Ahneella on paskanen loppu.

Jawhol!

Oon oppinu tänään huimasti kaikkea. Oon oppinu käyttämään talonyhtiön monimutkasen näköistä pyykinpesukonetta joka toimii kolikoilla. (hirveen haastavaa) Sitten opin että, jos laatuauton rengas on lussuna lidlin pihassa, ja oot avuttoman näkönen nuori nainen. Niin voit olla varma että, siihen tulee joku itsetietonen mies jakeleen ohjeita mitä mun pitäs tehä, eikä suinkaan itse ala millekkään pelastaakseen neidon pulasta, ku pitää lutkuttaa jäätelöä sen kaiken vittuilun lomassa. Sitten opin, että ei kannata edes kuunnella niitä typeriä neuvoja vaan laittaa hissimusan päähän soimaan ja soittaa elämäni miehelle, eli isille! Ja jättää se typerys seisoon pössin näkösenä pihalle, ja istahtahtaa mersun pehmeälle nahkapenkille, avata suklaapatukka ja laittaa volat kaakkoon! Sitten opin että isi rientää melkein aina paikalle ku mulla on joku hätä. Ja niin se reippaana poikana laitto ilmaa renkaaseen. Sitten opin että porkkanapiirakkaan tulee oikeesti PORKKANAA!! Luulin että se vaan on nyt sen niminen ilman niitä porkkanoita, kuinka daiju sitä ihminen voi olla.  Ja eilen oli myös asioita joita opin eli: Ei kannata harrastaa siivoamista, tulee vaan enempi sotkua ja tuhoa. Laitoin peiton ja päiväpeiton parvekkeelle tuulettumaan kooooko päiväksi. Ja illalla niitä lähin sitten sisälle noutamaan. Niin eiköhän ollu joku pulu paskantanu molemmat!! Eihän niillä sit tietenkään voinu nukkua. Ja tämä tyttö se omistaa tasan yhden peiton, niin koko viime yön nukuin sitten viltillä ja ai että kyllä mua sitten paleli mun lemppariyökkärissä eli chanelin vitosessa. Ja sitten pyykkipulveri on lasipurkissa, ja kuka unohti sen siihen koneen päälle? Jep, minä. Voitten kuvitella ku se alko linkoamaan mitä tapahtu lasipurkille...........

Mut paras opetus emelle on tänään ollu tosiaan se että: Ahneella on paskanen loppu! Oon täällä äitin ja isin hellässä huomassa, ja kumpiki lähti johki asioille. Hihi. Eka asia mitä tein ku ovi meni kiinni, niin oli: tutki jääkaapin sisältö. Löysin ihanan näköstä herkkujuustoa, ja söin sitä ensin ihan silleen pelkästään. Sitten näkkärin päälle, sitten keksien päälle ja sit vielä kokkeilla ruisleivän päälle goudajuuston kanssa. Mietin siinä sitten tuhottuani melkeen koko paketin että miksähän ne ei ole tätä syöny? Ja aloin tutkiin asiaa. No arvatkaapa? SE OLI VANHAA!!! Odotettavissa huonoa oloa.

Terkuin mä.

(wannabe) Leipuri hiiva.

Pullantuoksusta maanantaita!

Aloin tässä ihan oikeesti leipoon niitä pullia, ku mun äitiorava -vaihe oli vielä vireessä. Musta se ajatus leipomisesta on ihan paras. Mutta tää toteutus on sitä kaikkea muuta. Mulla tulee joku hirvee paniikki aina ku saan jauhot kuppiin, niin voi hiiva, mikä sotku täällä on valloillaan! Ja aina joku loppuu kesken. Tällä kertaa ne jauhot. Joskus aineet loppuu kesken sen takia ku epäonnistun niin monta kertaa ja alotan aina alusta. Halvemmaks tulis ostaa kotiuunin valmiit pakkasesta. Mutta yrittänyttä ei laiteta, enhän minä koskaa opi jos en ankarasti treenaa tätä. Äitille soitetut hätäpuhelut: 5 kpl. Ja sitten se sulki puhelimen.

Nuo pullat on ihan hirvittävän rumia. Mausta en vielä tiiä ku ne köllöttää tossa pelillä raakoina. Ja sit mulla ei ollu pullasutia niin mun piti leivinpaperista askarrella semmonen tursake.

Kerran leivoin yhelle hellun tekeleelle kolme kertaa synttärikakkupohjan, viimisen kohalla olin jo niin itkunen ja kännissä ku otin vähän rohkasua ku ei vaan millään meinannu onnistua. Sit turhautuneena soitin itkun sekasen puhelun äitille, joka riensi avuksi ja leipo sen KERRALLA valmiiksi. Käteviä nuo äitit. Musta tulee jollekki onnenpekalle niiiiiiiiiiiiiiiiiin hyvä vaimo!

Eka erä meni just uuniin. Jännittää.

Kukahan tänne tulis siivoamaan?  Niin on taikinaa verhoissa, että myöskin leipurin kulmakarvoissa asti.

Joo just kuulkaa kurkkasin tonne uuniin. Ei tainnu onnistua nämä pullat, vai onko se normaalia ku ne itkee jotaki nestettä...HOHHOI. Oon niin masentunu. 

Meen itkeen partaani. Saatte kyllä kuvamatskuuki. Mut oon nyt niin rikki etten kykene, niitä alkaa tänne lataileen..

Terkuin -kun mikään ei onnistu, eme.

SU SU SU SUNNUTAAI!!

Hei kaikki!

Meisillä on ollu tämmönen luova tauko kirjottamisesta. Oon joogannu ja meditoinu, hommanu itelle semmosen henkisen balanssin in my life. PAASKAAT ryypänny olen kaikki rahat. Vitsi vitsi. Vai oliko?

Niin istuksin tässä soffalla, hirvee köntti hammastahnaa nokassa ku aivan järetön finni on muuttanu siihen asumaan. Eilen aamulla kun heräsin mun erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, menin peilin eteen toivottamaan itelle huomenet. Olin ihan että KÄÄK, mikä tuo on? EEEI voi olla totta että juurikin tälle päivälle ku pitäs olla edustava illalla synttärikemuissa. Laitoitpa siihen miten paljon meikkivoidetta, pakkelia, laastia jne. Niin kahen sekunnin päästä se loisti sieltä läpi niinku jouluntähti. Hirvee ressi sitten oli tietenki koko päivän siitä. Keksin kaikkia eri tarinoita että mikä se muka on, jos joku baarissa erehtyy siitä kysymään. Tässä ne tulee:
1) Sääski puri
2) Join rommia, heti tuli romminokka.
3)Tai sitten vaan kylmästi sanoa että: Magnumia söin eilen joo, ja nyt se on mun nokassa.

Mutta tiiättekö, kukaan ei kysyny mitään. Ihme porukkaa! Ite ainaki utkaan kaikilta heti uudet ulokkeet ja epämuodostumat, näpyt ja paiseet että mikä niiden tarina on. Ei vissiin kellään kiinnostanu, kiva.

Eilen tosiaan juhlittiin Eevan synttäreitä, ja meillä oli tietenki perinteeksi muodostuneet kesäolympialaiset. Aina ollaan kuulkaa juostu ja kisailtu, verenmaku suussa, räkäposkella tappomeiningillä. Niin täytyy kyllä nyt sanoa, että on vaan ässien kisakunto vajonnu alas ku lehemän häntä. Veettiin yksinkertasesti vaan pitkää tikkua että kuka voittaa. Ja Milla oli onnekas ja veti pisimmän korren. Kyllä sapetti.

Baarissa yksi tyär katto meitä ihan reteenä vaan, yhtään peittelemättä/häpeilemättä niinku halpoja makkaroita tai vierasta sikkaa, mitä näitä vertauskuvallisia lauseita on, niinku mersumies bemarimiestä (ton muuten keksin aivan itte! ei ollu vanhasananlasku, jos joku nyt luuli) Niin meinasin kipsuttaa perään ku alako mahottomasti ärsyttään moinen rahvaanomaisuus. Se daami on sellanen tanorektikko, you know. Kävelevä ihosyöpäriski, kerran viikkoo solariumii ja litra itseruskettavaa lotionii ja purkillinen porkkanapilsuja että saa sellasen -ah niin ihanan kauniin ja "luonnollisen rusketuksen" Niin arvatkaa mitä oisin sanonu? Terve, minkäs persereijän läpi sut on veetty. AHAHHAHAHAHHAH. Aivan ite keksin tämänki rakentavan palautteen. Mut mää oon nykyään niin aikunen että, olin sit ihan what evöör! En alkanu RAGETTAAN.

Mulla tuli tännään muuten ihan kamala pöhnä,kohmelo,krapula,darra jne. En muistakkaan että millon ois tällänen olo ollu. Ei jaksanu ees kokispulloa nostaa, niiiiiiiiiiiiiin oli voimat vähissä.Oon ollu tosi herkkä. Itkin ku katoin unelmien poikamies vol. 183278. Olin ihan heartbroken niiden naisten takia, ku se mies sano kaikille ihan samaa. Ja jokainen niistä pirkoista oli ihan varma siitä että: mua se rakastaa. Silleen nainen, avaa silmäsi!!! Ja sit yks niistä naisista säästi itteään avioliittoon, se oli mun ikänen. Ihan hieno periaate juu, neitsyet on niin katoava luonnovara. Mutta mitä jos se ei koskaa pääsekkään naimisiin? Niimpä, vähänkö siitä tulee kärttynen akka. Mut rapsakkaasta rapulasta selvittiin jälleen kerran hampparilla ja nauruterapialla mun elämäni naisten kanssa. Vitsi mulla on kyllä niin maan parhaat kamut!

Naurattaa muuten tuo uus activia mainos, niiiiiiin on teennäinen. "Kuuntele vatsaasi" jos alkaa mun vatsaa kuunteleen niin ei tuu loppua siitä syömisestä, lue= pohjaton kuilu. Tännään on ollu semmonen olo, että haluaisin leipoa pullaa ja kutoa. Vaikken kumpaakaan osaa edes huonolla menestyksellä. The pesänrakentamis-vietti. Pitää alkaa säilöön talven varuille ruokaa, ettei tuu nälkä. Oravatki tekee niin.

Mut nyt mää alan kattoon elokuvaa, hammastahnat edelleen menossa mukana.

Ps: Niin selvennetäänpä vielä yks juttu, tossa feisbuukissa heiteltiin hurttia huumoria mun eilisestä illasta niin että en ole oikeesti: a) Näyttänyt pyllyä. b) näyttänyt myöskään tissejäni ja c) Kontannu siellä. Ne olivat kierojen mielien keksimiä vitsejä!:D Kiitos kaikille jotka usko, sain hyyyyvät naurut.

Terkuin mä.

Tekniikan ihmelapsi eme...

...Lähti ostamaan uutta puhelinta, koska minun rakas vanha kauan uskollisesti palvellut "älypuhelin" on tullu niinsanotusti tiensä päähän. Lähdin sit noheena sitä Prismasta hakemaan. Menin seisomaan mietteliään näkösenä sormi poskella "puhelin" hyllyn eteen. Myyjä tuli että: Hei, tarviks apua? E: joo tota, tarvisin uuen puhelimen ku vanha ei oikeen enään toimi, hehe. M: Jooo, no tota ne on navigaattoreita mut meän puhelimet on täällä! VOI LUOJAAA!!! Olin ihan sönkötisönköti, noko noko, eihän näistä nykyään tiiä enään ku on kosketusnäyttöä ja plaa plaa. No sitten siinä kateltiin niitä luureja, ja olin että ei mitään hienouksia ihan vaan sellanen perusluuri jolla voi soittaa että tekstata. Ei löytyny. No sit jäin siihen toviks ihmetteleen sen myyjän kanssa niitä oikeita älypuhelimia ja tuli taas sellanen hetki että ois voinu pitää turvan kiinni. E: kauheeko tuo yks puhelin on iso, miten tolla oikeen soitellaan? M: no se ei oo puhelin, se on I Pad. JAAHA. Siinä vaiheessa meinas silläki jo pokka pettää. Olin vaan joo että moro, nyt meisi lähtee...

Menin sitten Kitu-Markettiin ja onneks siellä ei oo niitä auttavia käsiä, niin jouduin ihan ite tekeen päätöksiä (en sit tiiä onko se hyvä vai huono?) Oli kuulkaa tytöt ja pojat plussakortilla puhelin tarjouksessa. HUAWEI, kuulostaaki niin kivalta. Ihan niinku pölynimuri. Hulawei. On kamerat ja kaikki, ai että kyllä nyt emen kelpaa rimpuutella.

Ps: Veera löys tosta just äsken taskulampunki, haitekkiiiiii!!!!

Terkuin mä.

Hilllopäivä.

Hihhei.

Nyt tulee muuten asiaa ja paljon.

Joo ihan kamalan synkeä päivä ollu tänään jos jollain on menny ohi! Hyvä että kerron sen siis täällä. Aamulla vähän raotin silmää ja katoin ulos, jaha. Unta palloon ilman omantunnontuskia. Tämmösellä säällä voi nukkua, auringonpaistepäivinä ei. On pakko imeä joka ikinen paistava säde itseensä. Mää vähän niinkö toimin aurinkokennon omaisesti.

Mietin että mitähän sitä sitten tänään vois touhuilla. Silmäilin kämppää ja tuumin että tää on ainaki siivouksen tarpeessa. Mun untuvapeitolla on ilmeisesti jonkimoinen suruaika ku, se raukka itkee untuvaa. On meinaan jokapaikka täynnä sitä. Eikä se voi olla mun linnuista, ku ne onnekkaat on päässy peurasaareen kesälaitumille. Hirveen on hiljasta ja yksinäistä illat täällä ilman niiden laulavaa seuraa. Siivosin sitten ja keksin että voisin kuntoilla samalla. Yleensä en harrasta, mut nyt iski joku kohtaus. Eli laitoin mun kaikista korkeimmat korkkarit jalkaan ku imuroin. Ai miten se on muka liikunta? Haloo joudun hirveen korkeelta kyykistyyn alas esim, jos pitää hyllyn alta impata. Tosi rankka treeni oli. Sain siivottua ja lähin peukkiin vähän talkkarinhommia tekeen.

Otan aina veeralta sen musasoitinta lainaan ku en omista ite sellasta, harmi. Niin tapani mukaan sit siinä heiluttelin moppia ku viimistä päivää ja voitte kuvitella: Emma, sen erittäin huono rytmitaju höystettynä musiikkiteevee tanssiliikkeillä, with the wiledan lankamoppi. Ja arvatkaa? Naapurintäti pääsi yllättään. Eihän siinä enään voi mitään selityksiä keksiä, myöntää vaan kylmästi että: jooo, näin me ruukataan jorata tuolla baarissaki.

Sitten veera meän ikuinen romantikko näytti vanhallapiialle muutaman elokuvatrailerin ja se yksi oli tämä:

No minä sitten olin ihan: ai että kävispä tosielämässäki noin romanttisesti. Muuttaspa mun naapurin ton näkönen mies ja se tekis remppaa ovi auki, ilman paitaa. Suunnittelin kaikki musiikitki valmiiks tähän mun omaan eeppiseen teokseen niin meän veera jatko mun fantasiaa. V: joo, sää voisit sit mennä aina sen oven taakse että: Tahokko piirakkaa? Veera, senki tunnelman tappaja.

Äitin kanssa kävimmä rajalla shoppailemassa, ja mitään EI pitäny ostaa. Mut ainahan sieltä jotaki mukaan tarttuu. Kengät, ku ei oo vielä tarpeeksi, ja mekko. Haettiinpa sit hoikkina tyttöinä donitsit arnoldsilta, ja voi että oli makosia. Kummallaki naamat ihan hillossa aivan ku pula-ajan lapsilla. Ainiin, äitihän muuten on. hehe.

Kotiuduttuani, aloin kuulkaa hillon keittoon. Ihan omin pikkukätösin sain aikseks kolme ja puolipurkkia hilloa. ISOA purkkia. Maku on toosi hyvä, varmaan parasta raparperihillo mitä on kuunaan tehty.  Marttojen ohje, vähän omilla ideoilla höystettynä. Koostumus on räkämäistä, hivenen jankkia, lusikka seisoo hillossa itekseen. Väritys on räkämäinen, papalla tais olla joskus tuon väriset kalsarit, myrkynvihreä. Joko tekee mieli tulla maistelee? Yleensä mun keittiöhommat menee itkemiseks ja epätoivosiks hätäpuheluiks äitille. Mut hahaa eipä tällä kertaa, päätin että Cuba libret saa tänään olla mun henkinen opas tässä arvotuksellisessa hillomaailmassa. Ja voin kertoa että, ei tarvinnu ku yhesti rimpauttaa äitille. Toimii.

Siitä se ajatus sitten lähti..

Henkinen mentori.

TADAA!

Mut nyt meisi alkaa kehumaan itteäni ja kattoon ehkä elokuvaa. Se on vielä arvotus.

Terkuin mä, the hillo-sensei.

Emma,pyörä ja vesisade.

Iltaa.

Ajattelin päivällä kauniin ilman siivittämänä tehdä hirveän urheilusuorituksen ja hinkuttaa munamankelilla duuniin. No oliko se enään kaunis ku piti lähteä (huom PITI lähteä töistä) töistä kotio! No ei vettä tuliko Esterin perseestä, ja mulle ei muuten vielä tänäkään päivänä ole selvänä se että, kuka ihme se esteri on jonka äässi vuotaa aina? Eli ainako alan urheileen, niin kaikki luonnovoimat on sitä vastaan. Eli mitä opimme tästä? ELÄ URHEILE! Olin ihan litslätslitimärkä. Ja tietystä mulla oli mun pikkupikkushortsit jalassa ja joku ohut riepupaita päällä. Lainasin sit töistä semmosta erittäin seksikästä myrkynvihreää sadetakkia. Seksikäs seireeni luukki, muuttu silmänräpäyksessä sadetakkitappaja ilmeeksi.

Töissä pitiki heti palauttaa mun kehon normaali balanssi bäk, koska siinä pyöräilyssä kulu kaloreita. Söin yhen munkin ja tossa takas tultaessa yhen (kaks) suklaapatukkaa. No worries, uskomaton kroppani on siis entisellään. Mutta positiivista tässä on että näinki sokerinen misu ei sulakkaan sateessa. Kaikkee sitä oppikiin.

Ps: "Meän emma on tommonen yksinäinen vanhapiika jolla ei oo siellä kotona muita juttukavereita ku sen linnut, siks se on niin kova käliseen". Eräs nimeltämainitsematon äiti, ihmettelevälle asiakkaalle mun puheliaasta luonteesta. Ei kuulema suunvuoroa saa. Jaha, pitää vissiin vähän alkaa rajottaan hölisemistä :D

Terkuin mä.

Uimareissu+auto-ongelma.

Aurinkoista kesäpäivää kaaikillee!

Keksittiin Veeran kanssa lähteä uimaan. Minä uin, veera pöyhi tukkaa rannalla ja ruikutti kylmästä vedestä, ja toivo kreikan merta tänne. Jotku ne on tottunu niin hyvälle. Mentiin vähkybeachille mun laatu-autolla tietty. Niin viimekesästä oli ilmeisesti vähämaan pusikot kasvanu ku mersun sivupeili kopsahti katajaan melekosella rytinällä. Ja naurettiin tietty veeran kanssa, koska ainahan tommonen on hassunhauskaa. Eikä ajateltu sitä sen enempää. Tultiin sit uimasta, Veera ei siis edelleenkään uinu. Niin vepsu vaan sitten että: OHO katoppa miten tuo peili on tolleen vääntyny. No se kataja tietty. Olin että: avaa ikkuna ja pökkää se takas paikoilleen. Ei menny pökkäämällä. Rellussa se toimi joka kerta. Nostin sit perseen penkistä ja menin ihan tutkiin asiaa, ja yritin asiaa voiman kanssa. Ei auttanu. Alko hymy hyytyä, mitenhän tän selitän isille, ja voi että taas mennee monta rahhaa tähän kotturaan ja ei rellussa ollu tämmösiä ongelmia, tulipa kalliiks uimareissu ja en pääse ulkomaan matkalle ja ja ja ja... Saatanan sähköhimmeli. Hetkonen. Sähköhimmeli. AINIIN. Sit painoin sitä nappia, mistä käännetään peilejä SÄHKÖISESTI, ilman voimaa ja voilaa, peili asettu paikoilleen. Very rankkaa välillä olla nainen.

Oon pötkötelly kokopäivän auringossa. Että mää nautin!!

Terkuin mä, ja selvitetty meseongelma.

The Helsinki.

Huihai hapelit!

Oon palannu takasi kotia. Ja täytyy myöntää että, oon hirmu pettyny laimeesta vastaanotosta. Olimma tyttöjen kanssa ihan varmoja että, banderollit liehuu, silkkipaperi-silppua on taivas tulvillaan ja hurraavaa ihmisjoukko on meitä vastassa. Niin ei. Anna se vaan ilosesti pyöräili valtsikkaa alas ja huiskutti. Mut oltiin me siitäki jo aika mielissään.

Tosi kiva reissu oli. (Muutamaa epäkohtaa lukuunottamatta) Perjantaina käytiin lintsillä ja se oli ihan mun neitsytmatka. Koskaan ennen ollu käyny. Tytöt vaan rasittavasti kilju ja huusi joka laitteessa. Ite olin ihan khuulina, niinku NÄIN. Eeeihän mulla kattokaas tunnu tommoset missään!

Lauantaina mentiin sit Suomenlinnaan piknikille, ja mua alko harmittaan ku eihän meillä kemptonissa ole tollasia kivoja suomenlinnakalliopaikkoja mihin vois mennä hengaileen. Siitä päästääkin seuraavaan aiheeseen:  Musta ois tosi kiva että meilläki oli semmosia kahviloita ja kauppoja niinku siellä. Eli jos me saatas tänne kaikki ne liikkeet taai sit että muuttasin sinne mutta sieltä pitäs muuttaa 60 % ihmisiä vähemmäks ku emmä kestä sitä ihmispaljoutta/ turhaa jonottelua! Mun nuoruus kulus jonottelussa. Mut parasta koko reissussa oli tietty, meän Paula. Aina yhtä ihana.

Kävin tossa äskön mammaa kattoon. Ku hirmu ikävähän tässä kolmessa päivässä ehti tietenki tulla. Äiti sit läpisi puhelimessa tolkuttoman kauan. Niin otin meän Vekun jopon ja lähin ihan reteesti yöpaita päällä ilman kenkiä pyöräileen pitkin peukkua. Siinä sitten mietin kaikkea ja tajusin että elämä voi olla ihan hirveän lyhyt ja  sen takia jokasesta hetkestä tulee nauttia ja jättää kaikki ihan turha murehtiminen ja kitinä vähemmälle. Uskokaa mua, näin se on.

Mua vähän letasee, ja aivot jääny kai sinne helsinkiin ku ei ajatus kulje.

Meen tekkeen jtn "hyödyllistä"

Terkuin mä.

jatinaa.

Skikkepöö.

Okei, ekaks mun alotettava TÄSTÄ. Niin moni oli linkittäny tän facebookin, ja uteliaisuuttani oli pakko kattoa. VOI LUOJAAAAA! En tiiä johtuuko tää kaikki siitä että mua on vituttanu ihan kokopäivän mun menetyt rahat kaiken maailman pummeille, vai sitten tästä kossupaukusta minkä otin vähän niinku "tuikku murheeseen" tyyliin. Ihan ekaks tuli ajatus että: miehet on niiiiiiiiiiiiin yksinkertasia. Onko tää oikeesti hyvä?

Siis hei, vau tytöt miten hankalan koreografian ootte saanu aikaseks! Tittiidii dii, kukkuu täältä me kurkitaan penkkien takaa ja kaikki miehet on ihan: mm mmm chiksei. Ja kenestä tuo "hei lauletaan pinnan alla kohta oli seksikäs ja kiehtova" ? Ja se pallomeri, en sano ees mitään. Tai sanon, niihin on jumalauta IKÄRAJA!!  Ja yks näyttää ihan kummalliselta mongoloidilta.

BUAHAHHAHHAHHA.  Vähän helpotti.

Terkuin pieni, pyöreä, katkera, möhömahainen emma.

Ps: mitä enemmän mää mietin niitä mun rahoja, niin mun vitutus nousee ihan äärirajoille, en ees muista tällästä olotilaa. Koko päivä on menny ihan häneksi. Mun ampiasvyötärö on saanu tänään haipakkaa kaikilla epäterveellisillä herkuilla. Tai se viineri oli ihan terveellinen, siinä oli mansikoita.

Keinoja äkkirikastumiseen otetaan vastaan. Ideoita on ollu tänään ittensä myymisestä, pontikan keittoon. haha. ei paljoa naurata.

Pps: yks idea oli muuten että otan jonku sosiaalipummin itelleni mieheksi, pieksän sitä ja vien sen rahat aina. Nehän ON mun rahoja. Eli tavallaa lunastan vaan omat takas. En vaan tiiä miks pieksän sitä. Ehkä siks että se sais otteen elämästä ja menis töihin.

Pps vol 2: Ajattelin että lähen ongelle, mutta mulla ei oo ONKEA. Vähänkö ärsyttää. Meen parvekkeelle huuteleen hävyttömyyksiä tästä hyvästä.

Unohtakaa kaikki. Läpisen lämpimikseni, meen nukkuun.

En oikeesti, alan laulaan singstaria. Kostan naapureille kaikki ne kerrat millon ne on herättäny mut mun beutysleepeiltä. Jos osaan laittaa ton pleikan käyntii. Kylläpä nyt oikeesti vastustaa. '

MORO.

aika on rahaa.

Holaa, ihanan aurinkoista keskiviikkoa niille joilla se on vapaa. (niin epistä!)


Mää oon semmonen että en osaa oikeen olla paikoillani. Kokoajan on näprättävä jotaki. Tänään hyvänä esimerkkinä oli liikennevaloissa ku valot vaihtu punaseks. Jaha mitä tekis, vaihoin biisiä miljoona kertaa, ja aloin sit peilaileen itteäni ja hoksasin että: Oho nyt on laumasta eksyny yks kulmakarva, sehän on nyppästävä pois. Aloin sitten kaivaan meikkipussia esille ja pinsettejä sieltä. Tietty hirveellä kiireellä ku se on aika rajallinen niissä valoissa kuiten. No hela meikkipussi levis pitkin etupenkkiä, mut pinsetit löyty. Aloin sit tosiaan nyppiin noita kulmia, niin viereen ajo iäkkäämmän puoleinen setä. Oisittepa nähny sen ilmeen, varmaan paasas nykyajan nuorista sun muista. Hei haloo, enhän mä sitä ajaessa tee. (niinhän te luulette)

Tää on tämmönen pikapäivitys, koska työ=elämäni. Aamun jo ollu talkkarin tuuneissa ja kohta mun leipätyöhön, nesteelle. Sillä mä maksan laskut sun muut erittäin tylsät asiat, ja talkkarinhommilla, kaikki kivakiva. Mun hupirahasto.

Ps: EN halua maksaa VEROJA, oli taas viety multa iso lovi. Oon köyhä miks ne tekee sellasta?  Niin jotta kaikki luuserit saa rahaa for free. Haistakaa paska! Teemaan sopiva biisi.

Terkuin mä.

Lé emman ja veeran tee-se-itse-kesäbyysat!

Hirveä vaatekriisi, joka nainen tietää kun se iskee = mikään ei auta. Keksittiin sitten että leikataan mun ainoista farkuista seksikkäät Audrey Hepburn tyyliset caprit. Pieleen meni, oikeen mettän kautta mönkään, suoraan mutkasta ulos. Liitteenä Lé kuvat.

Noniiiiiiin, eli eka kuvassa näemme että yritys seksikkäistä capreista ei onnistunut, lähinna tuli mieleen jonku isi aittolan säälittävät kesähousut. Ei meän iskällä kuitenkaan ehkä nuin tiukkoja byysia ole. kai.

toka kuvassa veera, päätti korjata tilanteen tekemällä niistä shortsit. Katokkaapaa tota pyllyä, ei kauheena imartele.

Ja kolmannessa shortsit edestä. Kuka haluaa kans kesähousut? Me tehdään mittatilaus työnä, for free! Sniif. nyt pitää kulkee pylly paljaana. kesät talvet.


Terkuin eme ja vepsä.

Lé luontohetki.

Oikeen sateista ja harmaata heinäkuun ensimmäistä lé ystävät.

Joo nyt tuleeki oikeen mielenkiintoinen kirjotus. Koko viikonloppu on menny töissä, ja vielä YÖtöissä. Joten en oo ollu hämmentämässä yhtään missään. Eli, lue = kaikilla on ollu hirmu tylsää ilman mua. I know i know.

No ensinnä vähän jatinaa tästä Kajon Helistä, elämän sulosesta virheestä. Varmaan  Heli itekki on hoksannu mitä saissea se suoltaa pääkopastaan ja päättäny heti kättelyssä lyyä hanskat tiskiin ja pyllistää. Eli tää levy, on sen elämän sulosin virhe. Ootteko kuunnellu niitä sanoja? Siis miten tommosta voidaan soittaa in radio? Kuunnelkaapa vaikka TÄMÄ. Vähän niinku mää oisin keksiny nää sanat.

" Mä menin kauppaan, ja ostin maitoa, koska se oli loppuuu mun jääkaapistaa, jää jää jää jää kaapista O OU,  O OU, maito oli loppu muuun jäääääkaaapiiistaaaaaa"

Ja tohon loppu sanaan tulee aina se loppukiekasu mikä helillä on tossa virhe sanassa. Ja sit mä heittäsin vähän ruottia tohon väliin niinku että: Det glider in! Ku Heli on lainannu sanoja lady marmelaatista ja soplottaa väliin lé ranska. Oh why?

No ruoditaan vielä yks biisi. Eli TÄMÄ. Heli haluaa kuolla pakkasessa. Jumalatonta aivopierua koko levy. KUUNNELKAA NYT NOITA SANOJA!!!!

Joo se Helistä. Mut nyt aamun pääaiheeseen eli jännittävään luontohetkeen, mitä ei voi kokea muutakuin pajusaaressa sateisena sunnuntai aamuna klo 08.22. Lé Fasaani, istua kökötti meidän roskakatoksen mikälieaitauksen päällä! Pulskana ja kiiltävänä. Minä sitten innosta piukeena juoksin (joo juoksin, niin mielissään olin) mun penthoussiin hakemaan mun canonin huippukameran. Ja sit takas samalla forssilla alas. Tuumin että nyt täytyy olla ovela, ja koijata sitä ettei se säikähä ja lennä pois, vai osaako ne ees lentää? Kuka sen tietää. No kävelin muka muina naisina ohi siitä ja "otin" muka taivaasta kuvia. Lé fasaani, tähysti mua villieläimen vaistolla. Käytin vähän zoooomia, ja käänsin kameran taivaasta lé fasaaniin, ja mestari kun olen sain kuvan. Mut sit ylpistyin ja menin liian lähelle sitä ja se säikähti, ja ei muuten lentäny karkuun vaan hyppäs alas ja lähti juokseen ja minä perässä. Naapurit jos seurasitte ikkunasta, olkaa hyvä ilmaisesta aamuviihteestä. Ja jos nokkelasilmäset tässä huomas että se suoltaa joka paikkaan tota LÉ etuliitettä, niin että miksikäkö? Ihan vaan huvin vuoksi, kuvitelkaa tää koko teksti ranskalaisella aksentilla. Mulla on tosi hienostunut olo ku saan käyttää tollasta upeaa lé etuliitettä. OUI!

Liittenä kuvia LÈ FASAANISTA. Ne on kyllä semmosia mestari näpäyksiä, että melkeen pitäs lähettää johki vuoden luontokuva kisaan nää. Varma voitto.

Hauskaa sunnuntaita, vaikka keli on niinku islannin nummilla.

Terkuin MÄ