eme.: Mun elämä = Le Cháos.

Hyvää päivää.

Mistähän alottas tarinan. Pienestä aamuisesta rapulasta, typerästä autosta vaai siitä että tajusin äsken, noin 20 min sitten yhen mullistavan asian.

Alotan eilisestä. Eli eilinen meni lähinnä niissä merkeissä kun annoin ymmärtää. Rommin huuruisissa, mut sain hirmu paljon aikaan. Siivosin vaatekaapin ja silitin kaikki vaatteet, pesin pyykkiä, vaihoin lakanat, imuroin ja luutusin. Sit istahin sohvalle "kattoon" telkkaa ja sammuin. Heräsin kaheksan pintaan tästä sohvalta olotilalla mikä maa, mikä valuutta? Onko nyt yö vai päivä? Eihän mulla tänään enään ollu yö, vai joko tein viimisen?Hetken aikaan ravistelin päätä, ja valkes. Oot aamulla päässy viimisestä yövuorosta, talkkarintyöt on tehty, ja rakas olet juonut itsesi humalaan.

Kokkasin itelle aterian, ja ajattelin säälittävänä vanhanapiikana kattoa samalla syödessäni Netflixistä jonku leffan. Oli ihan klassikko-fiilis. Selailin niitä ns klassikoita, ja silmiini osu elokuva nimeltä- SYVÄ JOKI. Hatarasti muistin että iskä siitä puhuu aina. Hirvein elokuva mitä on ikinä kattonu. Ikinä, ja äiti aina yhtyy myhäileen taustalla, mmhhmm kamala, kamala elokuva. No mikäs sen parempi tylsään tiistaiseen romminhuuruiseen iltaan ku kamalakamala elokuva. Alkuun, very boring. Keskivaihe elokuvasta- tarvin terapiaa, enkä lähe ikinä minnekkään melontaretkille. Loppuelokuvasta- hämmentävä.

Jos joku on kyseisen klassikon kattonu ymmärtää kyllä. Voin kiteyttää tarinan niille jotka eivät ole elokuvaa nähneet. Eli tässä se tulee:

Neljä iloista miestä lähtee melontaretkelle, yksi iloisesta neljästä miehestä raiskataan, yksi neljästä iloisesta miehestä tappaa raiskaajaan jousipyssyllä. Neljä, ei tässä vaiheessä enään niin iloisia miehiä jatkaa hädissään matkaa. Yksi neljästä miehestä ammutaan, raiskaajan kaverin toimesta. Kanootit hajoilee, jalat katkeilee, nuoli menee kyljestä läpi, myös raiskaajan kaveri tapetaan jouskarilla. Iloinen kanoottireissu josta tuli rytinällä painajainen saa loppunsa. Neljästä iloisesti miehestä henkiin jää kolme hämmentynyttä miestä. Kukaan ei voi katsoa toisiaan silmiin. The End.

Ihan kamalaa kuka näitä keksii?

Nuoremmat lukijat voi lopettaa tässä vaiheessa lukemisen. Ihan K-18 kamaa. Ei saa kokeilla kotona.

Itsekin hämmentyneenä tästä elokuvasta, päätin lähtä nukkumaan. Oon aina halunnu kokeilla yhtä juttua ja ihmettelen suuresti että tein sen vasta nyt- 24 vuotiaana. Kerran jossain leffassa näin ku joku rokkistara pesi hampaat viskillä. Mietin sillon että, siistii tuota täytyy kokeilla. Mulla nyt ei vaan viskiä löytynyt mun varastoista, niin aattelin että nooo oh well kyllä se rommillaki menee. Menin rommilasin kaa kylppäriin ja mietin että miten mun pitää se tehä? Uitanko harjaa lasissa vai purskuttelenko sillä rommilla suun lopussa? Päätin tehä molemmat. Harja lasiin, sähköhammasharja osottautui muuten hyväks drinki sekottajaks. Ja jurnuttelin sillä rommisella harjalla sit mun hampaita. Kiva rommin maku levis suuhun. Ja lopuks purskuttelu, mut en sylkässy pois vaan nielasin. Sehän ois suurta haaskausta. Onkohan mulla orastava alkoholismi tuloillaan..

Ja lapset voi liittyä taas joukkoon.

Aamulla heräsin hämmentävien unien jälkeen. Söin terveellisen puuroaamiaisen ihan vaan teen kera tänä aamuna. Ja mietin että ihanaa, ku on vapaa teen tänään kaikkee Emma-kivaa. Laitan mun uudet saappaat jalkaan, meen kirjastoon lukemaan uusimman Me naiset ja tieteen kuvalehden. Sen jälkeen käyn ihanasti teellä jossain, jonka jälkeen suunnistan haaveshoppaileen. Se on siis sitä kun ei ole rahaa ostaa mitään, mut leikit että miltä se näyttäs sun päällä/kotona. Ekaks ajoin peukin kautta ja kävin vähän tekeen lumitöitä, ne ihanat saappaat jalassa, niin on tyylikäs talonmies. Siitä suunnistin kirjastoon todetakseni että se on kiinni. No en lannistu meen silti ihanasti teelle jonnekki. No menin, ja tajusin siellä kahvilassa että oon yksin ja mun pitää mennä tommoseen ns. "sinkkupöytään" kun ei viiti vallata yksin isoa pöytää. Ja se sinkkupöytä on vielä peilin edessä että voit välillä tarkistaa: Jep istut yksin. Ikuisena romantikkona toivoin että joku TÄMÄN näköinen hurmuri tulee ja kysyy että: Anteeksi, onko tässä vapaata? Ja loput tiedätteki, happily ever after. Ei tullu.

Lähdin siitä sit hivenen pettyneenä, vuorossa ohjelmanumero haaveshoppailu. Pääsin makuunin kulmille ku opeli näytti mulle TAAS jakoavaimen kuvaa ja sammu. ONNEKS, se sen verta liikku että pääsin parkkiin siihen makuunin eteen. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! VITTU! Ihan eka ajatus, ISI. Puhelin kouraan ja soitto iskälle, ja voin todetakseni että: Mitä hittoa, se ei vastaa mulle. Toinen ajatus mikä tuli päähän. Vittu mulla on nää uudet saappat jalassa, ja en oo suihkuttanu näihin mokkasuihketta ne menee pilalle jos pitää lähtä käveleen tonne yöks märkään keliin. Kolmas ajatus, vittu näissä on korkoaki niin paljon että se on olympiatason suoritus jos pääsen hengissä pääskylän asti. Siinä sit yritin epätoivosesti hengitystä pidätellen saaha sitä käyntiin. Ei, ei sit niin millään. Laske kahteenkymppiin ja sit kokeilet. No se toimi. Toimii melkeen muuten aina. Paitsi sillon ku mulla on totaallinen hermoromahdus tulossa ja pitäs laskea että saa ittensä hillittyä. Hirveesti muuten tänään asiaa. Ajattelin että en kyllä lähe tonne noihin liikkennevaloihin sekoileen jos tää paska esim. sammuu uudelleen. Teen tässä uukkarin ja lähen tuota toista kautta se tuntuu turvallisemmalle. Arvatkaa? Se vitun kosla sammu JO kesken sen uukkarin. Siinä sitä oltiin keskellä katua, hyvin alkaneessa UU- turnissa. Eka ajatus, voi vittu. ISKÄ SUN ON PAKKO VASTATA. Ei muuten vastannu. Sit istuin hetken hätävilkut päällä ja kiljuin. Mikä tarve muuten ihmisillä on hymyillä säälivästi ku neito kiljuu paniikissa typerässä opelissa. Vois tulla auttaan, vaikkei osaiskaan mitään tehä. Tulis vaikka kiljuun seurana. No taas yritin rauhottuu, vaikka oli aika hankala paikka kyllä siihen. Laskin taas kahteenkymppiin, ja se toimi jälleen. Ja onnekseni autojumalat tajus ilmeisesti koetelleen mua tarpeeksi tälle päivää ja pääsin kotiin asti.

Ja se oivallus jonka tajusin tänään oli se että: Näissä tilanteissa, joissa iskä ei vastaa puhelimeen. Mulla ei ole ketään kelle soittaa. Ei ketään. Kaikki kaveritki on töissä päiväsaikaan. Radiostaki soi tän oivalluksen aikaan TÄÄ. Kohtalo. Tajusin että tarvin ehkä poikaystävän. Se on iso EHKÄ vielä. Mut sen täytyy olla näppärä käsistään, paksu lompsa, komea, hauska, romanttinen ja komea. Vai joko sanoin sen? Ei taija löytyä muutaku satukirjoista, ja hollywood elokuvista.

Jos joku tunnisti itsensä, ota yhteyttä kuvan kanssa.

Eli hyvin suunniteltu vapaapäivä meniki ihan pipariks. Tai sit ei, mulla on vielä rommia ja ouzoa. Eilen en jaksanu kauheena jorailla ku vahingossa nukahin. Mut jos tänään ottas semmosen olotilan- uuteen nousuun. ELI: Laulas singstaria, hyvää ruokaa, olen-humalassa-itsekehu-lista, dixie chiksiä youtubesta + emma mukana laulamassa kyynel silmässä kaukosäätimeen, ja loppuun perinteinen vaateshow ja lakkaan kynteni humalassa-kalsarikänni ilta. Näin se yleensä menee perinteisen kaavan mukaan.

Mun elämä on sälittävää. Ehkä mä oikeesti tarvin poikaystävän. Jonka kanssa yhessä vaan reippaillaan, kokkaillaan ja luodaan imeliä hymyjä toisillemme pitkin päivää.

HMM.

Tai koiran.

Täytetään myös päivän kuva-annos. KATTOKAA TUOREITA MANKITUUKEJA! Verkku sano pienenä aina että: Läätyä ja mankituukeja. Suomeks se tarkottaa jäätelöä ja mansikoita.