaikille teille, ei kannata aina kuunnella äitejä, ne ei nimittäin oo aina oikeessa. 

Mietin tossa siitä kieltolapusta huolimatta joka tuli kotiin, että: Kellariin meno ehdottomasti kielletty. Että no jos mä tosiaan pikaseen käyn, kerta äiti niin sano. No ei kuulkaa. Jos ootte joskus kattonu ET:n niin ymmärrätte. Semmonen läpinäkyvä putki tulee sieltä kellarin ovesta ja muoveilla teipattu koko luukku kiinni, ja ehdoton kielto lappu roikkuu vielä siinä. Seuraavana ois varmasti tullu paikalle ne avaruusasuset miehet. Antaa vaan sen kassin olla siellä varastossa.

En menny.

Ainiin kävin tiistaina laittaa uuden tatuoinnin. Se on sit jo mun laskelmien mukaan neljäs! Siitä en laita kuvaa, koska pitäähän se joku jännitys säilyttää ku joku ihana mies riisuu mua niin sit se onki että: WAAU, sullako on tatskoja. Mm mmm, toimii.

Oikeesti, se on selässä ja  en saa siitä ite otettua kuvaa niin että mun sulot ei myös näkyis myös kuvassa.

On muuten hieno tatska.

Mut mun inspiration on hävinny tän laiharin myötä, ja mua nukuttaa joten laitan päikkäreille. Mutta otin teille kuvia! Nauttikaa.

ENSI PERJANTAINAA!!

Vähän söin namii.

Naiset, tiedättekö tunteen?

Niimpä!

Tatravuorilta, lammaspaimen tossut. Keventää mun norsunaskelta.

Näin tää säästäminen on helppoo. Hillosipulipurkki ja sinne vaan puottelen kolikoita,

Hauskaa perjataita kaikille.

Terkuin säästö-eme-2013.

PS: Rekistöröidyin sinne Netflixiin, jossa voi kattoa elokuvia ja sarjoja mielinmäärin. Kaks sanaa elämästä sen jälkeen: Mikä elämä?

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä.

"Reipasta" lauantaita!

Sain aamulla vision ku kello soi 04.15. Tänään mä lähden töiden jälkeen hiihtään. Vois tehdä siis jotain liikunnallistakin tän laiharin eteen. Soitin iskälle tossa sit päiväsellä, että haeppa mun sukset esille! I: Mihin sää meinaat mennä hiihtään? Etkai vaan mökille? Raukalla jääny traumoja viimekertasesta. E: No en ku ihan vaan Takajärvelle.

No, hohhoi heti näin alkuun. Oon aina kadehtinu niiden himohiihtäjien tiukkoja hiihtohousuja, näyttää niin samperin tehokkailta ja virtaviivasilta. Tilasin sit itelle kans semmoset. Se on kattokaas tyyli ennenkaikkea. Vähän vaan ahisti ku ne on aika tiukahkot, mut hyvin joustavat kuitenkin.

Ekat 20 metriä, nautin olostani täysin rinnoin. Raikas pakkasilma kulkee mun keuhkoissa, ihana auringonpaiste, suksi luistaa hyvin. Vähän liianki hyvin, lipsuu, lipsuu, lipsuu. No ei sit luistella, lykitään ladulla. Ihanaa tämä hiihtäminen tosiaan, aurinko paistaa, pakkasilma. No saatana, nyt aukes monon nauha. Solmittuani sen niin hyvä fiilis jatku: ai että ihana auringonpaiste ja ihana pakkasilma. Perkele että vaan alkaa tuntuun tää lykkiminen käsissä, ja vähän muuten ottaa keuhkoihinki... Kuinkahan helvetin pitkä tää olikaan tää reitti?

No mä hiihdän ainaki niille kirjoille asti. Kunto alko hiipuun, kaikki meni ohi. Ja vastaantuleville piti jokakerta esittää himourheilijaa hiihdin ihan talvisodan hengessä, ja ärisin että "latua perkele". Sit ku ne hävis näkyvistä, raahasin sauvoja perässä ja löntystelin menemään.

Mun ripset oli tässä vaiheessa jo niin paksussa kuurassa että en enää nähny kunnolla eteen. Sit sen loputtoman hiihtämisen jälkeen, vihdoin ja viimein ne kirjat alko häämöttään.

Kirjotin sinne yleiseen kuntokirjaan että: Eme reipas Aittola. Voitte käydä vaikka tarkistaan.

Ajattelin että oh well, ku tänne asti on tultu niin mähän kierrän tän lenkin kokonaan. Paha virhe.

Siinä lykkiessäni tunsin että alkaa kroppa kangistuun kylmyydestä ku tosiaan se mun vauhti ei ollut mitään päätä huimaavaa. Ne typerät hiihtotrikoot, ei kyllä pidä lämpöä. Mun peffa oli tosi jäässä, ja jos nyt näin suoraan sanotaan ihan valehtelmatta että, mulla oli hiiren kantava jää römpsässä. Kyllä, niin kylmä mulla oli.

Loppuvaiheessa en enää tuntenu mun jalkoja, toivoin vaan että ne liikkuu.

Sitten tuli se iso mäki, jota olin innolla odotellu. Se on paras koko reitissä. Kiljuen laskin sen alas, ja oisin laskenu uudestaanki mut mietin että pikkusen liian rankkaa se ylösmeneminen. Alitajusesti oon varmana pyyhkiny muistista sit sen toisen mäen joka mun piti tampata ylös. Meni varmaan puolituntia että pääsin sinne huipulle. Sit olin ihan -lääh lääh, ja räkä valu ja mua itketti ja paleli, naama oli niin kuurassa että en ees tienny semmosten karvojen olemassaolosta. Mulla oli kuuraviiksetki. Tulee semmonen komeahko mies, ja oikeen ilosesti että : Tervee! Äkkiä kasvoille niin viehko hymy ku siinä tilanteessa vaan voi ottaa. Ja yhtä ilosesti tervehdin takas. Oiva paikka iskee sporttisia miehiä. Suosittelen.

Ongelma. Tää latuhan haarautuu, kumpaan suuntaan mun pitää lähtä? Ai kato tuollahan on tuo kartta. Lykin muka nokkelana tyttönä sitä tulkitseen kunnes tajusin että en oo Minna Kauppi. Ymmärtäny siitä yhtään mitään. En ees tienny missä olin. No luotin mun intuitoon ja lähin sille ladulle, missä oli mukavan näkönen alamäki. Ilosesti laskin sen alas ja aikani siinä lykin kunnes: MISSÄ HELVETISSÄ MÄÄ OON?

Vähän aikaa tutkailin aluetta, ja tajusin että tuollahan on tuo Kannustalo mikä on mun unelmakoti. Mää oon saatana NAUSKASSA! Miten perse mää täällä oon?

Ei ollu itkupotkuraivarit kaukana. Ei auttanu ku kääntyä takas, ja kivuta sitä mukavaa mäkeä takasi ylös. Siitä sitten sille toiselle ladulle. Musta tuntuu että sitä reittiä on pidennetty roimasti. Hetken jo luulin että oon takitsulla, niin en hitto ollukko jungossa. Musta tuntu että en ikinä pääse kotia. Aloin tekeen niitä juttuja mitä tein lapsena, eli löin sauvoilla puihin ja pudottelin lumia niistä, tein sydänkuvioita sauvoilla hankeen. Niin epätoivoinen aloin oleen.

Oli valoisaa kun menin hiihtään, oli pimeää kun tulin hiihtämästä. Mut ei huono ohitin mä yhen hiihtäjän. Semmosen viisvuotiaan tytön. Rispektii.

Nyt oon niin jäässä että istun patteria vasten viltin kanssa. Pyllyssä ei oo vieläkään tuntoa.

Kuka helvetti tän urheilun on keksiny?

Taijan lähtä sulattaa itseni kuumaan suihkuun!

Terkuin mä, "urheilijanuori"

Ps: En suosittele tätä lajia kenellekkään, varsinkaan jos et oo syöny.

Pps: Osa hiihtäjistä tuli mua 10 kertaa vastaa. En käsitä miten ne teki sen.

Vapaa kuin taivaanlintu.

Heissan!

Ainoa vapaa päivä käytetty supertehokkaasti nukkumalla pitkään ja siivoamalla lattiasta kattoon. Parasta siivousmusaa on itse mestari- Vivaldi. On hyvin sivistynyt olo siivotessa. Päätin luoda lisähaastetta hommaan ja tehdä tää siivous korkkareilla. Jalat saa treeniä sekä harjotusta korkkareilla kävelyllä. Kaks kärpästä yhellä iskulla. Peace.

Sotkut siivottua tulin olkkariin puhaltaan kynttilän sammuksiin niin yhtäkkiä kuulu vaan että: KAKAAAH, ja joku peto syöksy pään ohi ja teki mulle uuden jakauksen. Paniikki. Mikä helvetti se oli?

LULU!! Mun birdie. Oli ilmeisesti jääny häkin luukku auki ku siivosin sen ja toinen oli heti haistanu vapautta ja liihotellu karkuun. Se jolla on lintuja, ei kesyjä sellaisia vaan villilintuja niinku mulla, tietää todenteolla kuinka hankala sellanen on pyydystää. Tässä sit hikipäässä juoksin olohuone-kettiö-makuuhuone-väliä ja yritin teepaidan kanssa saada sitä nalkkiin. Hankala vaan ku ne tosiaan lentää. Pääset jakkaran kanssa samalle tasolle, niin toinen on jo lentäny toiselle puolelle huonetta kirjahyllyn päälle istumaan. Kaikenlisäks villieläimen vaistot, ei hyvä. Jos käy niin onnekkaasti että saat sen kiinni, niin voit olla varma että se purasee sua niin että säikähät ja  päästät sen taas matkaan. Väsytys taktiikka on paras. Piät sen liikkeellä kokoajan kunnes toinen väsähtää ja sit nappaat sen kiinni. Meni varmaan puolituntia tässä operaatiossa.

Oon yrittäny kesyttää noita, mut ne ei oikeen lämpene mulle. Ajatuksenahan mulla oli että niistä tulee kuin elokuvassa Paulie, jos ootte kattonu. Osaa puhua, nukkuu ja syö mun kanssa ja istuu mun olalla. Kaikki illuusiot on särkyny. Ihan sama mitä teen niin ne vaan puree, ja pakenee mua. Mälsää. Onkohan lintumaailmassa omaa Ceasaria, siis sitä luihuviiksistä mehikolaismiestä joka puhaltaa kerran pilliin niin koira steppaa sen eessä.

Kaupassaki tuli käytyä, että viikonloppuna ei tarvii töiden jälkeen raahautua. Siinä kattelin elokuvia kun oli tarjouksessa niin viereen tuli pienenpieni tytentyllerö. Siinä sulassa sovussa laavailtiin lastenleffoja, kunnes tämä soma kupeidenhedelmä sanoo: Oho. Ja liukenee paikalta. Olin että mitä "oho" kunnes haju saavutti nenän. Neiti vaan pokkana rupsautti ja karkas tapahtumapaikalta! Itekki lähin aika sukkelaan, kiva jokuhan olis voinut luulla että se olin minä!

Mulla on tänään huono laihutuspäivä, tekee mieli ihan kaikkea. Kaupassa sit päätin että meen kakkuhyllylle "kattoon" kaikkia ihania kakkuja. Ihan siis vaan "kattoon" ei ollu aikomusta sortua. Silmänruokana, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jotenki oli valmiiks sellanen syyllinen olo koko hommasta. Pääsin just siihen hyllyn eteen niin semmonen perkeleen liukuovi aukes henkilökunnan tiloista ja sittarin työntekijä paukkas ulos sieltä. Olin niin säikkynä että mulla pääsi semmonen äänetön huuto. Katto ihmeissään että, minkä epilepsiakohtauksen tuo sai.

Se oli merkki. Poistu heti paikalla siitä norkkumasta kohta sulla on kori täynnä porkkanapiirakkaa. Ois varmaan ollukki, oli niiiiiiiin herkullisen näkösiä.

Pysyin vahvana enkä sortunu. Ostin rahkaa,rahkaa,rahkaa, raejuustoa, raejuustoa, salaattia, kurkkua, kanaa, kanaa, kukkakaalia ja omenoita. MM MM MM.

Tein itelle saavillisen kanasaalattia ja syön sen, yritän olla tyytyväinen mun herkkuttomaan elämään ja ajattelen Gisele Bundchenia, seksikäs seireeni. Minäki ens kesänä! Peukut pystyyn for that!

Kattokaa mitä ostin itelle!

Ihanaa ku mun lempparikukat on jälleen saapunu kauppoihin! Tulppaanit, kevät tule tule jo!

Eilen keksin mahtavan "kehitys" idean meän kaupungille. Niillä vois olla sellanen koirapalvelu josta yksinäinen ihminen kuten minä, vois hakea koiran itelle lenkkikamuks. Yksin on mälsä kävellä, yksin pimeässä on erittäin mälsä kävellä  ja yksin - varsinki kahta työtä tekevänä- on hirmu hankala pitää omaa koiraa. Niin mielestäni tää idea, on nerokas! Ajatelkaapa nyttenku joku yksinäinen Hertta-mummuki vois hakea jonku pikkufifin itelle seuraks. Minä voisin ottaa jonkun ison turren jonka kanssa vois tuunailla kaikkea koirajuttuja tuolla ulkona, heitellä vähän keppiä ja painia hangessa. Melkeen pitää alkaa hommaan trademarkkii tälle jutulle. Toimii!

Mut nyt ajattelin oikasta itseni sohvalle ja laittaa jonku ihanan elokuvan pyöriin. On muuten niin selkä ja käet jumissa siitä lapioimisesta. Siis jos muistatte, Ooppeli hangessa tapauksen. Oon kyllä niin saanu kuulla tästä juttua että. Kuulema maanteiden kuningas.

Tiedä tosta maantiestä, ainaki mökkitien kingi jos ei muuta.

Mut nyt pusuja perjantai iltaan!

Terkuin mä!

Ps: Halleluja proteiinipatukan keksijälle. Eihän se nyt niin hyvää ole ku real herkut, mut paremman puutteessa. Paremman puutteessa. Huah.

Nuoruus on seikkailu tuntematon..

Jaaha, mistä alottais.

No aamu alko taas semmosella säpinällä, ovikello soi. Minä paniikissa yövuoron jäljiltä olin tietenki nukkumassa. Kauhukiireellä taas se kamala aamutakki päälle. No aah ketkäs muut ne oven takana, ku salskeet putkimiehet.

Ei voi olla totta että ne aina tulee sillon ku nukun! Ei oo reilua.

No sit en enään saanu unta niin mietin tossa HYI aamupuuroa syödessäni että kun on nuin nätti ilma, mitä jos lähtis käymään mökillä katteleen että onko siellä kaikki tönöt vielä pystyssä.

Oisinpa vaan jättäny sen miettimisen asteelle ja jääny kotia.

Keittelin termokseen kahvit ja kävin ostaan HYI proteiinipatukan evääksi. Ja matka kohti mökkiä sai alkaa.

Mulla on tässä ollu nyt ihan miljoona ajatusta päässä! Listataanpa muutama.

1) Oon ihmisenä totaallinen katastroofi.
2) Oon ihmisenä totaallinen murheenkryyni.
3) Elämä itseni kanssa on joka päivä suuri seikkailu.
4) Voispa aikaa kääntää taaksepäin.
5) Oispa mulla Monsteriauto.

Eli ajoin mökkitielle, ja ihastelin kaunista auringonpaistetta. Ja ajoin auton kiinni hankeen. Ei siis silleen pikkusen kiinni, vaan aivan oikeasti kiinni.

O OOU.

Elä panikoi, elä panikoi. Tee nyt kaikkee muuta mut  E L Ä  P A N I K O I ! !

Otin tiukan otteen ratista ja päättäväisesti laitoin pakin päälle ja kunnolla runtua autolle. Joo ei mihinkään. Ei etteen ei taakse. Nyt voi vähän jo panikoida. Hädissään aloin ettiin puhelinta, en ollu yhtään varma otinko sitä ees mukaan. Kiljuen, tongin koko repun läpi, ja ei ei ei EI VOI OLLA!!! Se jäi kotia. Miljoonannen kerran sitten käänsi repun ympäri, niin onneks se löyty! Se oli sujahtanu tyhjään myslipatukkalaatikkoon (syksynjäämistö, en oo ryssiny mun dieettiä) Sit pikavalikkoon ja puhelu, no kelles muulle ku:

 Isi, gröhöm. Ethän nyt suutu mulle, ethän? Kireä isi: Nooo? E: Noko-mää-lähin-retkelle-tänne-mökille-ja-aurinko-paisto-niin-nätisti-niin-ihan-vahingossa-ajoin-kiinni-lumihankeen-ku-se-paisto-oikeestaan-suoraan-mun-silmään-ja-en-nähny-YHTÄÄN-KATO-MITÄÄN.

Puuh. Hirveen nopeeta selitin kaikki yhteen pötköön. Jäin odottaan hiljaisena vastausta. Iskä ja syvä huokaus: Mää tuun kohta. Taustalla kuuluu ku äiti pääkättää. Voi helvetti sitä, miten se onnistuuki aina plää pläää plää.

No siinä vaiheessa en todellakaan tiedostanu kuin syvissä vesissä sitä lillutaan. En oo pitkään aikaan nauranu omassa seurassani niin paljon ku muutama tunti sitten, lumisella mettätiellä ooppelin etupenkillä kahvikuppi kourassa. Mää ajattelin että samakait se missä mä retkeilen, ihan hyvin se voi olla tässä. Siinä sit join varmaan viis kuppia kahvia. Paha virhe. Iski hirvee energiapiikki. Tein varmaan 10 lumienkeliä, vierekkäin pötköttään. Yritin jopa kuperkeikkaa, mut ilmeisesti niihin on ikäraja. En uskaltanu pyllähtää, pelkäsin että mun painava ruho murskaa mun niskan. Kiva ylläri iskälle. Ooppeli hangessa totaallisen kiinni, ja keskimmäinen lapsi kuolleena hangessa.

No iskä sit saapui, ja minä ilosena hyppäsin ulos autosta ja kiljuin että: ISIIII, mikä ihana näky oletkaan mun silmälle! Iskälle nauratti. Alkuun. Sit se tutki hetken hommaa ja: VOI SAATANA! MITEN SÄÄ OOT VOINU AJAA TÄN NÄIN?!

Pysyin khuulina, vielä ei oo kyynelten aika. E: Noko se aurinko... ja-mutinaaa. Alettiin sit oikeen urakalla lapioimaan, ja iskä kokoajan päkätti tyyliin: Miten helvetti sää et opi. Ajokorttiki on ollu jo sen verta että PITÄS kyllä tajuta. Ei saatana, tämä ei lähe ennen ku lumet sulaa. Pitää lähtä hakeen traktori jne jne.

No siinä kun oltiin tovi kaivettu, niin iskä sano että nyt kokeillaan vetää se irti. Mulla vähän jännitti se homma, ku isukki oli uudella autollaan. Tuli semmonen ajatus että varmasti tässä vielä käy niin että mää annan liikaa runtua ooppelilla ja pakitan iskä Chryslerin perään. Sillon ois varmaan tapahtunut jonkinäkönen murha Emen mökkitiellä.

No eihän se mihinkään lähteny. Lisää kaivamista. Ja vähän kaivamista.... I: nyt kokeillaan vielä kerran vetää ja sit ei auta ku lähtä hakeen traktori, vittu meni koko ilta tässä hommassa.

Autojumalat oli mun puolella tälläkertaa.

Saatiin se jo silleen mukavasti vähän liikkuun. En vaan oikeen tajunnu että mitä mun pitää siellä ooppelin ohjaamossa tehä ku iskä vetää, niin paniikissa heiluttelin rattia ja painoin kaasua. Iskä tulee ulos autostaan ja huutaa naama punasena: SULLA ON SAATANA RENKAAT IHAN LINKUSSA, PIÄ SUORASSA NE!!!!!

No aijaa, mistä minä oisin voinu tietää, oon vaan typerä nainen joka ei osaa ajaa autoa. Nyt mulla alko ja vähän itkettään.

Vihdoin ja viimein saatiin auto irti. Ja iskä leppy samointein. Mut mun oli pakko päästää tunteet valloilleen.

Kaikki tää tapahtu siis valtavien krokotiilenkyynelien saattelemana. E: Sitku mulla on lapsia, ja ne on kiinni autolla hangessa mää ei ainakaan huuda niille. Aijon kannustaa ja olla hyvä äiti. Kuka muakaan huolii, sehän on ku kätensä työntäs paskaan ku mun kanssa alkaa. Oon epäonnistunu ihmisenä, mikään ei mee koskaan putkeen! en voi ees retkelle lähteä ettei joku auto oo kii, tai karhu kimpussa, tai ite jossa vitun rotkosssaaaaah, yyhyyyy. Iskä sit tuli ja otti mun karhunsyleilyyn, ja oli että: Ei oo mitään hätää, iskä vaan on aina tämmösissä tilanteissa ärisijä. Eihän tässä käyny kuinkaan auto on irti!

Ajelin tossa niiskuttaen kotiin niin puhelin soi: Iskä täällä, anteeks ku tolleen suutuin. Mää kerron sulle nyt yhen tarinan. Isi oli kerran vieny yhen tyttelin tojotalla kotia ja siinä oli sit ihan kamala lumivalli. Mää aattelin että kyllä se siitä menee, ku painaa kunnolla kaasua. Vitut, jouduin tuleen ikkunan kautta ulos. Ja mulla ei ollukko typerät Abba-kengät jalassa ja pikkutakki päällä. Enkä mää kehannu mennä pyytään sieltä tytön kotoa apua. Niin saatana kävelin siinä hirveessä lumituiskussa kaakamosta laurilaan. Aamullako mentiin hakeen sitä, niin ei näkyny autosta muuta enään ku katto.

Ei huono.

Tässä vaiheessa, enään ei valunu surunkyyneleet vaan ilonkyyneleet silmistä. Eli mulla on siis vara ajaa auto astetta pahemmin kii. Iskä vetää kuitenki pohjat tässä hommassa!

Niin on nättejä kuvia!

Nyt vaan peitto tiukasti korville enkä poistu sen alta ennenkun on pakko! Maailma vastaan Emma 1-0.

Mitä opimme tästä? Emme mitään ku nää ois pitäny oppia jo konsanaan mersun kanssa. Eli seuraavaa kiinnijäämistä odotellessa.

Todellaki seikkailu. Ainaki mun kanssa.

Huomenna uusipäivä!

Terkuin mä!

Ps: Takki tyhjä

Ilo kokata!

Huomenta!

Nyt on Emellä niin hieno keittiö että, on melkeen jo ilo tehdä ruokaa.

Eilen tosiaan saatiin kuin saatiin ne tasot VIHDOIN ja viimein laitetettua. Oli niin monta mutkaa matkassa, että olin varma että ne ei oo paikoillaan vielä vappunakaan.

Iskä tosiaan tuli sieltä telineiden purkaushommista ja alettiin samointein irrottaan vanhoja tasoja. Iskä laitto vedet kiinni ja otti hanan ja putket irti kaapista. No sieltä lorahti sit kuitenkin vähän vettä lattialle. Iskä oli sit: Emma kuivaa lattia. Minä heti touhukkaana hain luutua ja pyyhettä. Iskä tuusas jotain tossa allaskaapissa. Otin luutun ja puristin sen kuivaksi, no mihinkä muualle kuin lavuaareen. Iskä sai just pään alta, ku vesi lorisi ilosesti kaappiin.

E: OHO! Miks sää et muistuttanu että siellä ei oo enään niitä putkia!!

No hitto, sit taas uudelleen kuivaileen ne samat vedet, mut nyt kaapista ei lattialta.

No seuraava vaihe oli ku saatiin ne tasot irti, ja tasoista irti allas ja hana. Oli tehdä uusiin tasoihin uudet paikat altaalle ja hanalle. Ja varmaan inhottavin kohta koko hommassa oli tää ku näihin uusiin tasoihin oli liimattu jotku kelmut päälle. Ja eihän ne tietenkään lähteny silleen nätisti yhtenä kappaleena. Iskän kanssa tossa aivan tuskassa revittiin niitä. Kummallakaan ei oo kynsiä nimeksikkään. Oli niin turhauttavaa.

Meän iskä on niin huippu, ku sillä menee hermo niin se alkaa jostain syystä kiroileen englanniks. Joo kyllä, englanniks. Se vaan hoki että: I Fucking hate condoms. Eilen ei naurattanu ku mullaki niin ärsytti se "kondoomi" siinä tasossa.

No saatiin se nyhdettyä irti niin, Iskä: Oho, mulla ei muuten oo sopivaa terää tähän että voijaan leikata tuo hanareikä. NIIIJA, mulla ei muuten oo silikooniakaan. Ja lompsaki jäi kotia.

ÄRR!

No takit niskaan, ja tamppikseen hakeen niitä teriä ja porukoilta silikoonia.

Oltiin tamppiksessa, niin iskä yhtäkkiä havahtu: Ei hitto, Leena on kieltäny mua kulkemasta nää saappaat jalassa julkisilla paikoilla! E: No ihan sama, mullaki on hitto kumpparit jalassa! Mitäs me maalaiset.

No sittenkun oli silikoonit ja terät mukana menossa, niin takasin pääskylään. Ja sen jälkeen homma suju niinku tanssi. Sotku oli vaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Iskällä on tapana antaa aina elämänohjeita ku se on täällä. Nyt melkeen jo vois tituleerata tän parhaimmaksi neuvoks ikinä. Silikoonin laitto. Ekaks se oli hokenu tossa vuorostaan: I fucking hate silicoon! i hate. I HATE. Sit tuli tää neuvo: Emma, tätä vois luulla helpoks hommaks mut tää ei oo. Elä ikinä anna silikoonituubia semmoselle joka sitä ei osaa oikeen käyttää. Muista se!

 

Kattokaa muuten kui terveellisesti meisi syö!

Nyt joku fitness-tyyppi on silleen! EI EI EI EI, tuo pois ja tuo pois ja tuo pois. Jätä vaan ne kurkut lautaselle.

Tuo oli siis eilinen ruoka, en mä nyt vielä tähän aikaa päivästä kanaa syö. Hyi, söin TAAS puuroa raejuuston ja SOKERITTOMAN mehukeiton kanssa. Ja musta tuntuu että en oo laihtunu yhtään vaikka oon jo hitto 7 päivää laihuttanu. Turhauttavaa. Näin yöllä unta munkeista.Söin varmaan viis! Mulla oli ihan hirvee morkkis aamulla ku heräsin. Helpotus, ku tajusin että se oli unta. Et emma oo repsahtanut. Hyvä minä.

Mut oli ihana munkki, siellä oli tuoreita mansikoita ja suklaata täytteenä. Ah ja voih!

Kattelin näitä kuvia ja huomasin että mun koti on melkonen krääsätaivas. Sitä vaan kertyy ja kertyy. Kohta oon nelosen ohjelmassa: 4D-himohamstraajat!

Mää oon tässä vähän kahden vaiheilla, menisinkö tekeen talkkarinhommat nyt, vai huomen aamulla yövuoron jälkeen. Vois pitää tän ihan vapaapäivänä ja kattella leffoja ja pestä vähän pyykkiä. Mut toisaalta huomenna ku pääsee aamulla töistä niin olispa ihan kurvata suoraan kotia nukkuun. Voi näitä elämän suuria valintoja.

Mut nyt ainaki sitä pyykkiä pyöriin!

Kävin äsken peilailemassa itteäni, niin huomasin että mun toinen silmä on turvonnu!! HYI. Mut se ei punota eikä kutise, eikä kirvelekkään! Se vaan on turvonnu! Mikä mulla OOON?!?

Pakko alkaa soittaan äitille!

Terkuin mä!

Keittiörempan viimeinen silaus...

Muistatte varmaan ku tein tossa syksyllä vähän remppaa keittiöön. Tasojen vaihto vaan jotenki veny näin pitkälle. Ekaks, iskä ei hakenu mulle niitä malleja siltä keittiösedältä. No sit kun se sai sen hoidettua, niin sit sillä tasosetällä kesti.

Tuli synttärit, tuli joulu, tuli uusivuosi ja nyt finally edistysaskel. Tasot on jo mun kämpässä. Mut ei vieläkään paikoillaan. Nojailee seinää vasten....

Tuli taas viivästys.

Iskäki oli jo täällä valmiina remppahommiin, niin puhelin soi: Ile. Sit kuuluu epämäärästä muminaa johon iskä jatkaa: AAAAAAI PERKELE, niinjoojjooo tänäänhän se oliki. Joo ei ei ei, ei mitään ongelmaa. Ei kyllä minä tulen ku oon luvannukki. Sit taas epämäärästä muminaa, ja tässä vaiheessa mun alaleuka alkaa väpättään. I: Joo eiku kato tulin tähän tytölle vaihtaan keittiöntasot, niin unohin kokonaan. Mää oon kohta siellä.

I: Heei, emma kato unohin että mun piti mennä yks teline purkaan tänään. Menee tunti. Sit otin tosi surullisen bambin katseen ja huokasin syvään. Niin iskä oli heti tosi kannustavana,: Hei kyllä me nää saahan tänään valmiiks, tää oo kuule helppojuttu.

Nimittäin aamulla kun soitin ja kysyin että miten olis jos tänään laitettas ne paikoilleen ku mullakin on vapaa. Niin iskä vähän niheenä että, mjoo laitetaan vaan, MUTTA se ei kuule tuu tänään valmiiksi. Siinä hommassa kestää. Sun keittiön on sekasin montapäivää.

Niin nyt sit onki tänään valmiina. Jänniä nuo iskät.

Mut jumatsukka sillä ei menny oikeestikkiko TUNTI! Nyt tää tehään valmiiks!

ADIOOS!

Terkuin mä!

Pääskylässä tapahtuu!

Huomenta!

Ekaks meisi oli silleen että Emma sinä aikuinen nainen, hae olotila: OMM OOOM ikuista mielenrauhaa, niinkutsuttu ZEN-fiilis. Ja se oliki, ainaki hetken. Mut mun Zen- fiilis katos yön pikkutunteina. Ja tilalle tuli, no minä. Suurisuinen lörppä.

Meisi on viettäny niinsanottua hiljasta elämää. Syy:  Olen hyvin hyvin väsynyt. En ole oikeen saanut nukuttua koska mun naapurit treenaa ilmeisesti kiljumisen maailmanennätyskisoihin. Torstaina niillä oli harkat ku yritin nukkua ennen yövuoroa. Ei nukuttu. Sit eilen aamulla myös treenattiin ku yritin nyt vaihtoehtosesti nukkua yövuoron jälkeen. Ei nukuttu.

No en mä muuten ois mitään sanonu, mutta kun ulkomuotoni alkaa muistuttaan kaukaisesti pandakarhua mustine silmänaluksineen niin oli vähän niinkö pakko tilanne. Saatto myös olla hermot "vähän" kireellä. Tyyliin viulun kieli.

No aivan asiallisesti sitten laitoin heille viestiä, että heillä on nyt vaihtoehtona a) Elää sopuisasti ja toisia rakastaen tai vaihtoehto b) Mun täytyy tehä teistä valitus. Ja sit pistin vähän hymmärrii, ja pyysin miettiin asiaa. Yritin siis olla ystävällinen.

Jäi yritykseks.

Tuli naseva vastaus.

a) Kymppiin asti illalla saa kuulema kiljua omassa kodissa.
b) Minä biletän ja soitan musiikkia viikonloppusin häiritsevästi.
c) Kävelen ku Efelantti, tunnetaan myös nimellä norsu.
d) Siirtelen öisin huonekaluja.

No sit mä aloin vaan miettiin että: Kuka helvetti täällä bilettää ilman MUA?

Ite jotenki oon ajatellu olleeni töissä aika paljon. Viimeks oli bileet, lokakuun 21. Mun synttärit. Mut sit mä tajusin. Se mun ilkeä sotkeva kotitonttu, vetää täällä iltasin ponua, vaihtaa järkkää ja joraa niinku norsu.

Okei huijasin tosta norsusta. Se on ku tämmösen rinta/pyllyvarustuksen kanssa tömistelee menemään, niin voin kertoa että, kyllä siitä ääntä lähtee.

Kristallit helisee hyllyssä joka kerta ku pistän pyllyn liikkeelle.

Eli nyt nöyrimmät anteeksi pyyntöni naapureilleni. Laitan sen mielikuvitusbilettäjän heti kuriin! Hyi sitä.

Ei mulla oikeestaan muuta.

Terkuin Pieni Tao Tao

PS: Laihari muuten on pysyny. Onhan tässä JO neljä päivää laihutettu. Huh huh.

PPS: Ja jotenki motivoiduin tosta norsukommenttista.

PPPS: Millonhan ne kiljumisen maailmanennätyskisat on? Voisin itsekki ottaa osaa. Oon suoraan sanottuna semihyvä siinä hommassa. Ilman treeniäki.

Emma 1- Joulukuusi 0.

Hei!

Mää oon ollu ihan super-reipas tänään. Aamun ollu töissä, hirveän liskodiskon jäliljtä. Töiden jälkeen, TADAA olin talkkarintöissä. Ja sit ku leipätyöt oli tehty tulin kotia ja ajattelin lösähtää sohvalle. Mut sain jonku lähetyksen korkeammilta voimilta ja kuurasin ensitöiksi vessan lattiasta kattoon, ja pesin ikkunan sieltä. Joojoo, on postimerkin kokonen mut silti, pesty mikä pesty.

Ajatus, no nyt mä lösähdän sohvalle. Mut enpä lösähtäny, vaan päätin että riisun mun kodista joulun pois. Ja voooooooi luuuuojaaa. Nyt vasta lösähin, mut en vieläkään sohvalle vaan nojatuolille. Oon vouhottanu kaikille mun superkuusesta joka ei varise. - Siis mun kuusi, se ei varise ollenkaan. Ei ollenkaan.

EIPÄ!

Menin ja tökkäsin sitä niin kuulu vaan sihahdus ja oli nilkkoihin asti neulasia lattialla. Mietin sit tossa että miten saisin sen kivuttomimmin alas täältä penthousesta. Jos lähden sitä käytävää pitkin raahaa, niin sit on neulasia käytävässä ja ei hotsita alkaa sitä kuuraan kaiken muun kuuraamisen lisäksi. IDEA. Mä heitän sen parvekkeelta.

Ovelana tyttönä siirsin kaikki tavarat edestä pois ja tappelin sen kuusen kanssa tähän parvekkeenoven suulle.  Ovi auki ja hnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnnng, mene nyt ulos siitä reijästä. Onneks oon tosi riuska ranteinen nuori nainen niin menihän se lopulta siitä ulos. Sit vaan riuska ote, niillä mun riuskoilla ranteilla ja HIIOP. Ja niin lensi kuusi kauniissa kaaressa kolmannesta kerroksesta.

Sen verta voin neuvoa teitä tän kuusen käsittelyn kanssa. Ei kannata tehä sitä alushousut jalassa, teepaitapäällä ja ilman sukkia/kenkiä. P I S T E L E E, niin maanperkeleesti.

No, en suinkaan jättäny sitä kuusta tonne parvekkeen alle pötköttään vaan nykäsin byysat ja kumpparit jalkaan. Aattelin että ei sitä lunta niiiiin paljoa ole tuolla takana.

EIPÄ.

Heti eka harppauksella oli kumppari täynnä lunta. Enkä laittanu ees sukkia. Voin kertoa että Emman pikkuvarppeja paleli. Tuolla sitten harpoin kumpparit lunta täynnä joulukuusenraato perässä pimeässä. Yksin.

Mut nyt Joulu on pois. Kohtahan se kyllä taas on uudelleen, menee nykyään nää vuodet niin vinhaa. Kauheeta niin se vaan minäki täytän 20. (+5)

Vähän myös vaihdoin järkkää kämpästä. Niin on taas "uuden" tuntunen koti emellä. Hirveenä vaan mulla tätä krääsää. Kuka helvetti sitä tänne hamstraa? Not me.

Just tossa tein listaa mitä tarvisin ikeasta...

Mut nyt mun on pakko mennä kuumaan suihkuun, ku mulla on pihkaa ja neulasia pää täynnä. Saattaa myös olla oman pääni tuotoksia. Muhapää syntyjään. Ei syytetä kuusta kaikesta. Ja sit mennä nukkuun mun viimeisiä vetelevälle ilmapatjalle. Mietin vaan eilen että, positiivista on se mun sängyssä: Jos tulee tulva, niin mä pystyn kelluun sen kanssa. Voin jatkaa siis unia ilman huolta hukkumisesta. Tosi kätsyy.

Kettiössä on vielä vähän kaaos, mut huomenna on päivä uus. Ehkä.

Terkuin mä!

Ps: Äitin eilinen ruoka oli so goood!

Ite omin pikkukätösin oli tehny pottusalaattia. Piste äitille.

MMM.

Neulas-kasa.

Vimppa kuva ei oo ruokaa, muutako muumilaaksossa. Vaan se on se kamala neulaskasa.

Mut nyt meen.

CIAO!

Vuoden EKA päivä.

Huhuuhuuhuuuh.

Äiti tossa kyseli että mitä sää oot eilen sit juonu ku on nuin huono olo? Voi äiti, helpompi kertoa mitä en OLE juonu. No mitä? Kaljaa, kaikkee muuta YES.

Olin aamulla ihan fiilareissa että jeij ei krapulaa. Ja soitin Millalleki ihan innoissaan ja naureskelin sille ku sillä vähän oli. Noni nyt se on sit mulla, olin vaan niin jurrissa vielä aamulla.

Eiliset juhlat oli ihan wonderfull. Oltiin tosiaan Millan tykönä kera Miian ja Sipalin. Sipali on Millan koira, ja oikeesti se on Sisu. Mut Milja 4 wee, aina huutaa Sisua niin ilosesti että: SIPALIII!

Se mun superisokuohari oli niin superiso, että ei saatu sitä juotua vaikka tosi kovasti yritettiin. Käytiin kattoon kaupunginraketit. Oli hienot. Tehtiin ääniefektejä aina ku raketti posahti. Tyyliin: OOOOOOOOOOOO, WAAAAAAAUUUUU, UUUUUUUUUUUUUUUUU. Kaupunki vois palkata meät ens uudeks vuodeks megafonien kanssa huutamaan taustalle.

Keksittiin sit siinä ku oltiin pihatamineissa että rakennetaan tuohon Millan pihalla olevan lumivuoren päälle lumiukko. Ja ai että hiikatkaa ku tuli fiini!

Miia, Mr Snowman, Eme, Sipali ja Milla!

Kuvassa mukana myös superisokuohari.

Meillä ei ollu suunnitelmissa lähteä baariin, ja hassua. Ekaa kertaa se suunnitelma varmaan piti. Meillä oli niin hauskaa että ei tehny mieli lähteä mihinkään. Saatiin muutama lisävahvistus joukkoomme ja pelailtiin koko ilta ihanan perinteisiä lautapelejä. Monet hyvät naurut kyllä tuli naurettua. Ja oli niin hyvät appeetki että, ei maltettu poistua pöydän ääreltä koko iltana.

Mulla oli semmonen visio että tahdon semmosen kuvan että huiskitaan noilla sädetikuilla vuosi 2013. Mut ei se ollukkaan niin helppoa. Heiluttiin ku heikkopäiset niiden tikkujen kans ja saatiin kameralle vaan meät heiluttelemassa käsiä. Mää en ymmärrä miten jotku osaa. Tutkin koko vuoden tätä asiaa, ja ens vuonna sitten näytetään kaikille.

Aamulla heräsin niin mun hiukset tosta eestä oli menny jostain kummansyystä ihme syhyrymyhyry-mykkyrälle. Niin kamala takku ettei ollu mitään toiveita sen suhteen suoraksi saamisesta. Piti leikata pois. Nyt mulla on tommonen lovi tukassa. Nice.

Oon omistautunut tälle bloggaamiselle, kuvaan ihan kaiken. Jopa sen syhyrymyhyrymykkärän mun päästä. Miten tukka voi mennä tolleen noin takkuun?

Äsken kun tossa tein hidasta kuolemaa, niin katoin Vaahteramäen Eemeliä, ja niin oli kyllä osuva jakso. Eemeli ja possuressu söi käyneitä marjoja. Niin oli hiprakassa kumpainenki. Joutuvat aivan raittiusseuran puhutteluun. Onneks ne ei oo mua vielä hakenu sinne kuunteleen saarnaa. Thanks the Lord.

Mut äiti on tänään leikkiny äitiä, ja se on tehny mulle kunnon krapulamättöö. Sisäfilettä joka on täytetty Musta-Pekka pippurijuustolla ja maksapasteijalla. Siihen rinnalle sit peruna-maa-artisokka paistos ja jälkkäriks tyrnijuustokakkua. Ai miten niin ruokasnobeja?

Alan henkisesti valmistautuun syömiseen. Aijon syödä ja paljon.

Hui, aamulla töihin. Toivottavasti ei oo liskojen yö.

Ensimmäisen päivän terveisin MÄ!

Ps: Mun laihari alkaa huomenna. mööö.

Pps: Oli muuten hirmu mukava taksisetä. Meillä oli niin paljon juttua että vaiks kuinka kauan siinä mun residenssin eessä jaariteltiin maailman menosta. Ihana setä!

Pps: I have a feeling that: KRAPULA HAS LEFT THE BUILDING! WIII.